Ahdistus (tunne)

tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä

Ahdistus on tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja univaikeuksia. Ajoittainen ahdistus on osa kaikkien ihmisten elämää.[1] Ahdistus muuttuu mielenterveyden häiriöksi, mikäli se on suhteettoman suurta (pieni tilanne tuottaa suurta ahdistusta), jatkuu pitkään stressaavan tilanteen jälkeenkin tai esiintyy ilman ulkoista syytä.[2]

Ahdistus on pelon tavoin normaali sopeutumisreaktio. Pelko on reaktio vaaraa ennustavaan ärsykkeeseen. Ahdistuksen kohde ei usein ole yhtä selkeä kuin pelon kohde, ja ahdistuksen kohde voi olla ajallisesti kauempana tulevaisuudessa. Pelko on aistilähtöistä, kun taas ahdistus on kognitiolähtöistä.[3]

Pelko ja ahdistus esiintyvät hyvin samanlaisina eri eläimillä, eli ne ovat evolutiivisesti konservoituneita.[3]

Monet lääkeaineet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksena ahdistuneisuutta. Tällaisia lääkeaineita ovat muun muassa analgeetit, anestesia-aineet, väsyttävät antihistamiinit, antikolinergiset aineet, ehkäisytabletit, epilepsialääkkeet, sympatomimeetit, insuliini, kilpirauhashormonit, litium, masennuslääkkeet, Parkinsonin taudin lääkkeet, psykoosilääkkeet, sydänlääkkeet ja verenpainelääkkeet.[4]

Ahdistuneisuushäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joiden oireisiin kuuluu ahdistuksen tunne. Ahdistuneisuushäiriöt ovat tavallisimpia mielenterveyden häiriöitä. Ahdistuneisuushäiriö puhkeaa yleensä ympäristötekijöiden ja perinnöllisen alttiuden yhteisvaikutuksesta.[3] Ahdistuneisuus voi olla myös skitsofrenian ennakko-oire[5].

Ahdistuneisuutta voidaan lievittää itse tai läheisen tukemana muun muassa[6][7]

  • kirjaamalla ylös omia arvoja ja toiveita ja tekemällä näiden mukaisia elämänmuutoksia
  • kirjaamalla ylös aiemmin mieltä piristäneitä aktiviteetteja ja lisäämällä näitä elämään
  • parantamalla omaa elämänhallinnan tunnetta ja fyysistä terveyttä pyrkimällä säännöllisempään uni-, ruokailu- ja liikuntarytmiin
  • pitämällä päiväkirjaa havainnoiden omia ajatuksia, tunteita, tuntemuksia ja toimintaa eri tilanteissa
  • kirjaamalla ylös ahdistuksen mahdollisia syitä pohtimalla omaa elämää aina varhaisista kokemuksista lähtien
  • tunnistamalla ahdistusta edeltäviä varomerkkejä omassa mielessä tai toiminnassa ja harjoittelemalla näihin sopivia vasteita (esimerkiksi ajatuksen haastaminen)
  • kirjaamalla päivän aikana heränneet huolet ja käsittelemällä näitä päivään varatun lyhyen huolihetken aikana
  • ratkaisemalla tekemättömiä vaikeita päätöksiä listaamalla ja vertailemalla eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja
  • pohtimalla huolien todellista todennäköisyyttä ja niiden realisoitumisesta selviytymistä ja
  • altistumalla vähitellen pelon kohteelle mielikuvaharjoittelun kautta.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/murrosikaisten-vanhemmat/tietoa/mielenterveys2/nuoren_ahdistus/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. http://web4health.info/fi/answers/anx-gen.htm
  3. a b c Hovatta, Iiris: Ahdistuneisuuden biologiaa. Suomen Lääkärilehti, 2011, 66. vsk, nro 36, s. 2585–2590. Suomen Lääkäriliitto. ISSN 0039-5560.
  4. Spoov, Johan ja Syvälahti, Erkka: ”Lääkkeiden, nautintoaineiden ja huumeiden aiheuttama ahdistus”, Masennuslääkkeet. Käyttöaiheet ja hoidon periaatteet, s. 19. Kapseli 32. Lääkelaitos ja KELA, 2003. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2011). [vanhentunut linkki]
  5. http://schizophreniabulletin.oxfordjournals.org/content/22/2/353.full.pdf
  6. Ahdistuksen omahoito-ohjelma mielenterveystalo.fi. Arkistoitu 30.11.2022. Viitattu 26.1.2023.
  7. Masennuksen omahoito-ohjelma mielenterveystalo.fi. Arkistoitu 24.1.2023. Viitattu 26.1.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa