Avaa päävalikko

Hiilijalanjälki

tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttama ilmastokuorma
Kasvihuonekaasupäästöt henkilöä kohden eri maissa vuonna 2005

Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy[1]. Toisinaan hiilijalanjäljellä viitataan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen sijaan pelkkiin hiilidioksidipäästöihin[2].

Hiilijalanjäljen ja ilmastokuorman käsitteet on kehitetty mittariksi, jonka avulla voidaan arvioida erilaisten tekojen ja kulutusvalintojen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Hiilijalanjälki mittaa, paljonko kasvihuonekaasuja esimerkiksi autolla ajaminen tai juuston syöminen aiheuttaa. Tilannetta, jossa nettohiilijalanjälki on nolla, kutsutaan hiilineutraaliksi: toiminta ei vaikuta ilmaston lämpenemiseen lainkaan.

MittausMuokkaa

Toisin kuin ekologinen jalanjälki, hiilijalanjälki ilmoitetaan massana eikä pinta-alana. Hiilijalanjäljen yksikkönä käytetään tapauksesta riippuen tonnia, kilogrammaa tai grammaa. Yleensä hiilijalanjälki ilmoitetaan kasvihuonekaasujen yhteenlaskettuna määränä eli hiilidioksidiekvivalentteina, joskus kuitenkin pelkkänä hiilidioksidin määränä.[3] Hiilidioksidiekvivalentit lasketaan kaikista kasvihuonekaasuista ottamalla huomioon niiden ilmastoa lämmittävä vaikutus verrattuna hiilidioksidiin.

Suorat ja epäsuorat päästötMuokkaa

Kuluttajan hiilijalanjälki voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin päästöihin. Suorat päästöt syntyvät välittömästi kuluttajan oman toiminnan, esimerkiksi autolla ajamisen seurauksena. Joukkoliikennevälineillä matkustamisen taas katsotaan aiheuttavan epäsuoria päästöjä, jotka jaetaan kaikkien matkustajien kesken henkilökilometrien suhteessa. Kuluttajan epäsuoriin päästöihin luetaan myös kuuluviksi hyödykkeiden ja palvelujen tuotannon, myynnin ja mahdollisen käytöstä poiston yhteydessä syntyvät päästöt.[3]

Rakennusten hiilijalanjälkiMuokkaa

HiilijalanjälkiMuokkaa

Rakennuksen hiilijalanjäljellä tarkoitetaan niitä päästöjä, joita rakennus tuottaa koko olemassaolonsa aikana, alkaen sen rakennustuotteiden valmistuksesta päättyen rakennuksen purkamiseen.[4] Nykyisin suurin osa rakennuksen hiilijalanjäljestä aiheutuu energiankulutuksesta.

Rakennuksen hiilijalanjälkilaskenta on tulossa osaksi Suomen rakentamismääräyksiä 2020-luvulla.[5]

HiilikädenjälkiMuokkaa

Rakennuksen hiilikädenjälki tarkoittaa rakentamisesta aiheutuvia myönteisiä ilmastovaikutuksia, joita ei syntyisi ilman rakennuksen rakentamista. Näitä ovat esimerkiksi puupohjaisiin rakenteisiin sitoutunut hiili ja rakennustuotteiden kierrätys.[6]

Yksilön hiilijalanjäljen jakautuminen ja vähennyskeinotMuokkaa

Seuraavassa taulukossa on jaoteltu yksilön hiilijalanjälki neljään osa-alueeseen, määritelty suomalainen keskiarvo-osuus päästöistä ja otettu esimerkki miten hiilijalanjälkeä voi osa-alueen osalta pienentää.[7]

Yksilön hiilijalanjälki
Kulutuksen tyyppi Prosenttiosuus suomalaisen keskiarvoisesta jalanjäljestä Esimerkkikeino pienentää hiilijalanjälkeä
Asuminen 33 % Maalämpö, ilmalämpöpumppu asumisen lämmitysmuotona
Tavarat ja muu kulutus 25 % Vähempi uusien tavaroiden ostelu, tavaroiden pidempi käyttöikä, kierrätys
Liikenne ja matkailu 22 % Julkisen liikenteen tai polkupyörän käyttö yksityisautoilun sijaan, junamatkustus lentämisen sijaan, biokaasuauto bensiinikäyttöisen sijaan
Ruoka 20 % Kasvissyönti, ruokahävikin minimointi

Hiilipäästöjen verottaminenMuokkaa

Hiilivero eli päästömaksu voidaan periä päästöjä tuotettaessa, esimerkiksi mittaamalla tai estimoimalla päästöt. Fossiilisista polttoaineista aiheutuvia päästöjä voidaan kuitenkin usein helpommin verottaa jo polttoainetta tuotettaessa/maahantuotaessa, polttoaineen hiilipitoisuuden perusteella.[8]

Vaikka hiilijalanjäljen vero on hiilipäästömaksua epätarkempi ja subjektiivisempi haittavero, sitä on ehdotettu käytettäväksi tuontituotteille maista, joissa hiiliveroa ei ole.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuren mukaan yksittäisille ruoka-aineille ei voi laskea selkeää hiilijalanjälkeä. Tämä tekee ongelmalliseksi ruoan päästöperusteisen verotuksen.[9]

LähteetMuokkaa

  1. Anu Nousiainen: HS.fi avasi hiilijalanjälkimittarin 7.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.11.2008.
  2. Syöjälle on jo tarjolla tietoa ruuan hiilidioksidipäästöistä. Riitta Vainio. Helsingin Sanomat 4.3.2009, A5ja
  3. a b What Is A Carbon Footprint? Carbon Footprint Ltd. (englanniksi)
  4. Mikä hiilijalanjälki? Vesitaito. Viitattu 17.4.2019.
  5. Ymparistoministerio > Tiekartta rakennuksen elinkaaren hiili www.ym.fi. Viitattu 17.4.2019.
  6. Mikä hiilikädenjälki? Vesitaito. Viitattu 17.4.2019.
  7. Suomi voisi nollata päästönsä, mutta mitä se vaatii? Tällaista olisi elämä hiili­neutraalissa Suomessa vuonna 2035 hs.fi. Viitattu 19.1.2019.
  8. Environmental tax issues (sivut 13-14 ja 24) 2.4.2019. Committee of Experts on International Cooperation in Tax Matters.
  9. Puolueet haluavat suomalaiset syömään vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia: HS selvitti, olisiko liha­verossa tai liha­tukien karsimisessa järkeä Helsingin Sanomat. 29.3.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa