Wikipedia

Yhdistynyt kuningaskunta

saarivaltio Länsi-Euroopassa
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. tammikuuta 2012 kello 23.26 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta tai lyhyemmin Yhdistynyt kuningaskunta on saarivaltio Länsi-Euroopassa. Se muodostuu Englannista, Skotlannista ja Walesista, jotka sijaitsevat Ison-Britannian saarella, sekä Irlannin saarella sijaitsevasta Pohjois-Irlannista. Tämän lisäksi Yhdistyneellä kuningaskunnalla on hallussaan eräitä näiden lähellä sijaitsevia saaria ja saaristoja sekä muutamia kaukaisia meren­takaisia alueita. Suomen kielessä koko valtiosta käytetään yleiskielessä yleensä nimitystä Britannia tai Iso-Britannia, puhekielessä jopa Englanti. Viimeksi mainittu on kuitenkin vain yksi Yhdistyneen kuningaskunnan osa. Walesilaiset, skotit ja pohjoisirlantilaiset voivat pitää loukkaavana nimen käyttöä koko valtiota tarkoittavana.[3]

Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi.
Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Hakusanat ”Iso-Britannia” ja ”Britannia” ohjaavat tänne. Sanojen muista merkityksistä katso Britannia (täsmennyssivu)..
United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland
(Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta)
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistyneen kuningaskunnan vaakuna
lippu vaakuna

Yhdistyneen kuningaskunnan sijainti

Valtiomuoto parlamentaarinen monarkia
Hallitsija
Pääministeri		 Kuningatar Elisabet II
David Cameron
Pääkaupunki Lontoo
Muita kaupunkeja Manchester, 2,55 milj. as., Birmingham, 2,5 milj. as., Leeds, 1,7 milj. as., Liverpool, 1,1 milj. as., Glasgow, 911 000 as. Asukaslukuihin on laskettu kaupunkien esikaupungit.
Pinta-ala
– yhteensä 243 610[1] (sijalla 79)
– josta sisävesiä 0,7 %
Väkiluku (2010) 62 348 447[1] (sijalla 22)
– väestötiheys 251
– väestönkasvu 0,563 (2010)
Viralliset kielet englanti (de facto)2
Valuutta Englannin punta (£) (GBP)
BKT (2010)
– yhteensä 2 189 miljardia USD (PPP)[1]  (sijalla 9)
– per asukas 35 100 USD
HDI (2019) 0,932[2] (sijalla 13)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,9
– teollisuus 22,1
– palvelut 77,1
Aikavyöhyke +0
– kesäaika UTC+1
Itsenäisyys
– perustaminen
1. toukokuuta 1707
Lyhenne GB
– ajoneuvot: GB
– lentokoneet: G
Kansainvälinen
suuntanumero		 +44
Tunnuslause Dieu et mon droit (ranskaa: Jumala ja oikeuteni)
Kansallislaulu ”God Save the Queen (epävirallinen)”

1 Maan virallinen nimi muilla tunnustetuilla vähemmistökielillä: Teyrnas Unedig Prydain Fawr a Gogledd Iwerddon (kymri)
An Rìoghachd Aonaichte na Breatainn Mhòr agus Eirinn mu Thuath (gaeli)
Ríocht Aontaithe na Breataine Móire agus Thuaisceart Éireann (iiri)
Unitit Kinrick o Great Breetain an Northren Ireland (skotti)
2 Virallisesti tunnustettuina kielinä Walesissa kymri ja Skotlannissa gaeli.

Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-ala on 243 610 neliökilometriä,[1] eli noin kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Maan asukasluku on noin 60 miljoonaa, joten se on väkiluvultaan Euroopan unionin kolmanneksi suurin valtio.[4]

Maantiede

 
Iso-Britannia ja Itä-Irlanti satelliittikuvassa huhtikuussa 2002
 
Englantilaista maaseutua.

Yhdistynyt kuningaskunta koostuu Ison-Britannian saaresta ja Pohjois-Irlannista Irlannin saarella, sekä noin tuhannesta pienemmästä saaresta, joita on etenkin Skotlannin rannikolla. Sitä ympäröi Atlantin valtameri, sen osat Pohjanmeri, Irlanninmeri ja Englannin kanaali. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mistään kohtaa maata ei ole yli 125 km merelle. Ison-Britannian saaren erottaa mantereesta Doverin kohdalla kapeimmillaan 35 km:n levyinen Englannin kanaali. Doverista kulkee meren ali Kanaalin tunneli Ranskaan. Irlannin tasavallan kanssa on 360 km maarajaa.[1]

Suurin osa Englannista on kumpuilevaa alankoa. Suurimmat joet ovat Lontoon läpi virtaava Thames ja Severn, joka laskee länteen Bristolin kanaaliin.[5] Englannin rannikolla ovat Scillynsaaret ja Wightsaari. Wales on enimmäkseen vuoristoista, ja sen korkein huippu on Snowdown 1 085 m.[6]

Skotlannissa pinnanmuodot vaihtelevat, etelässä ovat Alamaat ja pohjoisessa sekä lännessä Ylämaat, kuten myös Skotlannin korkein huippu, Ben Nevis 1343 m. Sisämaahan ulottuu monia vuonoja (firth) ja niiden suuntaisena kulkee syviä järviä (loch). Näistä kuuluisin lienee Loch Ness, joka sijaitsee koko Skotlannin poikki ulottuvassa Glen Moren laaksossa.[7] Skotlannin rannikolla on useita saaria ja saariryhmiä, joista huomattavimmat ovat Hebridit, Orkneysaaret ja Shetlandinsaaret.[8]

Englannin suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Lontoo (7,6 milj. asukasta vuonna 2008), Birmingham (1,0 milj., metropolialueella 2,4 milj.) ja Manchester (466 000, metropolialueella 2,3 milj.). Skotlannissa suurimmat kaupungit ovat Glasgow (637 000) ja Edinburgh (452 000). Walesin suurin kaupunki on Cardiff (311 000) ja Pohjois-Irlannin Belfast (268 000).[9]

Ilmasto

Britannian ilmasto tunnetaan vaihtelevana. Sää on yleisesti viileää tai lauhkeaa, pilvet ja sade ovat yleisiä, mutta poutajaksojakin esiintyy kaikkina vuodenaikoina. Alueelliset erot ovat pieniä. Suurimmat sademäärät saadaan Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Englannin vuorilla, yli 1500 mm vuodessa, paikoin jopa 5000 mm vuodessa. Lähes kaikki asutus on kuitenkin alle 300 metrin korkeudella merenpinnasta, ja siellä sateet ovat vähäisempiä. Idässä on kuivempaa kuin lännessä.[10]

Sumua esiintyy yleisesti varsinkin talvipuolella vuotta. Lunta voi sataa missä tahansa, mutta alavilla mailla se harvoin pysyy muutamaa päivää pitempään. [10]

East Angliassa maan kaakkoisosassa kylmimpien kuukausien eli tammi- ja helmikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on noin yksi aste, kun taas heinä- ja elokuussa päivän ylin on keskimäärin 22 astetta.[11] Pohjois-Skotlannissa kylmimpien kuukausien eli tammi- ja helmikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on hiukan pakkasen puolella, kun taas heinä- ja elokuussa päivän ylin on keskimäärin 16 astetta.[12]

Korkein Britanniassa koskaan mitattu lämpötila oli 38,5 °C Faveshamissa elokuussa 2003. Alin lämpötila, -27,2 °C, on mitattu Skotlannissa useita kertoja: 1895, 1982 ja 1995.[13]

Luonto ja luonnonsuojelu

Luonnontilassa suurin osa Britanniasta olisi tammipitoisen sekametsän peitossa. Metsiä on kuitenkin raivattu maanviljelyksen tieltä pronssikaudesta alkaen. Puut on hakattu myös rakennusten tarpeisiin ja poltettavaksi puuhiileksi metallien sulatusta varten. Lähes koko maa-ala soveltuu maanviljelykseen korkeimpia ylänköjä ja joitakin suoalueita lukuun ottamatta.[14]

Britanniassa elää noin 65 luonnonvaraista nisäkäslajia[15] ja 259 lintulajia.[16]

Britanniassa on viisitoista kansallispuistoa: 10 Englannissa, kaksi Skotlannissa ja kolme Walesissa. Puistoja on perustettu 1950-luvulta alkaen, ja ne suojelevat luonnon lisäksi maalaismaisemaa ja kulttuuriperintöä. Niinpä niiden alueella asutaan ja harjoitetaan maanviljelystä. Puistojen maa on pääosin yksityisessä omistuksessa, jonkun verran kuuluu säätiöille kuten National Trust.[17]

Historia

Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan historia

Varhaiset vaiheet

Ennen roomalaisaikaa Britanniassa asui walesilaisia kansoja, skotlantilaisia piktejä ja Britannian omaa kantaväestöä. Julius Caesar aloitti brittien valloituksen 55–54 eaa., ja Britannian provinssi, joka käsitti nykyisen Englannin ja Walesin, oli osa Rooman valtakuntaa 400-luvulle asti.[18] Roomalaisten valloitettua Britannian saaret joutuivat tiiviiseen yhteyteen manner-Euroopan kanssa. Roomalaisten jälkeen maahan hyökkäsivät anglit, saksit ja juutit 600-luvulla ja normannit 1066. Normannivallan aikana Englantiin alkoivat kehittyä nykyiset ominaispiirteet, kuten Lontoon asema talouden, kulttuurin ja politiikan keskuksena, kirkon vahva mutta erillinen asema, edustuksellinen hallinto ja vahva yliopistolaitos.[4]

 
Henrik VIII

Skotlanti ajautui Englannin vallan alle, ja 1100-luvulla Henrik II valloitti myös Irlannin. Häntä seuranneet kuninkaat joutuivat yhteenottoihin papiston ja aateliston kanssa, minkä seurauksena Juhana Maaton joutui tekemään myönnytyksiä ja julkaisemaan säädöskokoelma Magna Cartan. Robert Bruce palautti Skotlannin itsenäisyyden 1314, ja Tudorit nousivat Englannin hallitsijaksi ruusujen sodan (1455–1485) jälkeen. Tudor-hallitsija Henrik VIII perusti Englannin kirkon ja liitti Walesin virallisesti osaksi Englantia.[18] Henrik otti vuonna 1541 tittelin Irlannin kuningas, jonka jälkeen voidaan puhua Irlannin kuningaskunnasta.[4] Englanti aloitti siirtomaavalloituksensa Elisabet I:n kaudella.[18]

Englannissa oli lyhyt tasavaltalaiskausi 1600-luvun puolivälissä sisällissodan jälkeen. Se päättyi 1660, kun Kaarle II nousi Englannin kuninkaaksi.[18] Englanti ja Skotlanti olivat saman hallitsijan hallitsemia vuodesta 1603, ja ne liittyivät pysyvästi Ison-Britannian kuningaskunnaksi 1707.[4]

Suurvalta-aika ja maailmansodat

Vuonna 1801 voimaan tullut liittosopimus liitti Irlannin kuningaskunnan ja Ison-Britannian kuningaskunnan, jolloin muodostui Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Vuonna 1922 Irlannin 26 kreivikuntaa muodostivat Irlannin vapaavaltion, kuuden jäädessä liittoon, jonka nimeksi vaihdettiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta 1927.[19][1]

Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun merkittävin teollisuus- ja sotilasmahti ja siirtomaavalta, joka laajimmillaan käsitti noin 30 miljoonaa neliökilometriä ja lähes neljäsosan Maapallon väestöstä. Silloin syntyi sanonta, ettei Aurinko koskaan laske Brittiläisen imperiumin yltä.[20] Teollisena vallankumouksena tunnettu muutos käynnistyikin Britanniassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, mikä nosti maan maailmanjohtavaksi talousmahdiksi. Lisäksi Britannian siirtomaavalta oli suurimmillaan Viktorian aikana (1837–1901).[18] 1900-luvun alkuun mennessä muut maat olivat saavuttaneet teollistumisessa brittien etumatkan. 1920-luvun aikana imperiumi alkoi hajota, kun Irlanti itsenäistyi 1921,[4] vaikkakin kuusi Ulsterin provinssia pysyivät emämaassaan ja muodostivat Pohjois-Irlannin.[18] Vuonna 1926 Australia, Kanada ja Uusi Seelanti saivat itsenäisyyden, mutta liittyivät Brittiläiseen Kansainyhteisöön. Siirtomaavallan purkautuminen jatkui toisen maailmansodan jälkeen, alkaen Intian ja Pakistanin itsenäistymisestä 1947.[4]

Ensimmäisessä maailmansodassa Britannia oli yksi ympärysvalloista Venäjän, Ranskan ja Yhdysvaltojen rinnalla Saksaa vastaan. Yhtenä voittajavaltioista se oli solmimassa Versailles’n rauhaa.[21] Sodassa kuoli satoja tuhansia brittejä.[22]

 
Churchill, Truman ja Stalin Toisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa 1945.

Toisessa maailmansodassa Britannia oli yksi Liittoutuneista, jälleen yhdessä Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltojen kanssa Saksaa vastaan. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan, Britannia julisti antamiensa turvatakuiden mukaisesti Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Sodan levitessä Belgiaan britit onnistuivat evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquesta kanaalin yli. Saksalaiset kävivät brittejä vastaan kiivasta ilmasotaa, mutta Taistelu Britanniasta ei onnistunut eikä Hitler miehittänyt Britanniaa.[22] Pohjois-Afrikassa britit torjuivat Italialaiset Egyptissä, ja joutuivat taistelemaan myös avuksi tulleita saksalaisia vastaan.[23] Sota Välimerellä käsitti myös laajaa laivastosodankäyntiä, ja lentokoneet operoivat lentotukialuksilta.[24]

Maailmansotien jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen Britannia luopui siirtomaistaan Intiassa, ja maahan alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota ilmaisen terveydenhoidon ja koulutuksen myötä.[22]

Vuonna 1956 Britannia yritti vielä harjoittaa suurvaltapolitiikkaa pääosin brittiläisessä omistuksessa olleen Suezin kanavan kansallistanutta Egyptiä vastaan, ja hyökkäsi maahan Ranskan ja Israelin tuella. Epäonnistunut operaatio johti konservatiivipääministeri Anthony Edenin eroon. Britannian siirtomaat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa itsenäistyivät pääasiassa 1960-luvulla alkaen Ghanan itsenäisyydestä 1957. Vuonna 1973 Britannia liittyi Euroopan yhteisöön.[22] Pohjois-Irlannin tilanne kärjistyi 1972 verisen sunnuntain jälkeen. Irlannin tasavaltalaisarmeija aloitti tämän jälkeen terrorikampanjan, jonka uhreja oli myös lukuisia Englannin maaperällä.[18]

Margaret Thatcherin johtamien konservatiivien hallitus vuosina 1979–1990 teki monia radikaaleja uudistuksia, yksityisti suuren osan valtion yrityksiä ja nujersi ammattiliitot. Thatcherin suosio oli huipussaan Argentiinaa vastaan käydyn vuoden 1982 voittoisan Falklandin sodan jälkeen. Vuonna 1990 hänet kuitenkin syrjäytti John Major. Vuonna 1997 Tony Blairin johtama Työväenpuolue saavutti vaalivoiton, ja Blair nousi pääministeriksi.[22] Vuonna 1998 solmittiin Pitkäperjantain sopimus rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin. Seuraavana vuonna Walesiin ja Skotlantiin perustettiin omat parlamentit.[22] Blair asettui 2003 Yhdysvaltain tueksi Irakin sodassa, etsimään ja tuhoamaan Irakin väitettyjä joukkotuhoaseita. Vuonna 2004 Blair myönsi olleensa väärässä joukkotuhoaseista, mutta piti sotaa edelleen oikeutettuna. Vuonna 2007 Britannia alkoi vetää joukkojaan Irakista.[22]

Vuosina 2008–2009 Britannia oli pahan pankkikriisin kourissa. Keskuspankki laski koron 1,5 prosenttiin mikä on alin luku sen 315-vuotisessa historiassa. Valtio tuki pankkeja voimakkaasti, työttömyysluvut nousivat.[22] Vuosina 2009–2010 useat kansanedustajat jäivät kiinni kulukorvausten väärinkäytöstä. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa konservatiivit saivat eniten paikkoja mutta eivät määräenemmistöä. David Cameron perusti koalitiohallituksen yhdessä liberaalidemokraattien kanssa.[22]

Politiikka

 
Kuningatar Elisabet II.

Yhdistynyt kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on kuningatar Elisabet II. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota ja valita pääministeri. Teoriassa koko Yhdistyneen kuningaskunnan hallinto on olemassa monarkin suopeudesta. Käytännössä hallitsija ei käytä valta­oikeuksiaan, vaan valtaa käyttää monarkin nimissä demokraattisesti valittu parlamentti ja pääministeri.[4]

Yhdistynyt kuningaskunta on harvoja maita maailmassa, jolla ei ole virallista perustuslakia, vaan kaikkia maan lakeja voidaan periaatteessa muuttaa yksinkertaisella parlamentin enemmistöllä. Käytännössä kuitenkin 700-vuotinen perinne estää niiden vaihtelemisen päähänpistojen mukaan.[4]

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaksikamarinen. 650-jäseniseen alahuoneeseen (House of Commons) jäsenet valitaan vaalilla ja ylähuoneeseen (House of Lords) nimitetään. Ylähuoneen jäseninä ovat noin 700 elinikäisen henkilökohtaisen aateluuden saanutta ja Englannin kirkon piispat. Vuoden 1999 Lords Act lopetti ylähuoneen periytyvän jäsenyyden, mutta sen 92 elossa olevaa paikkansa perinyttä saivat jäädä jäseniksi. Alahuoneen jäsenet valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Alahuoneen vaalit on pidettävä vähintään viiden vuoden välein, mutta usein ne järjestetään ennen määräaikaa.[1]

Pääministeri on yleensä alahuoneen suurimman puolueen johtaja, vuodesta 2010 Konservatiivien David Cameron.[1]

Pääpuolueet ovat 1920-luvulta lähtien olleet Konservatiivipuolue ja Työväenpuolue. Yhden ehdokkaan vaalipiirien vaalijärjestelmä suosii kaksipuoluejärjestelmää, ja jompikumpi puolueista on yleensä hallitusvastuussa. Kolmanneksi suurin puolue on Liberaalidemokraattinen puolue, joka muodostettiin vuonna 1988 vanhan Liberaalipuolueen ja Sosiaalidemokraattisen puolueen yhdistyessä. Se kannattaa vaalijärjestelmän muuttamista ja kaksipuoluejärjestelmästä luopumista.[25] Vuoden 2010 vaaleissa liberaalidemokraatit saivat 23 % äänistä mutta alle 10 % paikoista.[1]

Vuonna 2010 valitussa alahuoneessa konservatiiveilla on 305 paikkaa, työväenpuolueella 258, liberaalidemokraateilla 57 ja muilla 30.[1]

Vuonna 1999 perustettiin Skotlannin parlamentti ja Walesin kansankokous, joista Skotlannin parlamentilla on lainsäädäntövaltaa. Pohjois-Irlannilla on vuodesta 2003 oma 108-jäseninen parlamentti ja lisäksi 18 paikkaa Westminsterin parlamentissa. Vallan siirto Belfastiin jäädytettiin 2003 mutta vietiin loppuun 2010.[4]

Eri maissa toimivat muun muassa nationalistiset Walesin Plaid Cymru, Skotlannin kansallispuolue ja Cornwallin Mebyon Kernow, jotka kannattavat joko autonomian lisäämistä tai maiden itsenäisyyttä.[26]

Ulkopolitiikka

Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenenä Kansainyhteisössä, Euroopan unionissa ja NATO:ssa. Sillä on pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja veto-oikeus sen päätöksiin. Vuoteen 2003 mennessä se oli käyttänyt oikeuttaan 32 kertaa, 23 kertaa tukeakseen Yhdysvaltoja ja yksin Zimbabwea koskevissa kysymyksissä.[27]

Yhdistynyt kuningaskunta on yksi harvoista ydinasevaltioista. Sen pelotteeseen kuuluu neljä Vanguard-luokan ballistista ohjussukellusvenettä, jotka on kukin aseistettu kuudellatoista Trident II -ohjuksella ja 48 ydinkärjellä. Järjestelmä otettiin käyttöön 1994 korvaamaan vuonna 1968 käyttöön otetut Resolution-luokan sukellusveneet ja Polaris-ohjukset.[28] Ilmavoimat luopui WE.177-ydinaseista 1998 ja laivasto 1992.[29] Trident-ohjeusten suunniteltu käyttöikä päättyy 2024. Vuonna 2006 pääministeri ilmoitti Britannian suunnittelevan sukellusveneiden ja Trident-ohjusten uusimista mikä jatkaisi niiden käyttöaikaa 2040-luvulle asti.[30]

Yhdistyneellä kuningaskunnalla on perinteisesti ollut läheinen suhde (special relationship) Yhdys­valtoihin. Ilmauksen muotoili jo Winston Churchill, ja sen jatkuminen on kyseenalaistettu 2010-luvulla.[31]

Osat

 
Yhdistyneen kuningaskunnan kartta.
Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan osat

Yhdistyneen kuningaskunnan osat:

lippu maa asema väkiluku pinta-ala
  Englanti kuningaskunta 49,2 milj. 130 395 km²
  Skotlanti kuningaskunta 5 milj. 78 782 km²
  Wales ruhtinaskunta 3 milj. 20 779 km²
  Pohjois-Irlanti maakunta 1,7 milj. 14 139 km²

NUTS-järjestelmän ylimmällä tasolla Yhdistynyt kuningaskunta jakaantuu 12 alueeseen: yhdeksän lääniä (region), Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti.[32]

Englannissa on yhdeksän lääniä on edelleen jaettu 34 kreivikuntaan (county) ja 47 nimellä Unitary authority kutsuttuun hallintoyksikköön. Tämän aluejaon ulkopuolella on 36 metropolialuetta ja 33 Lontoon osa-aluetta. Skotlannissa on 32 paikallisneuvoston johtamaa aluetta. Walesissa on 22 kuntaa, joista 10 on kaupunkipiirikuntia (county borough), yhdeksän kreivikuntia ja kolme kaupunkeja. Pohjois-Irlannissa on 26 kuntaa.[32]

Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluu brittiläisen imperiumin jäänteinä myös joukko erillisalueita. De jure nämä brittiläiset merentakaiset alueet (entiset kruununsiirtomaat) eivät ole Yhdistyneen kuningaskunnan osia, mutta Yhdistynyt kuningaskunta hoitaa niiden ulkopolitiikan. Näitä ovat:[33]

Näihin verrattavassa asemassa ovat myös Britannian läheisyydessä sijaitsevat itsehallinnolliset saaret Mansaari (engl. Isle of Man) sekä Jersey ja Guernsey. Lisäksi Yhdistyneellä kuningaskunnalla on sotilastukikohdat Akrotiri ja Dhekelia Kyproksella.[34]. Se on vaatinut 1 709 400 neliökilometrin kokoista aluetta Antarktikselta.[35]

Talous

Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan talous
 
Englannin keskuspankki, Bank of England, Lontoossa

Yhdistyneen kuningaskunnan talous on yksi maailman suurimpia, BKT:n mukaan mitattuna maailman seitsemäs ja Euroopan kolmas vuonna 2010. inflaatio, korot ja työttömyys (7,8 % vuonna 2010) ovat pysyneet matalina. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana valtio on yksityistänyt voimakkaasti.[1]

Iso-Britannia oli teollisen vallankumouksen kehto, mutta nykyisin teollisuus tuottaa enää viidenneksen brutto­kansan­tuotteesta (vuonna 2010 21,7 %).[1] Esimerkiksi kivi­hiilen louhinta on lähes täysin loppunut. Teollisuuden osuus taloudesta on edelleen vähentymässä. 1960- ja 1970-luvulla maan talous sai piristysruiskeen Pohjanmeren öljy­löydöistä ja se oli lähes omavarainen öljyn ja kaasun suhteen.[36][37] Sähköstä 80 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, mikä teki Yhdistyneestä kuningaskunnasta 2008 maailman kahdeksanneksi suurimman hiilidioksidipäästöjen tuottajan.[38] Vuonna 2010 47 % sähköstä tuotettiin kaasulla, 28 % kivihiilellä, 16 % ydinvoimalla ja 7 % uudistuvista energianlähteistä. Uudistuvien energialähteiden osuus aiotaan nostaa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.[39]

Maatalous on tehokasta ja pitkälle koneistettua, ja se tuottaa 60 % kulutetusta ruoasta alle 2 %:lla työvoimasta.[1] Maatalous on kokenut takaiskuja hullun lehmän taudin ja vuoden 2001 laajan suu- ja sorkkatautikriisin vuoksi.[40]

Palveluala, erityisesti pankkitoiminta sekä vakuutus- ja yrityspalvelut tuottavat suurimman osan BKT:sta, ja ne työllistävät 80 % työvoimasta.[1] Lontoon City on globaali talouskeskus ja Lontoon pörssi maailman suurimpia.[41][42]

Matkailu on myös tärkeä tulonlähde, ja maassa vieraileekin yli 30 miljoonaa matkailijaa joka vuosi,[43] mikä tekee siitä maailman kuudenneksi suosituimman matkailukohteen. Laman myötä matkailijoiden määrä ja heidän kuluttamansa rahamäärä ovat vähentyneet.[44]

Tärkeimpiä vientituotteita ovat teollisuustuotteet, polttoaineet, kemikaalit, elintarvikkeet, juomat ja tupakka. Viennin suurimpia kohdemaita ovat Yhdysvallat, Saksa, Ranska, Irlanti ja Belgia.[1]

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on jättänyt liittymättä euroalueeseen, ja mielipidetiedustelujen mukaan kansa tukee päätöstä.[1]

Liikenne

Britanniassa on 505 lentokenttää, joista yhdeksällä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie.[1] Vuonna 2011 vilkkaimmat kentät olivat Heathrow, Gatwick, Manchester, Stanstef, Luton, Edinburgh, Birmingham, Glasgow ja Bristol.[45]

Rautateitä on 16454 km.[1] Vuonna 2010 rautateillä tehtiin 1353 miljoonaa matkaa, yhteensä 65 mijardia kilometriä. Junaliikenne kasvoi edellisvuoteen verrattuna noin 6-7%. 90,9% junista kulki ajallaan.[46]

Kansainvälinen junayhteys tulee Eurotunnelia pitkin Kanaalin ali, ja sitä kulkevat junat tuovat myös autoja.[47]

Rahtisatamia ovat Dover, Felixstowe, Immingham, Liverpool, Lontoo, Southampton ja Teesport Englannissa, Forth Ports Skotlannissa ja Milford Haven Walesissa.[1] Matkustajalautat liikennöivät Holyheadista Irlantiin, Doverista Ranskaan, Harwichistä ja Hullista Hollantiin ja Belgiaan, Portsmouthista Espanjaan ja Newcastlesta Norjaan ja Ruotsiin.[47]

Väestö

Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan väestö
Väestötiedot
vuonna 2011[1]
 
Väestönkasvu 0,557 %
Syntyvyys 12,29 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 9,33 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 80,5
Lapsikuolleisuus 4,62 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto 2,6 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 0,2 %
Lukutaitoisia 99 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 41,1 vuotta
0–14-vuotiaat 17,3
15–64-vuotiaat 66,2
65 vuotta täyttäneet 16,5

Heinäkuussa 2011 Yhdistyneessä kuningaskunnassa arvioitiin olevan 62 698 362 asukasta. Etniset ryhmät: englantilaiset 81,5 %; skotit 9,6 %, iiriläiset 2,4 %; walesilaiset 1,9 %; pohjoisirlantilaiset 1,8 %; länsi-intialaiset, intialaiset, pakistanilaiset ja muut 2,8 %.[1]

Vuoden 2001 väestönlaskennassa yli 70 % väestöstä ilmoitti itsensä kristityiksi.[1] Vuonna 2007 tehdyssä kyselyssä näin vastasi enää 53%. 10% väestöstä kävi viikoittain kirkossa, eniten säännöllisiä kirkossa kävijöitä oli Pohjois-Irlannissa, vähiten Walesissa.[48] Englannin kirkko on virallinen valtiokirkko.[49] Katolisella kirkolla on noin viisi miljoonaa jäsentä.[50]

Valtakieli on englannin kieli. Yli puoli miljoonaa walesilaista puhuu kelttiläisiin kieliin kuuluvaa kymriä, jolla myös lähetetään radio- ja televisio-ohjelmia. Gaelia puhuu noin 58 000 ihmistä Skotlannissa, enimmäkseen Hebrideillä. Pohjois-Irlannissa 95 000 puhuu iiriä. Kaikkiaan maassa puhutaan Ethnologuen määritelmien mukaan 12 alkuperäistä kieltä. Suurimpia maahanmuuttajien kieliä ovat punjabi (itä- ja länsipunjabilla yhteensä 574 000 puhujaa), urdu ja bengali (400 000 molempia) sekä joskus bengalin murteeksi laskettava sylheti (300 000 puhujaa)[51]

WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Britannian alkoholinkulutus on maailmassa 22. sijalla, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna hiukan yli kymmenen litraa aikuista kohti. Suomen, Belgian ja karibialaisen Saint Lucian kulutus on likimain samalla tasolla.[52]

Koulutus

Koulutus on pakollista viidennen ja kuudennentoista ikävuoden välillä, mutta tammikuussa 2007 hallitus ilmoitti pidentävänsä pakollisen koulutuksen 18 ikävuoteen asti. Suurin osa lapsista käy ilmaista julkista koulua. Yhdenteentoista ikävuoteen asti käydään Primary schoolia, sen jälkeen Secondary schoolia. Neljäntoista ja kuudentoista ikävuoden välillä opiskellaan GCSE-kokeeseen. Kuudennentoista ikävuoden jälkeen oppilas voi valita Sixth form collegen, joka päättyy A-tason (Advanced Levels) kokeeseen, jossa kirjoitetaan 2–5 ainetta, ja jonka jälkeen voi pyrkiä yliopistoon. (Skotlannissa kokeiden nimet ovat Standards Grades ja National Qualifications, Pohjois-Irlannin järjestelmä eroaa jonkin verran kuvatusta)[53]

Kulttuuri

 
Piccadilly Circus lienee yksi Ison-Britannian tunnetuimmista maamerkeistä.
 
Big Benin kellotorni Lontoossa.
Pääartikkeli: Brittiläinen kulttuuri

Yhdistynyt kuningaskunta muodostuu neljästä toisiinsa sitoutuneesta kansakunnasta, ja vaikka elämäntapa on laajalti samankaltainen, kulttuurissa on eroja niin näiden kansakuntien välillä kuin paikallisella ja alueellisella tasolla. Skotlannin kansallispuolueen keskeinen kysymys on talous, etenkin Pohjanmeren öljytulojen jakautuminen, kun taas Walesin kansallispuolue on kiinnostunut kielen ja kulttuurin säilyttämisestä. Murre ja puhetapa kertovat usein ihmisen taustasta ja kotiseudusta. Oman jalkapallojoukkueen kannattamisesta on tullut monille tärkeä ylpeyden aihe.[14]

Merkittävimpiä matkailukohteita suurimpien kaupunkien lisäksi historialliset kohteet kuten Oxford, Cambridge, St Andrews, York ja Bath. Kuuluisia luonnonnähtävyyksiä ovat Doverin valkoiset kalliot, Giant's Causeway Pohjois-Irlannissa ja Loch Ness Skotlannissa. Maisemistaan ovat tunnettuja Walesin ja Skotlannin vuoristot, Englannin järvialue Lake District ja Peak District.[54]

Kristittyjen juhlapäivien ja uudenvuoden lisäksi vietetään Guy Fawkesin yötä 5. marraskuuta.[55]

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on lukuisia kuuluisia yliopistoja ja korkeakouluja, joista vanhimmat ovat Cambridgen ja Oxfordin yliopistot. Britanniassa on syntynyt monta maailmankuulua tutkijaa, kuten Sir Isaac Newton, James Watt, Charles Darwin, Michael Faraday, Charles Babbage, Alexander Fleming, Alan Turing ja Tim Berners-Lee.[56]

Kirjallisuus

Brittiläinen kirjallisuus on hyvin arvostettua ja sillä on pitkä historia. Geoffrey Chaucer kirjoitti Canterburyn tarinoita englanniksi 1300-luvulla, jolloin suuri osa hovirunoilijoista käytti latinaa.[57] Elisabet I:n ajan kuuluisin brittiläinen hahmo on William Shakespeare. Shakespearen klassikkonäytelmiin kuuluvat Hamlet ja Romeo ja Julia[58]

Romaaneja alettiin kirjoittaa enenevissä määrin 1700-luvulta alkaen. 1800-luvun alussa kirjallisuutta hallitsi romantiikan aikakausi, jolloin runouden saralla vaikuttivat William Blake, John Keats ja Lordi Byron. Viktoriaaninen aikakausi oli englantilaisessa kirjallisuudessa realismin kulta-aikaa. Sitä edustivat Jane Austen, Brontën sisarukset (Charlotte, Emily ja Anne), Charles Dickens, George Eliot ja Thomas Hardy.[59]

Ensimmäisen maailmansodan myötä nousi sotakirjallisuuden ja -runouden suosio. Romaanikirjallisuudesta kehittyi pian suosituin kirjallisuuden muoto ja se on sitä nykyäänkin. Maineikkaita brittiläisiä romaanikirjailijoita ovat muun muassa Sherlock Holmesin luoja Arthur Conan Doyle, D. H. Lawrence, George Orwell, Salman Rushdie, Mary Shelley, Zadie Smith, J. R. R. Tolkien, Virginia Woolf ja J. K. Rowling. Runoilijoista mainittavia ovat esimerkiksi T. S. Eliot, Ted Hughes, John Milton, Alfred Tennyson ja Rudyard Kipling.[60]

Nobelin kirjallisuuspalkinnon ovat brittikirjailijoista saaneet John Galsworthy 1932, T. S. Eliot 1948. Bertrand Russell 1950, Winston Churchill 1953, Elias Canetti 1981, William Golding 1983, V. S. Naipaul 2001, Harold Pinter 2005 ja Doris Lessing 2007.[61]

Teatteri

Brittiläisellä teatterilla on pitkät perinteet Shakespearen ajoista asti. Nykyään Lontoon West End on teatterimaailman keskus.[62] Sir Andrew Lloyd Webber on hallinnut West Endiä monta vuotta, valloittanut myös Broadwayn ja hänen musikaaleistaan on tehty suosittuja elokuvia.[63] Maailmankuulu Royal Shakespeare Company toimii Shakespearen kotikaupungissa Stratford-upon-Avonissa ja esiintyy myös muualla. [64] Merkittäviä nykyisiä näytelmäkirjailijoita ovat Alan Ayckbourn, John James Osborne, Harold Pinter, Tom Stoppard ja Arnold Wesker.[65]

Musiikki

Musiikilla on keskeinen merkitys Britanniassa, jossa on tehty paljon merkittävää ja maailmanlaajuisesti tunnettua popmusiikkia. Britanniaa pidetään länsimaisen populaarimusiikin supervaltana Yhdysvaltojen ohella. Kaikkien aikojen suosituin brittiläinen yhtye on The Beatles joka on myös maailman kaikkien aikojen menestyksekkäin yhtye. Yhtyeeltä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljardi äänitettä.[66] Muita tunnettuja ja suosittuja brittiläisiä yhtyeitä ovat 1960-luvulta lähtien olleet muun muassa The Rolling Stones, The Who, The Kinks ja kitaristi Eric Claptonista tunnettu Cream sekä walesilainen Tom Jones. Näiden ja monien muidenkin 1960-luvulla toimineiden brittiyhtyeiden saavuttamaan maailmanmenestykseen on viitattu englanninkielisellä käsitteellä "the British Invasion".[67] Britanniasta ovat lähtöisin myös muun muassa Queen, Led Zeppelin, Pink Floyd, Elton John, David Bowie, Dire Straits, The Police, Deep Purple, Sex Pistols, Phil Collins, Black Sabbath, Iron Maiden, Def Leppard, George Michael, The Smiths, Judas Priest ja monet uudemmatkin jättimenestykset kuten Oasis, Spice Girls, Coldplay ja Robbie Williams.[68][69]

Kuuluisia brittisäveltäjiä ovat Henry Purcell, Edward Elgar, Ralph Vaughan Williams ja Andrew Lloyd Webber (mm. Oopperan kummitus). Britanniassa on monia korkeatasoisia orkestereita kuten BBC:n sinfoniaorkesteri ja Royal Philharmonic Orchestra. Lontoo on yksi maailman musiikkikeskuksista, siellä sijaitsevat monet tärkeät konserttisalit ja Royal Opera House, yksi maailman tärkeimmistä oopperataloista.[70]

Elokuva ja televisio

Vuonna 2000 Brittiläinen elokuva-instituutti kutsui tuhat asiantuntijaa arvioimaan maan kaikkien aikojen parhaita elokuvia.[71] Eniten ääniä saivat Kolmas mies (1949), Lyhyt onni (1945) ja Arabian Lawrence (1962).[72] Sadasta parhaasta elokuvasta Alec Guinness on yhdeksän, Michael Caine on seitsemän ja Julie Christie kuuden pääosassa. David Lean ohjasi niistä kuusi.[71] Brittiläissyntyiset Alfred Hitchcock ja Charles Chaplin tekivät suuren osan urastaan Yhdysvalloissa.[73][74]

Britanniassa on monia tv-kanavia, esimerkiksi BBC:n kanavat. Britanniassa tehdään myös suosittuja televisio-ohjelmia. Tunnettuja tv-sarjoja ovat muun muassa Sydämen asialla, Top Gear, Pitkän Jussin majatalo, Mr. Bean, Lunta tupaan, Bottom, Pikku-Britannia, Kaksi tuoppia, kiitos!, Pokka pitää, Monty Pythonin lentävä sirkus, Doctor Who ja Torchwood. Britannia on myös hyvin tunnettu koomikoistaan, joista kuuluisimpiin lukeutuvat John Cleese ja Monty Python -huumoriryhmä, Rowan Atkinson sekä Sacha Baron Cohen.

Suomen katsoituimpien televisiosarjojen joukossa on useita brittisarjoja kuten Emmerdale, Neiti Marple, Midsomerin murhat ja Avaran luonnon näyttämät Richard Attenboroughin juontamat BBC:n luontodokumentit.[75]

Kuvataiteet

 
Kelttiläinen risti.
 
Thomas Gainsborough, Sininen poika, 1770

Vanhimmat Brittein saarilta löytyneet taide-esineet ovat kivikauden hautalöytöjä. Pronssikaudella käytettiin kuparia, tinaa ja Wessexissä myös kultaa. Keltit toivat uusia taideperinteitä, metallien rinnalla käytettiin kiveä ja puuta. Roomalaisten valtakaudella alettiin tehdä patsaita, rintakuvia ja hautamonumenttejä. Uusina materiaaleina he toivat lasin ja mosaiikit.[76]

1800-luvulla kehittyi englantilaiseksi koulukunnaksi kutsuttu maalauksen tyylisuunta muotokuviin ja maisemamaalauksiin. Sen kärkinimiä olivat Joshua Reynolds, George Stubbs ja Thomas Gainsborough. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla brittiläinen taide oli radikaaleimmillaan, ja sitä edustivat William Blake, John Constable, William Hogarth ja William Turner.[77] Ennen kaikkea Turnerin lähes abstraktit maisemat vaikuttivat myöhemmin suuresti impressionismin kehitykseen.[78]

1840-luvulta alkaen vaikuttivat brittiläiset prerafaeliitit, jtka maalasivat värikkäitä ja yksityiskohtaisia maalauksia usein uskonnollisista aiheista. William Morrisin perustama Arts and Crafts liike tuotti Viktorian aikakaudelle tyypillisiä tapetteja ja kaakeleita.[77] Beatrix Potterin kuvittamat lastenkirjat ovat ihastuttaneet vuodesta toiseen. 1900-luvun merkittäviin brittitaiteilijoihin kuuluvat Henry Moore, Lucian Freud, Barbara Hepworth, Frank Auerbach ja Francis Bacon.[79]

Reaktiona abstraktin ekspressionismin syntyi 1950-luvulla pop-taide jota edustivat Richard Hamilton, Eduardo Paolozzi, Peter Blake, Allen Jones ja David Hockney. 1980-luvun lopulla Young British Artists -liikkeeseen kuuluivat Damien Hirst ja Tracey Emin.[77] 2000-luvulla esillä ovat olleet myös Mark Wallinger, Chris Ofili, Gilbert & George, Mike Nelson ja Steve McQueen.[79]

Vuodesta 1984 alle 50-vuotiaalle brittiläiselle taiteilijalle on myönnetty suuri Turner-palkinto. Maan suurimpia taidelaitoksia ovat Allied Artists Association, Royal College of Art, Royal Society of Arts, Royal Academy of Arts, Tate Britain ja Tate Modern.

Ruoka

Pääartikkeli: Brittiläinen keittiö
 
Englantilainen aamiainen.

Brittiläisen ruokakulttuurin tunnetuin ilmentymä on tukeva englantilainen aamiainen. Siihen kuuluu usein makkaroita, munia keitettyinä, paistettuna tai munakokkelina, paistettua pekonia, paahtoleipää, herkkusieniä, paistettuja tomaatteja ja papuja.[80]

Toinen tärkeä ateria on fish and chips, joka on uppopaistettua leivitettyä kalaa ja ranskalaisia perunoita. Fish and chips -annoksia myydään nakkikioskia vastaavissa kojuissa sekä pubeissa oluen kanssa. Sunnuntailounaalla briteillä on ollut kautta aikojen tapana syödä paahtopaistia ja Yorkshire Puddingia. Sen lisäksi ympäri Britanniaa on useita suosittuja alueellisia ruokia, kuten Skotlannissa haggis (täytetty lampaan mahalaukku) ja Walesissa Welsh Rarebit (paahtoleipä, jossa on runsaasti munaa ja juustoa).[81][82]

Britit ovat erittäin suuria teen ja oluen ystäviä. Iltapäivätee kehittyi käsitteenä brittikulttuuriin 1840-luvulla, ja nykyään viidesosa maailman teestä kulutetaan Britanniassa.[83] Teetä tarjotaan usein kahviloissa höystettynä erilaisilla lisukkeilla.[84] Olut on Britannian kansallisjuoma, ja sitä tuotetaan maassa 1 200 eri merkkiä.[83] Olutta juodaan myös isoista kolpakoista, mutta tarkoituksena ei ole humaltuminen. Nuoret juovat ns. limuviinoiksi kutsuttuja sekoituksia nopeasti humaltumistarkoituksessa.[85] Skotlantilainen viski on puolestaan merkittävä vientituote.[83]

Yhteiskuntaluokat

Britanniassa yhteiskuntaluokilla on suurempi merkitys kuin etnisellä taustalla. Monet määrittelevät itsensä työväenluokan tai keskiluokan edustajiksi. Harvat myöntävät kuuluvansa yläluokkaan, mutta siihen määritellään yleensä maaomaisuutta perineet aateliset. Työväenluokkainen tausta on kunniallinen mutta vähävarainen. Koulutus on vähäistä, asunto on vuokralla ja palkkaa saadaan viikottain, tyypillisesti teollisuustöistä. Työväenluokka liitetään työväenpuolueen ja ammattiliittojen arvoihin, mutta tosielämässä luokkarajat eivät ole niin suoraviivaisia kuin luokkajärjestelmän arvostelijoiden ja poliitikkojen puheissa.[14] Vaikka luokkajärjestelmää pidetään vanhakantaisena, esimerkiksi lasten koulumenestys on edelleen voimakkasti sidoksissa yhteiskuntaluokkaan.[86]

Urheilu

 
British Lions rugbyjoukkue 1888.

Iso-Britannian suosituin laji on jalkapallo, ja laji onkin kehitetty Englannissa. Englannin jalkapalloliitto on maailman vanhin jalkapalloliitto. Englannilla, Skotlannilla, Walesilla ja Pohjois-Irlannilla on omat jalkapallon maajoukkueensa. FIFA:n rankingissa tammikuussa 2012 Englanti oli viides, Skotlanti 48, Wales 49 ja Pohjois-Irlanti 87. Englanti on voittanut kertaalleen maailmanmestaruuden kotikisoissaan 1966, ja kaikki muutkin ovat pelanneet vähintään kertaalleen MM-kilpailuissa.[87][88] Jalkapallon lisäksi muun muassa rugby ja kriketti ovat suosittuja joukkuelajeja Isossa-Britanniassa. Niiden juuret ovat Britanniassa, ja Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa pelataan sekä rugby leagueta että rugby unionia.[88]

Suosituimpia yksilölajeja ovat uinti, snooker, tennis, yleisurheilu, moottoriurheilu, golf ja nyrkkeily.[89] Merkittäviä britannialaisia urheilutapahtumia ovat muun muuassa Britannian avoin golfturnaus, Wimbledonin tennisturnaus ja Royal Ascot -laukkakilpailu.[88] Wimbledon on tennismaailman tärkein kilpailu, joka on järjestetty jo 125 kertaa.[90] Silverstonen radalla ajettiin vuonna 1950 ensimmäinen maailmanmestaruuden osakilpailu moottoriurheilulajissa, jonka nimeksi tuli Formula 1.[91]

Vaikka monissa lajeissa Englannilla ja Skotlannilla on omat joukkueet, olympialaisiin Iso-Britannia on osallistunut yhteisellä joukkueella jokaiseen nykyaikaiseen olympialaiseen. Nykyisin se lähettää kesäolympialaisiin noin 300, ja talviolympialaisiin 30–50 urheilijaa.[92] Lontoo on isännnöinyt olympialaisia vuosina 1908 ja 1948. Sille on myönnetty myös vuoden 2012 kisat.[93] Mitaleita britit ovat saaneet satoja, ja maa on pärjännyt erityisesti yleisurheilussa, tenniksessä, soudussa, purjehduksessa ja taitoluistelussa.[88] Viisissä perättäisissä olympiakisoissa kultaa voittanutta soutajaa Steve Redgravea on kutsuttu Britannian suurimmaksi olympiaurheilijaksi.[94]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v United Kingdom The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ What are the National identities of the people living in Britain? British Life and Culture. Woodlands Junior School. Viitattu 6.8.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i Background Note: United Kingdom US Department of State. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Amelia Du Plessis: Major Rivers of England england.org.za. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Snowdonia National Park Visit Wales. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Geology of Glen Mor and the area around Loch Ness. Loch Ness. (englanniksi)
  8. ↑ The Hebrides, Orkney and Shetland Embrace Scotland. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Cities and Towns UK Citypopulation. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  10. ↑ a b United Kingdom Country Guide BBC Weather. Viitattu 20.2.2011. (englanniksi)
  11. ↑ East Anglia 1971–2000 averages Met Office. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  12. ↑ North Scotland 1971–2000 averages Met Office. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Weather Extremes Met Office. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  14. ↑ a b c Reginald F. Byron (toim.): Culture of United Kingdom Countries and their cultures. Viitattu 3.1.2012. (englanniksi)
  15. ↑ UK Mammals 2005. BBC. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  16. ↑ Guide to UK birds Royal Society for Protection fo Birds. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  17. ↑ What is a National Park ? National Parks UK. Viitattu 3.1.2012. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e f g Historia formin.finland.fi. 28.12.2011. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 25.1.2012.
  19. ↑ Act of Union Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Was it true that the sun never set on the British Empire? The National Maritime Museum. Viitattu 20.2.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Versailles and Peacemaking British Broadcasting Company BBC. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d e f g h i Timeline United Kingdom BBC News. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  23. ↑ World War II: The North African Campaign 4.9.2011. The Atlantic.
  24. ↑ The Attack in Taronto Naval war College. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Political Reform libdems.org.uk. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  26. ↑ UK Politics: Devolving England 1999. BBC. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  27. ↑ The veto and how to use it 2003. BBC News. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  28. ↑ The Current System The Future of United Kingdom’s Nuclear Deterrent. MInistry of Defence. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)
  29. ↑ History of the British Nuclear Arsenal Britain's Nuclear Weapons. 2002. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  30. ↑ UK nuclear weapons plan unveiled 2006. BBC. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  31. ↑ Special relationship between UK and US is over, MPs say 28.3.2010. BBC News. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  32. ↑ a b Divisions of the United Kingdom Statoids. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Overseas Territories Commonwealt Secretariat. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  34. ↑ Polly Lyssiotis & Vasiliki Kokoti (toim): About Cyprus. Nikosia, Kypros: Press and Information Office, 2007. ISBN 978-9963-38-499-0. (englanniksi)
  35. ↑ British Antarctic Territory The National Archives. Viitattu 9.3.2011. (englanniksi)
  36. ↑ North Sea oil - both in retrospect and prospect 2003. Leopard Magazine. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  37. ↑ The future of UK gas supplies 2004. The Government office of Science and Technology. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Each Country's Share of CO2 Emissions Union of Concerned Scientists. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  39. ↑ How Electricity is Generated Association of electricity Producers. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Crisis in UK agriculture and British farming UK Agriculture. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  41. ↑ A World Financial and Business City City of London. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  42. ↑ World’s Largest Stock Exchanges Loans & Credit. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  43. ↑ UK Tourism Guide - Come and explore the treasures of UK with us UK Tourism Guide. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  44. ↑ Tourist numbers fall by a million BBC Scotland 2009. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  45. ↑ Size of Reporting Airports November 2010 - October 2011] CAA. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  46. ↑ National Rail Trend Yearbook 2010-2011 rail-reg.gov.uk. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  47. ↑ a b Getting There Lonely Planet. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  48. ↑ 'One in 10' attends church weekly 2007. BBC. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  49. ↑ Church of England 2011. BBC. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  50. ↑ How many Catholics are there in Britain? 2010. BBC. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  51. ↑ Languages of United Kingdom Ethnologue: Languages of the World. 2009. SIL International. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  52. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  53. ↑ Studying and living in the United Kingdom British Council. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  54. ↑ 10 of the most beautiful places to visit in the United Kingdom Global Grasshopper. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  55. ↑ Guy Fawkes Day in United Kingdom Time and Date. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  56. ↑ The Britannica Guide to the 100 Most Influential Scientists Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  57. ↑ Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: Geoffrey Chaucer (1342/43-1400) 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  58. ↑ Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: William Shakespeare (1564-1616) 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  59. ↑ The Classical Fiction Writers: Biographies Blue Pete. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  60. ↑ Major British Poets 1660-Present University of Pennsylvania, Department of English. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  61. ↑ [All Nobel Prizes in Literature Nobel.org. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  62. ↑ Theatreland History Official London Theatre. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  63. ↑ Lloyd Webber rules West End LA Times. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  64. ↑ Royal Shakespeare Company (RSC) Stratford-upon-Avo
  65. ↑ Modern theatre: The explosion of new writing Victoria & Albert Museum. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  66. ↑ Susan Young: British Beatlemania We Didn't Start The Fire. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  67. ↑ The 1960s British Music Invasion The 60s Official Site. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  68. ↑ England's Culture : Britpop Anglobilia. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  69. ↑ Stephen Thomas Erlewine: Robbie Williams Biography All Muesic. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  70. ↑ London Orchestras Visit London. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  71. ↑ a b The BFI 100 - A selection of the favourite British films of the 20th century British Film Institute. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  72. ↑ The BFI 100 British Film Institute. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  73. ↑ Alfred Hitchcock Biography The Biography Channel. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  74. ↑ Charlie Chplin Biography The Biography Channel. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  75. ↑ Katsotuimmat TV-ohjelmat HS.fi / Finnpanel Oy. Viitattu 15.1.2011.
  76. ↑ Technology and the Arts in Roman Britain 2007. York Archaeological Trust. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  77. ↑ a b c An introduction to British Art and British Artists Red Rag Gallery. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  78. ↑ Joseph Mallord William Turner Artble. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  79. ↑ a b Mike Nelson to make history at the British Pavilion for 2011 Venice Biennale British Council. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  80. ↑ Fuller, s. 125.
  81. ↑ British Food British Culture. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  82. ↑ Top 10 British Clinary Delights List Verse. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  83. ↑ a b c Fuller, s. 129.
  84. ↑ Hit the young with alcopop tax guardian.co.uk. 2006. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  85. ↑ Afternoon tea - A very British tradition UK Culture. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  86. ↑ Social class 'determines child's success' 18.9.2008. Independent. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  87. ↑ FIFA/Coca-Colaranking FIFA. Viitattu 19.1.2012. (englanniksi)
  88. ↑ a b c d Sports and recreation Britannica. Viitattu 19.1.2012. (englanniksi)
  89. ↑ Sport Tracker MORI. Viitattu 19.1.2012. (englanniksi)
  90. ↑ Championship History Wimbledon. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  91. ↑ The 1950s Silverstone. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  92. ↑ Great Britain in Olympics Sport reference. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  93. ↑ Olympic heritage London 2012. Viitattu 23.1.2012. (englanniksi)
  94. ↑ Queen honours Redgrave BBC News. BBC. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistynyt kuningaskunta.

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA ak:United Kingdom

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdistynyt_kuningaskunta&oldid=11211160”