Wikipedia

Sherlock Holmes

fiktiivinen salapoliisi
Tämä artikkeli kertoo salapoliisihahmosta. Samannimisistä teoksista katso täsmennyssivu.

Sherlock Holmes on 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, jonka loi skotlantilainen kirjailija ja lääkäri Arthur Conan Doyle. Holmes on tunnettu havainnointitaidoistaan ja kyvystään käyttää päättelykykyä tapausten ratkaisemiseen. Sherlock Holmesin hahmosta on tullut salapoliisikirjallisuuden arkkityyppi.

Sherlock Holmes
Sherlock Holmes Sidney Pagetin piirtämänä (1891)
Sherlock Holmes Sidney Pagetin piirtämänä (1891)
Luoja(t) Arthur Conan Doyle
Näyttelijä(t) Jeremy Brett, Basil Rathbone
Ensi-
esiintyminen		 Punaisten kirjainten arvoitus (1887)
Henkilötiedot
Ammatti salapoliisi
Sukupuoli mies
Kotipaikka Lontoo
Asuinpaikka 221B Baker Street
Suhteet
Muut sukulaiset veli, Mycroft Holmes[1]
Tutut tohtori Watson, komisario Lestrade

Doyle julkaisi vuosina 1887–1927 yhteensä neljä Holmes-romaania ja 56 novellia. Ensimmäisen kerran Holmes esiintyy romaanissa Punaisten kirjainten arvoitus (A Study in Scarlet). Novellit julkaistiin Strand Magazine -lehdessä, minkä jälkeen ne koottiin viideksi novellikokoelmaksi.

Useimpien Holmes-tarinoiden kertoja on salapoliisin läheinen ystävä tohtori Watson. Kahdessa tarinassa kertojana on Sherlock Holmes itse, ja kahdesti tarinan kertoo tuntematon kertoja kolmannessa persoonassa.[2]

Brittiläinen The Crime Writers Association valitsi syksyllä 2013 Sherlock Holmes -kirjat kaikkien aikojen parhaaksi rikoskirjasarjaksi.[3]

Sherlock Holmesin hahmo

muokkaa

Vaikutteet

muokkaa
 
Tohtori Joseph Bell, Sherlock Holmesin esikuva

Arthur Conan Doyle otti Holmesin hahmoon vaikutteita sekä itsestään että tohtori Joseph Bellistä, joka toimi hänen opettajanaan Edinburghin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.[4] Doyle myös tunnusti Bellin vaikutuksen kirjeessä, jonka hän lähetti Bellille vuonna 1892. Bell teki tarkkoja havaintoja potilaidensa ulkonäöstä, vaatetuksesta ja käyttäytymisestä ja saattoi siltä pohjalta tehdä paikkansapitäviä päätelmiä esimerkiksi näiden ammatista ja henkilöhistoriasta. Myös Bell oli pitkä ja hoikka mies, jolla oli haukkamainen nenä ja läpitunkeva katse.[5]

Monet muut Holmesin piirteet ja ominaisuudet ovat puolestaan ominaisia Doylelle itselleen. Hänkin oli herrasmiesmäinen ja oppinut mies joka piti urheilusta. Doyle oli kiinnostunut Holmesille tyypillisestä havainnointi–päättely-menetelmästä ja toteutti sitä myös itse – menetelmän avulla hän esimerkiksi sai vapautettua syyttömänä tuomittuja vankeja. Doyle syntyi varakkaaseen sukuun ja loi Holmesinkin taustalle merkittäviä sukulaisia.[6]

Nimi

muokkaa

Sherlock Holmesin nimen tausta ei ole täysin varma. Ensimmäisen tarinan Punaisten kirjainten arvoitus varhaisissa luonnoksissa Holmes oli vielä etunimeltään Sherrinford. Sukunimi Holmes tuli mahdollisesti yhdysvaltalaiselta Oliver Wendell Holmesilta, joka oli lääkäri, kirjailija ja filosofi. Nimi Sherlock saattoi tulla Patrick Sherlockilta, joka oli Doylen luokkakaveri Stonyhurstissa. Näyttelijä Eille Norwoodin mukaan Doyle oli kertonut hänelle, että Sherlock Holmes nimettiin kahden kriketinpelaajan mukaan.[7]

Elämänvaiheet

muokkaa

Sherlock Holmes -tarinoissa on joitain tiedonmurusia Holmesin taustasta ja elämänvaiheista. Koska tarina Viimeinen kumarrus tapahtuu vuonna 1914 ja Holmes on siinä 60-vuotias, josta voi päätellä että Holmes syntyi vuonna 1853 tai 1854. Kreikkalainen tulkki paljastaa, että Holmesin isoäiti oli ranskalaisen taiteilijan Vernet’n sisar. Tarina ei tarkenna, oliko kyseessä Claude Joseph Vernet (1714–1789) vai tämän poika Antoine Charles Horace Vernet (1758–1835).[8]

Sherlockilla on seitsemän vuotta vanhempi isoveli Mycroft Holmes, joka esiintyy tarinassa Salaiset piirustukset. Mycroft on ylipainoinen, jopa pikkuveljeään nerokkaampi ja merkittävässä asemassa maan hallinnossa. Toisaalta Mycroft on mukavuudenhaluinen laiskimus jota Sherlock soimaa siitä, ettei mies sovella älyään käytänönelämässä.[8]

Holmesin yliopistokoulutuksesta ei tarinoissa kerrota tarkemmin. Collegen jälkeen Holmes muuttaa Lontooseen ja asuu aluksi Montague Streetillä British Museumin lähistöllä. Holmesin laboratorio sijaitsee jonkin lontoolaissairaalan eräässä huoneessa.[9] Vuodesta 1881 alkaen Holmes jakaa poikamiesasunnon tohtori John Watsonin kanssa rouva Hudsonin vuokralaisena 221B Baker Streetillä. Holmes ja Watson tapaavat ensimmäistä kertaa, kun Watsonin vanha tuttava herra Stamford esittelee heidät toisilleen. Watsonin yksityispraktiikka ei menestynyt kovin hyvin, eikä hän ollut varoissaan. Watson asui Strandilla sijaitsevassa hotellissa, ja se kävi kalliiksi. Holmes harjoitti yksityisetsivän ammattia jo ennen kuin tutustui Watsoniin. Holmes oli kiinnostunut Baker Streetillä sijaitsevasta asunnosta mutta tarvitsi jonkun jakamaan asunnon vuokran kanssaan. Baker Streetin asunto sijaitsi Lontoon Westminsterin pohjoisosaan sijoittuvassa kaksikerroksisessa talossa. Ensimmäisissä tarinoissa katua kutsutaan myös nimellä Upper Baker Street. Holmes ja Watson muuttavat Baker Streetille ensitapaamisen jälkeisenä päivänä.[10] Watson muuttaa pois vuonna 1889, koska hän solmii avioliiton.[9]

Toukokuun 4. vuonna 1891 Holmes syöksyy Reichenbachin vesiputoukseen, ja pitkään uskottiin että hän myös kuoli. Yllättäen hän kuitenkin ilmestyy Lontooseen vuonna 1894 ja kertoo, että oli seikkaillut ympäri maailmaa kolmen vuoden ajan. Hän oli omien sanojensa mukaan käynyt ainakin Tiibetissä, Persiassa, Mekassa ja Khartumissa. Sen jälkeen hän palasi Eurooppaan ja teki kokeita laboratoriossaan Montpellier’ssa, Ranskassa. Holmesin paluun jälkeen kaksikko jatkaa seikkailujaan aina vuoteen 1902, jolloin Watson lähtee jälleen omille teilleen. Holmes torjuu tarjouksen tulla lyödyksi ritariksi, ja jää eläkkeelle vuonna 1903. Hän muuttaa Sussexin rannikolle ja käyttää aikaansa mehiläistenpitoon.[11] Hän kirjoittaa aiheesta kirjan ”Mehiläishoidon käytännön oppikirja – sisältää huomioita kuningattaren eristämisestä” (engl. Practical Handbook of Bee Culture, with some Observations upon the Segregation of the Queen).[12][13]

Holmes ratkaisee satunnaisia juttuja vielä vuosina 1907 ja 1912–1914. Holmesin viimeisistä vuosista Doyle ei kirjoittanut mitään.[11]

Työtapa

muokkaa
 
Sherlock Holmes (oikealla) ja tohtori Watson Sidney Pagetin piirroksessa tarinaan "Kreikkalainen tulkki".

Holmes kuvailee itseään ”konsultoivaksi salapoliisiksi”. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset saapuvat hakemaan häneltä apua ongelmiin sen sijaan, että Holmes tulisi heidän luokseen. Kerrotaan että Holmes pystyi ratkaisemaan ongelman niin, ettei edes poistunut kotoaan. Tarinat tosin keskittyvät kiinnostavampiin tapauksiin, jotka pakottavat hänet tekemään kenttätyötä. Holmes on erikoistunut selvittämään epätavallisia tapauksia, joissa hän käyttää ilmiömäisiä havainto- ja päättelytaitojaan.

Holmes saattaa avustaa poliisia ja Scotland Yardia, joiden kykyyn selvittää rikoksia hän suhtautuu toisinaan väheksyvästi vaikka arvostaakin heidän rohkeuttaan. Omien sanojensa mukaan Holmes antaa poliisin ottaa kunnian jopa lähes kaikissa niissä tapauksissa, jotka tosiasiassa ratkaisi Holmes itse. Poliisi arvostaa Holmesia mutta suhtautuu samalla tämän menetelmiin epäillen: Holmes ei tapauksen aikana paljasta juuri mitään tietoa tutkinnan etenemisestä. Komisario Lestrade esiintyy tarinoissa yhteensä 13 kertaa. Holmesin suhtautuminen Lestradeen vaihtelee eri tarinoissa tylystä ystävälliseen.[14]

Holmesin tulokset perustuvat siihen, että hän kerää ja tutkii kaiken mahdollisen tiedon rikospaikalta. Tiedon analysoinnissa hän hyödyntää monia uudenaikaisia teknisen rikostutkinnan menetelmiä, kuten sormenjälkitunnistusta, jalanjälkivaloksia ja kirjoituskoneiden lyöntijäljen erityispiirteitä. Holmes on opetellut erottamaan toisistaan valtavan määrän erilaisia rengasjälkiä, sikarimerkkejä ja hajuvesien tuoksuja. Hän osaa tarkastella salakirjoituksia, tatuointeja ja ammattien jättämiä jälkiä käsiin.[15] Monet tapaukset Holmes ratkaisee kemiallisien kokeiden avulla, joita hän tekee kotilaboratoriossaan tislauspullojen, bunsenlamppujen ja koeputkien keskellä.[16]

Holmes käyttää joskus koiria apunaan tutkimuksissa.[17] Joissain romaaneissa ja novelleissa hän käyttää apunaan Lontoon katukerjäläisiä, "Baker Streetin apupoikiaan". Baker Street Boys on eräänlainen tietoverkko, jolta saadaan nopeasti havaintoja. Kukin katupoika siirtää kysymyksen ryhmälle muita poikia, ja nämä taas välittävän kysymyksen taas uudelle ryhmälle poikia pitkin Lontoota. Verkoston pojista aina joku tekee tarvittavan havainnoin, ja näin tieto asiasta kulkee taas verkostoa pitkin "ylöspäin" takaisin Baker Streetille.[18]

Havaintojen pohjalta Holmes ratkaisee rikoksen päättelyllä, joka perustuu abduktioon. Holmesin päätelmät ovat lähes aina tosiasioihin perustuvia arvauksia. Holmes pyrkii parhaaseen ja todennäköisimpään saatavilla olevaan selitykseen, mutta hänen päätelmänsä eivät ole aukottomia tai väistämättömiä kuten deduktiivisessa päättelyssä.[19]

Tiedot ja taidot

muokkaa

Watson tarkkailee Holmesin työskentelyä sivusta avustajana ja ystävänä ja luo Holmesista neron. Useissa tapauksissa Holmesin ajatuksenjuoksu ylittää Watsonin käsityskyvyn. Näin on esimerkiksi ensimmäisessä novellissa Kuningas ja laulajatar, jossa Watson saapuu vierailulle Baker Streetille. Holmes päättelee heti, että Watson on lihonut, harjoittanut lääkärintointa, kastunut läpimäräksi ja että tällä on palveluksessaan huolimaton kotiapulainen. Holmesin äly ja havainnointikyky kuvataan ylivertaisiksi, ja hänen ajatuksensa kulkevat nopeammin kuin kellään. Hän tekee päätelmiä ensi näkemältä ja latelee ne ääneen itsestäänselvyyksinä. Holmes on ylivertainen sankarihahmo, jonka luonteessa yhdistyvät ääretön kurinalaisuus, korkea työmoraali, ikävystyneisyys ja omituiset tavat.

Kertomuksessa Punaisten kirjainten arvoitus Watson arvioi Holmesin tiedot ja taidot seuraavanlaisesti:[20]

  1. Kirjallisuuden tuntemus – olematon.
  2. Filosofian tuntemus – olematon.
  3. Tähtitieteen tuntemus – olematon.
  4. Politiikan tuntemus – heikko.
  5. Kasvitieteen tuntemus – vaihteleva. On perehtynyt belladonnaan, oopiumiin ja myrkkyihin yleisesti. Ei tiedä mitään puutarhanhoidosta.
  6. Geologian tuntemus – käytännöllinen mutta rajoittunut. Erottaa yhdellä silmäyksellä erilaiset maalajit toisistaan. Kävelyretkien päätteeksi on housunlahkeiden tahrojen värin ja koostumuksen perusteella osoittanut, missä päin Lontoota ne ovat syntyneet.
  7. Kemian tuntemus – syvällinen.
  8. Anatomian tuntemus – tarkka mutta epäjärjestelmällinen.
  9. Rikosuutisten tuntemus – valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisadan hirvittävyyksistä.
  10. Soittaa viulua hyvin.
  11. Hän on taitava singlestick-ottelija, nyrkkeilijä ja miekkailija.
  12. Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.

Watsonin varhaisen huomion mukaan Holmes ei siis nerokkuudestaan huolimatta ole laajasti sivistynyt eikä ollut perehtynyt kirjallisuuden, filosofian tai astronomian kaltaisiin epäkäytännöllisiin aloihin. Myöhemmissä tarinoissa Holmes kuitenkin usein siteeraa tunnettuja kirjailijoita ja keskustelee lukemistaan kirjoista. Hän osoittaa myös astronomian tuntemusta, jota Watson oli aiemmin väheksynyt.[20]

Ulkonäkö

muokkaa
 
Kaksilippainen metsästäjänlakki eli "Deerstalker-hattu".

Watson kuvailee Holmesin pitkäksi ja laihaksi. Hänellä oli terävä kotkannenä ja musta tukka.[21] Alkuperäisissä Sherlock Holmes -tarinoissa ei erityisesti mainittu, että Holmes käyttäisi kaksilippaista deerstalker-hattua, joka liitetään Holmesin tunnusmerkistöön. Metsästäjänhattu on peräisin kertomusten kuvituksista, ensimmäisen kerran tarinasta Laakson arvoitus.[22]

”Yksinkertaista, rakas Watson”

muokkaa

Sherlock Holmesin tunnuslauseeksi on muodostunut lause ”Yksinkertaista, rakas Watson” (engl. "Elementary, my dear Watson.", joskin koko alkuperäinen fraasi kuului "Oh, this is elementary, my dear Watson."). Tunnuslause ei kuitenkaan esiinny missään Doylen kirjoittamassa tarinassa. Lausahdus on peräisin Doylen ja näyttelijä William Gilletten yhteistyönä syntyneestä, ensimmäisestä Holmes-näytelmästä vuodelta 1899, johon Gillette kirjoitti sen muodossa ”...fellow” eikä ”...Watson”. Myöhemmin elokuvanäyttelijä Clive Brook käytti samassa lauseessa sanaa ”Watson”. Nimiroolia näytelmässä esittänyt Gillette on myös vastuussa käyrän piipun iskostumisesta Holmesin tunnusmerkistöön.[23]

Harrastukset ja paheet

muokkaa

Holmes on Watsonin mukaan taitava viulisti, jonka suosikkisäveltäjä on Felix Mendelssohn. Holmes omistaa huokean viulun, jonka hän väittää olevan Stradivarius. Kuvataiteista Holmes ei keskustele eikä Watsonin mukaan tunne aihetta syvällisesti.[24] Holmes harrastaa nyrkkeilyä ja käykin voitokkaan nyrkkitappelun eräässä tarinassa. Holmes on myös taitava miekkailija.[24]

Holmes tupakoi hyvin ahkerasti ja käyttää kaikkein vahvinta tupakkalaatua. Hän suosii etenkin piippua mutta polttaa myös savukkeita ja sikareita, joiden asiantuntija hän on. Kuvituksista ja elokuvista tuttua pitkää ja käyrää piippumallia ei kirjoissa mainita. Kun Holmes uppoutuu työhönsä hän elää hyvin niukasti – töiden ulkopuolella hän on nautiskelija. Watson väittää joskus, ettei Holmesilla ole kuin yksi pahe. Holmes käyttää uutta huumausainetta eli kokaiinia seitsemän prosentin liuoksena, jota hän piikittää käsivarteensa. Holmes sortuu kokaiiniin etenkin silloin, kun hänellä ei ole juttua tutkittavana, jolloin hän pitkästyy. Watson moittii Holmesin kokaiininkäyttöä ja saakin sen loppumaan vuosien kuluessa. Holmes käyttää hiukan myös morfiinia ja juo silloin tällöin viskisoodaa ja viiniä.[24] Holmesin huumeidenkäyttö ei vielä 1800-luvun lopulla ollut samaan tapaan paheksuttavaa tai huomiota herättävää kuin nykyään, ja kokaiinia pidettiin harmittomana aineena. Lisäksi addiktio sopi taiteilijapersoonan luonteeseen ja tyyliin.[25]

Arvot

muokkaa

Sherlock Holmes on oman aikansa lapsi ja heijastaa 1800-luvun loppupuolella vallineita arvoja. Nykyajan mittapuulla Doylen Holmes on kirjallisena hahmona sovinistinen: hän muun muassa vähättelee naisten älykkyyttä ja kykyjä, mutta toisaalta yllättyy kun oopperanäyttelijä Irene Adler osoittautuukin Sherlockin veroiseksi. Ajoittain Doylen salapoliisi sortuu myös rasismiin, esimerkiksi erään tutkimuksen aikana hän alkaa solvata alemmassa asemassa olevaa henkilöä tämän ihon värin perusteella.[26]

Yksityiselämä

muokkaa

Holmes pysytteli poikamiehenä, eikä hänen mahdollisista nais- tai miessuhteistaan tarinoissa mainita. Holmesin vuokraemäntä rouva Hudson on Holmesille äitihahmon kaltainen huolehtija. Holmes itse sanoi, että naiset harvoin vetävät häntä puoleensa, sillä hänen aivonsa ovat aina määränneet sydäntä. Yliopistossa Holmesin ainoa ystävä oli opiskelijatoveri Victor Trevor. Sen jälkeen Holmesin ainoa ystävä oli tohtori Watson, jonka kanssa hän jakoi vuokra-asunnon Baker Streetillä vuosien ajan. Miehet pysyivät läheisinä ystävinä senkin jälkeen, kun Watsonin meni naimisiin ja muutti pois Baker Streetiltä.[27]

Suhde muuhun salapoliisikirjallisuuteen

muokkaa

Sherlock Holmesia on kutsuttu maailman tunnetuimmaksi kuvitteelliseksi salapoliisiksi. Holmes-hahmon myötä Arthur Conan Doyle nosti salapoliisikirjallisuuden arvostetuksi ja suosituksi. Holmes ei kuitenkaan ollut ensimmäinen laatuaan, vaan Doyle kehitti jo olemassa olevaa lajityyppiä ja otti vaikutteita aiemmasta salapoliisikirjallisuudesta. Doyle kuului kirjailija Edgar Allan Poen ihailijoihin. Holmes & Watson -kaksikon ja Holmesin arvoituksenratkaisumenetelmät Doyle otti Poen kirjoittamista C. Auguste Dupin -tarinoista, joihin ensimmäisessä Holmes-kertomuksessa jopa viitataan. Dupin on Holmesin kaltainen harrastelijasalapoliisi, joka käyttää järkeilyä ja pienten yksityiskohtien havainnointia, kun hän selvittää tapahtumien kulun. Holmesiin verrattuna Dupin on kuitenkin yksiulotteisempi, pelkkä arkkityyppinen ajattelukone.[28]

Holmesin hahmo alkoi saada jäljittelijöitä, kun kertomukset nousivat suursuosioon. Holmesin vaikutus on nähtävissä kaikessa myöhemmässä salapoliisikirjallisuudessa. Monet kuvitteelliset salapoliisit ovat jäljitelleet Holmesin loogisia menetelmiä ja seuranneet eri tavoin hänen jalanjäljissään. Doyle esimerkiksi kehitti Holmesin ja aisapari Watsonin kumppanuuden sellaiseksi, jota edelleen käytetään yleisesti alan kirjallisuudessa. Myös Holmesin persoonallisuuden varjopuolista, kuten riippuvuuksista, ihmissuhteiden puutteesta ja auktoriteettivastaisuudesta tuli monille kirjallisille salapoliiseille tyypillisiä piirteitä. Varhaisimmista Holmes-vaikutteita saaneista salapoliiseista edelleen arvostetaan esimerkiksi G. K. Chestertonin Isä Browia. Myöhempiä Holmes-vaikutteisia fiktiivisiä salapoliiseja ovat esimerkiksi Agatha Christien Hercule Poirot, Rex Stoutin Nero Wolfe ja House-televisiosarjan Gregory House.[29]

Doylen jälkeen moni muukin kirjailija on käyttänyt Sherlock Holmesin hahmoa omissa teoksissaan. Usein he ovat myös kehittäneet hahmon psykologista puolta. Holmes esiintyy muutamassa Maurice Leblancin Arsène Lupin -tarinassa. Muun muassa seuraavat kirjailijat ovat käyttäneet Holmesin hahmoa: Nicholas Meyer, Laurie R. King, Michael Didbin, Michael Chabon, Caleb Carr ja Mitch Cullin.[30]

Tekijänoikeussuoja

muokkaa

Sherlock Holmesin hahmon tekijänoikeus on jo rauennut. Isossa-Britanniassa niin sanotun Sherlock Holmes -kaanonin eli Doylen kirjoittamien 56 Holmes-novellin ja neljän romaanin tekijänoikeudet raukesivat vuonna 2000. Yhdysvaltain tekijänoikeuslakia muutettiin vuonna 1998. Muutoksen seurauksena viimeisten kymmenen tarinan tekijänoikeudet raukesivat Yhdysvalloissa vuosina 2018–2022, sillä tarinat julkaistiin maassa vasta vuoden 1923 jälkeen. Arthur Conan Doylen perikunta kuitenkin katsoo, että vaikka tekijänoikeussuojan aikaraja on mennyt umpeen Yhdysvalloissa vanhimpien teosten osalta, Sherlock Holmes -hahmo kehittyi vielä myöhemmissäkin teoksissa. Perikunnan mukaan tämä on peruste sille, miksi myös hahmon osalta tekijänoikeussuoja olisi yhä voimassa Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalainen tuomioistuin päätti kuitenkin tammikuussa 2014, että vanhojen tarinoiden hahmot eivät enää nauti tekijänoikeussuojaa, ja korkein oikeus vahvisti päätöksen.[31][32]

Alkuperäiset Sherlock Holmes -tarinat

muokkaa
Pääartikkeli: Sherlock Holmes -kaanon

Niin sanottu Sherlock Holmes -kaanon sisältää Arthur Conan Doylen kirjoittamat neljä Sherlock Holmes -romaania ja 56 novellia.[33]

Romaanit

muokkaa

Novellikokoelmat

muokkaa

Sherlock Holmes -novellit ilmestyivät alun perin Strand Magazine -lehdessä, ja ne koottiin pian ilmestymisensä jälkeen seuraaviksi novellikokoelmiksi:

  • The Adventures of Sherlock Holmes (1892, novellit ilmestyivät alun perin 1891–1892)
  • The Memoirs of Sherlock Holmes (1894, novellit ilmestyivät alun perin 1892–1893)
  • The Return of Sherlock Holmes (1905, novellit ilmestyivät alun perin 1903–1904)
  • His Last Bow: Some Reminiscences of Sherlock Holmes (1917, novellit ilmestyivät alun perin 1908–1913 ja 1917)
  • The Case-Book of Sherlock Holmes (1927, novellit ilmestyivät alun perin 1921–1927)

Sovitukset

muokkaa
 
Basil Rathbone esittää Sherlock Holmesia. Kuva 1930-luvulta, New York Public Library Digital Collection.

Sherlock Holmesista on tehty lukuisia elokuvia ja televisiosarjoja. Internet Movie Databasessa oli marraskuussa 2013 lueteltu 287 Sherlock Holmes -elokuvaa, -sarjaa tai jonkin sarjan Holmes-aiheista jaksoa.[34] Tunnetuimmat Holmesin hahmon esittäjät lienevät Basil Rathbone (12 elokuvaa 1939–1946) ja Jeremy Brett (36 televisiosarjan jaksoa ja 5 televisioelokuvaa 1984–1994).

Guy Ritchien ohjaamassa brittiläis-yhdysvaltalaisessa toimintaelokuvatrilogiassa Sherlock Holmesin roolia esittää yhdysvaltalainen näyttelijä Robert Downey Jr.. Trilogiasta on julkaistu elokuvat Sherlock Holmes (2009) ja Sherlock Holmes: A Game of Shadows (2011), mutta kolmas osa on jäänyt suunnittelun asteelle (2022). Sherlockin pikkusiskosta kertovissa Enola Holmes -elokuvissa (2020 ja 2022) Sherlockia näyttelee Henry Cavill.

Vuosina 2010–2017 esitettiin Benedict Cumberbatchin tähdittämää televisiosarjaa Uusi Sherlock.

Nykyaikaan sijoittuvaa Holmes NYC (engl. Elementary) -TV-sarjaa tehtiin vuosina 2012–2019. Sarjassa Sherlock Holmes (Jonny Lee Miller) toimii New Yorkissa poliisin konsulttina yhdessä tohtori Watsonin kanssa (Lucy Liu). Sarjan alussa tohtori Watson toimii huumeriippuvuudesta toipuvan Holmesin tukena etsivän isän (John Noble) vaatimuksesta.[35]

Venäjällä tuotettiin vuonna 2013 omaa Sherlock Holmes -televisiosarjaa 16 jakson verran. Tarinoista osaa ei ollut aiemmin filmatisoitu.

Sherlock Holmes on esiintynyt myös useissa sarjakuvissa, mukaan lukien eräs pitkäaikainen syndikoitu sanomalehtisarjakuva, jota piirsivät Mike Sekowsky ja Frank Giacoia. Holmes esiintyi myös lyhytaikaisesti DC Comicsin ja Marvelin sarjakuvissa ja pitempään esimerkiksi Dellin, Charlestonin ja Classics Illustratedin sarjakuvissa. Hänestä on lisäksi tehty lukuisia kirjallisia pastisseja.[36]

Sherlock Holmesin seikkailuista on julkaistu myös moniosainen pelisarja, jonka on kehittänyt ukrainalainen peliyhtiö Frogwares. Vaikka pelit perustuvatkin Doylen tarinoihin, on pelisarjassa alkuperäinen juoni ja tarinankaari.

Holmesin muistaminen

muokkaa
 
John Doubleday, Sherlock Holmesin patsas Meiringenissa Sveitsissä

Maailmassa on yli 400 Sherlock Holmes -yhdistystä, joista suurimmissa on tuhansia jäseniä. Suurin osa Holmes-yhdistyksistä toimii Yhdysvalloissa, mutta muissakin suurissa maissa niitä on useita. Useimmat Holmes-yhdistykset järjestävät säännöllisiä tapaamisia, keskustelu- ja katselutilaisuuksia sekä vierailuja Sherlock Holmesiin liittyviin paikkoihin. Jotkin julkaisevat omaa lehteä. Sherlock Holmes -yhdistysten toiminta perustuu usein siihen lähtökohtaan (englanniksi "the Game"), että Holmes olisi ollut todellinen henkilö, jonka elämää voidaan tutkia ja analysoida Doylen kirjoittaman niin sanotun Sherlock Holmes -kaanonin kautta. Tällöin tohtori Watson nähdään tarinoiden todellisena kirjoittajana ja Doyle Watsonin kirjallisena agenttina. Holmes-tutkijat pyrkivät selvittämään kaanonin avulla esimerkiksi sitä, mitä tapahtui oikeasti niinä vuosina, jolloin Holmesin otaksuttiin kuolleen, missä hän kävi yliopiston, ja missä 221B Baker Street tarkalleen sijaitsi.[37]

Holmesia muistetaan nykyisin myös useissa Holmes-museoissa, joista yksi sijaitsee Lontoon Baker Streetillä ja toinen Reichenbachin putousten lähellä Meiringenin kaupungissa Sveitsissä. Holmesista on tehty enemmän patsaita kuin yhdestäkään toisesta kuvitteellisesta henkilöstä. Holmes-muistomerkkejä on pystytetty eri puolille maailmaa, Britannian lisäksi esimerkiksi Moskovaan ja Japanin Karuizawaan.[38] Holmesin helposti tunnistettavaa hahmoa on käytetty paljon myös mainonnassa.[39]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Doyle, Arthur Conan: Punaisten kirjainten arvoitus; Baskervillen koira. ((A Study in Scarlet, 1887; The Hound of the Baskervilles; 1902.) Suomennos: Outi Pickering. Maailman parhaat kertojat) Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-9059-75-X
  • Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin seikkailut I–II. ((The Adventures of Sherlock Holmes, 1892; The Memoirs of Sherlock Holmes, 1894; The Return of Sherlock Holmes, 1904.) O. E. Juurikorven uudistettu suomennos) Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11935-0
  • Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin parhaita. Suomentanut Tero Valkonen. Basam Books, 2005. ISBN 952-459-548-6
  • Doyle, Arthur Conan: The Complete Illustrated Short Stories: Sherlock Holmes. Bounty Books, 2004. ISBN 0-7537-0912-0 (englanniksi)
  • Doyle, Adrian Conan & Carr, John Dickson: Ystäväni Sherlock Holmes. Hyvinkää: Book Studio Oy, 1954.
  • Smith, Daniel: The Sherlock Holmes Companion: An Elementary Guide. Aurum, 2009. ISBN 978 1 84513 458 7

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Conan Doyle 1983, Kreikkalainen tulkki, s. 47.
  2. ↑ Caplan RM.: The circumstances of the missing biographer or why Watson didn't narrate these four Sherlock Holmes stories. PubMed. 1982. Viitattu 15.1.2018.
  3. ↑ Jussi Nurminen, Brittikirjailijat valitsivat kautta aikain parhaan rikosromaanin, Yle.fi, uutiset viitattu 6.11.2013
  4. ↑ Conan Doyle ym. 1954: 3; The Chronicles of Sir Arthur Conan Doyle
  5. ↑ Smith 2009, s. 72–73.
  6. ↑ Doyle ym. 1954: 3.
  7. ↑ Smith 2009, s. 22–23.
  8. ↑ a b Smith 2009, s. 22.
  9. ↑ a b Smith 2009, s. 23–24.
  10. ↑ Doyle 1993, Punaisten kirjainten arvoitus, s. 11–17.
  11. ↑ a b Smith 2009, s. 24.
  12. ↑ Doyle 2005, s. 336.
  13. ↑ Doyle 2004, s. 805.
  14. ↑ Smith 2009, s. 60–63.
  15. ↑ Smith 2009, s. 48–50.
  16. ↑ Stanton O. Berg: Sherlock Holmes: Father of Scientific Crime and Detection Journal of Criminal Law and Criminology. 1971. Viitattu 26.1.2018.
  17. ↑ Smith 2009, s. 50.
  18. ↑ Smith 2009, s. 62.
  19. ↑ Levitin, Daniel: Valheiden käsikirja: Miten ajatella kriittisesti totuudenjälkeisenä aikana, s. 168. Suomentanut Pietiläinen, Kimmo. Terra Cognita, 2016. ISBN 978-952-5697-83-4
  20. ↑ a b Smith 2009, s. 25.
  21. ↑ Doyle 1983, Keltaiset kasvot, s. 330.
  22. ↑ Smith 2009, s. 38.
  23. ↑ Smith 2009, s. 166.
  24. ↑ a b c Smith 2009, s. 68–71.
  25. ↑ The Chronicles of Sir Arthur Conan Doyle. (Arkistoitu – Internet Archive)
  26. ↑ Erehdysekspertti | Supersankari Sherlock Holmes on rasisti, sukupuolisovinisti ja narkkari areena.yle.fi. Viitattu 8.9.2019.
  27. ↑ Smith 2009, s. 23–24, 115–117.
  28. ↑ Smith 2009, s. 89–93.
  29. ↑ Smith 2009, s. 92–97.
  30. ↑ Smith 2009, s. 94–97.
  31. ↑ Anniina Wallius: Tuomari päätti: Sherlock Holmes on vapaata riistaa, Yle.fi, uutiset 3.1.2014
  32. ↑ Jessica L. Malekos Smith: Sherlock Holmes & the Case of the Contested Copyright 27.6.2016. University of California. Viitattu 12.1.2018.
  33. ↑ Smith 2009, s. 20.
  34. ↑ Sherlock Holmes (Character) imdb.com. Viitattu 18.1.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Yuan, Jada: Lucy Liu on Elementary and That Other Sherlock Show Starring Benedict Cumberbatch Vulture. 27.9.2012. Viitattu 28.10.2023. (englanniksi)
  36. ↑ Smith 2009, s. 150–151.
  37. ↑ Smith 2009, s. 151–154.
  38. ↑ Smith 2009, s. 154.
  39. ↑ Smith 2009, s. 149.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Sherlock Holmes.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sherlock_Holmes&oldid=22173145”