Stradivarius

Stradivarien suvun valmistama jousisoitin

Stradivarius on Stradivarien suvun, erityisesti Antonio Stradivarin (1644–1737), rakentama jousisoitin. Stradivari rakensi kaikkiaan yli 1 100 viulua, joista noin 650 on yhä jäljellä[1]. Antonio Stradivari rakensi myös kaksi kitaraa ja yhden harpun. Etenkin Stradivarin rakentamat viulut ovat lajinsa kalleimpia ja arvostetuimpia.

Yksi Stradivarius-kokoelman viuluista Palacio Realissa Madridissa.

Soinnin salaisuusMuokkaa

Stradivariusten loistavan soinnin syistä on erilaisia teorioita.

Stradivariuksia rakennettiin Italian Cremonassa vuosina 1660–1731, jolloin Euroopassa vallitsi niin sanottu pieni jääkausi. Tämän arvellaan parantaneen puumateriaalin laatua.

On arveltu, että käytetty puulaji, soittimen muotoilu, bakteerit ja sienet tai jokin lakan ainesosa, kuten munasta tai eläimennahasta peräisin olevat proteiinit pohjakerroksessa ja meripihka, mirha tai jokin vielä eksoottisempi aine pintakerroksessa olisivat jäykistäneet soitinta. Tutkimuksissa soittimista on löytynyt muun muassa tulivuorentuhkaa. Tutkimuksia on vaikeuttanut soitinten harvinaisuus, arvo ja huono saatavuus.[2]

Viulujen kaikukopan pohjissa käytetty puu on käsitelty sienieliöitä tuhoavilla kuparin, raudan ja kromin suoloilla. Puunsuoja-aineena käytetyt suolat muuttavat myös instrumenttien mekaanisia ja akustisia ominaisuuksia, minkä on arveltu vaikuttavan niiden ääneen parantavasti.[3]

Viiden Stradivariuksen tutkimuksissa selvisi, että Stradivarin käyttämä lakka olikin aivan yksinkertainen ja tavanomainen öljyn ja pihkan seos. Ensin soittimen pintaan siveltiin pähkinäpuu- tai pellavaöljykerros. Sitten seurasi kerros öljyn ja mänty-, kuusi- tai lehtikuusipihkan seosta, jossa oli mukana punaisia väriaineita.[2][4]

Ilmiö saattaa olla pelkästään psykologinen. "Kenties soittaja, joka näkee kauniin soittimen, soittaa paremmin", Stradivariuksia tutkinut Jean-Philippe Échard arvelee[2].

Italiassa Cremonassa järjestetään kolmen vuoden välein Antonio Stradivarin triennaalen yhteydessä viulunrakennuskilpailu. Vuonna 2009 parhaaksi viuluksi valittiin suomalaisen viulunrakentajan Marko Pennasen viulu, jonka säätiö lunasti 12 000 eurolla.[5]

Suomalaisista viulisteista ainakin Kasmir Uusituvalla ja Satu Vänskällä on käytössään Stradivarius. Uusituvan käyttämän viulun omistaa Pohjola Pankin Taidesäätiö. Vänskällä käytössä olevan viulun omistaa australialainen säätiö.

Luettelo StradivariuksistaMuokkaa

ViulutMuokkaa

AlttoviulutMuokkaa

Antonio Stradivari rakensi yhteensä 13 alttoviulua, joista on jäljellä enää muutama.

SellotMuokkaa

Antonio Stradivari rakensi elämänsä aikana noin 70 selloa.

KitaratMuokkaa

Antonio Stradivarilta on säilynyt näihin päiviin kaksi kokonaista barokkikitaraa ja joitakin kitaran osia. Molemmissa säilyneissä kitaroissa on viisi kieliparia eli kymmenen kieltä.

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Miljoonaviulun palauttaneelle taksikuskille konsertoitiin Mtv3.fi 7.5.2008
  2. ↑ a b c Fountain, Henry: What Exalts Stradivarius? Not Varnish, Study Says. New York Times 4.12.2009. http://www.nytimes.com/2009/12/04/science/04strad.html
  3. ↑ Stradivariuksessa soi puunsuoja-aine Tiede.fi. 4.12.2006. Viitattu 21.11.2008.
  4. ↑ Jean-Philippe Echard et al. The Nature of the Extraordinary Finish of Stradivaris Instruments. Angewandte Chemie International Edition 3.12.2009. http://www3.interscience.wiley.com/journal/123201090/abstract
  5. ↑ Suomalainen viulunrakentaja palkittiin Italiassa Yle.fi. Viitattu 6.10.2009.
  6. ↑ Stradivarius to be sold to raise money for Japan quake BBC. 2.5.2011. Viitattu 3.5.2011.
  7. ↑ Paavo Berglundin Stradivari jää Suomeen Yle Uutiset, 20.6.2012.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stradivarius&oldid=15723688”