Stradivarius

Stradivarius on Stradivarien suvun, erityisesti Antonio Stradivarin (1644–1737), rakentama jousisoitin. Stradivari rakensi kaikkiaan yli 1 100 viulua, joista noin 650 on yhä jäljellä^[1]. Antonio Stradivari rakensi myös kaksi kitaraa ja yhden harpun. Etenkin Stradivarin rakentamat viulut ovat lajinsa kalleimpia ja arvostetuimpia.

Soinnin salaisuus

Stradivariusten loistavan soinnin syistä on erilaisia teorioita.

Stradivariuksia rakennettiin Italian Cremonassa vuosina 1660–1731, jolloin Euroopassa vallitsi niin sanottu pieni jääkausi. Tämän arvellaan parantaneen puumateriaalin laatua.

On arveltu, että käytetty puulaji, soittimen muotoilu, bakteerit ja sienet tai jokin lakan ainesosa, kuten munasta tai eläimennahasta peräisin olevat proteiinit pohjakerroksessa ja meripihka, mirha tai jokin vielä eksoottisempi aine pintakerroksessa olisivat jäykistäneet soitinta. Tutkimuksissa soittimista on löytynyt muun muassa tulivuorentuhkaa. Tutkimuksia on vaikeuttanut soitinten harvinaisuus, arvo ja huono saatavuus.^[2]

Viulujen kaikukopan pohjissa käytetty puu on käsitelty sienieliöitä tuhoavilla kuparin, raudan ja kromin suoloilla. Puunsuoja-aineena käytetyt suolat muuttavat myös instrumenttien mekaanisia ja akustisia ominaisuuksia, minkä on arveltu vaikuttavan niiden ääneen parantavasti.^[3]

Viiden Stradivariuksen tutkimuksissa selvisi, että Stradivarin käyttämä lakka olikin aivan yksinkertainen ja tavanomainen öljyn ja pihkan seos. Ensin soittimen pintaan siveltiin pähkinäpuu- tai pellavaöljykerros. Sitten seurasi kerros öljyn ja mänty-, kuusi- tai lehtikuusipihkan seosta, jossa oli mukana punaisia väriaineita.^[2]^[4]

Ilmiö saattaa olla pelkästään psykologinen. "Kenties soittaja, joka näkee kauniin soittimen, soittaa paremmin", Stradivariuksia tutkinut Jean-Philippe Échard arvelee^[2].

Italiassa Cremonassa järjestetään kolmen vuoden välein Antonio Stradivarin triennaalen yhteydessä viulunrakennuskilpailu. Vuonna 2009 parhaaksi viuluksi valittiin suomalaisen viulunrakentajan Marko Pennasen viulu, jonka säätiö lunasti 12 000 eurolla.^[5]

Suomalaisista viulisteista ainakin Kasmir Uusituvalla ja Satu Vänskällä on käytössään Stradivarius. Uusituvan käyttämän viulun omistaa Pohjola Pankin Taidesäätiö. Vänskällä käytössä olevan viulun omistaa australialainen säätiö.

Luettelo Stradivariuksista

Viulut

Aranyi 1667
ex Captain Saville 1667
Amatese 1668
Oistrakh 1671 David Oistrahin käytössä aikaisemmin. Varastettu vuonna 1996, edelleen kateissa.
Espanjalainen 1677 – paljastui syksyllä 2011 Amatin rakentamaksi; Suomen Kulttuurirahaston omistuksessa. Yhä Elina Vähälän käytössä.
Paganini-Desaint 1680 Nippon Music -säätiön omistuksessa. Tokion jousikvartetin Kikuei Ikedan käytössä.
Fleming 1681 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa.
Bucher 1683
Cipriani Potter 1683
Cobbett ex Holloway 1683
ex Arma Senkrah 1685
ex Castelbarco 1685
Auer 1689 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa, Vadim Gluzmanin käytössä.
Arditi 1689
Baumgartner 1689
Bingham 1690
Bennet 1692
Falmouth 1692 – Leonídas Kavákosin käytössä.
Baillot-Pommerau 1694
Fetzer 1694 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa, Ruggero Allifranchinin käytössä.
Cabriac 1698
ex Baron Knoop 1698
The Lady Tennant 1699
Longuet 1699
Countess Polignac 1699 – Gil Shahamanin käytössä.
Castelbarco 1699
Cristiani 1700
Taft ex Emil Heermann 1700
Dushkin 1701 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa. Lainassa Frank Almondilla.
Iiriläinen 1702 – Pohjola Pankin Taidesäätiön omistuksessa, lainassa Kasmir Uusituvalla.
Conte di Fontana 1702
King Maximilian Joseph noin 1702 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa, lainassa Berent Korfkerilla.
Lyall 1702 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa, lainassa Stefan Milenkovichille.
La Rouse Boughton 1703 Australian kansallispankin omistuksessa, lainassa Kopelman kvartetin Boris Kuschnirille.
Allegretti 1703
Alsager 1703
Emiliani 1703 – Anne-Sophie Mutterin omistuksessa.
Betts 1704
ex Brüstlein 1707 – Australian kansallispankin omistuksessa.
La Cathédrale 1707 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa, lainassa Tamaki Kawakubolla.
Hammer 1707 – Kyoko Takezawan omistuksessa.
Burstein, Bagshawe 1708 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa, lainassa Janice Martinilla.
Duc de Camposelice 1708
Ruby 1708 – Stradivari-yhdistyksen omistuksessa, osa-aikaisesti Leila Josefowiczin käytössä, Vadim Repinin käytössä.
Berlin Hochschule 1709
Engleman 1709 – Nippon Music -säätiön omistuksessa, Lisa Batiašvilin käytössä.
Ernst 1709
Viotti 1709
Lord Dunn-Raven 1710 – Anne-Sophie Mutterin omistuksessa.
ex Roederer 1710 – David Grimalin käytössä.

ex Vieuxtemps 1710
Liegnitz 1711
Boissier 1713
Gibson ex Huberman 1713 – Joshua Bellin omistuksessa.
Cremonese ex Joachim 1714 – Royal Academy of Musicin omistuksessa.
Dolphin 1714 - Nippon music -säätiön omistuksessa.
Soil Stradivarius 1714 – Itzhak Perlmanin omistuksessa.
ex Berou ex Thibaud 1714
Le Maurien 1714 – Varastettu 2002, edelleen kateissa.
Leonora Jackson 1714
Lipinski 1715 – Kateissa vuodesta 1962.
Titian 1715
Alard 1715
ex Bazzini 1715
Cessole 1715
ex Marsick 1715 – James Ehnesin käytössä.
Berthier 1716
Booth 1716 – Julia Fischerin käytössä.
Colossus 1716 – Varastettu vuonna 1998, edelleen kateissa.
Monasterio 1716
Provigny 1716
Messiah 1716
ex Wieniawski 1717
Gariel 1717
Windsor-Weinstein 1716 - Kanadan valtion taidetoimikunnan (Canada Council for the Arts) instrumenttipankissa.
Firebird ex Saint-Exupéry 1718 – Salvatore Accardon omistuksessa.
Madrileño 1720
ex Beckerath 1720
Lady Blunt 1721 Nippon Music -säätiön omistuksessa. Huutokaupataan kesäkuussa 2011.^[6]
Artot 1722
Jupiter 1722 - Nippon music -säätiön omistuksessa. Lainassa Erik Schumannille.
Laub-Petschnikoff 1722
Jules Falk 1723 – Viktoria Mullovan omistuksessa.
Kiesewetter 1723- Stradivari-yhdistyksen omistuksessa. lainassa Stefan Jackiwilla.
Le Saraste 1724 – Madridin Real conservatoria superior de musican omistuksessa.
Brancaccio 1725
Barrere 1727 - Stradivari-yhdistyksen omistuksessa. Lainassa Janine Jansenille.
Davidov-Morrini 1727 – Varastettu vuonna 1995, edelleen kateissa.
ex General Dupont 1727
Kreutzer1727
Holroyd 1727
Hart ex Francescatti 1727 – Salvatore Accoren omistuksessa.
Paganini-Comte Cozio di Salabue 1727 - Nippon music -säätiön omistuksessa. lainassa Tokion jousikvartetin Martin Beaverilla.
Benny 1729 – Lahjoitettu Los Angelesin filharmoniselle orkesterille.
Lady Jeanne 1731 – Donald Kahn, yhdistyksen omistuksessa. Lainassa Benjamin Schmidille.
Jupiter 1732 – Aiemmin Eugène Ysayen omistuksessa. Varastettu vuonna 1908.
Des Rosiers 1733
Khevenhüller 1733
Rode 1733
Ames 1734
ex Baron von Feilitzsch 1734
Habeneck 1734 Royal Academy of Musicin omistuksessa.
Lamoureux 1735 – Varastettu, edelleen kateissa.
Muntz 1736
Comte D'Armaille 1737
Lord Norton 1737
Chant du Cygne 1737
ex Berglund - siirtynyt Paavo Berglundin perikunnalta 2012 Suomen Kulttuurirahastolle^[7]

Alttoviulut

Antonio Stradivari rakensi yhteensä 13 alttoviulua, joista on jäljellä enää muutama.

Archinto 1696 Royal Academy of Musicin omistuksessa.
Paganini-Mendelssohn 1731 - Nippon music -säätiön omistuksessa. lainassa Tokion jousikvartetin Kazuhide Isomuralla.

Sellot

Antonio Stradivari rakensi elämänsä aikana noin 70 selloa.

General Kyd 1684 – Varastettiin 27. maaliskuuta 2004 Peter Stumpfin kotoa, palautettiin kuitenkin ehjänä kolmen viikon kuluttua.
Barjansky 1690 – Julian Lloyd Webberin käytössä.
Bonjour 1696 – Lainassa, Canada Council for the Arts of the Musical Instrument Bank.
Lord Aylesford 1696 – Nippon music -säätiön omistuksessa.
Castelbarco 1697
Servais 1701
Paganini-Countess of Stanlein 1707 – Bernard Greenhousen omistama.
Gore-Booth 1710
Duport 1711 – Mstislav Rostropovitšin omistama.
Mara 1711 Heinrich Schiffin käytössä
Davidov 1712 – Jacqueline du Prén omistama. Yo-Yo Man käytössä.
Batta 1714 – Muodollisesti Gregor Piatigorskyn omistama.
Becker 1719
Piatti 1720
Baudiot 1725 – Muodollisesti Gregor Piatigorskyn omistama.
De Munck ex Feuermann 1730 – Nippon music -säätiön omistuksessa. Lainassa Steven Isserlisilla.
Braga 1731
Paganini-Ladenburg 1736 – Nippon music -säätiön omistuksessa. Lainassa Tokion jousikvartetin Clive Greensmithille.

Kitarat

Antonio Stradivarilta on säilynyt näihin päiviin kaksi kokonaista barokkikitaraa ja joitakin kitaran osia. Molemmissa säilyneissä kitaroissa on viisi kieliparia eli kymmenen kieltä.

Hill 1680 tai 1688
Rawlins 1700

Lähteet

↑ Miljoonaviulun palauttaneelle taksikuskille konsertoitiin Mtv3.fi 7.5.2008
↑ ^a ^b ^c Fountain, Henry: What Exalts Stradivarius? Not Varnish, Study Says. New York Times 4.12.2009. http://www.nytimes.com/2009/12/04/science/04strad.html
↑ Stradivariuksessa soi puunsuoja-aine Tiede.fi. 4.12.2006. Arkistoitu 16.12.2006. Viitattu 21.11.2008.
↑ Jean-Philippe Echard et al. The Nature of the Extraordinary Finish of Stradivaris Instruments. Angewandte Chemie International Edition 3.12.2009. http://www3.interscience.wiley.com/journal/123201090/abstract^{[vanhentunut linkki]}
↑ Suomalainen viulunrakentaja palkittiin Italiassa Yle.fi. Viitattu 6.10.2009.
↑ Stradivarius to be sold to raise money for Japan quake BBC. 2.5.2011. Viitattu 3.5.2011.
↑ Paavo Berglundin Stradivari jää Suomeen Yle Uutiset, 20.6.2012.

[1] Miljoonaviulun palauttaneelle taksikuskille konsertoitiin Mtv3.fi 7.5.2008

[fountain-2] Fountain, Henry: What Exalts Stradivarius? Not Varnish, Study Says. New York Times 4.12.2009. http://www.nytimes.com/2009/12/04/science/04strad.html

[3] Stradivariuksessa soi puunsuoja-aine Tiede.fi. 4.12.2006. Arkistoitu 16.12.2006. Viitattu 21.11.2008.

[4] Jean-Philippe Echard et al. The Nature of the Extraordinary Finish of Stradivaris Instruments. Angewandte Chemie International Edition 3.12.2009. http://www3.interscience.wiley.com/journal/123201090/abstract^{[vanhentunut linkki]}

[5] Suomalainen viulunrakentaja palkittiin Italiassa Yle.fi. Viitattu 6.10.2009.

[6] Stradivarius to be sold to raise money for Japan quake BBC. 2.5.2011. Viitattu 3.5.2011.

[7] Paavo Berglundin Stradivari jää Suomeen Yle Uutiset, 20.6.2012.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]