Alfred Tennyson
Alfred Tennyson, Lordi Tennyson (6. elokuuta 1809 Somersby, Lincolnshire, Englanti – 6. lokakuuta 1892 Aldsworth, Surrey, Englanti) oli eräs aikansa suosituimmista englantilaisista runoilijoista.[1]
| Alfred Tennyson | |
|---|---|
 Kuva 1870-luvulta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. elokuuta 1809 Somersby, Lincolnshire, Englanti |
| Kuollut | 6. lokakuuta 1892 (83 vuotta) Lurgashall, Sussex, Englanti |
| Puoliso | Emily Sellwood |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit |
runous näytelmät |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Suuri osa Tennysonin tuotannosta käsitteli klassisia tai mytologisia aiheita. Idylls of the King (n. 1859) käsittelee kuningas Arthurin tarua. Myöhemmin hän siirtyi näytelmäkirjallisuuteen, mutta hänen näytelmänsä eivät saavuttaneet suosiota edes omana aikanaan.
Elämä ja tuotanto muokkaa
Tennyson syntyi Lincolnshiressä rehtorin poikana.[1] Isä kärsi mielenterveysongelmista ja joi rankasti. Tennyson ja kaksi tämän vanhempaa veljeä kirjoittivat runoutta teini-iässä, ja heidän yhteiskokoelmansa julkaistiin Alfredin ollessa 17-vuotias.
Tennyson kirjoittautui Cambridgen Trinity Collegeen 1828 ja julkaisi ensimmäisen oman kokoelmansa, Poems Chiefly Lyricalin, vuonna 1830. Vaikka jotkut kriitikot pitivät Tennysonin tyyliä ylisentimentaalisena, hänen runoistaan tuli pian suosittuja ja Tennyson sai kiitosta tunnetuilta runoilijoilta, kuten Samuel Taylor Coleridgelta.
Vuonna 1831 Tennysonin isä kuoli ja hän joutui jättämään opiskelut.[1] Hän palasi Lincolnshireen huolehtimaan äidistään. Vuonna 1833 Tennyson julkaisi toisen runokokoelmansa, joka sisälsi hänen tunnetuimman runonsa The Lady of Shalott. Kokoelma sai kielteiset arvostelut, eikä Tennyson julkaissut kymmeneen vuoteen, vaikka jatkoikin koko ajan kirjoittamista.
Tennyson ja perhe muuttivat Essexiin ja vuonna 1842 Tennyson julkaisi kaksiosaisen kokoelman Poems, joista ensimmäinen osa sisälsi jo julkaistuja runoja ja jälkimmäinen enimmäkseen uusia. Ne olivat menestyksekkäitä, kuten myös vuonna 1847 ilmestynyt Princess. Vuonna 1850 Tennyson saavutti uransa huipun: hänelle myönnettiin Poet Laureaten eli hovirunoilijan arvo, jossa hän seurasi William Wordsworthia. Samana vuonna hän meni naimisiin Emily Sellwoodin kanssa. Runojen myynnistä tuli nyt huomattavat tulot, ajoittain yli 10 000 puntaa vuodessa, ja Tennyson saattoi ostaa talon maaseudulta ja jatkaa kirjoittamista sen rauhassa.[2]
Virallisessa asemassaan Tennyson sepitti isänmaallis-romanttisia teoksia, kuten Ode on the Death of the Duke of Wellington (1852) ja Kevyen prikaatin hyökkäys (1855), joka kertoo Krimin sodan aikaisesta epäonnistuneesta hyökkäyksestä:
Heidän on pakko kuolla:
tykkejä tääll’ on ja tuolla,
patteri joka puolla
ampuu ja lataa.
Sauhuun ja pauhinaan
peittyissä järkkyvän maan,
rohkeina kuoleman kitaan,
hornan kattilaan
ratsasti kuus sataa.
(suom. Yrjö Jylhä)
Kuningatar Viktoria myönsi Tennysonille paronin arvon vuonna 1884. Hän oli ensimmäinen aateloitu englantilainen kirjailija.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Alfred, Lord Tennyson Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ Lord Alfred Tennyson Academy of American Poets. Arkistoitu 17.4.2016. Viitattu 3.4.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alfred Tennyson Wikimedia Commonsissa
- Poems by Alfred Tennyson (englanniksi)
- Alfred Tennysonin teoksia Gutenberg-projektissa (englanniksi)