Yrjö Jylhä

suomalainen runoilija ja suomentaja

Yrjö Olavi Jylhä (vuoteen 1906 Lindeman, 21. heinäkuuta 1903 Tampere30. joulukuuta 1956 Turku) oli suomalainen runoilija ja suomentaja.[1] Hänen talvisota-aiheinen runokokoelmansa Kiirastuli kuuluu suomalaisen lyriikan merkittävimpiin klassikoihin. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.

Yrjö Jylhä
Yrjö Jylhä.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1903
Tampere
Kuollut30. joulukuuta 1956 (53 vuotta)
Turku
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti runoilija, kääntäjä
Kirjailija
SalanimiY
Esikoisteos Ruoskanjäljet (1926)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

UraMuokkaa

Yrjö Jylhä syntyi yksitoistalapsisen perheen kahdeksantena lapsena. Hänen isänsä oli kauppias Kaarle Juho Jylhä (k. 1928) ja äitinsä Ida Maria (o.s. Kovettu, k. 1917). Tukholman olympialaisten aikaan 9-vuotias Jylhä innostui urheilusta ja harrasti nyrkkeilyä, juoksua, kuulantyöntöä, kiekon- ja keihäänheittoa. Jylhä saavutti lyseoaikanaan 1920-luvulla Tampereen koulujen välisen keihäänheittomestaruuden. Koululaisena Jylhä oli vilkas mutta herkkä, ja hän toimi aktiivisesti koululaisseuran puheenjohtajana. Jylhä pääsi ylioppilaaksi 1922 Tampereen klassillisesta lyseosta, ja asevelvollisuutensa hän suoritti Porin rykmentissä. Hän opiskeli ensin Turussa mutta siirtyi vuoden kuluttua Helsingin yliopistoon. Jylhä ei suorittanut tutkintoja.

Yrjö Jylhä aloitti kirjallisen uransa oppikoulun seitsemännellä luokalla kirjoittamalla Nuoreen Voimaan runoja nimimerkillä Y. Myöhemmin 1920-luvulla hän kirjoitti Tulenkantajien ryhmässä, ja hänen ensimmäiset runonsa ilmestyivät Tulenkantajien yhteiskokoelmissa Nuoret runoilijat 1924 ja Hurmioituneet kasvot 1925. Jylhän ensimmäinen itsenäinen runoteos Ruoskanjäljet ilmestyi 1926, ja kaikkiaan hän julkaisi kuusi runokokoelmaa. Jylhän lyriikalle ovat tyypillisiä rytmin ja loppusointujen taitava käyttö sekä etenkin varhaisissa kokoelmissa aiheiden jylhyys, synkkyys ja elämänpessimismi.lähde?

Yrjö Jylhä oli naimisissa näyttelijäksi pyrkivän Kirsti Svenssonin kanssa. Suhde oli myrskyisä ja samalla Jylhää kuluttava, sillä hänen täytyi kokonaan kustantaa vaimonsa elämä. Kirsti Svensson kuoli vuonna 1943.

Jylhä palveli talvisodassa komppanianpäällikkönä JR 30:ssa Taipaleen rintamalohkolla. Hänen johtamansa 2./JR 30 koostui pääasiassa soinilaisista miehistä. Koukkuniemen vastaiskussa 7.12.1939 Soinin komppaniasta kaatui 22 miestä, joista 21 oli soinilaisia.[2] Jylhä kantoi lopun elämäänsä taakkaa tästä epäonnistuneesta tulikasteesta.[3] Välirauhan aikana hän julkaisi tunnetuimman runokokoelmansa Kiirastuli (1941).[4] Tämän kokoelman runo "Kolme sanaa" perustuu Jylhän komppanian lääkintäryhmän johtajaan, soinilaiseen Lauri Laasasenahoon. Jylhä oli kysynyt sodan edetessä Laasasenaholta, miten hän jaksaa sulkea tuttujen miesten silmiä. Laasasenaho oli vastannut lyhyesti, että siihen tottuu kyllä.[2] Jatkosodassa Jylhä palveli mm. Aunuksen radiossa. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni.[5]

Runoilijanuransa ohella Jylhä työskenteli suomentajana. Hän on kääntänyt suomeksi maailmankirjallisuuden klassikoita, kuten William Shakespearen tärkeimmät näytelmät, John Miltonin runoeepoksen Kadotettu paratiisi, Ranskan kansalliseepoksen Rolandin laulu, La Fontainen eläintarinoita sekä valikoimia maailmanrunoutta. Myös esimerkiksi Viktor Rydbergin jouluruno ”Kotitonttu” on Jylhän suomentama.

Jylhä teki itsemurhan vuonna 1956.[1][6]

RunokokoelmatMuokkaa

  • Nuoret runoilijat. Runoantologiassa mukana Kaarina Vaher, Katri Vala, Onni Halla, Yrjö Jylhä, Arvi Kivimaa, Olavi Lauri (Olavi Paavolainen), Johan Edvard Leppäkoski, P. Mustapää (Martti Haavio) ja Ilmari Pimiä. WSOY 1924
  • Ruoskanjäljet: runoja (1926)
  • Kurimus: runoja (1928)
  • Viimeinen kierros: urheilurunoja (1931)
  • Risti lumessa: runoja (1937)
  • Toiviotiellä: runoja (1938)
  • Kiirastuli: runoja rauhan ja sodan ajoilta (1941)
  • Runoja: valikoima eri kokoelmista (1943)
  • Hyvästi, Kirvesmäki!: yksitoista ’Kiirastulen’ runoa (1954)
  • Yrjö Jylhän kauneimmat runot (1957)
  • Valikoima Yrjö Jylhän runoja ja käännöksiä (1960)
  • Meidän pihan urheilijat (yhdessä Rudolf Koivun kanssa), 1932

SuomennoksiaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Riikonen, H. K.: ”Jylhä, Yrjö (1903–1956)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 560–561. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.3.2017).
  2. a b ”Siihen tottuu kyllä” Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit. 23.4.2019. Viitattu 7.1.2022.
  3. ”Runoilija pantiin talvisodassa kovaan paikkaan” – Yrjö Jylhän jälkeen Panu Rajala keskittyy Runebergiin Kulttuuritoimitus. 26.8.2019. Viitattu 7.1.2022.
  4. Pohjola, Mauno: Yrjö Jylhä joukkueenjohtajansa valokeilassa. Kansa Taisteli, 1957, nro 4. Artikkelin verkkoversio.
  5. Sotapolku.fi - Jylhä, Yrjö Olavi www.sotapolku.fi. Viitattu 7.1.2022.
  6. https://web.archive.org/web/20111108061012/http://yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=202

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kare, Kauko: Yrjö Jylhä – runoilijan- ja soturinkohtalo. Helsinki: Otava, 1957.
  • Karonen, Vesa & Rajala, Panu: Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23840-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Yrjö Jylhä.