Geoffrey Chaucer

englantilainen kirjailija, runoilija ja filosofi

Geoffrey Chaucer (noin 134325. lokakuuta 1400 Lontoo)[1] oli englantilainen kirjailija, runoilija, filosofi ja diplomaatti. Hänen sanotaan usein ensimmäisenä kirjoittaneen kaunokirjallisuutta ja runoutta englannin kielellä aikana, jolloin sivistyneistö käytti kielenään lähes yksinomaan latinaa.lähde?

Geoffrey Chaucerin kuva Thomas Occleven teoksessa Regiment of Princes (1412). Occleve tunsi Chaucerin, joten kuva on luultavasti näköinen.

Tullimestarin työnsä ohella Chaucer käänsi englanniksi aikansa merkittäviä teoksia. Hänen omista teoksistaan tunnetuimmat ovat Canterburyn tarinoita sekä Troilus ja Criseyde.[2]

Elämä

muokkaa
 
Chaucer Ellesmeren käsikirjoituksessa 1400-luvulta pyhiinvaeltajaksi kuvattuna.

Chaucerin tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä. Hänen isänsä John Chaucer oli lontoolainen viinikauppias,[1] joka oli tehnyt palveluksia kuningashoville. Kun Geoffrey Chaucer joutui sotaretkellä Ranskassa vihollisten vangiksi, kuningas Edvard III maksoi Chaucerista pyydetyt lunnaat omista varoistaan.[3]

1360-luvulla Chaucer oli hovin palveluksessa. Vuonna 1372 kuningas lähetti Chaucerin Genovaan neuvottelemaan kauppasuhteiden luomisesta Englannin ja Genovan välille. Chaucer matkusteli Pohjois-Italiassa ja toi Englantiin Petrarcan, Danten ja Boccaccion teoksia. Elämänsä aikana Chaucerin onnistui koota aikansa oloissa merkittävä kirjasto. Erityisesti italialaiset runoilijat tekivät häneen vaikutuksen.[4]

Vuonna 1374 Chaucer nimitettiin Lontoon tullitarkastajaksi, mutta hän sai hoidettavakseen myös diplomaatin tehtäviä. Vuonna 1385 hänestä tuli sekä parlamentin jäsen että Kentin rauhantuomari. Viimeisinä elinvuosinaan Chaucer joutui poliittisen juonittelun uhriksi ja joutui syrjään tehtävistään. Rahahuolet värittivät hänen viimeisiä vuosiaan. Teoksissaan Chaucer osoittaa arvostaneensa hyvää ruokaa ja juomaa, kauniita naisia ja hyvää taloudellista asemaa.[4]

Chaucer kirjoitti allegorisia runoelmia italialaisten ja ranskalaisten esikuvien mukaisesti. Elämänsä viimeiset vuodet hän käytti Canterburyn tarinoiden kirjoittamiseen. Hän oli ensimmäinen runoilija, joka osoitti, että myös englantia voi käyttää taiteelliseen ilmaisuun. Omiin teoksiinsa hän suhtautui kriittisesti.[4]

Teoksia

muokkaa
  • Canterburyn tarinoita. ((The Canterbury Tales, 1300-luku.) Suomentanut Toivo Lyy) Helsinki: WSOY, 1975 (2. painos, 1. painos 1962). ISBN 951-0-06795-4
  • Chaucer, Geoffrey: Canterburyn kertomuksia. ((The Canterbury Tales, 1300-luku.) Alkutekstin proosamuotoon sovittanut Eleanor Farjeon. Suomentanut Eeva-Liisa Manner) Helsinki: Otava, 1966.

Lähteet

muokkaa
  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 10, Renessanssi. Helsinki: WSOY, 1981 ISBN 951-0-09738-1.

Viitteet

muokkaa
  1. a b Lumiansky, R. M.: Geoffrey Chaucer Britannica.com. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  2. Liukkonen, Petri: Geoffrey Chaucer (1342/43-1400) 2008. Authors’ Calendar. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, s. 119, 1981.
  4. a b c Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, s. 120–121, 1981.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Hume, Cathy: Chaucer and the Cultures of Love and Marriage. Cambridge: D. S. Brewer, 2012. ISBN 978-1-84384-321-4 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa