Geoffrey Chaucer

Geoffrey Chaucer (n. 134325. lokakuuta 1400 Lontoo)[1] oli englantilainen kirjailija, runoilija, filosofi ja diplomaatti. Hänen sanotaan usein ensimmäisenä kirjoittaneen kaunokirjallisuutta ja runoutta englannin kielellä aikana, jolloin sivistyneistö käytti kielenään lähes yksinomaan latinaa.lähde?

Kuva Geoffrey Chaucerista Cassellsin History of England -teoksessa noin vuodelta 1902.
Chaucer Ellesmeren käsikirjoituksessa pyhiinvaeltajaksi kuvattuna.

Tullimestarin työnsä ohella Chaucer käänsi englanniksi aikansa merkittäviä teoksia. Hänen omista teoksistaan tunnetuimmat ovat Canterburyn tarinoita sekä Troilus ja Criseyde.[2]

Chaucerin kuva Thomas Occleven teoksessa Regiment of Princes (1412). Occleve tunsi Chaucerin, joten kuva on luultavasti näköinen.

ElämänvaiheitaMuokkaa

Chaucerin tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä. Hänen isänsä John Chaucer oli tärkeä lontoolainen viinikauppias,[1] joka oli tehnyt palveluksia kuningashoville. Isän hyvät suhteet kuninkaallisiin osoittautuivat tarpeellisiksi vuonna 1359, kun Chaucer joutui sotaretkellä Ranskassa vihollisten vangiksi. Kuningas Edvard III maksoi Chaucerista pyydetyt lunnaat omista varoistaan.[3]

1360-luvulla Chaucer oli hovin palveluksessa saavuttaen nopeasti arvostusta käytöksellään: hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan mutta ei leuhkinut tekemisillään. Samalla hän osoitti kuitenkin ymmärtävänsä sekä maailmaa että ihmisiä. Vuonna 1372 kuningas lähetti Chaucerin Genovaan neuvottelemaan kauppasuhteiden luomisesta Englannin ja Genovan välille. Kun asia oli hoidettu, Chaucer matkaili ympäri Pohjois-Italiaa ja toi kotiinsa tuliaisina Petrarcan, Danten ja Boccaccion teoksia.[4]

Chaucerin ura virkamiehenä oli nousujohteinen. Vuonna 1374 hänet nimitettiin Lontoon tullitarkastajaksi, mutta hän sai hoidettavakseen myös diplomaatin tehtäviä. Vuonna 1385 hänestä tuli sekä parlamentin jäsen että Kentin rauhantuomari. Viimeisinä elinvuosinaan Chaucer joutui poliittisen juonittelun uhriksi ja joutui syrjään tehtävistään. Rahahuolet värittivät hänen viimeisiä vuosiaan.[5]

Teoksissaan Chaucer osoittaa arvostaneensa hyvää ruokaa ja juomaa, kauniita naisia ja hyvää taloudellista asemaa. Hän arvosti myös muita kirjailijoita, ja hänen onnistui koota aikansa oloissa merkittävä kirjasto. Erityisesti italialaiset renessanssirunoilijat tekivät häneen suuren vaikutuksen. Omiin teoksiinsa hän suhtautui kriittisesti.[4]

Chaucer kirjoitti allegorisia runoelmia italialaisten ja ranskalaisten esikuvien mukaisesti. Elämänsä viimeiset vuodet hän käytti Canteburyn tarinoiden kirjoittamiseen. Hän oli ensimmäinen runoilija, joka osoitti, että myös englantia voi käyttää taiteelliseen ilmaisuun.[6]

TeoksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 10, Renessanssi. Helsinki: WSOY 1981 ISBN 951-0-09738-1

ViitteetMuokkaa

  1. a b Lumiansky, R. M.: Geoffrey Chaucer Britannica.com. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  2. Petri Liukkonen: Geoffrey Chaucer (1342/43-1400) 2008. Authors' Calendar. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, s. 119, 1981
  4. a b Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, s. 120, 1981
  5. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, s. 120–121, 1981
  6. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, s. 121, 1981

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Hume, Cathy: Chaucer and the Cultures of Love and Marriage. Cambridge: D. S. Brewer, 2012. ISBN 978-1-84384-321-4. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa