Toivo Lyy

suomalainen runoilija

Otto Toivo Lyy (vuoteen 1930 Mähönen;[1] 20. huhtikuuta 1898 Joensuu27. heinäkuuta 1976 Naantali[2]) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä.

Toivo Lyy 1940-luvulla.

Henkilötiedot

muokkaa

Lyyn vanhemmat olivat räätälimestari Otto Mähönen ja Hilda Maria Pakarinen ja puoliso vuodesta 1929 Eva-Maija Svanberg.[3] Hän pääsi ylioppilaaksi 1918 Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta ja opiskeli sitten kirjallisuutta ja kieliä Helsingin yliopistossa. Lyy työskenteli aluksi Suomen Kuvalehden toimittajana ja toimi sitten kielentarkastajana Otavalla 1918–1924 ja Kustannus Oy Kansanvallan kirjallisena johtajana 1924–1928.[2]

Lyyn Helsingin olympialaisiin 1952 laatiman Olympiahymnin sävelsi Jaakko Linjama. Avajaisissa sen esitti 500-henkinen sekakuoro Martti Turusen johdolla.[4]

Palkinnot

muokkaa

Kirjallinen tuotanto

muokkaa

Lyy toimi vapaana kirjailijan vuodesta 1928 alkaen ja julkaisi runoja ja runokäännöksiä.[3]

Teokset

muokkaa
  • Tuomivaaran tuolta puolen. Otava 1920 (nimellä Toivo Mähönen)
  • Lasia. Karisto 1935
  • Kuin Hellaan heimot: Säkeitä 1939–40. Otava 1940
  • Rakeita: Säerivejä ja epigrammeja. Otava 1944
  • Metsän poika ja Gulliver: Valittuja runoja. Otava 1946
  • Oodi kedon yrteille sekä muita säeimpromptuja. Otava 1950
  • Oodi olympiasoihdulle: Olympiahymni. Kuvia saaristomereltä. Säelauselmia. Otava 1953
  • Toivo Lyyn kauneimmat runot: Tekijän toimittama valikoima. Otava 1958

Käännöksiä

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): Otavan kirjallisuustieto. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. a b c d Lyy, Toivo Kirjasampo.fi, viitattu 14.6.2023
  3. a b c Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Heikki Toppila, s. 748–753. Porvoo: WSOY, 1954.
  4. Jukola, Martti: Suuri olympiakirja, s. 259. Porvoo: WSOY, 1952.
  5. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 21.1.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa