William Blake

englantilainen runoilija ja kuvataiteilija

William Blake (28. marraskuuta 1757 Lontoo12. elokuuta 1827 Lontoo) oli englantilainen runoilija, kuvataiteilija ja kirjanpainaja. Blaken tuotantoa luonnehtii mystiikka, okkultismi ja jyrkkä yhteiskuntakritiikki. Hän teki kirjansa täysin itse: hän kirjoitti, kuvitti, painoi ja kaiversi teoksensa. Aikalaisilta Blaken teokset eivät saaneet huomiota, vaan hänen tuotantonsa herätti kiinnostusta vasta 1900-luvulla.[1]

William Blake
Thomas Philips, William Blake, 1807.
Thomas Philips, William Blake, 1807.
Henkilötiedot
Syntynyt28. marraskuuta 1757
Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta
Kuollut12. elokuuta 1827 (69 vuotta)
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti runoilija, taidemaalari, taidegraafikko
Kirjailija
Kirjallinen suuntausromantiikka
Esikoisteos Poetical Sketches (1782)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämänvaiheet muokkaa

William Blake syntyi Lontoossa osoitteessa Broad Street 28, Golden Square, ja kastettiin St. Jamesin kirkossa.

Jo kymmenvuotiaana hän alkoi kirjoittaa ensimmäistä runokokoelmaansa Poetical Sketches, joka julkaistiin arviolta vuonna 1782, saman vuoden elokuussa hän nai Catherine Boucherin. Vuonna 1779 hänestä tuli Royal Academyn opiskelija.lähde?

Taiteilijanura muokkaa

Vuonna 1788 Blake alkoi työskennellä uudella tekniikalla, etsauksella, jossa runot ja kuvat tehtiin kuparilaatoille. Sen jälkeen näistä laatoista painettiin ja nidottiin teokset, jotka väritettiin käsin. Blake kutsui näitä kirjojaan termillä illuminated books (”valaistuneet kirjat”). Blaken ensimmäiset etsatut kirjat, There is no Natural Religion ja All Religions are One, ilmestyivät vuonna 1788. Viimeinen tällä tekniikalla ilmestynyt kirja oli Ghost of Abel vuonna 1821.

Blakella oli elämänsä aikana vain yksi yksityisnäyttely, jonka hän ripusti veljensä kangaskaupan yläkertaan kesällä 1809 Lontoossa. Näyttelystä julkaistiin vain yksi arvostelu, jonka Robert Hunt kirjoitti The Examineriin. Hän valitti huonosti ymmärrettävistä allegorioista ja turhanpäiväisistä yrityksistä esittää sekä ruumista että sielua, tahroista, läiskistä ja sekasotkuisesta hölynpölystä. Kirjoittaja väitti, että Blake ei osaa piirtää ja että esillä olevat kuusitoista maalausta ovat ”vain penikkatautisten aivojen kuohahduksia” ja Blake itse ”epäonninen mielisairas”, joka kärsii ”häikäilemättömästä turhamaisuudesta”.[2]

Silmä näkee enemmän kuin sydän tietää.” – William Blake[2]

Populaarikulttuurissa muokkaa

Thomas Harrisin romaani Punainen lohikäärme kertoo muun muassa sarjamurhaajasta, joka samastuu William Blaken Punainen lohikäärme ja aurinkoon puettu nainen -maalauksen lohikäärmeeseen. Kirja on filmattu kahdesti, ja siinä siteerataan Blaken runoa punarinnasta pariin otteeseen. Agatha Christien romaanissa Ikiyö (1967) Blaken samanniminen runo esittää tärkeää osaa.

Blake esiintyy Alan Mooren ja Eddie Campbellin Helvetistä-sarjakuvaromaanissa. Oletetun murhaajan (Viiltäjä-Jack) muuntunut tietoisuus siirtyy kuoleman hetkenä Blaken portaikkoon. Näyn pohjalta Blake luonnostelee teoksen ”Kirpun henki ”.

William Blake ja hänen tuotantonsa ovat tärkeässä roolissa myös tunnetussa Orson Scott Cardin Alvin-fantasiaromaanisarjassa. Blake esiintyy teoksissa Jutunvaihtaja-nimisenä hahmona (engl. Taleswapper), jonka läsnäolo, tarinat ja näyt käynnistävät tapahtumia.

Bruce Dickinsonin sooloalbumi The Chemical Wedding sisältää Blaken runoihin pohjautuvia ja niistä innoitusta saaneita kappaleita. Lisäksi Blaken maalaus The Ghost of a Flea valittiin albumin kansitaiteeksi.

Gordon Giltrapin teema-albumi Visionary (1976) perustuu Blaken runoihin ja maalauksiin.

Elokuvassa Saint Maud (2019) päähenkilö saa potilaaltaan Blaken tekemän kirjan.

Suomennettu tuotanto muokkaa

  • Ahti, Risto: William Blake & vimmainen genius. S. 75–84: Viattomuuden laulut. S. 85–97: Kokemuksen laulut. Tampere: Sanasato, 2001. ISBN 952-5086-44-5. Sisältää valikoimia William Blaken runokokoelmista Viattomuuden laulut (Songs of innocence 1789) ja Kokemuksen laulut (Songs of experience 1794?) sekä käsikirjoituksista Rossetti (n. 1789-1809) ja Pickering (n. 1803).
  • Blake, William: Taivaan ja helvetin avioliitto ja muuta proosaa. Valikoima alkuteoksista The Prophetic Writings of William Blake, The Marriage of Heaven and Hell, The Complete Writings of William Blake. 3. painos (1. painos 1959). Suomentanut ja johdanto: Tuomas Anhava. Hämeenlinna: Karisto, 1997. ISBN 951-23-3772-X.

Tuotanto muokkaa

 
Ancient of Days.

”Illuminated books” muokkaa

  • noin 1788: All Religions are One, There is No Natural Religion
  • 1789: Songs of Innocence, The Book of Thel
  • 1790–1793: The Marriage of Heaven and Hell
  • 1793: Visions of the Daughters of Albion, America: a Prophecy
  • 1794: Europe: a Prophecy, The First Book of Urizen, Songs of Experience (sisältää Blaken kuuluisimman runon ”The Tyger”)
  • 1795: The Book of Los
  • noin 1804 – noin 1811: Milton: a Poem
  • 1804–1820: Jerusalem: The Emanation of The Giant Albion
  • 1821: Ghost of Abel

Muita kirjoja, joissa oli Blaken kuvitus muokkaa

Maalauksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia, s. 356–357. Helsinki: BTJ Finland, 2009. ISBN 978-951-692-721-6.
  2. a b Cumming, Laura: A visionary beset by blind hatred The Observer. 12.4.2009. Viitattu 12.4.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Cooper, Andrew M.: William Blake and the Productions of Time. Farnham: Ashgate, 2013. ISBN 978-1-4094-4441-1. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa