Wikipedia

Siirtomaavallan purkautuminen

Siirtomaavallan purkautuminen eli dekolonisaatio tarkoittaa Euroopan valtioiden muualla maailmassa omistamien siirtomaiden itsenäistymistä, mikä tapahtui useassa vaiheessa. Yhdysvallat itsenäistyi jo vuonna 1776, ja suurin osa Latinalaisen Amerikan valtioista 1800-luvulla. Aasian ja Afrikan siirtomaiden itsenäistyminen alkoi pääosin toisen maailmansodan jälkeen ja huipentui 1950–1960-luvuilla. Jotkin entiset siirtomaat kuuluvat yhä entisiin emämaihinsa niin sanottuina merentakaisina alueina, kuten esimerkiksi Ranskan Guayana.

Maailma vuonna 1945
  YK:n perustajavaltio
  Brittiläinen Intia
  Kansainliiton mandaattialue
(Lounais-Afrikka)
  YK:n jäsenvaltioiden liitännäisvaltiot
  YK:n huoltohallintohalue
  ei YK:n jäsenvaltiot
  merentakaiset alueet

Nykyiset siirtomaat muokkaa

Yhdistyneet Kansakunnat määrittelee Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan "luvussa XI: julistus ei-itsehallintoalueista" "ei-itsehallinnon alueiksi" "alueiksi, joiden kansa ei ole vielä saavuttanut täysimääräistä itsehallintoa. "—kolonialismin nykyaikainen määritelmä[1].Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen antautuessa vuonna 1945 ja kahden vuosikymmenen kuluttua 1900-luvun jälkipuoliskolle yli kolme tusinaa "Aasian ja Afrikan valtiota saavutti autonomian tai suoran riippumattomuuden" Euroopan hallintovallasta[2]. Vuodesta 2020 lähtien XI luvun mukaisen jaon piiriin kuuluu edelleen 17 aluetta[3]

Yhdistyneiden kansakuntien ei-itsehallintoalueet muokkaa

Listattu Hallitsee valtaa Alue
1946   Britannia   Anguilla
1946   Britannia   Bermuda
1946   Britannia   Brittiläiset Neitsytsaaret
1946   Britannia   Caymansaaret
1946   Britannia   Falklandinsaaret
1946   Britannia   Montserrat
1946   Britannia   Saint Helena
1946   Britannia   Turks- ja Caicossaaret
1946   Britannia   Gibraltar
1946   Britannia   Pitcairn
1946   Yhdysvallat   Amerikan Samoa
1946   Yhdysvallat   Yhdysvaltain Neitsytsaaret
1946   Yhdysvallat   Guam
1946   Uusi-Seelanti   Tokelau
1963   Espanja   Länsi-Sahara
1946–1947, 1986   Ranska   Uusi-Kaledonia
1946–1947, 2013   Ranska   Ranskan Polynesia

Siirtomaavallan purkautuminen muokkaa

Amerikassa muokkaa

Kansallisuusaate kasvoi Amerikan siirtomaissa 1700- ja 1800-luvuilla. Siirtomaiden tyytymättömyys isäntävaltioihin aiheutti lukuisia kapinoita. Niin kutsutut Bostonin teekutsut vuonna 1775 käynnistivät Amerikan vallankumouksen, jossa Yhdysvallat syntyi voitettuaan Ison-Britannian Yhdysvaltain vapaussodassa 1783. Kanadassa siirtomaavallan purkautuminen tapahtui ranskalaisten siirtokuntien jäädessä häviölle briteille, muodollisesti Kanadaa johtaa edelleen Britannian lähettämä kenraalikuvernööri.

Haitilla mustat orjat nousivat kapinaan Ranskan vallankumouksen heikentämää miehittäjää vastaan. Tämä johti saaren mustat vallankumoukseen ja saari itsenäistyi 1804. Vastatoimena Napoleon lähetti kymmeniä tuhansia sotilaista miehittämään Haiti uudestaan, epäonnistuen tässä. Länsimaat asettivat Haitin vuosikymmeniksi saartoon ja Ranska vaati ja sai satojen miljoonien dollareiden (1800-luvun rahan arvossa) korvaukset laskemistaan menetyksistä. Haitin joukot auttoivat muuta Etelä-Amerikkaa aloittamaan vapaustaistelunsa eurooppalaista kolonialismia vastaan.

Espanjan siirtokuntien vapaustaistelu kasvoi Etelä-Amerikan itsenäisyyssodiksi vuosina 1808–1825 ja Meksikon vapaussodaksi vuosina 1810–1821, mitkä sodat päättivät Espanjan siirtomaavallan Amerikassa. Brasiliassa kansallismieliset nousivat kapinaan ja Portugalin kuninkaan poika Pedro I tuki heitä. Brasilia itsenäistyi 1822 ja Pedro I:stä tuli Brasilian keisari. Kaikissa Etelä-Amerikan maissa valta on 1900-luvun loppuun asti pysynyt valkoisella vähemmistöllä. Vasta 2000-luvulla alkuperäisamerikkalaisia on noussut maiden johtoon.

Amerikan dekolonisaatio muokkaa
 
Keski-Amerikan ja Karibian poliittinen kehitys

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa
  Kuuba 1902   Yhdysvallat
  Kanada 1931   Britannia
  Trinidad ja Tobago[4] 1962
  Jamaika[5] 1962
  Guyana[6] 1966
  Barbados[7] 1966
  Bahama[8] 1973
  Grenada[9] 1974
  Suriname[10] 1975   Alankomaat
  Dominica[11] 1978   Britannia
  Saint Lucia [12] 1979
  Saint Vincent ja Grenadiinit[13]
  Antigua ja Barbuda[14] 1981
  Belize[15] 1981
  Saint Kitts ja Nevis[16] 1983

Aasiassa ja Oseaniassa muokkaa

Yhdysvallat oli jo luopunut siirtomaistaan, kuten Filippiineistä. Samaa vaadittiin Britannialta muun muassa Intiassa. Aluksi brittihallinto ei halunnut luopua maasta, mutta Mahatma Gandhin johtama itsenäissyysliike ja sen järjestämä passiivinen vastarinta johtivat lopulta vuonna 1947 brittien vetäytymiseen ja Intian ja Pakistanin itsenäistymiseen.

Ranska halusi palauttaa valtansa Japanin siltä viemiin Kaukoidän siirtomaihin, mikä johti vuonna 1946 Indokiinan sotaan, jossa Ranskan sotatoimien päärahoittajana toimi Yhdysvallat. Sota päättyi vuonna 1954 Ranskan tappioon ja entisen Indokiinan alueelle kolmesta eri kansasta syntyi kolme "uutta" valtiota: Laos, Vietnam ja Kambodža. Vietnamin yhdistyminen vei vielä 20 vuotta sotaa Yhdysvaltoja vastaan, jossa sodassa kuoli noin viisi miljoonaa vietnamilaista. Yhdysvaltojen vastarinta levitti sodan kaikkiin kolmeen maahan.

Oseaniassa siirtomaavallan purkautumista tapahtui Australian ja Uuden-Seelannin itsenäistyessä. Tyynenmeren saarivaltioista osa on edelleen alueen ulkopuolisten maiden vallassa.

Aasian dekolonisaatio muokkaa

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)
  Jemenin kuningaskunta[17] 1916   Britannia
  Afganistan[18] 1919
  Irak[19] 1932
  Korea 1945   Japani
  Jordania[20] 1946   Britannia
  Syyria[21] 1946   Ranska
  Filippiinit[22] 1946   Yhdysvallat
  Pakistan [23] 1947   Britannia
  Intia[24] 1947
  Burma[25] 1948
  Israel[26] 1948
  Ceylon[27] 1948
  Libanon[28] 1948   Ranska
  Indonesia[29] 1949   Alankomaat
  Kambodža[30] 1953   Ranska
  Pohjois-Vietnam[31] 1954
  Etelä-Vietnam[31]
  Laos [32] 1954
  Malaijan liittovaltio[33] 1957   Britannia
  Kuwait[34] 1961
  Jemenin demokraattinen kansantasavalta[17] 1967
  Malediivit[35] 1967
  Yhdistyneet arabiemiraatit[36] 1971
  Bahrain[37] 1971
  Qatar[38] 1971
  Itä-Timor[39] 1976   Portugali
  Brunei[40] 1984   Britannia
Oseanian dekolonisaatio muokkaa
Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)
  Australia[41] 1901   Britannia
  Uusi-Seelanti[42] 1907
  Samoa[43] 1962   Uusi-Seelanti
  Nauru[44] 1968   Australia
  Tonga[45] 1970   Britannia
  Fidži[46] 1970
  Papua-Uusi-Guinea[47] 1975   Australia
  Salomonsaaret[48] 1978   Britannia
  Tuvalu[49] 1978
  Kiribati[50] 1979
  Vanuatu[51] 1980   Ranska
  Britannia
  Marshallinsaaret[52] 1986   Yhdysvallat
  Mikronesia[53] 1986
  Palau[47] 1994

Euroopassa muokkaa

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Euroopan dekolonisaatio muokkaa

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)
  Irlanti 1931   Britannia
  Islanti 1918   Tanska
  Kypros[54] 1960   Britannia
  Malta[55] 1964

Afrikassa muokkaa

 
  Ranskan entiset siirtomaat
  Belgian entiset siirtomaat
  Espanjan entiset siirtomaat
  Portugalin entiset siirtomaat
  Britannian entiset siirtomaat
  Etelä-Afrikan entiset siirtomaat
  Italian entiset siirtomaat
  aina itsenäiset valtiot
Pääartikkeli: Siirtomaavallan purkautuminen Afrikassa

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Saksa menetti siirtomaansa Afrikassa, mutta ne siirtyivät Kansainliiton kautta lähinnä Britannian alusmaiksi (esim. Namibia ja Tanganjika). Suuri talouslama heikensi Euroopan maiden kykyä pitää siirtomaansa valtansa alla niiden kansojen siirtyessä eri asteiseen vastarintaan pyrkimyksenä vapautua eurooppalaisesta kolonialismista.

Ennen toista maailmansotaa itsenäisiä valtioita Afrikassa olivat vain Liberia, Egypti, Etiopia ja Etelä-Afrikka. Näistä Liberia oli Yhdysvalloista muuttaneiden entisten mustien orjien alue, jossa tulokkaat ottivat vallan maan alkuperäisasujilta muuttaen maan kielen ja kansakunnan nimen. Westminsterin säädöksellä Britannia julisti eräitä siirtomaitaan vapaaksi vuonna 1931, muun muassa Etelä-Afrikka sai näin muodollisen itsenäisyyden ilman omaa toimintaa vapauden saamiseksi. Egypti tuli muodollisesti itsenäiseksi vuonna 1922, mutta eli käytännössä brittien miehittämänä ja ohjaamana Nasserin hallintoon asti. Etiopia on käytännössä ainoa Afrikan valtio, joka ei joutunut alistumaan eurooppalaiselle kolonialismille, tosin Italia pystyi 1800-luvun lopun Etiopian valloitusyritystensä epäonnistumisen "korjaamisena" moderneilla aseilla miehittämään maa 1940-luvulla viideksi vuodeksi.

Siirtomaiden vapautuminen Afrikassa alkoi toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951, kun Libya itsenäistyi. Seuraavana itsenäistyi Kultarannikko vuonna 1957, jonka nimi muuttui Ghanaksi. Nigeria itsenäistyi 1960, Sierra Leone ja Tanganjika vuonna 1961 myöhemmin Tansania. Uganda itsenäistyi vuonna 1962, Kenia vuonna 1963, Malawi ja Zambia vuonna 1964, Gambia vuonna 1965, Lesotho ja Botswana 1966 sekä Swazimaa 1968. Vapautuminen ei kaikissa maissa sujunut ongelmitta kuten Belgian Kongossa, jossa puhkesi kuuden vuoden sota ja Nigeriassa jossa alkoi Biafran sota. Viimeisinä itsenäistyivät Guinea-Bissau 1974, Mosambik 1975, Angola 1975 jossa syttyi sisällissota, Djibouti 1977, Zimbabwe 1980, Namibia 1990 sekä Eritrea 1993.

Afrikan dekolonisaatio muokkaa

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa
  Egypti[56] 1922   Britannia
  Etelä-Afrikka[57] 1931
  Libya[58] 1951   Italia
  Sudan[59] 1955   Britannia
  Marokko[60] 1956   Ranska
  Tunisia[61] 1956
  Ghana[62] 1957   Britannia
  Guinea [63] 1958   Ranska
  Mauritania[64] 1960
  Senegal[65] 1960
  Ylä-Volta (Burkina Faso)[66] 1960
  Norsunluurannikko [67] 1960
  Dahomey (Benin)[68] 1960
  Togo[69] 1960
  Niger[70] 1960
  Tšad[71] 1960
  Keski-Afrikan tasavalta[72] 1960
  Kongon tasavalta[73] 1960
  Gabon[74] 1960
  Madagaskar[75] 1960
  Mali[76] 1960
  Kongon tasavalta [77] 1960   Belgia
  Nigeria[78] 1960   Britannia
  Somalia[79] 1960   Italia
  Britannia
  Kamerun[80] 1961   Ranska
  Britannia
  Sierra Leone[81] 1961   Britannia
  Ruanda[82] 1962   Belgia
  Burundi[83] 1962
  Algeria [84] 1962   Ranska
  Uganda[85] 1962   Britannia
  Kenia[86] 1963
  Tanganjika[87] 1964
  Sansibar[88] 1964
  Sambia[88] 1964
  Malawi[89] 1964
  Rhodesia (Zimbabwe)[90] 1965
  Gambia[91] 1965
  Botswana[92] 1966
  Lesotho[93] 1966
  Swazimaa[94] 1968
  Päiväntasaajan Guinea[95] 1968   Espanja
  Mauritius[96] 1968   Britannia
  Guinea-Bissau[97] 1974   Portugali
  Komorit[98] 1975   Ranska
  Angola[99] 1975   Portugali
  São Tomé ja Príncipe [100] 1975
  Kap Verde[101] 1975
  Mosambik[102] 1975
  Seychellit[103] 1976   Britannia
  Djibouti[104] 1977   Ranska
  Namibia [105] 1990   Etelä-Afrikka
  Eritrea[106] 1993   Etiopia

Itsehallintoalueet muokkaa

Ei-itsenäiset entiset siirtomaat joilla on erityisaseman osa

Alue Status Entinen emämaa
  Portugalin Intia   Intian osavaltion ja territorio alue vuodesta 1961   Portugali
  Puerto Rico   Yhdysvaltain itsehallintoalue vuodesta 1951   Yhdysvallat
  Pohjois-Mariaanit   Yhdysvaltain itsehallintoalue vuodesta 1978
  Macao[107]   Kiinan erityishallintoalue vuodesta 1999   Portugali
  Ranskan Intia   Intian territorio asema vuodesta 1954   Ranska
  Hongkong[108]   Kiinan erityishallintoalue vuodesta 1997   Britannia
  Espanjan Sahara [109]   Marokon /   Mauritanian maakunta vuodesta 1975
(Mauritania luopui alueesta 1979) 		  Espanja
  Newfoundland   Kanadan provinssi vuodesta 1949   Britannia
  Alankomaiden Antillit   Alankomaiden kuningaskuntien osa vuodesta 1949   Alankomaat
  Grönlanti   Tanskan maakunta vuodesta 1953   Tanska
  Färsaaret   Tanskan Itsehallintoalue vuodesta 1948
  Hongkong   Britanniasta riippuvainen territorio vuodesta 1981   Britannia
  Saint-Pierre ja Miquelon   Ranskan merentakainen territorio vuodesta 1946   Ranska
  Wallis ja Futuna
  Mayotte
  Cookinsaaret   Uuden-Seelannin liitännäisvaltio vuodesta 1965[110]   Uusi-Seelanti
  Niue   Uuden-Seelannin liitännäisvaltio vuodesta 1974[111]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ United Nations: Chapter XI: Declaration Regarding Non-Self-Governing Territories (Articles 73-74) United Nations. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Milestones: 1945–1952 - Office of the Historian history.state.gov. Viitattu 17.4.2024.
  3. ↑ Non-Self-Governing Territories | The United Nations and Decolonization www.un.org. Viitattu 17.4.2024.
  4. ↑ Country Profiles Trinidad and Tobago. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  5. ↑ Country Profiles Jamaica. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  6. ↑ Country Profiles Guyana. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  7. ↑ Country Profiles Barbados. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  8. ↑ Country Profiles Bahamas. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  9. ↑ Country Profiles Grenada. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  10. ↑ Country Profiles Suriname. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  11. ↑ Country Profiles Dominica. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  12. ↑ Country Profiles Saint Lucia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  13. ↑ Country Profiles Saint Vincent and the Grenadines. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  14. ↑ Country Profiles Antigua and Barbuda. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  15. ↑ Country Profiles Belize. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  16. ↑ Country Profiles Saint Kitts and Nevis. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  17. ↑ a b Country Profiles Yemen. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  18. ↑ Country Profiles Afganistan. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  19. ↑ Country Profiles Iraq. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  20. ↑ Country Profiles Jordan. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  21. ↑ Country Profiles Syria. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  22. ↑ Country Profiles Syria. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  23. ↑ Country Profiles Pakistan. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  24. ↑ Country Profiles India. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  25. ↑ Country Profiles Burma. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  26. ↑ Country Profiles Israel. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  27. ↑ Country Profiles Sri Lanka. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  28. ↑ Country Profiles Lebanon. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  29. ↑ Country Profiles Syria. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  30. ↑ Country Profiles Cambodia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  31. ↑ a b Country Profiles Vietnam. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  32. ↑ Raportti Laosista Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  33. ↑ Country Profiles Malaysia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  34. ↑ Country Profiles Kuwait. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  35. ↑ Country Profiles Maldives. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  36. ↑ Country Profiles United Arab Emirates. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  37. ↑ Country Profiles Bahrain. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  38. ↑ Country Profiles Qatar. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  39. ↑ Country Profiles Timor-Leste. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  40. ↑ Country Profiles Brunei. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  41. ↑ Country Profiles Australia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  42. ↑ Country Profiles New Zealand. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  43. ↑ Country Profiles Samoa. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  44. ↑ Country Profiles Nauru. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  45. ↑ Country Profiles Tonga. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  46. ↑ Country Profiles Fiji. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  47. ↑ a b Country Profiles Papua New Guinea. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  48. ↑ Country Profiles Solomon Islands. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  49. ↑ Country Profiles Tuvalu. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  50. ↑ Country Profiles Kiribati. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  51. ↑ Country Profiles Vanuatu. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  52. ↑ Country Profiles Marshall Islands. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  53. ↑ Country Profiles Micronesia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  54. ↑ Country Profiles Cyprus. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  55. ↑ Country Profiles Malta. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  56. ↑ Country Profiles Egypt. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  57. ↑ Country Profiles South Africa. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  58. ↑ Country Profiles Libya. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  59. ↑ Country Profiles Sudan. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  60. ↑ Country Profiles Morocco. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  61. ↑ Tunisia tänään elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  62. ↑ Kultarannikko - Ghana Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  63. ↑ Ranskan viides tasavalta Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  64. ↑ Country Profiles Mauritania. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  65. ↑ Senegalin runoilijapresidentti Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  66. ↑ Country Profiles Burkina Faso. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  67. ↑ Country Profiles Cote d'Ivoire. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  68. ↑ Country Profiles Benin. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  69. ↑ Country Profiles Togo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  70. ↑ Country Profiles Niger. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  71. ↑ Country Profiles Chad. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  72. ↑ Country Profiles Central African Republic. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  73. ↑ Country Profiles Republic of the Congo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  74. ↑ Country Profiles Gabon. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  75. ↑ Country Profiles Madagascar. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  76. ↑ Country Profiles Mali. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  77. ↑ Country Profiles Democratic Republic of the Congo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  78. ↑ Elämää Nigeriassa Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  79. ↑ Country Profiles Somalia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  80. ↑ Country Profiles Chad. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  81. ↑ Country Profiles Sierra Leone. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  82. ↑ Country Profiles Rwanda. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  83. ↑ Country Profiles Burundi. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  84. ↑ Taistelujen Algeria elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  85. ↑ Country Profiles Uganda. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  86. ↑ Itsenäistynyt Kenia Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  87. ↑ Country Profiles Tanzania. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  88. ↑ a b Country Profiles Zambia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  89. ↑ Country Profiles Malawi. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  90. ↑ Country Profiles Zimbabwe. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  91. ↑ Country Profiles Gambia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  92. ↑ Country Profiles Botswana. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  93. ↑ Country Profiles Lesotho. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  94. ↑ Country Profiles Swaziland. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  95. ↑ Country Profiles Equatorial Guinea. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  96. ↑ Country Profiles Mauritius. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  97. ↑ Country Profiles Guinea-Bissau. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  98. ↑ Country Profiles Comoros. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  99. ↑ Country Profiles Angola. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  100. ↑ Country Profiles São Tomé ja Príncipe. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  101. ↑ Country Profiles Cape Verde. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  102. ↑ Mosambikin itsenäistyminen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  103. ↑ Country Profiles Seychelles. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  104. ↑ Country Profiles http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/5482.htm. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  105. ↑ Namibian itsenäistyminen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  106. ↑ Country Profiles Eritrea. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  107. ↑ Country Profiles Macau. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  108. ↑ Country Profiles Hong Kong. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  109. ↑ World Factbook Western Sahara. CIA. Arkistoitu 12.6.2007. Viitattu 24.6.2011.
  110. ↑ CIA: The Cook Islands at the CIA's page 15.7.2010. CIA. Arkistoitu 27.5.2016. Viitattu 15.7.2010.
  111. ↑ CIA: Niue at the CIA's page 15.7.2010. CIA. Arkistoitu 31.12.2018. Viitattu 15.7.2010.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siirtomaavallan_purkautuminen&oldid=22333112”