São Tomé ja Príncipe

saarivaltio Afrikan rannikolla

São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta eli São Tomé ja Príncipe on saarivaltio Afrikan rannikolla. Sen saaret sijaitsevat 320 ja 240 kilometriä Gabonista länteen. Saarista suurempi ja eteläisempi, São Tomé, on juuri päiväntasaajan pohjoispuolella. Saarten ensimmäiset asukkaat olivat portugalilaisia 1400-luvulla. He toivat sinne orjia Afrikan mantereelta, ja nykyisin useimpien asukkaiden taustassa on esi-isiä sekä Euroopasta että Afrikasta. Nykyisin asukasluku on noin 210 000. Saarilla tuotettiin aluksi sokeria, sittemmin kaakaota ja 2000-luvulla myös öljyä. Kaakao on kuitenkin tärkein vientituote.

São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta
República Democrática de São Tomé e Príncipe
São Tomé ja Príncipen lippu São Tomé ja Príncipen vaakuna
lippu vaakuna

São Tomén ja Príncipen sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
São Tomén ja Príncipen sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Carlos Vila Nova
Pääministeri Jorge Bom Jesus
Pääkaupunki São Tomé
Pinta-ala
– yhteensä 1001 km² (sijalla 184)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2020) 210 240 (sijalla 186)
– väestötiheys 210,0 / km²
– väestönkasvu 1,9 [1] % (2020)
Viralliset kielet portugali
Valuutta dobra (STD)
BKT (2018)
– yhteensä 411 milj. USD[1] (sijalla 214)
– per asukas 1948 USD
HDI (2014) 0,555 [2] (sijalla 143)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11,3 [1] %
– teollisuus 15,4 [1] %
– palvelut 46,1 [1] %
Aikavyöhyke UTC+0
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Portugalista

12. heinäkuuta 1975
Lyhenne ST
– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: ?
Kansainvälinen
suuntanumero
+239
Motto ei virallista mottoa
Kansallislaulu Independência total

MaantiedeMuokkaa

 
Pico Cão Grande, vulkaaninen tulppa.

São Tomén ja Príncipen saaret sijaitsevat Atlantilla 320 ja 240 kilometrin päässä Gabonin luoteisrannikosta. São Tomé on 50 kilometriä pitkä ja 32 kilometriä leveä. Príncipe on 30 kilometriä pitkä ja noin kuusi kilometriä leveä.[3] Valtion pinta-ala on 1 001 neliökilometriä.[4] Saaret ovat jäänteitä muinaisesta tulivuoriketjusta, johon kuuluvat myös Päiväntasaajan Guinealle kuuluva Biokon saari ja Kamerunvuori. Vuoristoisten saarten korkein kohta on São Tomélla sijaitseva Pico de São Tomé (2 024 metriä).[5]

Kummankin saaren etelä- ja länsirannikolla vuoret laskeutuvat jyrkästi mereen, mutta luoteessa on pieni tasanko. Vuorilta syöksyy mereen useita pieniä mutta nopeasti virtaavia puroja. Virtauseroosio on kuluttanut monen paikoin syviä uomia ja eristänyt toisistaan muodostelmia.[6]

Ilmasto on kummankin saaren rannikoilla trooppinen ja lämpötila koko vuoden noin 27 °C. Sisämaan vuoristoissa lämpötila on vuoden ympäri noin 20 °C ja yöt ovat melko viileitä. Sadekausi kestää lokakuusta toukokuuhun. Vuotuinen sademäärä vaihtelee pohjoisten alankojen 1 000 millimetristä etelärinteiden 5 000 millimetriin.[3]

Eristyksissä olleilla saarilla on kehittynyt harvinaisen suuria ja pieniä endeemisiä kasvi- ja eläinlajeja. Näihin kuuluvat suurikokoiset linnut sãotoménkyyhky (Columba thomensis) ja sãotoménmedestäjä (Dreptes thomensis eli Nectarinia thomensis) sekä begonialajit Begonia crateris ja Begonia baccata. Kaikkiaan Príncipellä on 37 ja São Tomélla 95 endeemistä kasvilajia. Saaret ovat tärkeitä lintujen suojelun kannalta. Niillä elää harvoja alkuperäisiä nisäkäslajeja. Afrikanmetsäpäästäisen sukulainen Crocidura thomensis on São Tomén ainoa endeeminen nisäkäs. Príncipellä on lepakoita.[7] Monet saarten lajeista ovat uhanalaisia niiden pienen levinneisyysalueen takia. Noin 300 neliökilometrin laajuinen Ôbon kansallispuisto koostuu kahdesta osasta, yksi kummallakin saarella.[8][9] São Tomé ja Príncipe yhdessä lounaassa sijaitsevan pienen Päiväntasaajan Guinealle kuuluvan Annobónin saaren kanssa muodostavat 1 036 neliökilometrin laajuisen ekoalueen.[7]

HistoriaMuokkaa

Siirtomaa-aikaMuokkaa

Portugalilaiset purjehtijat löysivät São Tomén ja Príncipen saaret vuosina 1470–1471. Ensimmäiset asukkaat saapuivat vuonna 1485. He olivat karkotettuja portugalilaisia ja Afrikan mantereelta tuotuja orjia. Maantieteellisen sijaintinsa ansiosta saarista tuli Afrikan ja Amerikan välisen orjakaupan välietappi. 1500-luvun alussa metsiä ruvettiin hakkaamaan sokeriruokoviljelmiksi, joiden työvoimaksi tuotiin orjia Länsi- ja Etelä-Afrikasta. Rotujen sekoittumisen tuloksena syntyi mulattiryhmä, joka vapautettiin orjuudesta.[10]

1500-luvun puolivälissä São Tomésta vietiin sokeria enemmän kuin mistään muusta Afrikan maasta. Maaperän köyhtymisen ja orjien kapinoinnin takia sokeriruo’on tuotanto alkoi kuitenkin vähentyä. Ensimmäinen orjakapina tapahtui vuonna 1517. Vuoden 1595 kapinan johtaja Rei Amador hirtettiin, mutta hänestä on myöhemmin tullut kansallissankari.[11] Merirosvot aiheuttivat myös ongelmia, ja hollantilaiset valloittivat São Tomé seitsemäksi vuodeksi vuonna 1641.[12]

1700–1800-luvuilla saarille perustettiin kahvi- ja kaakaoviljelmiä, joiden työvoimana toimivat orjat. Virallisesti orjuus lakkautettiin vuonna 1875, mutta käytännössä pakkotyö plantaaseilla jatkui roças-järjestelmän puitteissa. 1800-luvun loppuun mennessä siirtomaaherrat olivat muuttaneet lähes kaiken käyttökelpoisen maan kaakaoviljelmiksi.[3] Saaret olivat 1900-luvun alussa maailman suurin kaakaon tuottaja, mutta tuotanto romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä saaret tunnettiin raakuuksista ja korruptiosta.[12]

Vuonna 1951 saarista tuli Portugalin merentakainen provinssi.[13] Samaan aikaan portugalilaiset yrittivät pakottaa paikallisia forroja työskentelemään plantaaseilla.[12] Afrikkalaisten työläisten tyytymättömyys purkautui vuonna 1953 mellakoin, joihin portugalilaiset vastasivat tappamalla yli kaksi prosenttia maan väestöstä Batepán verilöylyssä.[3] Itsenäisyyttä vaativat asukkaat viittasivat myöhemmin tapahtumaan osoituksena portugalilaisten siirtomaaisäntien raakuuksista.[12]

Vuonna 1960 ulkomaille muuttaneet emigrantit perustivat São Tomén ja Príncipen vapautuskomitean, joka vuonna 1972 järjestettiin São Tomén ja Príncipen vapautusliikkeeksi (Movimento de Libertação de São Tomé e Príncipe, MLSTP). Vuonna 1972 saaret saivat autonomisen statuksen, ja vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen Portugalin hallitus aloitti vapautusliikkeen kanssa neuvottelut maan itsenäistymisestä. Algerissa solmitun sopimuksen mukaisesti São Tomé ja Príncipe julistettiin itsenäiseksi 12. heinäkuuta 1975.[14]

Itsenäisyyden aikaMuokkaa

1970- ja 1980-luvuilla maassa vallitsi MLSTP:n hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta vuonna 1990 toteutettujen demokraattisten uudistusten seurauksena seuraavana vuonna pidettiin vapaat monipuoluevaalit. Valtaan nousi entisen pääministerin Miguel Trovoadan johtama ”Demokraattisen konvergenssin puolue” (PCD), mutta MLSTP säilyi toiseksi suurimpana puolueena. Vuoden 2001 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi ”Itsenäinen demokraattinen toiminta” (ADI) -puolueen Fradique de Menezes, jonka riveistä oli myös pääministeri Maria das Neves. Fernando Pereiran johtama sotilaskaappaus syrjäytti Menezesin ja Nevesin 16. heinäkuuta 2003, mutta viikon neuvottelujen jälkeen kaappaajat luovuttivat vallan takaisin vaaleilla valitulle hallitukselle.[13]

Kesäkuussa 2005 pääministeri ja koko hallitus erosivat. Keskuspankin johtaja Maria do Carmo Silveira nousi pääministeriksi. Vuoden 2006 parlamenttivaalit voitti Movimento Democrático das Forças de Mudança (Muutosvoimien demokraattinen liike, MDFM), joka sai parlamentin 55 paikasta 23.[13]

Vuoden 2009 helmikuussa hallitus sanoi paljastaneensa vallankaappausyrityksen. Oppositiojohtaja Arlecio Costa joutui lähes vuodeksi vankilaan.[13] Vuoden 2010 elokuussa oppositiopuolue ADI voitti parlamenttivaalit ja Patrice Trovoadasta tuli pääministeri.[13] Trovoadan hallitus menetti joulukuussa 2012 äänestyksessä parlamentin luottamuksen ja uudeksi pääministeriksi nimitettiin Gabriel Costa.[15]

São Tomé ja Príncipen pääministeri on ollut joulukuusta 2018 Jorge Bom Jesus. Lokakuun 2018 parlamenttivaaleissa MLSTP-PSD (São Tomén ja Príncipen vapautusliike – sosiaalidemokraattinen puolue) sai 23 paikkaa ja PCD-UDD-MDFM sai viisi paikkaa. Yhdessä ne saivat ehdottoman enemmistön eli 28 paikkaa maan 55-paikkaisessa parlamentissa ja MLSTP-PSD:n johtaja Jorge Bom Jesus nousi hallituskoalition pääministeriksi. Edellisen pääministerin Patrice Trovoadan puolue ADI sai 25 paikkaa ja siirtyi oppositioon.[16]

PolitiikkaMuokkaa

 
São Tomé ja Príncipen presidentinpalatsi.

São Tomé ja Príncipe on semipresidentiaalinen tasavalta. Presidentti valitaan yleisillä vaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Kansalliskokous valitsee pääministerin, jonka presidentti hyväksyy. Yksikamarisessa parlamentissa eli kansalliskokouksessa on 55 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille kerrallaan.[5]

São Tomé ja Príncipen presidentti on ollut elokuusta 2016 lähtien Evaristo Carvalho, joka voitti presidentinvaalien toisella kierroksella istuvan presidentin Manuel Pinto da Costan. ADI-puoluetta edustava Carvalho on ollut aiemmin kahdesti maan pääministeri. Pääministerillä on enemmän poliittista toimeenpanovaltaa kuin presidentillä. Maassa on ollut tapana, että eri poliittisista leireistä tulleet presidentti ja pääministeri ovat hallinneet yhteisymmärryksessä keskenään.[17]

Hallinnollinen jako ja kaupungitMuokkaa

Valtio on jaettu kuuteen piirikuntaan, joista viisi sijaitsee São Tomén saarella ja yksi Príncipessä. Piirikuntien johtoon äänestetään kolmen vuoden välein valtuusto, jolla on rajoitettu itsenäinen päätäntävalta paikallisasioissa.[3]

Vuoden 2012 väestönlaskun mukaan suurimmat kaupungit olivat São Tomé (noin 66 900 asukasta), Neves (noin 8 400 asukasta) ja Santana (noin 7 400 astukasta).[18]

TalousMuokkaa

 
Kaakaota sãotomélaisella plantaasilla.

São Tomé ja Príncipe on alemman keskitulotason maa. Valtion bruttokansantuote on kasvanut vuosien 2010–2019 keskimäärin 4 prosenttia vuodessa. Kasvua ovat vetäneet maatalous, matkailu ja oljyteollisuuteen liittyneet ulkomaiset suorat sijoitukset, mutta kasvun suurin tekijä ovat olleet kuitenkin kehitysapu ja lainat.[19]

São Tomé ja Príncipen talouden haasteet ovat samanlaiset kuin muilla pienillä saarivaltioilla, ja sen syrjäinen sijainti vaikeuttaa talouden monipuoleistamista. Valtio onkin erittäin altis ulkopuolisille shokeille.[19] Lisäksi saarten pinnanmuodot ovat haastavat ja työvoimaa on vähän.[20]

São Tomé ja Príncipen ilmasto sopii erinomaisesti trooppiselle maataloudelle: kasvukausi on pitkä, vulkaaninen maaperä on hedelmillistä eikä vedestä ole pulaa. Kaakaopuu on tärkein viljelykasvi, ja se kattaa kaksi kolmasosaa kaikesta viljelymaasta.[21] Kaakao käsitti vuonna 2017 peräti 93 prosenttia kaikista vientituloista.[22] Kaakaopuun lisäksi kookospalmu on yleinen viljelykasvi.[21] Valtion maatalous ei kuitenkaan riitä tuottamaan ruokaa kansan tarpeeseen; ruoka on tuotava ulkomailta,[3] mikä aiheuttaa ruoan hinnan suurta vaihtelua.[20]

São Tomé ja Príncipe luottaa tulevaisuudessa öljyvarantoihinsa. Vuonna 2001 maa sopi kiistansa Nigerian kanssa aluevaatimuksista Guineanlahdella. Kaksi vuotta myöhemmin yhteisalue avattiin öljy-yhtiöiden huudettavaksi. Se jaettiin yhdeksään huutokaupattavaan osaan. Ensimmäisen osan oikeudet menivät kansainvälisille öljy-yhtiöille 123 miljoonan dollarin hintaan, josta São Tomé ja Príncipe sai 40 prosenttia (loput meni Nigerialle). Chevron aloitti poraukset alueella vuonna 2006.[5][3]

LiikenneMuokkaa

São Tomé ja Príncipelle pääsee helpoiten lentäen, ja maassa on kaksi lentoasemaa, São Tomén kansainvälinen ja Príncipen lentoasema. Euroopasta São Tomélle lennetään vain Portugalista, Afrikasta useammastakin paikasta.[23] Maassa ei ole syvänmeren satamaa, joten isot alukset joutuvat ankkuroitumaan merelle ja purkamaan lastinsa proomuihin. Tieverkko on afrikkalaisittain hyvä.[21]

VäestöjakaumaMuokkaa

São Tomé ja Príncipen asukasluku oli vuonna 2020 maan tilastokeskuksen arvion mukaan 210 240.[24] Suurin osa väestöstä on niin sanottuja forroja, jotka ovat eurooppalaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Toinen vanha ryhmä on angolarit, jotka ovat São Tomén saarelle haaksirikkoutuneiden angolalaisten orjien jälkeläisiä. He sulautuivat 1900-luvulla valtaväestöön, vaikka elivät pitkään eristäytyneenä São Tomén eteläosassa. Saarille on muuttanut asukkaita myös monista muista Afrikan valtioista, erityisesti Kap Verdestä, Angolasta ja Mosambikista.[25]

Väestönkasvu on korkeampi kuin koko maailman keskiarvo, mutta matalampi kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Väestö on nuorta, ja kaksi viidesosaa asukkaista on alle 15-vuotiaita.[25] Elinajanodote oli vuonna 2019 peräti 70,4 vuotta.[26] Se on lähellä maailman keskiarvoa ja korkeampi kuin monissa Afrikan maissa.[25]

Pääasiallisena kielenä on portugali, jonka lisäksi puhutaan ainakin kolmea eri portugalin kreolia.[27] Uskonnollisesti asukkaista on noin 70 prosenttia katolisia ja kohtalainen määrä protestanttisten kirkkojen kannattajia.[5] Perinteistä afrikkalaista animismia harjoitetaan jonkin verran, ja se on yleistä muidenkin uskontojen edustajilla.[25]

Väestöstä 95,5 prosenttia asuu São Toméssa ja 4,5 prosenttia Príncipen saarella.[3] Kolmannes väestöstä asuu São Toméssa tai sen ympäristössä.[25]

Kulttuuri ja mediaMuokkaa

São Tomé ja Príncipen kulttuuria kutsutaan lusoafrikkalaiseksi, koska siinä on elementtejä portugalilaisten ja heidän saarille tuomiensa länsiafrikkalaisten kansojen kulttuureista. Sãotomélaiset kutsuvat puhumaansa portugalinkreolia nimillä forro, lunga santome tai dialecto, Príncipellä puhuttua murretta sanotaan ling’leksi. Lapset oppivat koulussa portugalia, ja portugalilaiset televisiolähetykset ovat vähentäneet paikallisten kielten käyttöä.[28]

Kaupunkiasutus on rakennettu portugalilaiseen siirtomaatyyliin. Maaseudulla näkee afrikkalaistyylisiä puisia paalujen varaan rakennettuja taloja, joita ympäröi pieni vihannestarha.[28] Ruokakulttuuri perustuu trooppisiin vihanneksiin ja banaaneihin. Kala on yleisin proteiinin lähde. Useimmilla pihoilla kasvaa sitrushedelmäpuita.[28]

Sananvapaus on kirjattu perustuslakiin ja sitä noudatetaan myös käytännössä. Maassa ilmestyy kolme yksityistä ja yksi valtiollinen sanomalehti. Valtio pitää yllä ainoaa radio- ja televisioasemaa, mutta yksityisten asemien perustaminen on luvallista. Oppositio saa lähetysaikaa ilmaiseksi.[29]

UrheiluMuokkaa

Jalkapallo on saarten suosituin urheilulaji. Olympialaisiin valtio on osallistunut Atlantasta 1996.[30] Sillä on ollut olympialaisissa 2–3 hengen joukkue, eikä se ole saanut mitaleita.[31]

LähteetMuokkaa

  • Becker, Kathleen: São Tomé and Príncipe. Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622163.
  • Clarence-Smith, William Gervase & Seibert, Gerhard: Sao Tome and Principe Encyclopedia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Sao Tome and Principe UNData. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  2. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  3. a b c d e f g h Background Note (Previous Editions) 2011. U.S. Department of State. Viitattu 13.12.2014. (englanniksi)
  4. Sobre o país Instituto Nacional de Estatísticas da Republica Democrática de São Tomé e Príncipe. Viitattu 4.7.2021. (portugaliksi)
  5. a b c d Sao Tome and Principe The World Factbook. CIA. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  6. Clarence-Smith & Seibert: Sao Tome and Principe: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.6.2021. (englanniksi)
  7. a b Gascoigne, Angus: Islands of São Tomé and Príncipe of the coast of Equatorial Guinea WWF. Viitattu 25.11.2012. (englanniksi)
  8. Obo National park Afro Tourism. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  9. Obo-Nationalpark Zentralafrika.de. Viitattu 15.12.2016. (saksaksi)
  10. Becker 2008, s. 4.
  11. Becker 2008, s. 5.
  12. a b c d Clarence-Smith & Seibert: Sao Tome and Principe: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.6.2021. (englanniksi)
  13. a b c d e Sao Tome and Principe profile BBC News. BBC. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  14. Afrika: entsiklopeditšeski spravotšnik, tom 2, s. 332–333. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1987.
  15. President da Costa appoints Gabriel Costa as new Prime Minister Trade Nridge Consultants. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  16. Ceremony – President of São Tomé and Príncipe welcomes new government – Plataforma www.plataformamedia.com. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)
  17. Sao Tome and Principe profile BBC News. 14.5.2018. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)
  18. São Tomé and Príncipe City Population. 7.12.2020. Thomas Brinkhoff. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  19. a b Sao Tome and Principe Overview 22.4.2021. The World Bank Group. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  20. a b São Tomé and Príncipe World Food Programme. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  21. a b c Clarence-Smith & Seibert: Sao Tome and Principe: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  22. Cacao: How just one crop has boosted an entire country’s exports 18.2.2020. IFAD. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  23. Flights & getting there Lonely Planet. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  24. Instituto Nacional de Estatística Instituto Nacional de Estatísticas da Republica Democrática de São Tomé e Príncipe. Viitattu 4.7.2021. (portugaliksi)
  25. a b c d e Clarence-Smith & Seibert: Sao Tome and Principe: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  26. Life expectancy at birth (years) Human Development Reports. United Nations Development Program. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  27. Lewis, M. Paul (toim.): Languages of São Tomé e Príncipe Ethnologue: Languages of the World, 16. ed. SIL Internationall, 2009. (englanniksi)
  28. a b c São Tomé e Príncipe Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  29. Sao Tome and Principe country profile BBC News. BBC. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  30. Clarence-Smith & Seibert: Sao Tome and Principe: Cultural life Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  31. São Tomé and Príncipe (STP) Olympedia. OlyMADMen. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa