Avaa päävalikko
Bostonin teekutsut litografiassa vuodelta 1846.

Bostonin teekutsut (engl. The Boston Tea Party) tarkoittaa Bostonin (Massachusetts, Yhdysvallat) asukkaiden vuoden 1773 lopussa esittämää poliittista protestia brittihallintoa vastaan. Se on tärkeimpiä Yhdysvaltojen kansallisista kertomuksista, tarinoista, jotka liittyvät maan perustamiseen.

Saadakseen siirtokunnat tunnustamaan Britannian verotusoikeuden parlamentti salli vain veronalaisen teen viennin. Amerikkalaisten protestien ja boikotin ansiosta teelaivat joutuivat palaamaan purkamattomina takaisin paitsi Bostonin laiva, joka jäi satamaan odottamaan purkamista. Paikallinen kansankokous määräsi sen palaamaan mutta kuvernööri kielsi. Lain mukaan laiva piti purkaa viimeistään 16. joulukuuta 1773, jolloin laivaan hiipi illalla 60 intiaaneiksi naamioitunutta bostonilaista. He heittivät kaikki kallisarvoiset teelaatikot mereen, eivätkä satamavartijat ja tullimiehet pystyneet estämään. Tapahtuma oli amerikkalaisten vastalause Ison-Britannian määräämiä veroja vastaan. Englantilaiset puolestaan pitivät Bostonin tapahtumia kapinana ja ryhtyivät vastatoimiin, jotka johtivat vastaboikotteihin, ja lopulta lähettivät vuonna 1775 sotaväkeä kukistamaan niskuroijat. Seurauksena oli vuosien mittainen sota ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus.

TaustaMuokkaa

Arvovaltakiista verotusoikeudestaMuokkaa

Pohjois-Amerikan siirtokunnissa (myöhemmin Yhdysvallat) oli pitkään katsottu, että heitä saavat verottaa vain heidän itse valitsemansa edustajat. Tämän vuoksi Britannialla oli vaikeuksia verottaa heitä. Yrityksiin vastattiin vastalausein ja boikotein. Epäonnistunut keino vaihdettiin toiseen, esimerkiksi painotuotteiden leimavero kumottiin vuoden 1765 leimaverolailla, mutta 1766 Britannian parlamentti julisti, että sillä on oikeus säätää siirtokuntia sitovia lakeja kaikissa tapauksissa. Uusia veroja säädettiin 1767, mutta Amerikan kauppiaat laativat sitä vastaan tuonninvastaisen sopimuksen. Suuri osa kansaa kieltäytyi juomasta brittiteetä, korvikkeita kehiteltiin ja salakuljetus oli vilkasta.

Vuonna 1770 parlamentti joutui siksi kumoamaan tullit mutta jätti näön vuoksi teetullin voimaan osoittaakseen valtansa. Vuonna 1773 teevero uusittiin lähes nimellisen pienenä, ja kauppakomppanialle annettiin oikeus myydä teetä suoraan Amerikkaan.

"Vapauden pojat"Muokkaa

Amerikkalaiset "whigit" eli liberaalit patriootit järjestäytyivät nimellä "Vapauden pojat" järjestämään suurmielenosoituksia ja muutenkin kampanjoimaan teetulleja vastaan, etenkin kun niiden ja kauppakomppanian yksinoikeuden pelättiin laajenevan muihin tuotteisiin.

Kaikissa muissa siirtokunnissa kampanja onnistui niin hyvin, että teelaivat joutuivat palaamaan, paitsi Massachusettsissa, jossa kuvernööri painosti teenvälittäjät, muun muassa kaksi poikaansa, pitämään kiinni teesopimuksistaan.

Bostonin tapahtumatMuokkaa

Intiasta lähteneen teelaivan tullessa Bostoniin whig-johtaja Samuel Adams kutsui väkeä kansankokoukseen, jonne tuli tuhansia ihmisiä, niin että kokouspaikkaa piti vaihtaa. Kansankokous määräsi laivan lähtemään purkamatta lastiaan teetullia maksamatta (Britannian määräämän 20 päivän kuluessa) ja asetti 25 miestä vartioimaan laivaa. Kuvernööri kieltäytyi antamasta laivalle lupaa toimia näin, ja pian saapui vielä kaksi teelaivaa.

Määräpäivänä 16. joulukuuta 1773 teelaiva oli yhä Bostonin satamassa. 7 000 ihmistä kokoontui kansankokoukseen, jossa Adams totesi, ettei kokous voi tehdä enempää maan pelastamiseksi, koska kuvernööri ei vieläkään antanut laivalle lähtölupaa. Toisin kuin muut kuvernöörit hän vaati Britannialta kovaa linjaa "Vapauden poikia" vastaan.

"Bostonin teekutsut"Muokkaa

Kun Adams yritti saada kokouksen jälleen hallintaansa, väkeä alkoi jo virrata ulos kokousrakennuksesta satamaan. Samana iltana 60 (tai 30–130) bostonilaista, osa heikosti Mohawk-intiaaneiksi naamioituneita, miehitti kaikki kolme laivaa ja heitti kaikki 342 teearkkua mereen.lähde? Tapahtumalle annettiin myöhemmin nimi "Bostonin teekutsut"[1].

SeurauksetMuokkaa

Ei tiedetä, oliko Adams salaa suunnitellut "teekutsut", mutta heti niiden jälkeen hän alkoi puolustaa ja puhua niistä julkisesti. Hänestä se oli kansalaisten ainoa keino puolustaa perustuslaillisia oikeuksiaan ("ei verotusta ilman edustusta", vrt. Magna Charta).

Britanniassa siirtokuntien oikeuksia puolustaneetkin parlamentaarikot kääntyivät Amerikkaa vastaan. Parlamentti sääti "pakkoasetukset", joihin kuului Bostonin sataman sulkeminen.

Benjamin Franklin sanoi, että tuhottu tee, arvoltaan 90 000 puntaa, tulisi korvata. Robert Murray meni kuvernöörin luokse kolmen muun kauppiaan kanssa maksamaan summaa, mutta kuvernööri kieltäytyi ottamasta maksua vastaan. Toisaalta samantapaisia mielenilmauksia järjestettiin ympäri siirtokuntia Bostonin teekutsujen esimerkkiä noudattaen.

 
Yrjö III

Britannian parlamentti sulki vuonna 1774 Bostonin kauppasaartoon, kunnes teevero maksettaisiin. Siirtokunnissa vastalauseet yltyivät, ja vuonna 1775 järjestettiin kokous, jossa vaadittiin monarkkia perumaan lait. Kriisi laajeni, ja vuonna 1775 puhkesi vapaussota ja Amerikan vallankumous.

"Amerikkalaiset ovat leijonia vain niin kauan kuin me olemme lampaita", kerrotaan kuningas Yrjö III:n sanoneen.[2]

Britannian parlamentti sääti vuonna 1775 lain, jolla vapautettiin kokonaan verotuksesta ne siirtokunnat, jotka kustansivat itse imperiumin puolustuksen upseerit mukaan lukien. Sodan kestettyä kolme vuotta parlamentti kumosi vuonna 1778 teelain. Tapahtumien vyöry oli kuitenkin jo edennyt niin pitkälle, että vapaustaistelua ei voinut enää pysäyttää.lähde? Lopulta Britannia vetäytyi 1781 sotavuosien turhauttamana, pitkälti emämaan whigien vaikutuksesta. Kolmentoista siirtokunnan (osavaltion) Yhdysvallat sai jo vuonna 1776 julistamansa itsenäisyyden.[1]

Muut "Bostonin teekutsut"Muokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Yhdysvaltojen synty, Peda.net, viitattu 10.11.2019
  2. C. M. Stevens: The Wonderful Story of Washington (Chapter XI: Great Minds In The Great Storm, s. 100) Cupples & Leon Company/ Gutenberg-projekti. 1917. Viitattu 10.11.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa