Bostonin teekutsut

Bostonin teekutsut (engl. The Boston Tea Party) tarkoittaa Bostonin (Massachusetts, Yhdysvallat) asukkaiden vuoden 1773 lopussa esittämää poliittista protestia brittihallintoa vastaan. Se on tärkeimpiä Yhdysvaltojen kansallisista kertomuksista, tarinoista, jotka liittyvät maan perustamiseen.

Bostonin teekutsut litografiassa vuodelta 1846.

Saadakseen siirtokunnat tunnustamaan Britannian verotusoikeuden parlamentti salli vain veronalaisen teen viennin. Amerikkalaisten protestien ja boikotin ansiosta teelaivat joutuivat palaamaan purkamattomina takaisin paitsi Bostonin laiva, joka jäi satamaan odottamaan purkamista. Paikallinen kansankokous määräsi sen palaamaan mutta kuvernööri kielsi. Lain mukaan laiva piti purkaa viimeistään 16. joulukuuta 1773, jolloin laivaan hiipi illalla 60 intiaaneiksi naamioitunutta bostonilaista. He heittivät kaikki kallisarvoiset teelaatikot mereen, eivätkä satamavartijat ja tullimiehet pystyneet estämään. Tapahtuma oli amerikkalaisten vastalause Ison-Britannian määräämiä veroja vastaan. Englantilaiset puolestaan pitivät Bostonin tapahtumia kapinana ja ryhtyivät vastatoimiin, jotka johtivat vastaboikotteihin, ja lopulta lähettivät vuonna 1775 sotaväkeä kukistamaan niskuroijat. Seurauksena oli vuosien mittainen sota ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus.

Tausta

Katso myös: Ei verotusta ilman edustusta

Pohjois-Amerikan siirtokunnissa (myöhemmin Yhdysvallat) oli pitkään katsottu, että heitä saavat verottaa vain heidän itse valitsemansa edustajat. Tämän vuoksi Britannialla oli vaikeuksia verottaa heitä. Yrityksiin vastattiin vastalausein ja boikotein. Epäonnistunut keino vaihdettiin toiseen, esimerkiksi painotuotteiden leimavero kumottiin vuoden 1765 leimaverolailla, mutta 1766 Britannian parlamentti julisti, että sillä on oikeus säätää siirtokuntia sitovia lakeja kaikissa tapauksissa. Uusia veroja säädettiin 1767, mutta Amerikan kauppiaat laativat sitä vastaan tuonninvastaisen sopimuksen. Suuri osa kansaa kieltäytyi juomasta brittiteetä, korvikkeita kehiteltiin ja salakuljetus oli vilkasta.^lähde?

Vuonna 1770 parlamentti joutui siksi kumoamaan tullit mutta jätti näön vuoksi teetullin voimaan osoittaakseen valtansa. Englannin Itä-Intian kauppakomppanialla oli keväällä 1773 paljon ylijäämäteetä varastoissaan, ja yritystä auttaakseen Britannian parlamentti sääti uuden teeveron 10. toukokuuta 1773. Kauppakomppanian ei lain nojalla tarvinnut maksaa tullia tuomastaan teestä, mutta tee verotettaisiin siirtokunnan satamissa. Bostoniin, New Yorkiin, Philadelphiaan ja Charlestoniin määrättiin virkamiehet vastaanottamaan ja myymään teetä.

”Vapauden pojat”

Amerikkalaiset ”whigit” eli liberaalit patriootit järjestäytyivät nimellä ”Vapauden pojat”. Heihin kuuluivat muun muassa Benedict Arnold, Patrick Henry ja Paul Revere sekä tunnetut teen salakuljettajat Samuel Adams ja John Hancock. Vapauden pojat protestoivat Britannian paralmenttia vastaan.

Siirtokunnissa levisi syksyllä 1773 protestiaalto, kun kaupungeissa kuultiin teelastien olevan tulossa. Satamakaupungeissa alkoi kiertää tieto laivojen vihamielisestä vastaanotosta, ja 2. joulukuuta mennessä kaikkien muiden paitsi Bostonin virkamiehet olivat eronneet tehtävistään.

Bostonin tapahtumat

Laivojen saapuminen satamaan

Bostonissa teen vastaanottajat päättivät noudattaa lakia ja sallia teealusten saapumisen satamaan. Bostonin kuvernööri Thomas Hutchinson ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan protestoijille, sillä muutamaa vuotta aiemmin sattuneen Bostonin verilöylyn takia olivat sidottuja Williamin linnaan.

Dartmouth saapui Bostonin satamaan 28. marraskuuta, ja sen lastina oli 114 laatikkoa teetä. Samuel Adams kutsui väen tämän kansankokoukseen, jonne tuli tuhansia ihmisiä, niin että kokouspaikkaa piti vaihtaa. Kansankokous määräsi laivan lähtemään purkamatta lastiaan teetullia maksamatta (Britannian määräämän 20 päivän kuluessa) ja asetti 25 miestä vartioimaan laivaa. Kuvernööri kieltäytyi antamasta laivalle lupaa toimia näin, ja pian saapui vielä kaksi teelaivaa.^lähde?

Määräpäivänä 16. joulukuuta 1773 teelaiva oli yhä Bostonin satamassa. 7 000 ihmistä kokoontui kansankokoukseen, jossa Adams totesi, ettei kokous voi tehdä enempää maan pelastamiseksi, koska kuvernööri ei vieläkään antanut laivalle lähtölupaa. Toisin kuin muut kuvernöörit hän vaati Britannialta kovaa linjaa ”Vapauden poikia” vastaan.^lähde?

Teekutsut

Protestoijien 16. joulukuuta järjestämässä äänestyksessä päätettiin estää teen purkaminen, varastoiminen, myyminen ja käyttäminen. Tämän seurauksena noin 60 miehen ryhmä lähti intiaaneiksi pukeutuneena kohti satamaa. Monet miehistä kuului ”Vapauden poikiin”. Teekutsuissa heitettiin mereen kaikkien 342 arkun sisältö. Tapahtumalle annettiin myöhemmin nimi ”Bostonin teekutsut”.

Teekutsujen osallistujat ovat suurimmalta osalta jääneet tuntemattomaksi, eivätkä mukana olleet kertoneet nimiään julkisuuteen edes Yhdysvaltain itsenäistymisen jälkeen. Alkuperäisasukkaiksi pukeutuminen suojasi heitä, ja vain yksi henkilö, Francis Akeley, pidätettiin ja vangittiin.

Seuraukset

Ei tiedetä, oliko Adams salaa suunnitellut ”teekutsut”, mutta heti niiden jälkeen hän alkoi puolustaa ja puhua niistä julkisesti. Hänestä se oli kansalaisten ainoa keino puolustaa perustuslaillisia oikeuksiaan (”ei verotusta ilman edustusta”, vrt. Magna Charta).

Kaikki eivät kuitenkaan Amerikassa olleet innoissaan tapahtumista. George Washington kirjoitti kesäkuussa 1774 bostonilaisten ”olleen hulluja” eikä voinut hyväksyä teen tuhoamista. Benjamin Franklin puolestaan vaati teen korvaamista. Monet amerikkalaisen eliitin edustajat pitivät yksityistä ominaisuutta loukkaamattomana. Robert Murray meni kuvernöörin luokse kolmen muun kauppiaan kanssa maksamaan summaa, mutta kuvernööri kieltäytyi ottamasta maksua vastaan. Toisaalta samantapaisia mielenilmauksia järjestettiin ympäri siirtokuntia Bostonin teekutsujen esimerkkiä noudattaen.^lähde?

Yrjö III

Britanniassa tapahtumiin vastattiin pakkolaeilla, ja kuningas Yrjö III:n kerrotaan sanoneen ”amerikkalaiset ovat leijonia vain niin kauan kuin me olemme lampaita”. Pakkolakien nojalla Bostonin satama suljettiin. Samalla Massachusettsin perustuslaki lakkautettiin, kaupungin virkamiesten vaalit lopetettiin ja oikeusvalta siirrettiin Britannialle ja brittiläisille tuomareille. Siirtokuntalaisille pakkolaki asetti velvollisuuden asuttaa brittijoukkoja tarvittaessa, ja uskonnon vapaus laajennettiin käsittämään myös brittivallan alla oleviin kanadanranskalaisiin katolisiin, mikä puolestaan hermostutti siirtokunnan protestantteja.

Britanniassa toivottiin pakkolakien hillitsevän Uuden-Englannin haluja kapinaan ja estävän siirtokuntien yhdistimystä. Pakkolait nähtiin kuitenkin Amerikassa uutena todisteena Britannian tyranniasta. Vastalauseet yltyivät, ja vuonna 1775 järjestettiin kokous, jossa vaadittiin monarkkia perumaan lait. Kriisi laajeni, ja vuonna 1775 puhkesi vapaussota ja Amerikan vallankumous.

Britannian parlamentti sääti vuonna 1775 lain, jolla vapautettiin kokonaan verotuksesta ne siirtokunnat, jotka kustansivat itse imperiumin puolustuksen upseerit mukaan lukien. Sodan kestettyä kolme vuotta parlamentti kumosi vuonna 1778 teelain. Tapahtumien vyöry oli kuitenkin jo edennyt niin pitkälle, että vapaustaistelua ei voinut enää pysäyttää.^lähde? Lopulta Britannia vetäytyi 1781 sotavuosien turhauttamana, pitkälti emämaan whigien vaikutuksesta. Kolmentoista siirtokunnan (osavaltion) Yhdysvallat sai jo vuonna 1776 julistamansa itsenäisyyden.

Muut "Bostonin teekutsut"

• samanniminen libertaaripuolue (Boston Tea Party), perustettu 2006,
• kansanliike Teekutsuliike (Tea Party), syntynyt vuoden 2009 talouden pelastuspaketteja ja suurta julkista sektoria vastaan.
• T-Party, MITin IT-hanke

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bostonin teekutsut Wikimedia Commonsissa