Vanguard-luokka (sukellusvene)

Vanguard-luokka on Britannian Kuninkaallisen laivaston neljän palveluksessa olevan ydinkäyttöisen ballistisin ydinasein varustetun sukellusveneen muodostama alusluokka. Kukin aluksista on aseistettu jopa kuudellatoista sukellusveneestä laukaistavalla Trident II -mannertenvälisellä ohjuksella.

Vanguard
HMS Vanguard vuonna 1994
Tekniset tiedot
Uppouma	15 980 t (sukelluksissa)
Pituus	149,9 m
Leveys	12,8 m
Syväys	12 m
Koneteho	20,5 MW
Nopeus	25 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä	14 upseeria ja 121 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta	16 × Trident D5 -ohjussiiloa 4 × 21" torpedoputkea
Infobox OK

Taustaa

Britannian pääministeri Margaret Thatcher esitti 10. heinäkuuta 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterille pyynnön, että Trident I (C4) hankinta mahdollistettaisiin samoin perustein kuin aiempi vuoden 1962 Polaris-ohjusten osto. Britannian hallitus teki 15. heinäkuuta 1980 päätöksen ostaa Yhdysvalloista Trident I (C4) -asejärjestelmän.

Presidentti Reaganilta anottiin 1982 Yhdysvaltain laivaston tuella hankintalupaa Trident II (D5) -ohjuksille ja Britannian hallitus ilmoitti 11. maaliskuuta 1982 mahdollisuudesta hankkia uusi asejärjestelmä D5-ohjuksineen neljään sukellusveneeseen. Uuden sukellusveneluokan suunnittelu aloitettiin niin kutsuttuna Trident-ohjelmana ja pääministeri Thatcher laski luokan ensimmäisen sukellusveneen HMS Vanguardin kölin 3. syyskuuta 1986.

Asejärjestelmä

Luokan alusten ohjusosasto on kopioitu Yhdysvaltain laivaston Ohio-luokan sukellusveneistä, mutta siiloja on ainoastaan kuusitoista eikä 24 kuten Ohiossa. Kullekin ohjusten 192 taistelukärjestä voidaan määrittää oma maali.

Ohjusten lisäksi aseistuksena on neljä 21 tuuman torpedoputkea Spearfish-torpedoille, mikä mahdollistaa hyökkäyksen joko sukellusveneitä tai pinta-aluksia vastaan jopa 65 kilometrin etäisyydeltä. Alusten omasuojana on kaksi SSE Mk.10 -heitintä, jotka mahdollistavat tyypin 2066 tai tyypin 2071 harhamaalien laukaisun. Lisäksi aluksiin on asennettu UAP Mk.3 ESM -järjestelmä.

Voimanlähde

Alusten päävoimanlähteenä on painevesireaktori PWR2, joka on suunniteltu nimenomaan luokan aluksille. Sen käyttöikä on kaksinkertainen edeltäneeseen versioon verrattuna ja on arvioitu, että luokan alukset voivat kiertää maapallon 40 kertaa ilman tankkausta. Reaktori pyörittää kahta GEC-turbiinia, jotka on kytketty yhteen akseliin. Järjestelmä mahdollistaa sukelluksissa 25 solmun nopeuden.

Apuvoimalähteenä on kaksi WH Allenin 6 megawatin höyryturbiinigeneraattoria sekä varavoimana kaksi kahden megawatin Paxman-dieselmoottoria.

Elektroniikka

Aluksille suunniteltiin uusi komentojärjestelmä SMCS (engl. Submarine Command System), joka on sittemmin otettu käyttöön Trafalgar-luokan sukellusveneissä.

Aluksille on asennettu Thales Type 2054 -kaikuluotain, jossa on yhdistetty tyyppien 2046, 2043 ja 2082 -kaikuluotaimet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tyypin 2043 kaikuluotain on runkoon asennettu aktiivi/passiivi etsintäkaikuluotain, tyyppi 2082 on passiivinen maalinosoitus ja etäisyydenmittauskaikuluotain ja tyyppi 2046 on hinattava hyvin matalalla taajuudella toimiva kaikuluotain. Merenkulun apuna on tyypin 2007 I-alueen merenkulkututka.

Aluksella on kaksi periskooppia, joista CK51 on maalin etsintää varten ja CH91 hyökkäystä varten. Kummassakin on televisio ja lämpökamera perinteisen optisen järjestelmän lisäksi.

Alukset

Vanguard-luokan sukellusveneet

Nimi	Telakka	Kölinlasku	Vesille	Valmis	Kohtalo
Vanguard	Vickers	3.9.1986	4.3.1992	14.8.1993	huoltojakso helmikuu 2002 - kesäkuu 2004 palveluksessa
Victorious	Vickers	3.12.1987	29.9.1993	7.1.1995	huoltojakso kesäkuu 2004 - 2006 palveluksessa
Vigilant	Vickers	16.2.1991	14.10.1995	2.11.1996	palveluksessa
Vengeance	Vickers	1.2.1993	19.9.1998	27.11.1999	palveluksessa

Lähteet

• Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Vanguard-luokan viralliset sivut