Kelttiläiset kielet
Kelttiläiset kielet ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä.[1] Niiden oletetaan kehittyneen kelttiläisestä kantakielestä eli kantakeltistä. Kelttiläisiä kieliä on aikoinaan puhuttu laajalti Euroopassa, mutta nykyisin niitä puhutaan vain osissa Britteinsaaria ja Ranskan Bretagnessa. Lisäksi niillä on puhujia kelttiläisten kielien puhuja-alueilta lähteneiden siirtolaisten joukossa esimerkiksi Kanadassa ja Argentiinassa. Kaikilla näillä alueilla kelttiläiset kielet ovat vähemmistökieliä. Nykyiset alueet, joilla puhutaan kelttiläisiä kieliä, kuuluvat niin sanottuihin kelttiläisiin maihin. Kelttiläisen kieliryhmän nimesi Edward Lhuyd vuonna 1707.
Luokittelu
muokkaaKelttiläiset kielet jaetaan puhuma-alueiden perusteella saari- ja mannerkieliin.[2] Saarikielet jaetaan edelleen goideelisiin ja britannisiin kieliin. Näitä kutsutaan myös Q-kelttiläisiksi ja P-kelttiläisiksi kieliksi, sillä goideeliset kielet suosivat q-äännettä tiettyjen sanojen alussa siinä, kun britanniset kielet suosivat p-äännettä.[3]
Saarikielet
muokkaaSaarikieliä puhutaan Britteinsaarilla ja Bretagnen niemimaalla Ranskassa. Moni niistä on säilynyt elävänä nykyaikaan asti, ja joitain kuolleita kieliä on elvytetty.[3]
Goideeliset kielet
muokkaaBritanniset kielet
muokkaa- bretoni (Bretagne)
- korni (Cornwall; kuollut 1700-luvun lopulla, mutta elvytetty uudelleen)
- kymri (Wales)
- kumbri (Cumbria Englannin ja Skotlannin rajalla; kuollut ehkä 1000- tai 1100-luvulla[6])
Piktin kieli on myös joskus sijoitettu tähän joukkoon.[7]
Mannerkielet
muokkaaMannerkielet kuolivat jo yli tuhat vuotta sitten, mutta niistä on säilynyt kaiverruksia.[3] Nykyisin tunnetut mannerkielet voidaan jakaa viiteen luokkaan:[8][7]
- galli (Ranska)
- keltibeeri (Iberian niemimaa)
- galaico (Iberian niemimaa)
- lepontti (Pohjois-Italia)[9]
- galatia (Galatia)[8]
- noori[8]
Lusitanian kieli on myös joskus sijoitettu tähän joukkoon.[7]
Piirteet
muokkaaVaikka eri kelttiläisten kielten välillä on paikoitellen suuriakin eroja, niillä on monia yhteisiä piirteitä
- Konsonanttimutaatiot (saarikielissä) vaikuttavat tietyllä tavalla sanan aloittavaan konsonanttiin tietyssä ympäristössä; esimerkiksi iirin cathair → i gcathair ('kaupunki' → 'kaupungissa')
- Prepositioiden persoonataivutus (saarikielissä); esimerkiksi kymrin heb → hebddyn nhw (ilman → ilman heitä)
- VSO-sanajärjestys[10]
- infinitiivin sijaan verbaalisubstantiivi
- omistamista ilmaisevan verbin puute (esim. englannin have); omistamista ilmaistaan suomen minulla on rakenteen kaltaisella rakenteella käyttäen prepositiota ja kopulaa
Lähteet
muokkaa- Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeaumus, 1999. ISBN 951-662-734-X
- ↑ Anhava, s. 57
- ↑ Anhava, s. 76
- ↑ a b c d e Lisa L. Spangenberg: What are the Celtic Languages? Celtic Studies Resources. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ a b Celtic Ethnologue: Languages of the World. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ Celtic languages Education Scotland. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ Cumbric The Language Gulper. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ a b c David Stifter: Old Celtic Languages univie.ac.at. 2008. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ a b c Joseph F. Eska & D. Ellis Evans: The Celtic Languages books.google.fi. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ Lepontic MultiTree. Viitattu 9.4.2014.
- ↑ Pereltsvaig, Asya: Languages of the World: An Introduction, s. 33. Cambridge University Press, 2012. ISBN 978-1-139-02617-8 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kelttiläiset kielet Wikimedia Commonsissa
