Prepositio
Prepositio eli etusana on ennen nominia käytettävä sana, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa tms. (vrt. adverbi).[1] Suomen kielessä prepositioita on vähän, ja niiden asemesta käytetään useimmiten sijamuotoja ja postpositioita. Koska monesti samaakin sanaa voidaan käyttää sekä pre- että postpositiona, niistä käytetään usein yleisnimitystä adpositio.[2] Prepositioina niitä käytetään usein vakiintuneissa sanonnoissa tai arkaaisessa, runollisessa kielessä. Sitä vastoin prepositiot ovat yleisiä esimerkiksi germaanisissa ja romaanisissa kielissä. Monia vieraiden kielten prepositioita vastaavat suomen kielessä myös sijapäätteet.
Suomen eri prepositioiden yhteydessä pääsana on yleensä partitiivissa tai myös genetiivissä. Esimerkiksi latinassa ja saksassa joidenkin prepositioiden yhteydessä käytetään pääsanan akkusatiivia, toisten yhteydessä taas datiivia.
Esimerkkejä suomen kielen prepositioista:
- ilman takkia
- ennen muuta
- kohti tulevaa
- läpi harmaan kiven
- yli kadun
- vailla vertaa
- ympäri pihaa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Korpela, Jukka: Pienehkö sivistyssanakirja, p-alkuiset sanat 2016. jkorpela.fi. Viitattu 11.4.2020.
- ↑ What is a Adposition 2020. SIL Glossary of Linguistic Terms. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)