Kivennapa

Kivennapa; Kivinebb
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
	sijainti
Lääni	Viipurin lääni
Maakunta	Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta	Rajajoen kihlakunta
Kuntanumero	264
Hallinnollinen keskus	Kivennavan kirkonkylä
Perustettu	1871
– emäpitäjä	Muolaa
Lakkautettu	1948; (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala	650,52 km² ; (12.3.1940)
– maa	632,92 km²
– sisävesi	17,60 km²
Väkiluku	9 912 ; (31.12.1939)
– väestötiheys	15,7 as./km²
	Infobox OK

Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Nykyisestä Venäjän Kivennavan maalaiskunnasta on oma artikkelinsa.

Kivennapa (ruots. Kivinebb) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Kivennapa sijaitsi vain 60 km:n päässä Pietarista Venäjän vastaisella rajalla. Se oli suurin Kannaksen rajakunnista, ja sillä oli myös pisin yhtenäinen raja Neuvostoliiton kanssa, 54 km. Kivennavan naapureina olivat etelässä Terijoki ja Uusikirkko, lännessä Kanneljärvi, pohjoisessa Muolaa ja Valkjärvi sekä koillisessa Rautu. Neuvostoliiton puolella rajanaapurina oli Lempaala.

Kivennavan pinta-ala oli 633 km², asukkaita 10 000. Viipuri–Pietari-maantie kulki pitäjän halki.

Nykyisin Kivennavan kirkonkylän nimi on venäjäksi Pervomaiskoje, ja se on Leningradin alueen Viipurin piirin Pervomaiskojen eli Kivennavan maalaiskunnan keskus, jonka rajat kuitenkin poikkeavat suuresti Suomen aikaisen Kivennavan kunnan rajoista. Entisen Kivennavan Raivolan kylä puolestaan on nykyisen Roštšinon eli Raivolan kaupunkikunnan keskustaajama.

Historia

Itsenäiseksi seurakunnaksi Kivennapa muodostui vuonna 1352 Hanttula-nimisenä. Ensimmäisen kerran Kivennapa mainitaan asiakirjoissa vuonna 1445 ja merkinnee etuvarustusta (saks. Kivenibbe). Kivennavalla siirryttiin kunnallishallintoon vuonna 1871. Vuonna 1911 Kivennavan Suomenlahteen rajoittuvasta eteläosasta muodostettiin Terijoen kunta. Valtio pidätti metsistä huomattavan osan ns. kruununpuistoiksi. Kivennavan metsistä erotettiin valtion metsiksi 10 000 hehtaaria eli 21 % koko pitäjän metsävaroista.

Elokuussa 1911 keisari Nikolai II antoi lakiehdotuksen Kivennavan ja Uudenkirkon kuntien liittämisestä Pietarin kuvernementtiin. Yhtenä perusteluna asialle oli Kivennavan kuntaan vielä silloin kuuluneen Terijoen huvilayhdyskunnan runsas venäläisväestö. Ehdotus annettiin myös Suomen eduskunnan hyväksyttäväksi, mutta sai Suomessa osakseen ankaraa vastustusta ja jäi toteuttamatta.^[4] Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920 Tarton rauhassa vahvistettiin vanha suuriruhtinaskunnan raja Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliseksi rajaksi, ja näin ollen myös Kivennapa jäi Suomelle.

Maataloudesta sai toimeentulonsa 85 % väestöstä. Viimeisinä vuosina erikoistuttiin perunan ja sokerijuurikkaan sopimusviljelyyn. Pitäjässä oli mylly ja sahalaitoksia monissa kylissä, samoin pienteollisuutta ja monipuolista palvelutoimintaa. Raivolan kotelotehtaissa tehtiin lähes kaikki Suomen savukerasiat. Raivolassa oli myös oma sähkölaitos.

Kivennavan kylistä on heraldikko Martti Mikkolainen tehnyt maailmanhistorian ainoan kylävaakunasarjan.

Kivennavan väestöä sijoitettiin jatkosodan jälkeen seuraaville paikkakunnille: Eräjärvi, Hauho, Jämsä, Kangasala, Kuhmalahti, Lammi, Luopioinen, Längelmäki, Padasjoki, Pälkäne, Sahalahti ja Tuulos.^[5]

Kylät

Ahjärvi, Hartonen, Hiirelä, Holttila, Ikola, Jalkala, Joutselkä, Jäppinen, Kanala, Karvala, Kaukolempiälä, Kauksamo, Kekrola, Kivennavan kirkonkylä, Kontu, Korpikylä, Kotselkä, Lavola, Liikola, Lintula, Lipola, Miettilä, Multala, Mustapohja, Pamppala, Patrikki, Pihlainen, Polviselkä, Raivola, Rantakylä, Rasala, Riihisyrjä, Riihiö, Rontu, Räikylä, Saarenmaa, Seppälä, Siiranmäki, Soppikylä, Suurselkälä (Suurselkä), Tammiselkä, Tirttula, Tonteri, Uupune, Vaittila, Vanhakylä, Vehmainen, Voipiala, Vuottaa, Ylentelä.^[6] ^[7] ^[8]

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 18 koulupiiriin.^[9]

Henkilöitä

Tunnettuja kivennapalaisia ovat punaisten johtajana toiminut näyttelijä Hugo Salmela, tulenkantajina tunnetut runoilija Ilmari Pimiä ja kirjailija Olavi Paavolainen sekä ruotsiksi kirjoittanut Raivolan kylän kuuluisa asukas Edith Södergran. Kotiseutuneuvos Uljas Kiuru on syntynyt Kivennavan Karvalassa. Kivennapalainen oli myös kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin ritari Arvo Mörö, joka sodan jälkeen toimi liikennöitsijänä Oulussa. Myös yrittäjä Raimo Rahikka syntyi Kivennavalla. Kauppaneuvos Seppo Toiviainen syntyi Kivennavalla.^[10]

Lähteet

↑ Ester Kähönen: Vanha Äyräpää 2. Vanha Äyräpään seura, 1985. ISBN 951-99678-9-3
↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
↑ Väestösuhteet vuonna 1939 (pdf) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
↑ Heikki Kirkinen, Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo: ”Karjalan kannaksen kysymys”, Karjalan kansan historia, s. 277-291. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19204-X
↑ Mitä-Missä-Milloin 1951: kansalaisen vuosikirja, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
↑ Kivennapa-sivusto: kylät kivennapa.fi. Viitattu 3.4.2008.
↑ Kylät ja kyläkirjat 4.3.2007. Kivennapaseura ry. Arkistoitu 9.10.2007. Viitattu 3.4.2008.
↑ Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät (Kivennapa – kylät) Lappeenrannan maakuntakirjasto. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 3.4.2008.
↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (pdf) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
↑ Kauppaneuvos Seppo Toiviainen Helsingin Sanomat. 23.06.1997. Viitattu 29.01.2023.

Aiheesta muualla

Historia ja väestö, Kivennapa.fi-sivusto
Kivennapa-seura
Kivennapa-säätiö
VirtuaaliKivennapa
Kivennanvan maastokartta (Arkistoitu – Internet Archive)
Luovutetun Karjalan linkit (Arkistoitu – Internet Archive)
Elonet: Finlandia-katsaus 17 (1943): Rintamajoukkojen rakentaman uuden Kivennavan kirkon vihkiäiset. - 8:00 elokuvan alusta

Kirjallisuutta

Karskela, Sirkka: Kivennapa : väestö ja tilat isonvihan jälkeen, 1998 ISBN 952-90074-5-0
Kivennapa kylästä kylään Kivennapalaisten pitäjäseura ry, 1987 ISBN 951-99842-3-2
Kivennapa : Kirkonkylä kotikontumme Nappoiset ry, 2003 ISBN 952-91-5895-5
Lemmetty, Sirkka (toim.): Kotikylät Kokkomäen kupeessa : kyläkirja Kivennavalta : Rontu, Seppälä, Holttila. Ronnun, Seppälän, Holttilan kyläkirjatoimikunta, 2004. ISBN 952-91-7801-8.
Sokka Seppo (toim.): KIVENNAVAN TENHO, 2020. ISBN 978-952-69509-0-7

Kivennavan kylät

Ahjärvi • Hartonen • Hiirelä • Holttila • Ikola • Jalkala • Joutselkä • Jäppinen • Kanala • Karvala • Kaukolempiälä • Kauksamo • Kekrola • Kivennavan kirkonkylä • Kontu • Korpikylä • Kotselkä • Lavola • Liikola • Lintula • Lipola • Miettilä • Multala • Mustapohja • Pamppala • Patrikki • Pihlainen • Polviselkä • Raivola • Rantakylä • Rasala • Riihisyrjä • Riihiö • Rontu • Räikylä • Saarenmaa • Seppälä • Siiranmäki • Soppikylä • Suurselkälä (Suurselkä) • Tammiselkä • Tirttula • Tonteri • Uupune • Vaittila • Vanhakylä • Vehmainen • Voipiala • Vuottaa • Ylentelä

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet

Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit	Käkisalmi \| Sortavala \| Viipuri
kauppalat	Koivisto \| Lahdenpohja
maalaiskunnat	Antrea \| Harlu \| Heinjoki \| Hiitola \| Impilahti \| Jaakkima \| Johannes \| Kanneljärvi \| Kaukola \| Kirvu \| Kivennapa \| Koiviston maalaiskunta \| Kuolemajärvi \| Kurkijoki \| Käkisalmen maalaiskunta \| Lavansaari \| Lumivaara \| Metsäpirtti \| Muolaa \| Petsamo \| Pyhäjärvi Vpl \| Rautu \| Ruskeala \| Räisälä \| Sakkola \| Salmi \| Seiskari \| Soanlahti \| Sortavalan maalaiskunta \| Suistamo \| Suojärvi \| Suursaari \| Terijoki \| Tytärsaari \| Uusikirkko \| Valkjärvi \| Viipurin maalaiskunta \| Vuoksela \| Vuoksenranta \| Äyräpää
Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt	Jääski \| Korpiselkä \| Pälkjärvi \| Säkkijärvi \| Vahviala
toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet	Ilomantsi \| Inari \| Kitee \| Kuusamo \| Lappee \| Nuijamaa \| Parikkala \| Rautjärvi \| Ruokolahti \| Saari \| Salla \| Simpele \| Tohmajärvi \| Vehkalahti \| Virolahti \| Uukuniemi \| Värtsilä \| Ylämaa
Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan	Hanko
osin	Bromarv \| Degerby \| Espoo \| Inkoo \| Kirkkonummi \| Siuntio
Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
	Elisenvaara \| Enso \| Ihantala \| Ilmee \| Kolosjoki \| Konevitsa \| Kyyrölä \| Liinahamari \| Pitkäranta \| Pölläkkälä \| Uuras \| Valamo

[Vanha_Äyräpää_II-1] Ester Kähönen: Vanha Äyräpää 2. Vanha Äyräpään seura, 1985. ISBN 951-99678-9-3

[stv1940-2] Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.

[väestösuhteet1939-3] Väestösuhteet vuonna 1939 (pdf) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.

[4] Heikki Kirkinen, Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo: ”Karjalan kannaksen kysymys”, Karjalan kansan historia, s. 277-291. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19204-X

[5] Mitä-Missä-Milloin 1951: kansalaisen vuosikirja, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.

[6] Kivennapa-sivusto: kylät kivennapa.fi. Viitattu 3.4.2008.

[7] Kylät ja kyläkirjat 4.3.2007. Kivennapaseura ry. Arkistoitu 9.10.2007. Viitattu 3.4.2008.

[8] Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät (Kivennapa – kylät) Lappeenrannan maakuntakirjasto. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 3.4.2008.

[kansakoulut1937-9] Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (pdf) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.

[hs-10] Kauppaneuvos Seppo Toiviainen Helsingin Sanomat. 23.06.1997. Viitattu 29.01.2023.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]