Rasvahapot

rasva-aineryhmä
(Ohjattu sivulta Rasvahappo)
Tämä artikkeli käsittelee ravintoperäisiä rasvoja. Rasvaa kemiallisena yhdisteenä käsittelee artikkeli Rasva.

Rasvahapot ovat ketjumaisia rengasrakenteettomia monokarboksyylihappoja, joissa on parillinen määrä hiiliatomeja[1] Ne ovat rasvojen päärakennusaineita ja muodostavat rasvojen hydrofobisen eli veteen liukenemattoman osan.

Rasvahapot muodostavat esteröityneinä glyserolin kanssa rasvoja ja alkoholin kanssa vahoja. Luonnon rasvahapot ovat heikkoja happoja, ja ne muodostavat suoloja sekä estereitä. Varsinkin aikaisemmin on rasvahapoiksi luettu myös niitä kemialliselta rakenteeltaan muistuttavat lyhytketjuiset karboksyylihapot kuten muurahaishappo, etikkahappo ja propionihappo,[2] joita kuitenkaan ei luonnon rasvoissa esiinny. Lyhyitä karboksyylihappoja kutsutaan myös haihtuviksi rasvahapoiksi (VFA volatile fatty acids).[3]

Ravintorasvat sisältävät yleensä välttämättömiä rasvahappoja, jotka ovat tärkeimpiä rasvojalähde?. Maitorasva sisältää myös rasvaliukoisia A-, D-, E- ja K-vitamiineja[4].

Lyhytketjuiset, keskipitkät ja pitkäketjuiset rasvahapot muokkaa

Rasvahapot jaotellaan niiden hiiliketjun pituuden mukaan siten, että lyhyet rasvahapot sisältävät lähteestä riippuen noin 2–6/8 hiiliatomia, keskipitkät 6/8–10 ja pitkät 12–26.[5][6][7]

Voin ja muiden maitotuotteiden rasvasta 16–17 mooliprosenttia muodostuu lyhytketjuisista rasvahapoista[7]. Kookospähkinässä ja palmuydinöljyssä esiintyy keskipitkiä ja muissa rasvaisissa kasvikunnan tuotteissa ja kaloissa esiintyy tavallista enemmän pitkiä rasvahappoja[8].

Yli 95 % länsimaisesta ravinnosta saatavista rasvahapoista on pitkäketjuisia[9]. Kaikkien nisäkkäiden suolistobakteerit tuottavat kuitenkin lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka muodostuvat 95-prosenttisesti asetaatista (C2) eli etikkahapon suolasta, propionaatista (C3) eli propionihapon suolasta ja butyraateista (C4) eli voihapon suoloista[5]. Asetaatin osuus näistä on noin 60, propionaatin 25 ja butyraatin 15 prosenttia[10].

Paksusuolen bakteerien liukoisista kuiduista tuottamat lyhytketjuiset tyydyttyneet rasvahapot muodostavat 6–15 prosenttia länsimaalaisten ravinnosta saadusta kalorimäärästä. Näiden kaloreiden osuus on suurin niillä, jotka nauttivat eniten kuitupitoista ravintoa.[11][12] Asetaatin, propionaatin ja butyraattien keskinäinen suhde on suurin piirtein 60:20:20, mutta propionaattia ja butyraattia siirtyy suolisosta verenkiertoon niin paljon enemmän kuin asetaattia, että lukusuhde muuntuu muotoon 91:5:4.[13]

Asetaattia syntyy suolistobakteerien hajottaessa galakto-ligosakkaridien ja inuliinin kaltaisia asetogeenisiä kuituja, peptidien jäämiä ja rasvoja. Etikka ja alkoholi sisältävät lisäksi luontaisesti asetaattia ja sitä lisätään myös moniin teollisesti valmistettuihin elintarvikkeisiin kuten lihajalosteisiin.[13]

Lehmien pötsibakteerien tuottama butyraatti rikastuu voihin ja muihin rasvaisiin maitotuotteisiin[14]. Emmental- ja muut sveitsiläistyyliset juustot sisältävät propionaattia[15].

Tyydyttyneet ja tyydyttymättömät rasvahapot muokkaa

Rasvahappojen jako tyydyttyneisiin, kertatyydyttymättömiin eli monoeeneihin ja monityydyttymättömiin perustuu rakenteeseen siten, että tyydyttyneen rasvahapon (engl. SAFA) hiiliketju on yleensä haaroittumaton eikä siinä ole kaksoissidoksia[16]. Lyhytketjuiset rasvahapot ovat tyydyttyneitä[12] ja keskipitkät sekä pitkät voivat olla tyydyttyneitä tai tyydyttymättömiä[17][18].

Tyydyttynyt rasvahappo vaatii enemmän lämpöä sulaakseen kuin vastaavanpituinen tyydyttymätön rasvahappo. Kertatyydyttymättömässä rasvahapossa (engl. MUFA) on yksi kaksoissidos ja monityydyttymättömässä (engl. PUFA) niitä on kaksi tai useampi. Tyydyttämättömän rasvahapon fysikaaliset ominaisuudet riippuvat sen sisältämien kaksoissidosten määrästä, sijainnista ja konfiguraatiosta.[16]

Jälkeläisten alkuruokintaan tarkoitettu luontainen eli nisäkkäiden tuottama maito sisältää 50 prosenttia tyydyttyneitä rasvahappoja[19].

Monityydyttymättömät rasvahapot hapettuvat helpoiten, joten niistä syntyy eniten LOP:seja eli terveydelle potentiaalisesti haitallisia rasvahappojen hapettumistuotteita (engl. lipid oxidation products). Tyydyttyneet rasvat ovat tässä suhteessa turvallisimpia. Rasvojen hapettuinen kiihtyy ruuan kypsentämisen yhteydessä. Paahtaminen ja muut kuumia lämpötiloja vaativat kypsennysmenetelmät synnyttävät enemmän LOP:seja kuin ne, joissa lämpö pidetään lähellä sataa astetta.[20] Rasvahappomolekyylien hapettuminen tuottaa kemiallisesti pilaantunutta eli härskiintynyttä rasvaa. Rasvan rasvahappo-osa irtoaa tällöin glyserolista.[21]

Paljon tyydyttynyttä rasvaa sisältävät lampaan- ja naudanliha säilyvät samasta syystä kaksi kertaa kauemmin pakkasessa kuin paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät broilerin- ja sianliha.[22]

Tärkeimpiä rasvahappoja muokkaa

Rasvahapoille käytetään usein kahdella luvulla esitettävää, muotoa C:D olevaa merkintää, jossa C tarkoittaa hiiliatomien ja D kaksoissidosten lukumäärää rasva­hapon molekyylissä. Näin ollen D on 0 tyydyttyneillä, 1 kerta­tyydyttymättömillä ja vähintään 2 mon­ityydyttymättömillä rasvahapoilla. Tyydyttymättömille rasva­hapoille käytetään lisäksi muotoa ω-3 tai ω-6 olevia merkintöjä sen mukaan, kuinka monen hiili­atomin päässä ensimmäinen kaksois­sidos sijaitsee luettuna molekyylin siitä päästä, jossa ei ole karboksyyli­ryhmää.

Tyydyttyneitä muokkaa

Tyydyttyneitä rasvahappoja
Nimi Kemiallinen kaava C:D
Voihappo CH3(CH2)2COOH 4:0
Kapronihappo CH3(CH2)4COOH 6:0
Kapryylihappo CH3(CH2)6COOH 8:0
Kapriinihappo CH3(CH2)8COOH 10:0
Lauriinihappo CH3(CH2)10COOH 12:0
Myristiinihappo CH3(CH2)12COOH 14:0
Palmitiinihappo CH3(CH2)14COOH 16:0
Steariinihappo CH3(CH2)16COOH 18:0
Maapähkinäöljyhappo CH3(CH2)18COOH 20:0

Tyydyttymättömiä muokkaa

Tyydyttymättömiä rasvahappoja
Nimi Kemiallinen kaava C:D ωx
Myristoleiinihappo CH3(CH2)3CH=CH(CH2)7COOH 14:1 ω−5
Palmitoleiinihappo CH3(CH2)5CH=CH(CH2)7COOH 16:1 ω−7
Vakseenihappo ω−7
Öljyhappo CH3(CH2)7CH=CH(CH2)7COOH 18:1 ω−9
Linolihappo CH3(CH2)4CH=CHCH2CH=CH(CH2)7COOH 18:2 ω-6
Alfalinoleenihappo CH3CH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CH(CH2)7COOH 18:3 ω-3
Arakidonihappo CH3(CH2)4CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CH(CH2)3COOH[23] 20:4 ω-6
Eikosapentaeenihappo CH3CH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CH(CH2)3COOH 20:5 ω-3
Erukahappo CH3(CH2)7CH=CH(CH2)11COOH 22:1 ω-9
Dokosaheksaeenihappo CH3CH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CHCH2CH=CH(CH2)2COOH 22:6 ω-3

Biologinen merkitys muokkaa

Monet eliöt hajottavat rasvahappoja energiaksi (ATP:ksi) beetaoksidaatio -aineenvaihduntareitin kautta.[24] Ihmiselimistön energiansaanti perustuu suurimman osan ajasta veren kuljettamiin rasvahappoihin. Veri sisältää runsaasi maksan ja rasvasolujen luovuttamia energiaa varastoivia triglyseridimuotoisia vapaita rasvahappoja esimerkiksi öisin ja aina kun viimeisimmästä ateriasta on kulunut pitkä aika. Triglyseridit on pakattu VLDL-lipoproteiinin sisälle, jotta niitä voisi kuljettaa verenkierrossa.[25]

Sisäelimin varastoitunut rasva käskyttää myös aivojen immuunisoluja lisäämään tulehdusreaktiota, millä on kognitiivisia kykyjä heikentävää vaikutusta.[26] Ihmisen verenkierrossa on rasvaa lipoproteiinien ohella myös vapaina rasvahappoina. Veren vapaat rasvahapot huolehtivat suuren osan luustolihasten energiantarpeesta sekä suurimman osan sydänlihaksen energiantarpeesta. Rasvahapot imeytyvät vereen suolesta tai ne ovat peräisin triglyserideistä, jotka ovat puolestaan tärkein varastorasvan muoto.[27] Märehtijät käyttävät pääasiallisena energianlähteenään mahoissaan elävien bakteerien ja alkueläinten tuottamia rasvahappoja[28].

Sydänliiton mukaan tyydyttymättömät rasvahapot pienentävät veren kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta ja parantavat HDL/LDL-kolesterolisuhdetta. Lisäksi ne saattavat parantaa insuliiniherkkyyttä eli sokeriaineenvaihduntaa. Tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä ruokavalio puolestaan nostaa LDL-kolesterolipitoisuutta veressä.[29] Vuonna 2004 julkaistussa naisilla tehdyssä suomalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että monityydyttymättömän rasvan lisääminen ja tyydyttyneen rasvan vähentäminen lisäsi terveydelle haitallista hapettunutta LDL-kolesterolia tutkittavien veressä[30].

Ravitsemuksellinen merkitys muokkaa

Rasvan käyttö ruoanlaitossa lisää ruoan energiapitoisuutta, jolloin kylläisyys voidaan saavuttaa pienemmillä ruokamäärillä.

Kasvisten hienontaminen tai kypsentäminen sekä rasvan lisääminen niihin auttaa niiden karotenoideja imeytymään paremmin[31]. Esimerkiksi yli 80 prosenttia tomaattikastikkeen lykopeenista imeytyy ruoansulatuskanavaan, jos kastike sisältää 20 prosenttia rasvaa. Rasvattomasta kastikkeesta taas imeytyy vain noin 28 prosenttia.Vuonna 2021 julkaisussa tieteellisten interventiotutkimusten yhteenvedossa havaittiin, että vähärasvainen ruokavalio vähentää testosteronin pitoisuuksia miehillä runsasrasvaiseen verrattuna. Tutkimuksissa käytetty päivittäinen rasvamäärä vaihteli välillä 7-25 energiaprosenttia ja 36-41 energiaprosenttia.[32]

Saanti muokkaa

Kehittyvien maiden asukkaiden ravinto sisältää vähiten rasvahappoja ja teollisuusmaiden asukkaiden ravinto eniten. Keskivertobelgialainen söi Euromonitorin vuonna 2015 tekemän markkinatutkimuksen mukaan lähes kymmenkertaisen määrän rasvaa päivässä verrattuna keskivertointialaiseen. Seuraavalla sijalla kulutuksessa olivat Saksa, Suomi, Hollanti ja Ruotsi.[33]

Suurin osa ihmiskunnan nauttimista rasvahapoista on tyydyttyneitä, joiden kokonaiskulutus oli vuonna 2010 aikuisilla keskimäärin 9 prosenttia kokonaisenergiasta. Tyydyttyneen rasvan saanti vaihteli maittain välillä 2-28 E%. Omega 6-rasvojen osuudet olivat 6 (1-13) E% ja meriperäisten omega-3-rasvojen 163 (5-3900) milligrammaa päivässä.[34]

Keskimäärin 41 prosenttia länsimaiden asukkaiden päivittäisistä kaloreista tulee rasvasta. Länsimaalaisten nauttimista rasvahapoista noin puolet on tyydyttyneitä, kolmannes yksittäistyydyttymättömiä ja noin 17 prosenttia monityydyttymättömiä.[35] Euroopan maissa tyydyttyneiden rasvojen osuus vaihteli välillä 9-16 E% ja monityydyttämättömien 4-11 E%[36].

Rasvan kulutus säilyi Suomessa melko tasaisena vuosina 1972-2005[37], mutta niiden osuus ravinnon kokonaisenergiasta laski 38 prosentista 34 prosenttiin vuosien 1982 ja 1992 välillä. Osuuden lasku johtui lähinnä tyydyttyneen rasvan kulutuksen vähenemisestä.[38] Yhdysvalloissa oli havaittavissa saman trendi eli rasvan osuus nautituista kaloreista laski vuoden 1977 41 prosentista vuoden 1986 36 prosenttiin. Muutos johtuu ainakin osaksi punaisen lihan korvaamisesta siipikarjan lihalla ja kevytmaidosta valmistettujen maitotuotteiden yleistymisestä.[39]

Suomessa kulutettu ravintorasva muodosti noin 57 prosenttia energiankulutuksesta vuonna 2007, jolloin ravintorasvoja kulutettiin yhteensä 125 grammaa henkeä kohti[40]. Finravinto-tutkimukseen osallistuneet haastateltavat arvioivat samaan aikaan ravintorasvan keskimääräiseksi päiväsaannikseen vain 58 grammaa (naiset) ja 83 grammaa (miehet). Tutkimuksen osanottajat saivat rasvaa pääosin liharuoista, vilja- ja leivontatuotteista sekä ravintorasvoista. Juusto ja muut maitovalmisteet olivat myös huomattava rasvan lähde.[41]

Yhdysvalloissa rasvojen osuus ravinnon kokonaisenergiasta tippui vuosien 1965-2011 välissä 44 prosentista 34 prosenttiin[42]. Tyydyttyneen rasvan saanti pysyi suhteellisen vakiona vuosina 1909 - 2000 samalla kun kerta- ja monityydyttymättömän rasvan saanti lisääntyi. Kertatyydyttymättömistä rasvahapoista tuli pääasiallinen rasvan lähde 1950-luvulla ja niiden osuus nousi tasaisesti vuosina 1960 - 2000. Myös monityydyttymättömän rasvan saanti nousi tasaisesti vuosina 1960 - 2000. Suurin osa Yhdysvalloissa kulutetusta rasvasta tuli vuonna 2007 paisto- ja salaattiöljystä.[43]

Päivittäinen transrasvojen keskisaanti väheni Yhdysvalloissa vuoden 1984 kymmenestä grammasta vuoden 1995 neljään grammaan ja Tanskassa vuoden 1980 kahdesta grammasta vuoden 1999 alle 0,5 grammaan. Jopa puolet leipomotuotteiden valmistukseen käytetystä rasvasta saattoi olla puhdasta transrasvaa vuonna 2004.[43]

Omega 6- sekä meri- ja kasviperäisten omega 3-rasvahappojen maailmanlaajuinen saanti kasvoi vuosina 1990-2010, mutta tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvojen saanti pysyi aiemmalla tasolla[34].

Ihmisen elimistöön tulee rasvaa elintarvikeperäisen rasvan lisäksi myös paksusuolen bakteerien hajottaessa ravinnon liukoisia kuituja. Bakteerien tuottamien lyhytketjuisten rasvahappojen osuus on yleensä 6–15 prosenttia ihmisen kokonaisenergiansaannista.[44]

Saantisuositukset muokkaa

Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan kokonaisrasvan osuus energiansaannista tulisi olla aikuisilla ja yli kaksivuotiailla lapsilla 25–35 energiaprosenttia. Neuvottelukunta on antanut lisäksi tarkempia suosituksia monityydyttymättömien, cis-kertatyydyttämättömien, tyydyttyneiden ja transrasvaa sisältävien rasvahappojen saannille[45]. Neuvottelukunnan vuonna 2014 antaman suosituksen mukaan tyydyttyneiden rasvahappojen osuus energiansaannista tulisi olla alle 10 prosenttia[46].

Neuvottelukunnan puheenjohtaja, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on perustellut tyydyttyneen rasvan saantia rajoittavaa suositusta sillä, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen tyydyttymättömällä rasvalla pienentäisi kokonaiskuolleisuutta, sydäntautikuolleisuutta ja sydäntautien ilmaantuvuutta[47]. Vertaisarvioitu tiedejulkaisu Journal of the American College of Cardiology julkaisi vuonna 2020 kansainvälisen 12-henkisen tutkimusryhmän laatiman ravitsemussuosituksia arvioivan tieteellisen artikkelin, jossa todettiin, ettei kyseiselle suositukselle ole tieteellistä pohjaa, koska uusimmissa satunnaistetuista ja väestöseurantatutkimuksista laadituissa meta-analyyseissa ei ole havaittu, että tyydyttyneen rasvan vähentäminen vähentäisi sydän ja verisuonitauteja tai kokonaiskuolleisuutta, vaan että tyydyttyneen rasvan runsas käyttö päin vastoin vähentää riskiä saada sydänkohtaus.[48].

Terveysvaikutukset muokkaa

Ravintorasvojen terveysvaikutukset saattavat johtua osaksi siitä, että ne vaikuttavat suolistoflooran koostumukseen[49].

Kuolleisuus muokkaa

Vuonna 2017 julkaistiin maailmanlaajuinen Prospective Urban-Rural Epidemiology study (PURE), jossa oli yli 135 000 osanottajaa eri tulotasoa edustavista maista. Saadut tulokset suhteutettiin osanottajien koulutukseen, tulotasoon, tupakointiin, fyysiseen aktiivisuuteen, keskivartalolihavuuteen, diabetekseen sekä asumiseen maalla tai kaupungissa. Tuloksena oli, että sillä väestöviidenneksellä, joka sai ravinnosta eniten rasvaa, oli 23 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin sillä viidenneksellä, joka sai vähiten rasvaa. Tyydyttymättömien rasvojen nauttiminen nauttiminen vähensi kuolleisuutta noin 20 prosenttia ja tyydyttyneen rasvan nauttiminen 14 prosenttia. Tutkimuksen tekijät suosittivat ravitsemussuositusten muuttamista siltä osin kun niissä kehotetaan ottamaan alle 30 prosenttia ravinnon kaloreista rasvoista ja alle 10 prosenttia tyydyttyneestä rasvasta.[50]

Vuonna 2016 julkaistussa satunnaistetussa yhdysvaltalaisessa kaksoissokkotutkimuksessa havaittiin, että eläinperäisen tyydyttyneen rasvan vaihtaminen runsaasti monityydyttymätöntä linolihappoa sisältävään maissiöljyyn ja -margariiniin lisäsi koehenkilöiden kuolleisuutta. Maissiöljyn käyttö lisäsi tutkittavien kokonaiskuolleisuutta sitä enemmän, mitä enemmän heidän veren kolesterolinsa laski. Jokainen 0,78 mmol/L:n kolesterolivähenemä lisäsi kuolleisuutta 22 prosentilla. Kokeessa oli lähes 2 400 osanottajaa.[51]

Sydänterveys muokkaa

Vuonna 2017 julkaistiin maailmanlaajuinen Prospective Urban-Rural Epidemiology study (PURE), jossa oli yli 135 000 osanottajaa eri tulotasoa edustavista maista. Saadut tulokset suhteutettiin osanottajien koulutukseen, tulotasoon, tupakointiin, fyysiseen aktiivisuuteen, keskivartalolihavuuteen, diabetekseen sekä asumiseen maalla tai kaupungissa. Tuloksena oli, että eniten tyydyttynyttä rasvaa nauttivilla esiintyi 20 prosenttia vähemmän sydänkohtauksia.[50]

On myös olemassa viitteitä siitä, että aivoissa, kalassa ja lihassa esiintyvällä klupadonihapolla olisi rasvahapoista suotuisin vaikutus sydän- ja verisuonisairauksiin[52].

Luuston terveys muokkaa

Vuonna 2018 julkaistussa väestötutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän tyydyttynyttä rasvaa nautitaan, sitä suurempi on keskimääräinen luuntiheys. Myös monityydyttymättömillä rasvahapoilla oli lievä luuntiheyttä lisäävä vaikutus aina 60 gramman päiväannokseen asti. Jos saanti oli tätä suurempaa, monityydyttymättömät rasvahapot alkoivatkin pienentää luuston tiheyttä. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen lievä luuntiheyttä lisäävä vaikutus kääntyi luuntiheyttä lievästi pienentäväksi 50 gramman päiväannoksen ylittyessä.[53]

Aineenvaihdunta muokkaa

Hyvin vähärasvainen maito ja liha nostavat suhteellisen paljon veren insuliinipitoisuutta[54][55], mikä saattaa edesauttaa insuliiniresistenssin syntyä[56].

On olemassa näyttöä siitä, että jo pieni määrä tyydyttyneitä keskipitkiä rasvahappoja ehkäisee insuliiniresistenssin syntyä[57].

Myös lyhytketjuisilla rasvahapoilla saattaa olla edullisia vaikutuksia aineenvaihduntaan[13]. Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että etenkin lyhytketjuisella tyydyttyneellä asetaatti-rasvahapolla on tärkeä rooli kehon rasvakudoksen säätelyssä. Tämä johtuu sen insuliiniherkkyyttä ja sokeriaineenvaihduntaa tasapainottavasta vaikutuksesta sekä siitä, että se edistää rasvan polttoa energiaksi.[58]

Immuunipuolustus muokkaa

Erään suomalaisen tutkijan mukaan lyhytketjuisten rasvahappojen on havaittu tehostavan immuunipuolustusta[59]. Lisäksi ne saattavat vähentää tulehdusta ja tulehduksellisten suolistosairauksien oireita[60]. Esimerkiksi voihappo näyttää hillitsevän suoliston tulehtuneisuutta ja syöpäsolujen kasvua sekä vähentävän happiradikaalien syntyä[61].

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Pirjo Napari: Orgaaninen kemia, s. 255. Opetushallitus, 1995. ISBN 951-37-1568-X.
  2. Pieni tietosanakirja, 3. osa, s. 1145, art = Rasvahapot. Otava, 1927. Teoksen verkkoversio.
  3. Aleksi Virta: Biokaasuntuotannon prosessit ja biokaasun tuotanto, s. 14. Turun Ammattikorkeakoulu, ´2011. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.5.2013).
  4. Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 13.11.2023.
  5. a b How Short-Chain Fatty Acids Affect Health and Weight Healthline. 2.4.2016. Viitattu 24.10.2021. (englanniksi)
  6. Daniela Parada Venegas, Marjorie K. De la Fuente, Glauben Landskron, María Julieta González, Rodrigo Quera, Gerard Dijkstra, Hermie J. M. Harmsen, Klaas Nico Faber, Marcela A. Hermoso: Short Chain Fatty Acids (SCFAs)-Mediated Gut Epithelial and Immune Regulation and Its Relevance for Inflammatory Bowel Diseases. Frontiers in Immunology, 2019, 10. vsk. doi:10.3389/fimmu.2019.00277/full. ISSN 1664-3224. Artikkelin verkkoversio.
  7. a b Fatty acid profile of milk. IOP Conference Series: Earth and Environmental Science, J Djordjevic et al 2019 IOP Conf. Ser.: Earth Environ. Sci. 333 012057. doi:10.1088/1755-1315/333/1/012057/pdf. Artikkelin verkkoversio.
  8. What to Know About MCT Oil Healthline. 18.5.2020. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  9. Irene Jaakkola: Rasvahappojen kvantitatiivinen määritys, s. 16. Turun Ammattikorkeakoulu, 2012. .https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/47758/Jaakkola%20Irene.pdf?sequence=1
  10. dminich: The Benefits of Butter: A Rich Source of Butyrate | Deanna Minich deannaminich.com. Arkistoitu 12.12.2022. Viitattu 15.1.2023. (englanniksi)
  11. Seidu Adams 2018, s. 9
  12. a b 10 Types of Saturated Fat Reviewed Healthline. 1.7.2019. Viitattu 4.10.2021. (englanniksi)
  13. a b c Manuel A. González Hernández, Emanuel E. Canfora, Johan W.E. Jocken, Ellen E. Blaak: The Short-Chain Fatty Acid Acetate in Body Weight Control and Insulin Sensitivity. Nutrients, 18.8.2019, nro 11, s. 1943. PubMed:31426593. doi:10.3390/nu11081943. ISSN 2072-6643. Artikkelin verkkoversio.
  14. Roman M. Stilling, Marcel van de Wouw, Gerard Clarke, Catherine Stanton, Timothy G. Dinan, John F. Cryan: The neuropharmacology of butyrate: The bread and butter of the microbiota-gut-brain axis?. Neurochemistry International, 1.10.2016, nro 99, s. 110–132. doi:10.1016/j.neuint.2016.06.011. ISSN 0197-0186. Artikkelin verkkoversio. en
  15. Healthfully Healthfully. Viitattu 25.10.2021. (englanniksi)
  16. a b Irene Jaakkola: RASVAHAPPOJEN KVANTITATIIVINEN MÄÄRITYS, s. 16. TURUN AMMATTIKORKEAKOULU, 2012.
  17. Medium Chain Fatty Acids - an overview | ScienceDirect Topics www.sciencedirect.com. Viitattu 4.10.2021.
  18. What Is a Long-Chain Fatty Acid? Healthy Eating | SF Gate. Viitattu 4.10.2021. (englanniksi)
  19. J. Bruce German, Cora J. Dillard: Saturated Fats: A Perspective from Lactation and Milk Composition. Lipids, 2010, 45. vsk, nro 10, s. 915–923. PubMed:20652757. doi:10.1007/s11745-010-3445-9. ISSN 0024-4201. Artikkelin verkkoversio.
  20. Yuan Zhuang, Jun Dong, Xiaomei He, Junping Wang, Changmo Li, Lu Dong, Yan Zhang, Xiaofei Zhou, Hongxun Wang, Yang Yi, Shuo Wang: Impact of Heating Temperature and Fatty Acid Type on the Formation of Lipid Oxidation Products During Thermal Processing. Frontiers in Nutrition, 2022, 9. vsk. doi:10.3389/fnut.2022.913297/full. ISSN 2296-861X. Artikkelin verkkoversio.
  21. Kysy.fi: Mitä tarkoitetaan voin härskiintymisellä? Kysy.fi. 18.4.2018. Arkistoitu 30.11.2021. Viitattu 30.11.2021.
  22. Pakastaminen Valio. 31.5.2021. Viitattu 22.11.2023.
  23. NIST
  24. L Allenbach, Y Poirier: Analysis of the Alternative Pathways for the β-Oxidation of Unsaturated Fatty Acids Using Transgenic Plants Synthesizing Polyhydroxyalkanoates in Peroxisomes. Plant Physiology, marraskuu 2000, 124. vsk, nro 3, s. 1159–1168. PubMed:11080293. ISSN 0032-0889. Artikkelin verkkoversio.
  25. Pertti Mustajoki: Insuliini ei lihota Pertti Mustajoki - Blogi. 29.10.2017. Viitattu 15.11.2021.
  26. Mitä on viskeraalinen rasva eli sisäelinrasva? InBody. 25.8.2020. Viitattu 8.11.2021.
  27. Rasvakudos elimistössä. Terve.fi 23.9.2009. https://www.terve.fi/artikkelit/76305-faktaa-vatsanalueen-rasvavarastoista
  28. Nutrition - Herbivores Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
  29. Rasvan laatu ratkaisee Sydänliitto. Viitattu 26.9.2023.
  30. Marja-Leena Silaste, Maire Rantala, Georg Alfthan, Antti Aro, Joseph L. Witztum, Y. Antero Kesäniemi: Changes in Dietary Fat Intake Alter Plasma Levels of Oxidized Low-Density Lipoprotein and Lipoprotein(a). Arteriosclerosis, Thrombosis, and Vascular Biology, 1.3.2004, nro 24, s. 498–503. doi:10.1161/01.ATV.0000118012.64932.f4. Artikkelin verkkoversio.
  31. Anna: Syötkö tarpeeksi värikkäästi? Kasvisten eri väriaineilla on eri terveysvaikutukset Anna.fi. 24.6.2022. Viitattu 29.3.2024.
  32. Joseph Whittaker, Kexin Wu: Low-fat diets and testosterone in men: Systematic review and meta-analysis of intervention studies. The Journal of Steroid Biochemistry and Molecular Biology, 2021-06, 210. vsk, s. 105878. PubMed:33741447. doi:10.1016/j.jsbmb.2021.105878. ISSN 1879-1220. Artikkelin verkkoversio.
  33. Tilasto: Suomalaiset syövät kolmanneksi eniten rasvaa koko maailmassa Ilta-Sanomat. 9.2.2015. Viitattu 10.4.2020.
  34. a b Global, regional, and national consumption levels of dietary fats and oils in 1990 and 2010: a systematic analysis including 266 country-specific nutrition surveys. https://tinyurl.com/y3ov5q5q
  35. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/ec06458c-8cb0-4f31-af88-ddf43c226513/content
  36. Ans Eilander, Rajwinder K. Harika, Peter L. Zock: Intake and sources of dietary fatty acids in Europe: Are current population intakes of fats aligned with dietary recommendations?. European Journal of Lipid Science and Technology, 2015-9, nro 9, s. 1370–1377. PubMed:26877707. doi:10.1002/ejlt.201400513. ISSN 1438-7697. Artikkelin verkkoversio.
  37. Reijo Laatikainen: Näin rasvan, proteiinin, hiilihydraatin ja alkoholin kulutus on muuttunut Suomessa PRONUTRITIONIST. 19.2.2015. Viitattu 5.8.2023.
  38. Suomalaisten ravinnon muutokset vuodesta 1982 vuoteen 1992 FINRAVINTO-tutkimuksen tulokset Lääkärilehti.fi. 1.6.1994. Viitattu 17.1.2024.
  39. National Research Council (US) Subcommittee on the Tenth Edition of the Recommended Dietary Allowances: Lipids. National Academies Press (US), 1989. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2024). en
  40. Ravintotase 2007. Luonnonvarakeskus.
  41. Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Arkistoitu 7.6.2011. Viitattu 10.10.2008.
  42. Evan Cohen, Michael Cragg, Jehan deFonseka, Adele Hite, Melanie Rosenberg, Bin Zhou: Statistical review of US macronutrient consumption data, 1965-2011: Americans have been following dietary guidelines, coincident with the rise in obesity. Nutrition (Burbank, Los Angeles County, Calif.), 2015-05, 31. vsk, nro 5, s. 727–732. PubMed:25837220. doi:10.1016/j.nut.2015.02.007. ISSN 1873-1244. Artikkelin verkkoversio.
  43. a b Robert H. Eckel, Susan Borra, Alice H. Lichtenstein, Shirley Y. Yin-Piazza: Understanding the Complexity of Trans Fatty Acid Reduction in the American Diet. Circulation, 24.4.2007, nro 115, s. 2231–2246. doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.106.181947. Artikkelin verkkoversio.
  44. Adams ym.: Does Dietary Fiber Affect the Levels of Nutritional Components after Feed Formulation? Sivu 9.
  45. Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 19.3.2013. Viitattu 10.10.2008.
  46. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, s. 26. (Arkistoitu – Internet Archive)
  47. Miksi yhä varoitetaan rasvan vaaroista? Suomalaiset hylkäävät viralliset ravintosuositukset 2.11.2011. Suomen Kuvalehti. Viitattu 3.9.2012.
  48. Saturated Fats and Health: A Reassessment and Proposal for Food-Based Recommendations: JACC State-of-the-Art Review. June 2020, Journal of the American College of Cardiology. https://www.researchgate.net/publication/342255673_Saturated_Fats_and_Health_A_Reassessment_and_Proposal_for_Food-Based_Recommendations_JACC_State-of-the-Art_Review
  49. Kevin L Fritsche: The Science of Fatty Acids and Inflammation123. Advances in Nutrition, 7.5.2015, nro 3, s. 293S–301S. PubMed:25979502. doi:10.3945/an.114.006940. ISSN 2161-8313. Artikkelin verkkoversio.
  50. a b Dehghan et al.: Associations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): A prospective cohort study. The Lancet 390(10107), 2017.
  51. Christopher E. Ramsden, Daisy Zamora, Sharon Majchrzak-Hong, Keturah R. Faurot, Steven K. Broste, Robert P. Frantz: Re-evaluation of the traditional diet-heart hypothesis: analysis of recovered data from Minnesota Coronary Experiment (1968-73). BMJ, 12.4.2016, nro 353, s. i1246. PubMed:27071971. doi:10.1136/bmj.i1246. ISSN 1756-1833. Artikkelin verkkoversio. en
  52. https://www.researchgate.net/publication/261604108_Association_of_Dietary_Circulating_and_Supplement_Fatty_Acids_With_Coronary_Risk
  53. Ze-Bin Fang, Gao-Xiang Wang, Gui-Zhang Cai, Peng-Xiang Zhang, De-Liang Liu, Shu-Fang Chu, Hui-Lin Li, Hing-Xia Zhao: Association between fatty acids intake and bone mineral density in adults aged 20–59: NHANES 2011–2018. Frontiers in Nutrition, 2023, 10. vsk. doi:10.3389/fnut.2023.1033195/full#tab2. ISSN 2296-861X. Artikkelin verkkoversio.
  54. Elin M. Östman, Helena GM Liljeberg Elmståhl, Inger ME Björck: Inconsistency between glycemic and insulinemic responses to regular and fermented milk products. The American Journal of Clinical Nutrition, 1.7.2001, nro 1, s. 96–100. doi:10.1093/ajcn/74.1.96. ISSN 0002-9165. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  55. Insulin Index – an overview | ScienceDirect Topics www.sciencedirect.com. Viitattu 28.3.2020. (englanniksi)
  56. Michael H. Shanik, Yuping Xu, Jan Škrha, Rachel Dankner, Yehiel Zick, Jesse Roth: Insulin Resistance and Hyperinsulinemia: Is hyperinsulinemia the cart or the horse?. Diabetes Care, 1.2.2008, nro Supplement 2, s. S262–S268. PubMed:18227495. doi:10.2337/dc08-s264. ISSN 0149-5992. Artikkelin verkkoversio. en
  57. Small Amounts of Dietary Medium-Chain Fatty Acids Protect Against Insulin Resistance During Caloric Excess in Humans. https://diabetes.diabetesjournals.org/content/70/1/91.abstract
  58. The Short-Chain Fatty Acid Acetate in Body Weight Control and Insulin Sensitivity. 2019. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6723943/
  59. Maratoonarin suolistobakteeri teki hiiristä himojuoksijoita – mikrobit halutaan valjastaa kuntoilun ja painonhallinnan avuksi yle.fi. Viitattu 12.4.2021.
  60. 12 Health and Nutrition Benefits of Zucchini Healthline. 19.2.2019. Viitattu 23.10.2021. (englanniksi)
  61. Kerro, kerro kakkavaippa! Helsingin yliopisto. 25.1.2017. Viitattu 7.3.2020.

Aiheesta muualla muokkaa