Avaa päävalikko
RRR-α-tokoferoli.

E-vitamiini on termi vitamiiniryhmälle, joilla on samat biologiset toiminnot eliöissä kuin α-tokoferolilla. Usein E-vitamiineiksi luetaan 8 luonnossa yleistä ainetta: α-, β-, γ- ja δ-tokoferoli sekä α-, β-, γ- ja δ-tokotrienoli.[1] Näistä kullakin on 8 stereoisomeeriä kiraliakeskusten ja E,Z-isomerian takia. Luonnossa on vain 2R,4R,8R- eli RRR-tokoferoleita ja 2R,3'(E),7'(E)- eli REE-tokotrienoleita. Kaikkia isomeerejä sisältäviä seoksia eli rasemaatteja sanotaan kaikki-rac-tokoferoleiksi ja -trienoleiksi. Keinotekoisesti tuotetut E-vitamiinilisät ja -lääkkeet ovat usein rasemaatteja.[2][3]

RRR-α-tokoferoli on ihmisillä vaikutuksiltaan tehokkain E-vitamiini. Se on myös ihmisten ruokavalioissa yleinen. Siksi joissain yhteyksissä vain sitä pidetään ihmisten kohdalla ainoana todellisena E-vitamiinina.[4][5] Puolestaan ainakin γ- ja δ-tokotrienolit ovat vitamiinivaikutuksiltaan hyvin heikot, joten niitä ei aina lueta E-vitamiineiksi.[4]

E-vitamiineja on eliöillä solukalvojen ja muiden lipidien joukossa, joissa ne toimivat muun muassa eläimillä ja kasveilla ensisijaisesti hapettumisenestoaineina. Ne suojaavat lähinnä rasvahappoja niitä tuhoavilta sisä- ja ulkosyntyisiltä radikaaleilta.[6][5] E-vitamiinit ovat myös osa solutoimintojen säätelyä vaikuttaen tiettyihin transkriptiotekijä- ja soluviestintäproteiineihin.[7]

Eläimet eivät tuota E-vitamiineja ja saavat niitä ruuasta. Vitamiineja tuottavat lähinnä fotosynteesiin pystyvät eliöt eli kasvit, levät ja jotkin syanobakteerit. Poikkeuksiakin on, kuten E-vitamiinisynteesin pystyvä ei-fotosynteettinen Plasmodium falciparum-loinen.[8]

E-vitamiineja on kaikissa kasviksissa – eritoten monissa kasviöljyissä, siemenissä ja pähkinöissä. Eläinperäisissä ruuissa on ravintoketjussa kasveilta eläimille tulleita E-vitamiineja paljon vähemmän ja eniten niiden rasvakudoksissa.[6]

Vakava E-vitamiinipuutos on hyvin harvinainen tila. Tämän syynä on usein sairaus, eikä lähes ikinä liian pieni E-vitamiinisaanti ruuasta. Puutos johtaa muun muassa hermovaurioihin, joten eräitä puutosoireita ovat refleksien heikkeneminen ja ataksia.[9] E-vitamiinien yliannostus hyvin epätodennäköistä, sillä ne ovat yksi vähiten myrkyllisistä vitamiineista.[6]

Kasviöljyperäistä tokoferoliuutetta lisätään ruokiin rasvojen härskiintymistä estävänä hapettumisenestoaineena E-koodilla E306. Keinotekoisesti tehtyjä α-, γ- ja δ-tokoferolin rasemaatteja lisätään vastaavasti koodein E307, E308 ja E309.[10]

Sisällysluettelo

Suositukset ja saantiMuokkaa

Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan 6–65-vuotiaan tulisi joka vuorokausi (vrk) saada E-vitamiinia keskimäärin 7,6 milligrammaa (mg) α-tokoferoliekvivalentteina (α-TE), jos hänen energiatarpeensa on 2000 kilokaloria vuorokaudessa. Neuvottelukunnan suosituksissa 1 mg α-TE:tä vastaa 1 mg RRR-α-tokoferolia.[11]

Suomen E-vitamiinisuositukset (mg α-TE/vrk)[11]
Lapset Miehet Naiset Raskaana

olevat

<6 kk a 10–13 v 8 10–13 v 7 10
6–11 kk 3 ≥14 v 10 ≥14 v 8
12–23 kk 4 Imettävät
2–5 v 5 11
6–9 v 6
a: Äidinmaito tai äidinmaidonkorvike tyydyttää alle 6 kk ikäisten ravinnetarpeet

YksikötMuokkaa

Ruuissa on monia eri tehoisia ja massaisia E-vitamiineja, joten niitä verrataan keskenään erilaisin yksiköin. EU:ssa 1 milligramma (mg) α-tokoferoliekvivalenttia (α-TE) vastaa ihmisillä teholtaan[4]

  • 1 mg RRR-α-tokoferolia
  • 2 mg RRR-β-tokoferolia
  • 10 mg RRR-γ-tokoferolia
  • 33⅓ mg RRR-δ-tokoferolia (noin 33,3 mg)
  • 3⅓ mg REE-α-tokotrienolia (noin 3,3 mg)
  • 20 mg REE-β-tokotrienolia

γ- ja δ-tokotrienoli ovat vitamiinitehoiltaan niin heikot, ettei niitä lueta vitamiinitoimintoisiksi α-TE-arvojen määritelmässä.[4]

Joissain vanhoissa suosituksissa käytetty 1 IU eli kansainvälinen yksikkö (massayksikköjä ei käytetä) vastaa E-vitamiinien kohdalla teholtaan[4]

  • 1 mg kaikki-rac-α-tokoferyyliasetaattia (rasemaatti, katso kohta Stereoisomeria)
  • 0,74 mg RRR-α-tokoferyyliasetaattia
  • 0,91 mg kaikki-rac-α-tokoferolia
  • 0,67 mg RRR-α-tokoferolia

YliannostusMuokkaa

E-vitamiinit eivät ole kovin myrkyllisiä. Ihmiset ja muut eläimet sietävät hyvinkin suuria annoksia niitä. Ihmisillä jopa 2150 mg kerta-annokset RRR-α-tokoferolia nieltynä eivät ole säännönmukaisesti olleet haitallisia. Terveille toistuvat 1070 mg/vrk annokset RRR-α-tokoferolia nieltynä eivät ole selvästi vaarallisia. Suuret annokset E-vitamiineja kuitenkin heikentävät A-, D- ja K-vitamiinien imeytymistä jos niidenkin annostusta ei lisätä. Näiden puutos voi heikentää luita ja veren hyytymistä. Yksittäistapauksissa E-vitamiinin liikasaannissa on ihmisillä ilmennyt muun muassa päänsärkyä, väsymystä, pahoinvointia, kahtena näkemistä (diplopia), lihasheikkoutta, virtsan lievästi kohonnutta kreatiniinipitoisuutta (kreatinuria) ja vatsakipuja.[6]

E-vitamiinisaannin turvallinen yläraja aikuisilla α-tokoferoliekvivalentteina (α-TE) on 300 mg/vrk Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan. Raja pätee ravintolisistä saaduille E-vitamiineille, ei ruuasta saaduille.[11] EFSA:n määrittämät turvalliset rajat α-TE-arvoina ovat taulukossa alla.[12][4]

EFSA:n E-vitamiinisaannin turvalliset ylärajat[12][4]
Ikä tai

ryhmä

1–3 v 4–6 v 7–10 v 11–14 v 15–17 v Yli 18 v Raskaana

olevat

Imettävät
mg/vrk 100 120 160 220 260 300 300 300

PuutosMuokkaa

E-vitamiinipuutos on hyvin harvinainen tila eikä johdu lähes ikinä liian pienestä E-vitamiinisaannista ruuasta. Pelkän E-vitamiinipuutoksen ensioire on refleksien hitaus tai niiden puutos eli vastaavasti hypo- tai arefleksia. Myöhemmin voi ilmetä muun muassa verkkokalvorappeumaa, spinoserebellaarista ataksiaa, luurankolihasten heikkoutta ja silmälihasten heikkoutta (oftalmopareesia). Voi myös ilmetä hemolyysiä peroksidivälitteisesti, jolta vitamiini normaalisti suojaisi.[9]

Hermo-oireet johtuvat ääreishermostosta alkavista hermovaurioista. Puutoksessa hermoimpulssien amplitudit heikkenevät, joka johtuu aksonien vaurioitumisesta. Myeliinin tuhoutuminen eli demyelinaatio ei yleensä liity hermovaurioihin, mutta sitäkin voi ilmetä.[9]

E-vitamiinipuutosta aiheuttavat lähinnä sappinesteen erityksen estyminen (kolestaasi) ja keskosuus. Mahdollisesti altistavia ovat muun muassa suolisyövän sädehoito, keliakia ja haiman vajaatoiminta, muttei tiettävästi krooninen haimatulehdus.[1] E-vitamiinipuutokseen johtavat myös geenisairaudet kuten

  • abeetalipoproteinemia. Tämä on harvinainen, autosomaalinen, resessiivinen ja johtuu MTTP-geenin mutaatiosta. Geenistä tuotettu proteiini on pakollinen osa apoliporoteiini B:n (apoB) tuottoa ja lipidien siirtoa apoB:n VLDL:iin soluissa. Puutoksessa veren triglyseridi-, apoB- ja kolesterolipitoisuudet ovat olemattomat. Sairaudessa kaikkien rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien eli A-, D-, E- ja K-vitamiinien imeytyminen suolistosta on huonoa. Oireet liittyvät siksi muidenkin vitamiinien puutokseen. Ensioireena on muun muassa rasvaripuli ja oksentelu. Tätä seuraavat jo vauvana ilmenevät E-vitamiinipuutoksen hermo-oireet ja A-vitamiinipuutoksen silmävauriot. Hoitona toimivat suuret ja läpi elämän jatkuvat niellyt annokset A-, D-, E- ja K-vitamiineja.[13]
  • E-vitamiini puutos ataksia eli AVED (eng. ataxia with vitamin E deficiency). Tämä on harvinainen, autosomaalinen, resessiivinen ja johtuu TTPA-geenimutaatiosta. AVED:ssä vitamiinin siirtyminen maksasta VLDL:ään ja sen avulla muun muassa hermostoon on vähentynyt paljon.[14] Tila ilmenee hitaasti etenevinä peruuttamattomina hermo-oireina 5–15-vuotiaana. Oireiden pahentumisen pysäyttävät suuret ja loppuelämän jatkuvat niellyt E-vitamiiniannokset.[5]
  • kystinen fibroosi. Tähän liittyy monia oireita, joista osa liittyy haiman vajaatoimintaan, sen rasvoja pilkkovien entsyymien erityksen vähyyteen ja siten rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien huonoon imeytymiseen. Suuret ja loppuelämän jatkuvat E-vitamiiniannokset estävät puutosoireita, mutteivat lievitä muita oireita.[15]

RuokapitoisuudetMuokkaa

Lähinnä vain fotosynteesiin pystyvät eliöt eli kasvit, levät ja jotkin syanobakteerit tuottavat E-vitamiineja.[8] Niitä on siis kaikissa kasveissa, ja eniten pähkinöissä ja siemenissä, eritoten alkioissa ja leseissä. Näistä tuotetuissa kasviöljyissä pitoisuudet ovat vielä isompia. Runsaimpia on vehnänalkioöljy. Tässä pääosa on RRR-α-tokoferolia, jota on öljyssä 90–130 mg/100 g. Muita hyviä RRR-α-lähteitä ovat auringonkukka- ja safloriöljyt.[6] Maissi- ja soijaöljyissä vitamiinista pääosa on RRR-γ-tokoferolia. Pellava- ja palmuöljyissä RRR-α:aa ja RRR-γ:aa on lähes yhtä paljon. Palmuöljyissä on myös paljon α- ja γ-tokotrienolia.[9] Kookosvoiden ja -öljyjen, soijan-, vehnän- ja ohranalkiot sekä muiden alkioiden ja leseiden tokotrienolit ovat pääosin estereinä. Tokoferolit taas ovat pääosin vapaina fenoleina.[6]

Eläimissä, eritoten rasvakudoksissa, on hieman kasvien syönnistä saatua E-vitamiinia pääosin α-tokoferolina. Kudospitoisuudet riippuvat E-vitamiinisaannista ja kasvavat sen ollessa suurta.[6]

Tuoreissa ruuissa E-vitamiinia on eniten. Pitoisuuksia alentaa rasvojen härskiintyminen eli hapettuminen muun muassa peroksyyliradikaaleiksi, joiden kanssa E-vitamiinit reagoivat toimimattomiksi. Radikaalihävikkiä aiheuttavat myös kuivaus, auringonvalo, säteilytys, tölkitys, valkaisu hapettimilla ja orgaaniset hapot kuten propionihappo (E280 säilöntäaine). Jyvien leseiden tai muiden vitamiinipitoisten osien poisto esimerkiksi jauhojen tuotossa alentaa pitoisuuksia.[6]

Ruokien E-vitamiinipitoisuuksiaa (mg α-TEb/100 g)[16]
Heinäkasvit ja jauhot Pavut ja pähkinät Lihat
Kaurahiutale 0,7 Cashewpähkinä, kuivapaahdettu 0,57 Ankka, paahdettu 0,7
Maissijauho, täysjyvä 0,25 Härkäpapu, keitetty 0,09 Kalkkuna, iholla, paahdettu 0,339
Ohraryyni 0,05 Kidneypapu, keitetty 0,21 Kana, iholla, paahdettu 0
Pasta, täysjyvä, keitetty 0,05 Kikherne, keitetty 0,35 Kirjolohi (viljelemätön), paistettu 0
Riisi, tumma, keitetty 0,72 Linssi, keitetty 0,11 Makrilli, paistettu, kuivattu 0
Riisi, valkoinen, keitetty 0,03 Maapähkinä, kuivapaahdettu 7,41 Nauta (vasikka), maksa, käristetty[17] 0,50
Ruisjauho, puolikarkea 1,33 Manteli, kuivapaahdettu 5,55 Nauta, kylki, ¼ rasvaa, pariloitu 0,236
Soijajauho, rasvainen 0 Parapähkinä, kuivapaahdettu 7,6 Nauta, munuainen, pariloitu[17] 0,42
Vehnäjauho, täysjyvä 1,23 Pekaanipähkinä, kuivapaahdettu 3,1 Sika, jalka, vähärasvainen, paahdettu 0,26
Vehnälese 2,32 Pistaasi, kuivapaahdettu 5,21 Silli, säilyke 1
Voipapu, keitetty 0,14 Turska, paistettu 0,3
Kasvikset ja ruokasienet Hedelmät ja marjat Lehmänmaitotuotteet
Bataatti, kuorimaton, uunipaistettu 0,28 Aitoviikuna 0,89 Briejuusto 0,655
Herne 0,69 Ananas 0,1 Camembertjuusto 0,655
Jääsalaatti 0,28 Appelsiini 0,24 Cheddarjuusto 0,36
Keltasipuli 0,13 Aprikoosi 0,89 Edamjuusto 0,751
Keräkaali, keitetty 0,105 Avokado 1,34 Maito, rasvaton 0,04
Kukkakaali, keitetty 0,04 Banaani 0,27 Raejuusto, 1% rasvaa 0,11
Kurkku 0,079 Hunajameloni 0,15 Sinihomejuusto 0,64
Lanttu 0,15 Karviainen 0,37 Voi 1,58
Maissi, keltainen 0,09 Luumu 0,6 Herajauhe, makea[17] 0,03
Parsa, keitetty 0,38 Mango 1,12 Jugurtti, 3,3% rasvaa[17] 0,03
Parsakaali, keitetty 1,69 Mansikka 0,14 Muut
Peruna, kuorimaton, uunipaistettu 0,04 Mustaherukka 0,1 Kananmuna, keitetty 1,05
Pinaatti 1,89 Mustikka 1 Rintamaito (ihmisen) 0,9
Porkkana 0,46 Omena 0,32 Rypsiöljy 20,95
Punajuuri, keitetty 0,3 Persikka 0,7 Oliiviöljy 12,4
Selleri 0,36 Päärynä 0,5 Olut, lager 0
Siitake, kuivattu 0,12 Vadelma 0,45
Tomaatti 0,38 Viinirypäle 0,25
a: ruuat ovat raakoja eli valmistamattomia ellei toisin mainita. Pitoisuudet ovat keskimääräisiä.

b: α-TE on α-tokoferoliekvivalentti. Katso kohta Yksiköt.

KemiaMuokkaa

RakenneMuokkaa

E-vitamiinit ovat tokoferoleita ja tokotrienoleita. Näissä on kaksirenkainen 6-kromanoli eli 3,6-dihydro-2H-1-bentsopyran-6-oli, jonka hiilessä 2 on 3:n perättäisen isoprenoidin ketju. Aromaattisen renkaan hiilessä 6 on OH-ryhmä tai sen esteri kuten asetaatti. Renkaan hiilissä 5, 7 ja 8 voi olla vety (–H) tai metyyli (–CH3). Tokotrienoleissa isoprenoidiketjun hiilissä 3', 7' ja 11' on kaksoissidos. Tokoferoleissa nämä ovat yksöissidoksia.[3]

Luonnon yleiset tokoferolit ja tokotrienolit[3]
Nimi Rakenne R1 R2 R3
α-tokoferoli  
2R,4'R,8'R-tokoferolit
CH3 CH3 CH3
β-tokoferoli CH3 H CH3
γ-tokoferoli H CH3 CH3
δ-tokoferoli H H CH3
α-tokotrienoli  
2R,3'(E),7'(E)-tokotrienolit
CH3 CH3 CH3
β-tokotrienoli CH3 H CH3
γ-tokotrienoli H CH3 CH3
δ-tokotrienoli H H CH3

StereoisomeriaMuokkaa

 
Kaikki-rac-α-tokoferoli.

Tokoferoleissa ja tokotrienoleissa kromanolin ja ketjun liittävä hiili 2 on kiraliakeskus. Tokoferoleissa myös ketjun metyylin sitovat hiilet 4' ja 8' ovat kiraalisia. Tokoferoleilla on 3 kiraliakeskusta ja siten 8 (=23) stereoisomeeriä. Luonnossa on vain 2R,4R,8R-tokoferoleita, joiden lyhenne on RRR-tokoferolit. Synteettiset muodot voivat olla kaikkia isomeerejä lähes tasapuolin sisältäviä seoksia eli rasemaatteja.[3] Näitä sanotaan kaikki-rac-tokoferoleiksi ja joskus virheellisesti D,L-tokoferoleiksi. Siten vaikkapa α-tokoferolin rasemaatti on kaikki-rac-α-tokoferoli.[9]

Kiraalisen hiilen 2 lisäksi tokotrienolien 3'- ja 7'-kaksoissidokset ilmentävät E,Z-isomeriaa. Stereoisomeerejä on 8 ja niitä voi olla synteettisissä tokotrienoleissa, mutta luonnossa on vain 2R,3'(E),7'(E)-tokotrienoleita. Näistä voidaan käyttää lyhennettä REE-tokotrienolit.[2]

RRR-α-tokoferoli on ihmisillä tehokkaampi vitamiinina kuin mitkään muut luonnon tokoferolit tai tokotrienolit. Syynä on maksan α-tokoferolin kuljetusproteiinin eli α-TTP:n huono sitoutuminen muihin muotoihin (katso kohta Imeytyminen ja kuljetus).[4]

Ominaisuudet ja reaktiivisuusMuokkaa

Tokoferolit ja tokotrienolit ovat huoneenlämmössä keltaisia öljyjä.[18] Etanoli ja moni pooliton aine liuottaa tokoferoleita. Ne ovat hapettumisenestoaineita (katso kohta Hapettumisenesto) ja hapettuvat hitaasti ilman hapessa punertaviksi aineiksi. Hapettomissa oloissa ne kestävät emäksiä ja kuumentamista jopa 200 °C asti. Niitä voidaan tyhjiötislata ilman merkittävää hajoamista. Fenolin OH-ryhmä voidaan esteröidä tai eetteröidä. Esterit ovat huoneenlämmössä vakaita ilman hapen läsnäollessa. Muissa tokoferoleissa kuin α-tokoferolissa fenolin hiiliin voi liittyä ryhmiä kuten hydroksimetyyli, kloorimetyyli tai nitrosoryhmä.[19]

E-vitamiinien spektrofotometrisiä ominaisuuksia[18]
Aine Absorptio-
maksimi (nm)
Molaarinen
absorptiokerroin

(mol–1 cm–1 dm3)
Fluoresenssi (nm)
Virittyminen Emissio
α-tokoferoli 292 3265 295 320
β-tokoferoli 296 3725 297 322
γ-tokoferoli 298 3809 297 322
δ-tokoferoli 298 297 322
α-tokotrienoli 292 3652
β-tokotrienoli 296 3540 290 323
γ-tokotrienoli 298 3737 290 324
δ-tokotrienoli 298 3403 292 324

ValmistusMuokkaa

 
Kaikki-rac-α-tokofeyyliasetaatti.

Ravintolisien ja lääkkeiden E-vitamiinit ovat lähinnä α-tokoferolia, joka on tuotettu synteettisesti. Tämä on usein esteröity rasemaatti. Yleisimpiä ovat kaikki-rac-α-tokoferyyliasetaatti, -sukkinaatti, -polyetyleeniglykolisukkinaatti ja -nikotinaatti. Esterit eivät ole hapettumisenestoaineita, joten ne säilyvät esteröimättömiä muotoja pidempään eri olosuhteissa. Esterit hydrolysoituvat silti kehossa ja ovat likimain yhtäläisiä vitamiiniteholtaan esteröimättömien muotojen kanssa.[6][9]

α-Tokoferolin ei-stereospesifisessä synteesissä tuotetaan 2,3,5-trimetyylibentseeni-1,4-diolia eli trimetyylihydrokinonia (CAS-numero 700-13-0) ja kaikki-rac-isofytolia (CAS 505-32-8) tai jokin muu sen 20-hiilinen johdannainen. Nämä kondensoidaan kaikki-rac-α-tokoferoliksi. m-Kresoli voidaan katalyyttisesti metyloida trimetyylifenoliksi. Tämä hapetetaan kinonijohdannaiseksi ja pelkistetään sitten trimetyylihydrokinoksi. Vaihtoehtoinen lähtöaine on 2,4,6-trimetyylifenoli (mesitoli), isoforoni (CAS 78-59-1) tai dietyyliketoni. Jälkimmäinen kondensoidaan metyylivinyyliketonin tai krotonaldehydin kanssa 2,5,6-trimetyyli-2-sykloheksen-1-oniksi (CAS 20030-30-2). Tämä pelkistetään trimetyylifenoliksi ja reagoidaan kuten aiemmin. Kaikki-rac-isofytolia voidaan tuottaa usein eri reaktioin. Lähtöaineina voidaan käyttää muun muassa asetonia ja etyyniä, myrseeniä tai isobuteenia. Näistä tuotetaan eri reaktioreitein reiteille yhteinen välituote, 6,10-dimetyyliundeka-2-oni eli heksahydropseudojononi (CAS 1604-34-8), joka reagoidaan isofytoliksi.[20]

Maailmanlaajuisesti tuotetusta α-tokoferolista noin 10% on stereospesifisesti tuotettua RRR-α-tokoferolia, joka on massaan suhteutettuna rasemaattia tehokkaampi muoto. RRR-muotoa käytetään lähinnä lääketieteessä, ei ravintolisissä.[20]

Toiminta eliöissäMuokkaa

HapettumisenestoMuokkaa

E-vitamiinit ovat hapettumisenestoaineita, jotka ovat rasvaliukoisuutensa takia osa solukalvoja. Kalvojen rasvahapot voivat hajota aineenvaihduntaperäisten tai ulkosyntyisten radikaalien takia ketjureaktioin pienemmiksi aineiksi. Radikaalit siis vaurioittavat solukalvoja, mutta myös DNA:ta ja proteiineja. E-vitamiini pysäyttää nämä reaktiot neutraloiden radikaalit harmittomiksi muuntuen itse välillisesti radikaaliksi ja usein taas E-vitamiiniksi muiden kehon hapettumisenestoaineiden avulla.[6]

Sisäisiä radikaalilähteitä ovat lähinnä elektroninsiirtoketju, tiettyjen aineiden kuten parakvatin P450-välitteinen hajotus ja makrofagien fagosytoosi. Ulkoisia lähteitä ovat esimerkiksi otsoni, typpidioksidi, tupakansavu ja ionisoiva säteily. E-vitamiinien radikaaleja neutraloivat vaikutukset kohdistuvat pääosin fenoksyyli- (Ph-O•) ja peroksyyliradikaaleihin (ROO•) sekä typen oksidien (NOx) radikaaleihin.[6]

Radikaalit (X•) voivat ottaa vedyn sidoselektroneineen (H•) eritoten monityydyttymättömiltä rasvahapoilta (RH) niiden ketjujen metyleeneiltä (–CH2–). Muodostuu rasvahapporadikaali (R•), jossa metyleeni on muodossa (–CH•–). Reaktio on:[6]

X• + RH → XH + R•

Rasvahapporadikaali reagoi esimerkiksi hapen (O2) kanssa rasvahapon peroksyyliradikaaliksi (ROO•):[6]

1. R• + O2 → ROO•

Peroksyyliradikaali reagoi toisen rasvahapon kanssa hydroksiperoksidiksi (ROOH). Muodostuu toinen ketjureaktiota jatkava rasvahapporadikaali:[6]

2. ROO• + RH → ROOH + R•

Ketjureaktiot (1. → 2. → 1. ...) voivat toistua useasti kunnes hydroksiperoksideja on muodostunut hyvin paljon. Peroksidit katkeavat herkästi pienemmiksi aineiksi kuten etaaniksi, pentaaniksi, malonialdehydiksi ja isoprostaaneiksi. Näistä etaania ja pentaania poistuu E-vitamiinipuutosta potevilla uloshengitysilmassa tavallista enemmän. E-vitamiinit (E–OH) taas estävät ketjureaktioita antamalla fenolinsa OH-ryhmän vedyn sidoselektroneineen radikaalille muuntuen kromanoksyyliradikaaliksi (E–O•).[6] E-vitamiinit ovat tehokkaita hapettumisenestoaineita, sillä rasvahappojen peroksyyliradikaalit reagoivat noin 1000 kertaa nopeammin E-vitamiinien kanssa kuin monityydyttymättömien rasvahappojen kanssa. Peroksyylien reaktio vitamiinin kanssa on:[9]

 
ROO• + E–OH → ROOH + E–O•
Kuvassa on vastaavasti yleispätevämpi reaktio:
X• + E–OH → XH + E–O•

Glutationi voi pelkistää hydroksiperoksidin (ROOH) hydroksirasvahapoksi (ROH).[21] Kromanoksyyliradikaali on verrattain reagoimaton ja voi antaa toisenkin vedyn sidoselektroneineen peroksyyliradikaalille muuntuen neutraaliksi kinoniksi (esim. α-tokoferolikinoni, CAS-numero 7559-04-8), joka on ei-vitamiinitoimintoinen hajoamistuote.[6] Usein kromanoksyyliradikaali kuitenkin reagoi pian taas E-vitamiiniksi muiden hapettumisenestoaineiden (AH) kanssa, joita ovat esimerkiksi askorbaatti (C-vitamiini) ja tiolit, eritoten glutationi. Reaktio on:[9]

E–O• + AH → E–OH + A•

Muiden hapettumisenestoaineiden radikaalit (A•) reagoivat omissa reaktioreiteissään harmittomiksi ei-radikaaliyhdisteiksi. Askorbyyliradikaali reagoi neutraaliksi askorbaatiksi glutationien avulla, jotka muuntuvat neutraaliksi glutationidisulfidiksi (GSSG).[21] Seleeni- ja niasiiniriippuvainen (NADPH) glutationiperoksidaasi 4 (GPX4) pelkistää tämän 2:ksi glutationiksi (2 GSH).[21][4]

SolusäätelyMuokkaa

E-vitamiinien vaikutuskohteena ovat tietyt transkriptiotekijät ja soluviestinnän entsyymit, joita molempia on useita. Vaikutukset voivat olla tehostavia tai vaimentavia. Vaikutusteho riippuu siitä, mikä tokoferoli tai tokotrienoli saa vaikutuksen aikaan. Soluviestinnän kohdalla vaikutukset ovat usein vaimentavia. Säätely voi tapahtua jollakin epäsuoralla mekanismilla tai suoralla E-vitamiinin sitoutumisella tekijään tai entsyymiin. Transkriptiotekijöiden kohdalla suora sitoutuminen on poikkevaa. Sitä ilmenee ainakin pregnaani-X-reseptoriin (PXR) ja β-estrogeenireseptoriin (ERβ) – tokoferolien sitoutuminen edeltäviin on reseptoreita aktivoivaa. Epäsuoraan aktivoituvia tekijöitä ovat muun muassa PPARγ ja NRF2. Epäsuoraan estyviä tekijöitä ovat muun muassa NFκB ja RORα ja Hif1α. Soluviestinnän entsyymit taas ovat proteiinikinaaseja (kuten PKC), proteiinifosfataaseja (kuten PP2A), lipidikinaaseja (kuten DAGK), lipidifosfataaseja (kuten SHIP) ja lipidiaineenvaihdunnan entsyymeitä (kuten COX-2 ja PLA2).[7]

Muu biokemiaMuokkaa

Imeytyminen ja kuljetusMuokkaa

Ihmisillä ohutsuoleen erittyvä sappi liuottaa rasvaliukoiset E-vitamiinit vesiliukoisiksi miselleiksi imeytymisen mahdollistamiseksi. Miselleissä haiman suoleen erittämät esteraasit hydrolysoivat E-vitamiiniestereitä vapaiksi vitamiineiksi.[1][22] Rasvaisten ruokien rasvahapot – eritoten pitkäketjuiset rasvahapot – tehostavat E-vitamiinien imeytymistä. Rasvat liuottavat ruuan joukossa olevia vitamiineja, lisäävät sapen eritystä ja misellien muodostusta.[22]

Suolisoluihin E-vitamiinit päätyvät kalvoproteiinien kautta. Imeytymiseen osallistuvat ainakin kalvoproteiinit NPC1L1, SCARB1 ja CD36. Soluissa vitamiinit kulkeutuvat klatriinirakkuloissa tai tuntemattomilla kuljetusproteiineilla Golgin laitteeseen, jossa ne pakataan kylomikroneihin. Kylomikronit siirtyvät soluista imunesteeseen ja sitten vereen.[22] Ihmisillä E-vitamiineille ei ole veressä erityisiä kuljetusproteiineja toisin kuin A- ja D-vitamiineille.[6]

Kylomikroneista E-vitamiineja päätyy kudoksiin lipoproteiinilipaasin avulla. Kylomikronijäänteet päätyvät maksaan.[4] Maksasoluissa pääasiallinen E-vitamiinien kuljetusproteiini on α-tokoferolin kuljetusproteiini eli α-TTP (geeni TTPA).[22] α-TTP sitoo vain α-tokoferolin 2R-isomeerejä eli muotoja RRR, RRS, RSR ja RSS, ja näistä parhaiten RRR-α-tokoferolia.[4] α-TTP:n sitoutumisherkkyys on paljon huonompi muille tokoferoleille järjestyksessä α > β > γ > δ. Sitoutumisherkkyys on tokoferoleille suurempi kuin tokotrienoleille.[22]

Maksasoluissa α-TTP tuo E-vitamiineja – lähinnä RRR-α-tokoferolia – maksassa muodostuviin VLDL:iin, jotka vievät niitä muualle kehoon.[22] VLDL:stä vitamiineja päätyy muihin lipoproteiineihin. LDL ja HDL ovat pääasialliset E-vitamiineja veressä kuljettavista lipoproteiineista, sillä niitä on veressä enemmän kuin muita lipoproteiineja.[6]

Ihmisten seerumin α-tokoferolin viitearvot paastossa[23]
Ikä (v) Arvo (µmol/l)
1–6 7–21
7–12 10–21
13–19 13–24
>19 12–37

α-TTP ei ole osa E-vitamiinien kuljetusta esimerkiksi suolisoluissa.[22] Siten RRR-α-tokoferolin lisäksi useat muut tokoferolit ja tokotrienolit isomeereineen imeytyvät suolistosta likimain yhtä hyvin ja päätyvät kylomikroneihin, mutta ne eivät päädy α-TTP:n heikon sitoutumisen takia maksasta eteenpäin, vaan hajoavat pian maksassa.[4]

VarastoituminenMuokkaa

Ihmisillä koko kehon E-vitamiineista yli 90% on rasvasolujen lipidien joukossa, joista niitä ei juuri erity takaisin vereen edes vitamiinipuutoksen tai laihtumisen aikana. Tästä pääosa on RRR-α-tokoferolina, jota on koko kehossa keskimäärin 11 mg, mutta pitoisuudet muun muassa rasvakudoksessa riippuvat suuresti E-vitamiinisaannista ja voivat aikuisilla olla 60–800 µg per gramma rasvakudosta.[4] Vuorokausittaisen α-tokoferolisaannin muuttuessa rasvakudos saavuttaa tasapainotilan tokoferolipitoisuuksien suhteen vasta parin tai usean vuoden kuluttua. Myös hermoston pitoisuudet ovat lähes vakiot. Muissa kuin rasvasoluissa pääosa E-vitamiinista on solukalvoissa. Toinen kehon E-vitamiinin "varasto" on pitoisuuksiltaan muuttuva ja sen pitoisuus laskee puutoksen aikana merkittävästi jo kuukaudessa. Muuttuvasta varannosta pääosa on maksassa ja veressä. Rasittava liikunta voi tosin aiheuttamansa rasvakudoksen lipolyysin kautta kohottaa veren tokoferolipitoisuuksia välillisesti jopa 20%.[6]

Hajotus ja erittyminenMuokkaa

Ihmisillä tokoferolien ketjut hapettuvat peruuttamattomasti lyhyemmiksi. Tämä alkaa endoplasmakalvostossa ω-hydroksylaatiolla eli OH-ryhmän lisäyksellä isoprenoidiketjun pään hiileen 13' CYP4F2- tai CYP3A4-välitteisesti. Alkoholidehydrogenaasi hapettaa 13'-OH-tokoferolin pään OH-ryhmän karboksyylihapoksi ja muodostuu 13'-COOH-tokoferoli. Peroksisomissa β-oksidaatiokierros lyhentää ketjun kahdella hiilellä 11'-COOH-tokoferoliksi. Tuote siirtyy mitokondrioon, jossa β-oksidaatio toistuu 4 kertaa kunnes lopputuotteena on 3'-COOH-tokoferoli. Tuote on sama tokotrienoleilla ja ne hajoavat tiettävästi samoin kuin tokoferolit. 3'-COOH-tokoferoli on lähtöaineena olleesta tokoferolista tai tokotrienolista riippuen α, β, γ tai δ, eli esimerkiksi 3'-COOH-α-tokoferoli (CAS 4072-32-6).[24]

β-oksidaatio ei mene joka molekyylin kohdalla täysin loppuun ja suuri osa erittyy pitkäketjuisempina aineenvaihduntatuotteina. Näihin liittyy ryhmiä, jotka tekevät niistä vieläkin poolisempia eli vesiliukoisempia. Ryhmiä ovat muun muassa sulfaatit, glukuronidit ja glukosidit. Lyhytketjuiset tuotteet päätyvät verestä pääosin virtsaan ja pitkäketjuisemmat sappinesteessä ulosteeseen.[24]

Historia ja nimetMuokkaa

 
H. M. Evans

1922 Herbert McLean Evans (1881–1971) and Katharine Scott Bishop (1889–1976) päättelivät rottien ruokintakokeiden perusteella olevan olemassa tuntematon ravintoaine, jota on muun muassa lehtisalaatissa, sinimailasen lehdissä ja vehnänalkioissa. Ravintoaineen puutos aiheutti rotilla lisääntymiskyvyttömyyttä.[25][26][27]

 
K. J. S. Bishop

1924 Barnett Sure ehdotti aineelle nimeä E-vitamiini vitamiinien löytymis- ja aakkosjärjestystä seuraavan nimeämistavan mukaan. Tuolloin tunnettiin A-, "B"-, C- ja D-vitamiinit. B-vitamiineista tunnettiin vain tiamiini (B1).[28][29] 1925 Sure kokeili eri liuottimin E-vitamiinin liukoisuutta ja varmensi sen olevan rasvaliukoinen ja orgaaninen yhdiste, eikä sittenkin ehkä hivenaine.[30]

1930–31 Henry A. Mattill (1883–1953) ja Harold Saft Olcott (1909–1979) selvittivät E-vitamiinin olevan hapettumisenestoaine, johtuen siinä ehkä olevasta fenolirakenteesta. Lisäksi he totesivat vitamiinin olevan ei-saippuoitavissa oleva lipidi.[31][26]

1936 H. M. Evans ja kollegat eristivät vehnänalkioöljystä kaksi E-vitamiinivaikutteista ainetta, joista vitamiinivaikutteisempaa he kutsuivat α-tokoferoliksi. Tämä on kreikan professorina toimineen George M. Calhounin osin keksimä nimi kreikan sanoista tokos ja phero. Nämä merkitsevät vastaavasti raskautta ja aikaansaavaa viitaten vitamiinin välttämättömyyteen rottien ja joidenkin muiden eläinten lisääntymiskyvyn osalta. Pääte -oli merkitsee alkoholia. Evans ja kollegat selvittivät α-tokoferolin empiirisen kaavan.[32][29] 1937 Evans ja kollegat nimesivät heikkovaikutteisemman aineen β-tokoferoliksi. 1937 he myös löysivät ja nimesivät γ-tokoferolin.[33]

 
E. Fernholz

1938 Erhard Fernholz julkaisi α-tokoferolin rakennekaavan.[34][27] Myöhemmin 1938 Paul Karrer ja kollegat syntetisoivat α-tokoferolin, joka oli ensimmäinen syntetisoitu E-vitamiini.[35][27]

1947 löydettiin ja eristettiin δ-tokoferoli.[36]

1959 J. Green ja kollegat eristivät α-tokotrienolin, mutta vasta 1961 he ehdottivat tokoferolien tyydyttymättömille johdannaisille nimeä tokotrienolit.[37]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • GF Combs et al: The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health. 3. painos. Elsevier Academic Press, 2008. ISBN 9780121834937.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c P Borel, D Preveraud, C Desmarchelier: Bioavailability of vitamin E in humans: an update. Nutrition Reviews, 2013, 71. vsk, nro 6, s. 319–331. PubMed:23731443. doi:10.1111/nure.12026. ISSN 1753-4887. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b AM Drotleff, W Ternes: Determination of RS,E/Z-tocotrienols by HPLC. Journal of Chromatography A, 16.2.2001, 909. vsk, nro 2, s. 215–223. PubMed:11269521. doi:10.1016/S0021-9673(00)01110-9. ISSN 0021-9673. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c d Combs, s. 47-49
  4. a b c d e f g h i j k l m Scientific opinion on dietary reference values for vitamin E as α-tocopherol. EFSA Journal, 2015, 13. vsk, nro 7, s. 4149. doi:10.2903/j.efsa.2015.4149. ISSN 1831-4732. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b c A Azzi: Many tocopherols, one vitamin E. Molecular Aspects of Medicine, 1.6.2018, 61. vsk, s. 92–103. PubMed:28624327. doi:10.1016/j.mam.2017.06.004. ISSN 0098-2997. Artikkelin verkkoversio.
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Combs, s. 182-211
  7. a b J Zingg: Vitamin E: a role in signal transduction. Annual Review of Nutrition, 17.7.2015, 35. vsk, nro 1, s. 135–173. PubMed:26185977. doi:10.1146/annurev-nutr-071714-034347. ISSN 0199-9885. Artikkelin verkkoversio.
  8. a b L Mène-Saffrané: Vitamin E biosynthesis and its regulation in plants. Antioxidants, 2017, 7. vsk, nro 1, s. 2. PubMed:29295607. doi:10.3390/antiox7010002. ISSN 2076-3921. Artikkelin verkkoversio.
  9. a b c d e f g h Zempleni, s. 154-168
  10. Scientific opinion on the re-evaluation of tocopherol-rich extract (E 306), α-tocopherol (E 307), γ-tocopherol (E 308) and δ-tocopherol (E 309) as food additives. EFSA Journal, 2015, 13. vsk, nro 9, s. 4247. doi:10.2903/j.efsa.2015.4247. ISSN 1831-4732. Artikkelin verkkoversio.
  11. a b c Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, s. 49, 51. 5. painos. Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2018. ISBN 9789524538015. Teoksen verkkoversio.
  12. a b Overview on Tolerable Upper Intake Levels as derived by the Scientific Committee on Food (SCF) and the EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA) (pdf) EFSA. 2018. Viitattu 6.3.2019.
  13. J Lee, RA Hegele: Abetalipoproteinemia and homozygous hypobetalipoproteinemia: a framework for diagnosis and management. Journal of Inherited Metabolic Disease, 2014, 37. vsk, nro 3, s. 333–339. doi:10.1007/s10545-013-9665-4. ISSN 0141-8955. Artikkelin verkkoversio.
  14. A Elkhamil, KK Johansen, J Aasly: Ataxia with vitamin E deficiency in Norway. Journal of Movement Disorders, 2015, 8. vsk, nro 1, s. 33-36. PubMed:25614784. doi:10.14802/jmd.14030. ISSN 2093-4939. Artikkelin verkkoversio.
  15. PO Okebukola, S Kansra, J Barrett: Vitamin E supplementation in people with cystic fibrosis. Cochrane Database of Systematic Reviews, 2014. John Wiley & Sons, Ltd. doi:10.1002/14651858.cd009422.pub2. Artikkelin verkkoversio.
  16. Combs, s. 528-560
  17. a b c d ME Ensminger et al: ”Chapter 6 F”, The concise encyclopedia of foods & nutrition. CRC Press, 1995. ISBN 9780849344558.
  18. a b Combs, s. 37-38
  19. M Eggersdorfer et al: ”Vitamins”, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, s. 39. American Cancer Society, 2000. ISBN 9783527306732. Teoksen verkkoversio.
  20. a b M Eggersdorfer et al: One hundred years of vitamins-a success story of the natural sciences. Angewandte Chemie International Edition, 2012, 51. vsk, nro 52, s. 12960–12990. PubMed:23208776. doi:10.1002/anie.201205886. ISSN 1521-3773. Artikkelin verkkoversio.
  21. a b c KM Lebold, MG Traber: Interactions between α-tocopherol, polyunsaturated fatty acids, and lipoxygenases during embryogenesis. Free Radical Biology and Medicine, 2014, 66. vsk, s. 13–19. PubMed:23920314. doi:10.1016/j.freeradbiomed.2013.07.039. ISSN 0891-5849. Artikkelin verkkoversio.
  22. a b c d e f g E Reboul: Vitamin E bioavailability: mechanisms of intestinal absorption in the spotlight. Antioxidants, 2017, 6. vsk, nro 4, s. 95. PubMed:29165370. doi:10.3390/antiox6040095. ISSN 2076-3921. Artikkelin verkkoversio.
  23. E-Vitamiini, seerumista, paastotilassa huslab.fi. Viitattu 16.7.2019.
  24. a b L Schmölz et al: Complexity of vitamin E metabolism. World Journal of Biological Chemistry, 26.2.2016, 7. vsk, nro 1, s. 14–43. PubMed:26981194. doi:10.4331/wjbc.v7.i1.14. ISSN 1949-8454. Artikkelin verkkoversio.
  25. HM Evans, KS Bishop: On the existence of a hitherto unrecognized dietary factor essential for reproduction. Science, 8.12.1922, 56. vsk, nro 1458, s. 650–651. PubMed:17838496. doi:10.1126/science.56.1458.650. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio.
  26. a b E Niki, MG Traber: A history of vitamin E. Annals of Nutrition and Metabolism, 2012, 61. vsk, nro 3, s. 207–212. PubMed:23183290. doi:10.1159/000343106. ISSN 1421-9697. Artikkelin verkkoversio.
  27. a b c HM Evans: Vitamins & Hormones, s. 379–387. Academic Press, 1962. Teoksen verkkoversio.
  28. B Sure: Dietary requirements for reproduction II. The existence of a specific vitamin for reproduction. Journal of Biological Chemistry, 1.1.1924, 58. vsk, nro 3, s. 693–709. ISSN 0021-9258. Artikkelin verkkoversio.
  29. a b Combs, s. 24
  30. B Sure: Dietary requirements for reproduction IV. solubility of the reproductive dietary complex (vitamin E) in various organic solvents. Journal of Biological Chemistry, 1.3.1925, 63. vsk, nro 2, s. 211–223. ISSN 0021-9258. Artikkelin verkkoversio.
  31. HA Mattill, HS Olcott: The unsaponifiable lipids of lettuce III. Antioxidant. Journal of Biological Chemistry, 1.9.1931, 93. vsk, nro 1, s. 65–70. ISSN 0021-9258. Artikkelin verkkoversio.
  32. GA Emerson, OH Emerson, HM Evans: The isolation from wheat germ oil of an alcohol, α-tocopherol, having the properties of vitamin E. Journal of Biological Chemistry, 1.2.1936, 113. vsk, nro 1, s. 319–332. ISSN 0021-9258. Artikkelin verkkoversio.
  33. HM Evans et al: The chemistry of vitamin E tocopherols from various sources. Journal of Biological Chemistry, 1.12.1937, 122. vsk, nro 1, s. 99–107. ISSN 0021-9258. Artikkelin verkkoversio.
  34. E Fernholz: On the constitution of α-tocopherol. Journal of the American Chemical Society, 1.3.1938, 60. vsk, nro 3, s. 700–705. doi:10.1021/ja01270a057. ISSN 0002-7863. Artikkelin verkkoversio.
  35. P Karrer et al: α-Tocopherol. Helvetica Chimica Acta, 1938, 21. vsk, nro 1, s. 520–525. doi:10.1002/hlca.19380210173. ISSN 1522-2675. Artikkelin verkkoversio.
  36. MH Stern et al: δ-Tocopherol. I. Isolation from soybean oil and properties. Journal of the American Chemical Society, 1947, 69. vsk, nro 4, s. 869–874. doi:10.1021/ja01196a041. ISSN 0002-7863. Artikkelin verkkoversio.
  37. J Green et al: Biological potenices of ε- and ζ1-tocopherol and 5-methyltocol. British Journal of Nutrition, 1961, 15. vsk, nro 2, s. 253–257. PubMed:13688870. doi:10.1079/BJN19610030. ISSN 1475-2662. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa