Kikherne

putkilokasvilaji

Kikkahviherne eli kahviherne[1] (Cicer arietinum) on hernekasveihin kuuluva palkokasvi. Se tunnetaan myös nimellä kikherne[1], Bengalin gram, garbanzo tai garbanzopapu, egyptiläinen herne, ceci, cece tai chana, tai Kabulin chana. [2].

Kikkahviherne
Cicer arietinum HabitusFruitsFlowers BotGardBln0906.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Kahviherneet Cicer
Laji: arietinum
Kaksiosainen nimi

Cicer arietinum
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kikherne Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kikherne Commonsissa

Cicer arietinum noir

ViljelyhistoriaMuokkaa

Kahviherne on ikivanha viljelykasvi, jota alettiin kasvattaa jo neoliittisella kaudella Lähi-idässä. Pronssikaudella se oli jo tärkeä viljelyskasvi Kreikassa ja Italiassa, ja muinaiset roomalaiset viljelivät sitä runsaasti ja levittivät sitä valtakuntansa eri osiin[3]; roomalaisen poliitikon Ciceron nimen uskotaan johtuvan kahviherneen latinankielisestä nimestä cicer. Nykyään kahvihernettä viljellään ympäri maailmaa lauhkealla ja subtrooppisella alueella. Ylivoimaisesti suurin kahviherneiden tuottaja on Intia (yli 7 miljoonaa tonnia v. 2016). Muita merkittäviä tuottajia ovat Australia, Pakistan, Turkki, Meksiko, Kanada ja Yhdysvallat.[4]

Käyttö ruoanlaitossaMuokkaa

Kikherneet ovat yleisiä Välimeren alueen, Lähi-idän ja Intian ruokakulttuureissa. Niitä käytetään muun muassa hummuksen ja falafelien tekoon. Ne sisältävät runsaasti proteiinia, ravintokuitua, rautaa ja folaatteja[5]. Yhdessä muiden palkokasvien kanssa ne ovat tärkeä osa tasapainoista kasvisruokavaliota.[6]

Koska kikherneet sisältävät lektiinejä ja muita vahingollisia proteiineja, Ruokavirasto on suositellut, että niitä keitetään 45–75 minuuttia.[7] Usein kikherneitä liotetaan parista tunnista vuorokauteen ennen keittämistä.[8] Kikherneitä voi myös idättää.[9] Idätys lyhentää keittoaikaa merkittävästi noin 10–20 minuuttiin.

LähteetMuokkaa

  1. a b Kassu – kasvien suomenkieliset nimet: Kikkahviherne Viitattu 5.10.2019.
  2. Kahviherne Rahola Oy. Viitattu 11.3.2008.
  3. Chickpea New World Encyclopedia. Viitattu 30.9.2018. (englanniksi)
  4. Volume of chickpeas produced worldwide 2013-2017, by country statista.com. Viitattu 30.9.2018. (englanniksi)
  5. Kikherne, kuivattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 30.9.2018.
  6. Kasvisruokavaliot Ruokatieto Yhdistys ry.. Viitattu 30.9.2018.
  7. Luettelo pavuista ja niiden suositelluista keittoajoista (PDF) Ruokavirasto. Viitattu 29.2.2020.
  8. Kikherneherkku Vegaaniliitto. Arkistoitu 14.3.2008. Viitattu 11.3.2008.
  9. Idätystaulukko Elävän ravinnon yhdistys ry. Viitattu 11.3.2008.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.