Wikipedia

Kreeta

Kreikalle kuuluva saari Välimeressä
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 21. kesäkuuta 2009 kello 23.15 käyttäjän Roquai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Kreeta (kreik. Κρήτη, Kriti) on itäisellä Välimerellä sijaitseva Kreikan suurin ja Välimeren viidenneksi suurin saari sekä yksi Kreikan 13 periferiasta. Kreetan suurimmat kaupungit ovat Heraklion, Hania, Rethymnon, Agios Nikolaos, Ierapetra ja Sitia. Saari on itä–länsisuunnassa noin 250 kilometrin pituinen, 12–60 kilometrin levyinen, ja sen pinta-ala on 8 261 neliökilometriä.[2] Koko periferian pinta-ala on 8 335 km².[3] Asukkaita periferiassa oli vuoden 2001 väestönlaskennassa 601 159.[4] Kreetalla vallitsee leuto Välimerenilmasto.[5]

Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Kreeta
Κρήτη

Sijainti
Valtio Kreikka
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Heraklion
 – Pääsihteeri Serafeim Tsokas[1]
Pinta-ala 8 335 km²
Väkiluku (2001) 601 159
 – väestötiheys 72 as./km²
Verkkosivu

Kreetalla noin vuosina 2600–1400 eaa. kukoistanut minolainen kulttuuri oli Kreikan ensimmäinen ja Euroopan ensimmäinen merkittävä korkeakulttuuri. Minolaiskauden jälkeen mykeneläiset ja doorilaiset hallitsivat saarta. Sittemmin Kreeta oli osa Rooman valtakuntaa, Bysanttia, Venetsiaa ja Osmanien valtakuntaa, ennen kuin se 1900-luvun alussa tuli osaksi Kreikkaa. Vuosisatojen ajan saari tunnettiin italiankielisellä nimellä Candia. Antiikin roomalaiset kutsuivat saarta latinaksi nimellä Creta ja turkiksi saari on Girit tai Kirid.[6][7]

Nykyisin saari on suosittu matkailukohde, jossa sijaitsevat esimerkiksi Knossoksen ja Faistoksen minolaiskaupunkien rauniot, Samarian rotko sekä venetsialainen Hanian vanhakaupunki sekä satama.

Historia

Pääartikkeli: Kreetan historia

Kivikausi

Kreetan ensimmäiset asukkaat saapuivat noin vuosien 9000–6000 eaa.[8] aikana mahdollisesti Afrikasta tai Vähästä-Aasiasta. Tulijat toivat mukanaan saarelle kivikauden kulttuurin. He asuivat luolissa ja osasivat valmistaa yksinkertaisia astioita ja työkaluja. Kreetan asukkaat olivat paimentolaisia ja perustivat laitumia ja maatiloja etelärannikon Messarán tasangolle.[9][10] Vähitellen he alkoivat valmistaa savesta edistyneempiä tavaroita, rakentaa kyliä[8] sekä viljellä maata. Aluksi asumuksia oli ainoastaan saaren itä- ja keskiosissa, mutta vuosisatojen kuluessa ne levisivät kaikkialle saarelle.[9]

Pronssikausi – Minolaisen kulttuurin nousu ja tuho

 
Knossoksen palatsin raunioita.
 
Härkähyppyä kuvaava fresko Knossoksesta. Minolaiset palvoivat härkää.

Pronssikaudella vuosina 3000–2500 eaa. saarelle saapui Vähästä-Aasiasta uusia maahanmuuttajia. Samoihin aikoihin Kreetalla aloitettiin kutominen, kuparin tuotanto sekä viinin- ja oliivinviljely. Myös edistyneempiä menetelmiä valmistaa keramiikkaa otettiin käyttöön. Vähitellen muodostui kukoistavia kyliä ja kaupunkeja, ja kehitys johti minolaisen kulttuurin syntymiseen. Vuosien 3000 ja 1900 eaa. välistä aikaa kutsutaan nimellä ”esipalatsiaika”.[9] Toisen lähteen mukaan esipalatsiaika sijoittuu vuosille 2800–2000 eaa.[8] Minolaisyhteisöstä tuli seuraavan vuosisadan kuluessa läntisen Välimeren hallitsija, osittain ehkä siksi, että Kreeta sijatsee lännen ja idän risteyskohdassa.[9] Kreetalle rakennettiin suuria palatseja, joiden ympärille yhteiskunta oli luultavasti keskittynyt.[11] Näin saarelle oli muodostunut Euroopan alueen ensimmäinen merkittävä korkeakulttuuri.[9]

Vuosia 1900–1700 eaa. nimitetään puolestaan ”ensimmäiseksi palatsiajaksi”. Tänä aikana minolaisyhteisöön syntyi jäykkä hierarkia ja luokkajako orjineen. Knossoksen, Faistoksen ja Málian palatseja pidetään orjien rakentamina. Palatsien ympäristöön kasvoi suuria kaupunkeja Kreetan vaurauden ja turvallisen sijainnin vuoksi.[9] Knossos oli kuninkaan pääpaikka, josta hän hallitsi Kreetaa.[8] Tähän aikaan minolaiset alkoivat haudata kuolleita sarkofageihin ja suurikokoisiin saviastioihin. Vuorille rakennettiin pyhäkköjä, sillä uskonto oli minolaisille tärkeää.[9]

Ensimmäisellä palatsiajalla Kreeta alkoi hallita Euroopan, Aasian ja Afrikan välistä kauppaa Välimerellä. Kreetalaiset perustivatkin kauppasiirtokuntia Rodokselle, Naksokselle, Mykonokselle, Santorinille ja Kyprokselle sekä Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään.[8] Kreetan vienti koostui viinistä, oliiviöljystä, puusta ja hunajasta.[8][10] Vastaavasti kauppasiirtokunnista tuotiin Kreetalle norsunluuta, kultaa, hopeaa, kuparia ja jalokiviä.[8] Minolaistaiteilijat valmistivat vientituotteita kuparista ja pronssista.[10] Toisen lähteen mukaan kauppasiirtokuntia perustettiin vasta uudella palatsiajalla.[9] Noin vuonna 1700 eaa. tai toisen lähteen mukaan noin vuonna 1730 eaa.[11] maanjäristys koetteli Kreetaa, minkä seurauksena minolaiskaupungit ja -palatsit tuhoutuivat.[9]

 
Minolaista keramiikkaa.

Vuosia 1700–1450 eaa. kutsutaan ”uudeksi palatsiajaksi”. Tänä aikana minolaiset rakensivat tuhoutuneet palatsinsa uudelleen suurempina. Uusissa palatseissa oli muun muassa tehokas viemärijärjestelmä, suuret portaikot, pylvässaleja, verstaita käsityöläisille sekä sisäpihoja. Palatsien ulkopuolille valmistui teattereita. Minolaiset rakensivat myös tuhoutuneet kaupungit uudelleen, ja kaupankäynti alkoi jälleen kukoistaa.

Minolaisilla oli liittolaisia muun muassa Kykladien saaristossa. Pelkoa hyökkäyksistä ei luultavasti ollut, sillä palatsien raunioista ei ole löydetty mitään puolustusjärjestelmiin viittaavaa. Tämän perusteella voidaan arvella minolaisten olleen meren herroja ja luottaneen pohjoisempana sijaitsevien Kykladien kauppakumppaneiden tukeen.[9] Kreeta saattoi luottaa vahvaan, Ateenaakin vahvempaan, laivastoonsa, sillä linnoituksia ei rakennettu. Ateena sen sijaan maksoi veroa Kreetalle, mahdollisesti kupariharkkoina.[12]

Palatsit saivat olla rauhassa 250 vuotta, jonka jälkeen ne tuhoutuivat tuntemattomasta syystä. Jotkut väittävät tuhon johtuneen noin 120 kilometrin päässä Kreetalta pohjoiseen sijaitsevalla Santorinin saarella noin vuonna 1500 eaa. tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta. Purkauksesta aiheutuneet tsunamit, maanjäristykset sekä tuhka- ja hohkakivisade tuhosivat laajalti Santorinin ympäristöä ja olivat tarpeeksi voimakkaita tuhotakseen myös minolaisen kulttuurin.[13]

Toisen teorian mukaan mykeneläinen kulttuuri tuhosi minolaisen kulttuurin. Tätä teoriaa tukee se, että uuden palatsiajan lopulla Kreetallakin otettiin käyttöön lineaari-B-kirjoitus, joten mykeneläiset saattoivat hallita minolaisia jo tuolloin.[9]

Vuosia 1450–1100 eaa. kutsutaan ”jälkipalatsiajaksi”. Tänä aikana mykeneläiset ottivat täyden vallan saarella ja johtivat sitä jälleenrakennetusta Knossoksesta käsin. Knossoksen lisäksi Tílissos, Agía Triáda ja Gourniá jälleenrakennettiin, mutta paljon kaupunkeja jäi täysin raunioiksi. Mykeneläisten aikana monet rannikon asukkaat muuttivat sisämaahan. Toisaalta rannikkokaupunki Kydonia, jonka paikalla sijaitsee nykyisin Hanian kaupunki, kukoisti tähän aikaan. Vastaavasti Manner-Kreikasta muutti Kreetalle uusia asukkaita. Myös minolainen taide oli yhä voimissaan.[9]

Rautakausi

 
Doorilaiselta ajalta peräisin oleva Euroopan vanhin laintaulu,[14] Górtynin laintaulu.

Noin vuonna 1100 eaa.[14] tai 1200 eaa.[8] doorilaiset saapuivat Kreetalle, jonka jälkeen jälleen monet kreetalaiset muuttivat vuoristoon, jossa he jatkoivat minolaisten tapojen noudattamista.[14] Osa muutti jopa Palestiinaan saakka.[15] Minolaisten kielen tiedetään säilyneen noin 400-luvulle eaa. saakka. Doorilaiset toivat saarelle rautakauden korvattuaan pronssin raudalla. Doorilaisaikana Kreeta taantui, ja siellä sijaitsi useita keskenään sotivia kaupunkivaltioita.[8]

Hellenistisellä kaudella vuosina 330–69 eaa. Kreetan väestö alkoi kasvaa ja sen myötä eroosio edetä, sillä metsiä tuhottiin.[16] Saari oli myös merirosvojen tukikohta, mistä Rooman valtakunta ei pitänyt vaan valtasi kolmen vuoden yrittämisen jälkeen 70–60-luvulla eaa. koko Kreetan.[15][16][14] Saaresta tehtiin osa Kyrenaikan provinssia ja Górtynista sen pääkaupunki. Kreetan lisäksi provinssiin kuului alueita Pohjois-Afrikan rannikolta, nykyisen Libyan alueelta.[16] Roomalaiset rakensivat saarelle esimerkiksi kastelu- ja keskuslämmitysjärjestelmiä sekä teitä.[16][15]

Apostoli Paavali saapui Kreetalle vuonna 59 jaa. tuoden mukanaan kristinuskon ja Tituksen, josta tuli Kreetan ensimmäinen piispa. Tituksella oli kuitenkin vaikeuksia käännyttää pakanallisia kreetalaisia, ja lopulta hän kuolikin marttyyrina. Vähitellen kristinusko kuitenkin pääsi vallalle saarella ja kehittyi edelleen ortodoksisuudeksi. Myöhemmin Tituksesta tehtiin Kreetan suojeluspyhimys.[15]

Bysanttilaiskaudelta venetsialaiskaudelle

Rooman valtakunta hajosi vuonna 395 Länsi-Roomaksi ja Itä-Roomaksi eli Bysantiksi. Kreetasta tuli tällöin osa Bysanttia. Bysanttilaisella kaudella saarelle rakennettiin noin 70 kirkkoa.[14]

 
Hanian venetsialainen satama.

Arabialainen merirosvojoukko Abu Hafs Omarin johdolla valtasi Kreetan vuonna 824. Merirosvot kehittivät saaresta orjamarkkina-alueen, merirosvojen tukikohdan sekä tuhosivat kirkkoja. Kreetalaiset kuitenkin onnistuivat säilyttämään ortodoksisen uskonsa.[15][16][14] Bysantti yritti vallata takaisin Kreetan useaan otteeseen. Vuosina 911 ja 949 tehdyt takaisinvaltausyritykset epäonnistuivat.[17] Merirosvot perustivat nykyisen Heraklionin kaupungin paikalle Rab-el-Khandakin, johon bysanttilainen kenraali ja keisari Nikeforos II joukkoineen rantautui vuonna 961 ja voitti merirosvot. Näin Kreeta kuului jälleen Bysantille.[15][16][14] Takaisinvalloituksen jälkeen Nikeforos tuotti saarelle Manner-Kreikasta ja Konstantinopolista väkeä. Hiljalleen hyvinvointi palautui saarelle.[14]

Vuonna 1204 Kreeta myytiin tuhannella hopeamarkalla Venetsialle neljännen ristiretken seurauksena.[15][14] Genovalaiset kuitenkin ehtivät asettua Kreetalle ensin, ja vasta viiden vuoden kuluttua venetsialaiset saivat saaren haltuunsa. Kreetasta tuli Venetsian ensimmäinen merentakainen siirtokunta,[15] ja myöhemmin se oli Venetsian kauppaimperiumin tärkeimpiä osia.[15] Välimeren yli kuljetettiin viiniä, suolaa ja puuta, mutta kaupan tuotto päätyi rikkaille venetsialaisille.[16] Kreetalaiset kapinoivat venetsialaisia vastaan, minkä vuoksi kaupungit jouduttiin linnoittamaan.[14] Ajan kuluessa kreetalaiset osallistuivat jo yhdessä venetsialaisten kanssa saaren hallintaan.[18] Lisäksi venetsialaiset viljelivät maata ja hakkasivat saaren metsiä. Venetsialaiskaudella roomalaiskatolisuudesta tehtiin virallinen uskonto, mutta ortodoksinen usko piti kansan keskuudessa pintansa.[14]

Osmanien valtakunnan osasta osaksi Kreikkaa

 
Kreetan kartta vuodelta 1719.

Osmanit olivat 1400-luvulta alkaen ajaneet venetsialaisia pois Vähästä-Aasiasta ensin Aigeianmeren saarille ja sen jälkeen pois niiltäkin. Pian osmanit aikoivat karkottaa venetsialaiset myös Kreetalta. Ensin Sitia ja Hania joutuivat 1530-luvulla muslimimerirosvohyökkäyksen kohteeksi. Venetsialaiset vastasivat tähän vahvistamalla linnoituksia, mutta vuonna 1645 osmanit saivat Rethymnonin ja Hanian haltuunsa.[18] Vuoteen 1648 mennessä koko Kreeta Candiaa (nyk. Heraklion) lukuun ottamatta oli osmanien hallussa.[16] Osmanit olivat aloittaneet 12 000 asukkaan Candian piirityksen vuonna 1647. Piiritys kesti 21 vuotta, jona aikana paljon candialaisia menehtyi ruttoon. Vuonna 1669 Candiakin joutui osmaneille. Valtauksessa kuoli 118 000 osmania ja 30 000 venetsialaista.[18]

Osmanit riistivät kreetalaisia raskain veroin.[19] He käännyttivät kreetalaisia islamiin lupaamalla muun muassa, että kääntyneet saisivat pitää omaisuutensa ja nauttia alhaisemmista veroista. Ne jotka pysyttäytyivät kristinuskossa, pakenivat vuoristoihin.[16] Osmanit muuttivat kirkkoja moskeijoiksi ja korjauttivat saaren linnoituksia. Osmanien kaudella Kreetan talous ja kulttuuri taantuivat. Vuoristoihin muuttaneet kapinoivat useasti osmaneita vastaan.[18] Ensimmäinen suurempi kapina järjestettiin vuonna 1770 etelärannikon Sfakiássa laivanvarustaja Daskaloiánniksen johdolla. Daskaloiánniksen oli tarkoitus saada apua venäläisiltä, joiden oli tarkoitus harhauttaa osmaneita toisaalla. Osmanit kukistivat kapinan, ja Daskaloiánnis tapettiin.

Kreikka itsenäistyi Osmanien valtakunnasta vuonna 1821, mutta Kreeta pysyi edelleen osana valtakuntaa. Seuraava suurempi kapina järjestettiin ja kukistettiin etelärannikolla, Frangokástellossa vuonna 1828. Vuonna 1866 2 000 ihmistä teki itsemurhan Moní Arkádi -luostarissa räjäyttämällä itsensä ruutivaraston mukana.[20] Kapinaliike painosti Ateenaa tulemaan apuun. Vuoden 1866 kapinan johtomiehet alkoivat vaatia énosista eli liittoa Kreikan kanssa. Kreikkalaiset ympäri maailmaa alkoivat kerätä rahaa aseita varten, ja saarelle alkoi saapua vapaaehtoisjoukkoja. Kreetalaiset jäivät kuitenkin yksin, sillä suurvallat painostivat Kreikan luopumaan kreetalaiskapinallisten tukemisesta.[21]

Vuonna 1898 17 brittiläistä sotilasta kuoli Heraklionissa, minkä jälkeen suurvallat alkoivat vaatia osmanien poistumista Kreetalta. Kreetalle myönnettiin itsehallinto vuonna 1898, ja Kreetan autonominen valtio syntyi. Kreetalaisten toivoma liitto Kreikan kanssa toteutui Elefthérios Venizéloksen johdolla vuonna 1913.[20][19]

Toisesta maailmansodasta nykyaikaan

 
Saksalaisia laskuvarjosotilaita laskeutumassa saarelle Kreetan taistelun aikana toukokuussa 1941.

Toisen maailmansodan aikana Kreikan hallitus ja armeija liittolaisjoukkoineen pakenivat Kreetalle, sillä Adolf Hitlerin johtama Saksa oli miehittänyt Manner-Kreikan.[19] Saksalaiset laskuvarjosotilaat saapuivat Kreetalle 20. toukokuuta 1941 ja aloittivat Kreetan taistelun.[16] Kreetalaiset joutuivat yhdessä brittien, uusiseelantilaisten ja australialaisten kanssa lopulta perääntymään Kreetan etelärannikolle.[22][20] Kreetan taistelu päättyi 1. kesäkuuta,[22] mutta saksalaiset miehittivät Kreetaa kevääseen 1945 saakka.[16]

Kreetalaisia pakeni vuoristoihin, ja monia evakuoitiin lisäksi Egyptiiin.[20] Saarelle jääneet kreetalaiset auttoivat liittoutuneita pakenemaan ja vastustivat kiivaasti saksalaismiehitystä.[19] Saksalaiset rankaisivat kreetalaisia sissitoiminnastaan muun muassa tuhoamalla kokonaisia kyliä ja tappamalla 25 kreikkalaista jokaista tapettua saksalaista kohden.[16] Saksalaiset suistivat saaren talouden sekasortoon.[19]

Kreeta on nykyisin Kreikan vauraimpia alueita,[16] koska saari vältti Manner-Kreikassa käydyn sisällissodan ja jälleenrakentaminen voitiin Kreetalla aloittaa aikaisemmin.[23] Miltei kaikki saaren asukkaat saivat 1950-luvulle saakka elantonsa maataloudesta.[20] Matkailu alkoi voimakkaasti kasvaa 1960- ja 1970-luvuilta lähtien.[16] Työpaikkoja maataloudesta on siirtynyt matkailualalle, ja saaren kokonaistyöttömyys on vähentynyt.[23]

Kreetan yliopisto perustettiin 1970-luvulla, ja sen toimipaikkoina ovat Rethymnon ja Heraklion. Teknillinen yliopisto Haniaan perustettiin samaan aikaan. Yliopistojen ansiosta saaren asukkaat eivät nykyisin enää lähde ulkomaille opiskelemaan, mikä oli aikaisemmin yleistä. Yliopistoihin saapuu opiskelijoita jopa Kreikan pohjoisosista.[23]

Kreetan infrastruktuurin kehittäminen edistyi, kun Kreikka vuonna 1981 liittyi Euroopan unioniin ja saarelle alkoi tulla teknologiaa ja rahaa. Esimerkiksi uusia teitä on rakennettu, jotta kreetalaiset tuotteet saataisiin markkinoille nopeammin. Myös maatalouden tarvitsemat kastelujärjestelmät ovat Euroopan unionin ansiosta kehittyneet. Talvisin saarella tuotetaan Keski-Euroopan markkinoille esimerkiksi salaatteja, meloneja, kukkia, tomaatteja, mansikoita ja kurkkuja. Viime vuosien aikana kreetalaiset ovat alkaneet Italiaan myynnin sijasta pullottaa ja markkinoida oliiviöljyjään itse. Kreikka myönsi vuonna 1953 Yhdysvalloille luvan rakentaa tukikohtia maahan,[24][25] ja niitä rakennettiin myös Kreetalle, samoin kuin rakennettiin Naton tukikohtia, joista nykyisin on jäljellä enää yksi, Soudanlahdella.[23]

Kreeta mytologiassa

Antiikin kreikkalaisten ylijumala Zeus kasvoi Díktin luolassa Kreetalla piilossa isältään titaani Kronokselta, jolla oli tapana syödä lapsensa. Tämän ansiosta saarella on merkittävä asema kreikkalaisessa mytologiassa.[26]

 
Ateenan kuninkaan poika Theseus tappamassa Minotaurosta.

Zeusta tuli taisteltuaan kymmenen vuotta titaaneja vastaan Olympos-vuorelta hallitseva kuningas. Sittemmin Zeus kantoi prinsessa Europan härän muodossa Kreetalle. He rantautuivat Mátalassa ja jatkoivat sieltä Górtyniin, jossa Zeus makasi Europan vuorilta hakemansa plataanin juurella. Plataanista tuli ikivihreä ja kuolematon, ja kerrotaan, että se kasvaisi edelleen Górtynissa. Europa synnytti Zeulle Rhadamanthyksen, Sarpedonin ja Minoksen.[26] Joidenkin mukaan Zeus olisi myös haudattu Kreetalle, kun taas toiset puhuvat hänen olevan kuolematon.[27] Väitettyjä hautapaikkoja ovat esimerkiksi Zoun luola[27] Zonianassa Rethymnonin prefektuurissa ja Gioúhtas-vuori Heraklionin läheisyydessä.[28] Gioúhtas-vuoren profiilin kerrotaan olevan Zeun lepäävä hahmo.[28]

Kreetan kuningas Asterios nai Europan. Asterios oli adoptoinut Europan ja Zeun kolme poikaa. Kun Asterios kuoli, taistelivat Sarpedon ja Minos kruunusta. Minos halusi todistaa jumaluutensa ja pyysi meren jumala Poseidonilta valkoista aalloista ilmestyvää härkää, jonka hän uhraisi. Härkä oli kuitenkin niin kaunis, ettei Minos uhrannutkaan sitä, vaan piilotti sen oman laumansa sekaan. Tästä Poseidon ei pitänyt, ja hän sai Pasifaen, Minoksen vaimon, rakastumaan härkään. Kuningatar Pasifae ja härkä yhtyivät, jonka jälkeen syntyi häränpäinen ihminen, Minotauros. Kuningas Minoksen käskystä Daidalos rakensi labyrintin, tarun mukaan Knossokseen, johon Minotauros vangittiin.[26]

Samoihin aikoihin Minos voitti erään Ateenan kanssa käydyn sodan,[26] minkä seurauksena Ateenan täytyi määräajoin lähettää Kreetalle seitsemän nuorta naista ja seitsemän nuorta miestä, jotka Minotaurus sitten söi.[12] Lopulta Ateenan tuleva kuningas Theseus saapui itse Kreetalle.[12] Kuninkaan tytär Ariadne rakastui Theseukseen. Theseus lähti labyrinttiin tappamaan Minotaurosta mukanaan Ariadnelta saamansa lanka. Daidalos oli kehottanut antamaan langan Theseukselle. Theseuksen onnistui tappaa Minotauros, jonka jälkeen hän lankaa seuraten selvitti tiensä ulos labyrintista ja pari karkasi.[12][26]

Petoksen havaittuaan Minos vangitsi poikansa Ikaroksen ja Daidaloksen labyrinttiin. Vankien onnistui karata labyrintista rakentamalla vahasta ja höyhenistä siivet. Ikaroksen lento päättyi mereen ja kuolemaan, sillä hän oli lentänyt liian lähellä aurinkoa ja vaha siivistä oli päässyt sulamaan. Daidaloksen puolestaan onnistui lentää Sisiliaan saakka. Minos joutui lopulta Manalaan, kun oli etsimässä Daidalosta.[26]

Maantiede

 
Samarian rotko.
 
Lasithin ylätasankoa syksyllä.
 
Kreetan sijainti ja kartta.
 
Kreeta satelliittikuvassa.
 
Lunta vuoren huipulla Lasithi-vuoristossa.

Kreeta on Kreikan suurin saari ja Välimeren viidenneksi suurin saari Sisilian, Sardinian, Korsikan ja Kyproksen jälkeen.[29] Pinta-alaa Kreetan saarella on 8 261 km² ja koko periferialla 8 335 km². Saari on noin 250 kilometriä pitkä ja enimmillään noin 60 kilometriä leveä. Kapeimmassa kohdassaan itäisen Ierapetran kaupungin kohdalla se on vain 12 kilometrin levyinen. Kreeta on 35. leveyspiirin suuntainen ja sijaitsee joiltain osin Afrikan pohjoisimpia rannikkoja etelämpänä. Kreetan saaresta etelään sijaitseva ja Kreetan periferiaan kuuluva Gavdoksen saari on Euroopan eteläisin paikka. Kreetan pisin joki on 45 kilometriä pitkä Geropótamos. Se virtaa Messarán tasangon halki ja laskee saaren etelärannikolla Välimereen kuuluvaan Libyanmereen.[29] Kreetan ainoa järvi on 65 hehtaarin[29] kokoinen Kournas, joka sijaitsee 48 kilometriä Hanian kaupungista itään.[30] Vesistöjen vähyys johtuu saaren maaperästä: se on karstimaata, johon sadevesi imeytyy nopeasti.[31]

Kreetalla on neljä suurikokoista vuoristoa,[29] ja ainoastaan neljäsosa saaren pinta-alasta sijaitsee alle sadan metrin korkeudella merenpinnasta. Yli 500 metrin korkeudessa sijaitsee 30 prosenttia pinta-alasta.[31] Saaren länsiosassa kohoavat Lefká Óri -vuoret (”Valkoiset vuoret”). Virtaava vesi on kovertanut uomiaan jyrkkärinteisten ja korkeiden vuorten kalkkikiveen.[29] Näin ovat muodostuneet muun muassa Euroopan syvin ja pisin rotko,[32] 17 kilometriä pitkä Samarian rotko sekä Imbrosin rotko.[29] Lefká Órin korkein huippu on 2 453 metriä korkea Páhnes. Saaren korkein huippu on 2 456 metriä korkea Psiloreitis Psiloreitis-vuorilla (myös Ida-vuoret). Psiloreitis-vuoria kutsutaan toisinaan nimellä ”Kreetan katto”. Kreetan itäosassa sijaitsee Lasithi-vuoristo, johon kuuluvat muun muassa 2 148 metriä korkea Díkti ja 2 141 metriä korkea Aféndis Hristós. Neljäs vuoristo on myös itäosassa sijaitseva Sitia-vuoret. Tämän vuoriston korkein vuori on 1 476 metriä korkea Aféndis Kavoússi.[29]

Vuoristojen lomassa sijaitsee myös tasankoja, joista suurikokoisimmat ovat Omalós Lefká Óri -vuoristossa, Lasithi Lasithi-vuoristossa sekä Nída Psiloreitis-vuoristossa. Laaksojen maaperä on hedelmällistä vuorilta ajan kuluessa valuneen maan ansiosta. Lisäksi vuorenhuiput suojaavat näitä tasankoja.[29]

Saaren pääkaupunki on Heraklion, joka sijaitsee pohjoisrannikolla suunnilleen keskellä saarta. Kaupunki on myös Heraklionin prefektuurin pääkaupunki. Muita suuria kaupunkeja ovat Hanian prefektuurin pääkaupunki Hania, Rethymnonin prefektuurin pääkaupunki Rethymnon ja Lasithin prefektuurin pääkaupunki Agios Nikolaos.[33] Lasithissa sijaitsevat myös Ierapetran ja Sitian kaupungit.

Uimarannat

Kreetan rannikolla on sadoittain eri kokoisia uimarantoja. Pohjoisrannikolla on suurempia rantoja, kuten Málian, Rethymnonin ja Agios Nikolaoksen rannat. Etelärannikon rannat ovat pohjoisrannikkoa pienempiä ja sijaitsevat pääasiassa lahtien pohjukoissa. Niistä mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi Plakiaksen ja Mátalan rannat. Monet saaren rannoista sijaitsevat sen syrjäisissä osissa, joihin johtavat vain mutkaiset ja kapeat tiet.[34] Kreetan koilliskulmalla sijaitseva Vái on yksi saaren suosituimmista rannoista, sillä siellä kasvavat Euroopan ainoat kotoperäiset palmut.[35]

Geologia

Kreetan saari sijaitsee Aigeianmeren altaan eteläreunalla noin 300 kilometrin päässä Afrikasta. Kreeta kuuluu geologisesti Turkista Dodekanesian saariston ja Peloponnesoksen niemimaan kautta Manner-Kreikkaan ulottuvaan saariketjuun.[29]

Afrikan litosfäärilaatta työntyy Kreetan kohdalla Euroopan laatan alle, mistä ovat syntyneet Kreetan korkeat vuoret. Kreetan alueella on myös maanjäristyksiä, mutta tavallisesti ne tapahtuvat merellä eivätkä siten aiheuta vahinkoa. Suurempia maanjäristyksiä sattuu muutaman vuoden välein, mutta nekään eivät ole juuri saaneet tuhoa aikaan.[36]

Kreetan vuoret muodostuivat tertiäärikaudella, ja ne koostuvat pääasiassa triaskaudelta peräisin olevasta liuskekivestä, kiteisestä kalkkikivestä ja kalliosta. Tasangot ovat puolestaan enimmäkseen hiekkaa, kipsiä, savea ja kalkkikiveä, ja ne ovat iältään vuoria nuorempia.[29]

Ilmasto

Kreetalla vallitsee alueelle tavanomainen Välimerenilmasto. Tosin kuuma ja kuiva kesä kestää saarella sen sijainnin vuoksi huomattavasti pitempään kuin muualla Kreikassa. Kreetan itä- ja länsiosissa lämpötilat ovat samanlaiset. Pohjoisrannikolla on hieman viileämpää kuin etelässä. Esimerkiksi uimakausi pohjoisessa kestää tavallisesti huhtikuusta syys–lokakuulle. Etelässä voi uida puolestaan huhtikuusta loka–marraskuulle saakka.[5]

Kevät alkaa saarella maaliskuussa, kun sateet loppuvat ja pölyä kuljettavat etelätuulet alkavat. Huhti–toukokuun aikana luonnonkukat alkavat kukkia ja pölyinen etelätuuli loppuu. Kreetan kesä alkaa kesäkuussa, jolloin lämpötila alkaa kohota. Kesä-, heinä- ja elokuu ovat kuumimmat kuukaudet ja tuolloin ilmankosteus on alhainen. Kreetan luonto on syksyn tullessa ruskea, pölyinen ja kuollut. Syyskuussa alkavat sadekuurot, jotka yltyvät lokakuussa. Myös Välimeri muuttuu aallokkoisemmaksi, ja liikenneyhteydet Manner-Kreikkaan saattavat jopa katketa joksikin aikaa. Talvella Kreetalla on sadekausi ja pohjoisrannikolla toisinaan myrskyjä. Toisinaan talvella etelätuuli saattaa tuoda saarelle lämmintä ilmaa, sillä pohjoistuulet eivät silloin puhalla. Tällaisia päiviä kutsutaan nimellä alkionídes méres. Vuoristoissa sataa jopa lunta, ja sen tulo saartaa kokonaisia kyliä viikkokausiksi. Korkeimmilla huipuilla lumi saattaa viipyä lokakuusta kesäkuun alkuun. Etelärannikolla sijaitsevassa Ierapetran kaupungissa on koko Kreetan leudoin ilmasto.[5][37] Siellä sataa vähiten ja on eniten aurinkotunteja koko Kreikassa.[38]

Tuulet

Kreeta on tuulinen saari, sillä siellä ei ole juurikaan puustoa tai ympäröivää saaristoa suojaamassa tuulilta. Tuulet voimistuvat vielä entisestään saarella, kun ne ensin nousevat vuorten yli ja sitten laskevat alas rotkoihin ja laaksoihin.[31] Kesäaikaan pohjoisesta puhaltaa meltemi-tuuli. Se viilentää ilmaa pohjoisrannikolla, mutta etelärannikolle päästyään haittaa elämää. Meltemi alkaa puhaltaa puolen päivän aikoihin ja yltyy iltäpäivällä, mutta laantuu yöksi. Meltemi voi kestää monta päivää. Kreetalla puhaltava etelätuuli on nimeltään nótos. Se kuljettaa mukanaan Saharasta hiekkaa ja pölyä. Mukana saattaa tulla myös heikkoa sadetta.[37]

Idästä puhaltavat tuulet ovat Kreetalla harvinaisia, mutta lännestä tuulee toisinaan.[37]

Kreetan ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 15 15 16 20 23 27 29 29 27 24 20 16 ka. 21,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 9 9 10 12 15 19 22 22 20 17 14 11 ka. 15
Sademäärä (mm) 59,8 48 46,2 21,5 8,2 1,1 0,4 1 6,1 26,5 55,9 72,6 Σ 347,3
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
15
9
15
9
16
10
20
12
23
15
27
19
29
22
29
22
27
20
24
17
20
14
16
11
S
a
d
a
n
t
a 		59,8
48
46,2
21,5
8,2
1,1
0,4
1
6,1
26,5
55,9
72,6


Lähde: Kreta, GRC MSN Wetter. Microsoft / Foreca. Viitattu 22.5.2009. (saksaksi)

Luonto

Kasvisto

Afrikan läheisyyden sekä ilmastollisen ja geologisen monimuotoisuutensa vuoksi Kreetalla on monipuolinen kasvisto.[5][39] Biologiselta monimuotoisuudeltaan saari on Euroopan unionin rikkaimpia alueita.[40] Kreetan kasvit selviytyvät maavartensa, juurakkonsa, siemeniensä tai sipulinsa ansiosta kuivasta kaudesta.[39] Saarella tavataan yli 1 500 kasvilajia. Lajeista 130 on kotoperäisiä, ja valtaosin ne ovat vuoristojen kasveja.[5] Toisen lähteen mukaan kasvilajeja on noin 2 100, joista kotoperäisiä on noin 300.[39] Lajien kirjo ulottuu pakkasenkestävistä kasveista helteeseen sopeutuneisiin kasveihin ja aavikon kasveista suokasveihin.[39]

Phríganan on Kreetan tyypillisimpiä maisematyyppejä. Se on kivistä, garigueta muistuttavaa pensaikkoa. Tällä alueella laiduntavat lampaat ja vuohet. Muun muassa timjamia, oreganoa, rosmariinia ja salviaa kasvaa phríganan-tyypin pensaiden alla. Phrígananilla tavataan myös muun muassa iiristä, keisarinpikarililjaa, hyasinttia ja eri kämmekkälajeja. Yhteensä Kreetalla tavataan kymmentä eri kämmekkälajia. Varjoisissa rotkoissa viihtyvät esimerkiksi kämmekät, neilikat, syklaamit ja orvokit. Saaren rannikoilla kasvaa esimerkiksi merisipulia, kirjokohokkia ja Pancratium maritimum -nimistä kasvia. Maaliskuusta kesäkuuhun kukkivat niityillä unikot, pellava, tulppaanit, liljat ja krysanteemit.[5]

 
Kri-kritä tavataan muun muassa Samarian rotkossa.

Muun Kreikan tavoin Kreetaltakin puuttuvat lähes täysin luonnonmetsät. Aikoinaan saarta peittivät sypressi- ja setrimetsät, mutta ne alkoivat huveta minolaisten alkaessa käyttää puita laivanrakennukseen. Puita kaadettiin myös palatsien pylväiksi. Venetsialaiset ja turkkilaiset hakkasivat lisää metsiä talojen ja laivojen rakennusta varten. Metsää myös tuhottiin vihollisen toiminnan estämiseksi. Joitain pieniä luonnonmetsäsaarekkeita on säilynyt syrjäseuduilla.[5] Vuosittain saaren harvoja metsiä tuhoutuu metsäpaloissa.[39]

Eläimistö

Pleistoseeni- ja holoseeniaikoina Kreetalla eli paljon eläimiä. Hirviä oli tavallisesta vuohen kokoiseen ja norsuja kolmea eri kokoa. Saarella eli myös jättikokoisia jyrsijöitä, pitkäjalkaisia pöllöjä ja kääpiökokoisia virtahepoja.[31]

Kreetan nykyiset nisäkkäät rajoittuvat pääasiassa aasiin, lampaaseen ja vuoheen. Harvinaisia nisäkäslajeja ovat lisäksi okahiiri ja kreetalainen villivuohi, Capra aegagrus creticus, jota kreetalaiset nimittävät kri-kriksi. Erittäin harvinaista kri-kritä on vaikea tavata, koska se elää vaikeakulkuisessa Lefká Óri -vuoristossa ja laiduntaa ainoastaan yöaikaan. Lefká Órin lisäksi kri-kritä elää muutamilla pienillä asumattomilla pohjoisrannikon saarilla kuten Dialla.[5][41] Minolaisen kulttuurin taiteessa kri-kri oli suosittu aihe. Laji kuitenkin metsästettiin miltei sukupuuttoon.[5]

 
Näkymä etelärannikon Mátalan kylään eräästä vanhasta, muun muassa hippien aikoinaan asuttamasta luolasta.
 
Näkymä Arvin kylään saaren etelärannikolla. Taustalla Libyanmeri ja etualalla oliivipuita.

Etelärannikon Mátalan sekä pohjoisrannikon Rethymnonin ja Hanian ympäristön rannoilla pesii merikilpikonnia. Kreetalla elää myös gekkoja, sammakoita, ihmiselle vaarattomia käärmeitä sekä kameleontteja. Kreeta on yksi Euroopan harvoista paikoista, joissa tavataan kameleontteja.[5]

Saarella on rikas linnusto. Maaliskuusta toukokuuhun Afrikasta tulevat muuttolinnut lepäävät Kreetalla, jonka jälkeen ne jatkavat matkaansa kohti pohjoista Eurooppaa. Linnut palaavat jälleen syksyllä Afrikkaan. Kreetan vuoristoissa elävät esimerkiksi rautiainen, alppivaris, pikkupensaskerttu ja sinirastas. Kallionrinteillä pesivät esimerkiksi hanhikorppikotka, partakorppikotka ja muuttohaukka. Vuorten alarinteillä tapaa kuhankeittäjää sekä rannikoilla vuorisirkkua, kerttuja, harmaalokkia ja jopa välimerenhaukkaa.[5]

Kreetan useilla pienillä kosteikkoalueilla tapaa muuttolintuaikaan esimerkiksi suohaukkoja, tyllejä, avosettejä ja harmaahaikaroita.[5]

Hallinto ja politiikka

Kreeta on yksi Kreikan 13 periferiasta (kreik. Περιφέρειες, periferia), joka on jaettu neljään hallinnolliseen alueeseen eli prefektuuriin (kreik. νομός, nomos), Haniaan, Rethymnoniin, Heraklioniin ja Lasithiin.[33] Prefektuurit jakautuvat edelleen 68 kuntaan (kreik. δήμος, dimos), joista väkiluvultaan suurin on 137 766 asukkaan (vuoden 2001 väestölaskennan mukaan) Heraklion ja pienin 97 asukkaan Gavdos.[4] Kreetalla on 15 edustajaa Kreikan 300-paikkaisessa parlamentissa.[33]

Kreetan asukkaat suhtautuvat ulkopuoliseen vallankäyttöön katkerasti, sillä Kreetan historia on täynnä itsenäisyystaisteluita. Tavallisesti Kreetan johtajat on nimitetty virkoihinsa Ateenassa, mutta vuonna 1994 koko Kreikassa suoritettiin paikallinen itsehallintouudistus, jonka seurauksena valtaa hajautettiin. Uudet paikallishallinnon edustajat saivat nyt vähitellen ottaa esimerkiksi talouspolitiikkaa, kouluja, sairaaloita ja teitä vastuulleen. Kreikan keskushallinnon tehtäviin puolestaan kuuluvat edelleen ulkopolitiikka, puolustus sekä järjestykseen ja lakiin liittyvät asiat. Kreeta hyötyy Euroopan unionista, sillä monia hankkeita rahoitetaan EU:n rahastoista.[33]

Talous

 
Tori saaren pääkaupungissa Heraklionissa.
 
Kreetan rannikolla sijaitsevalla pienellä Elafoníssin saarella on Kreetan länsirannikon toiseksi pisin uimaranta. Taustalla Kreetan korkeat vuoret.

Yleistä

Kreetalla ei juurikaan ole teollisuutta tai luonnonvaroja.[33] Teollisuus on pääasiassa posliinin ja keramiikan valmistamista, maataloustuotteiden jatkojalostamista tai rakentamiseen jotenkin liittyvää.[23] Kaivannaisista kalkkia, ligniittiä ja kipsiä kaivetaan saarella.[23] Alkutuotanto työllistää 37,9 prosenttia kreetalaisista, jalostus 12,3 % ja palvelut 49,8 %. Kreetan työttömyysprosentti on neljä prosenttia eli puolet Kreikan keskiarvosta.[42] Sesongit vaikuttavat nykyisin huomattavasti työttömyyteen ja työllisyyteen. Sesonkien aikana saarelle saapuu ulkomailta, kuten Balkanilta laitonta työvoimaa.[23]

Maatalous

Maanviljely työllistää valtaosan kreetalaisista, mutta myös kotieläinten, kuten sikojen, vuohien, lampaiden ja siipikarjan hoito on merkittävää. Saaren pinta-alasta miltei puolet oli 2000-luvun alussa lampaiden ja vuohien laidunnuksessa. Huomattavia elinkeinoja ovat lisäksi oliivin-, hedelmän- ja viininviljely. Saarella kasvatetaan esimerkiksi johanneksenleipäpuuta, mantelia, aprikoosia, viikunaa, sitrushedelmiä ja granaattiomenaa. Alankomaalainen Paul Kuipers toi 1960-luvulla saarelle muovista tehtyjä kasvihuoneita, joiden ansiosta saarelaiset voivat viljellä kurkkua, tomaattia ja vesimelonia huomattavasti enemmän. Nykyisin saarella viljellään kasvihuoneiden ansiosta myös ananasta, avokadoa ja banaania. Talviaikaan Kreetalta kuljetetaan pääkaupunki Ateenan markkinoille tavaraa.[33]

Matkailu

Matkailu on yksi saaren tärkeimmistä elinkeinoista. Ensimmäiset matkailijat saarelle saapuivat jo 1900-luvun alkuvuosina . He olivat kiinnostuneita ainoastaan minolaisten perinnöstä. Suuri määrä hotelleja rakennettiin 1960-luvulla parhaimpien uimarantojen läheisyyteen saaren pohjoisrannikolle, lähelle satamia ja lentoasemia. Näin alkoi massaturismi saarella. Huono suunnittelu on sen jälkeen haitannut turistirakentamista.[33] Kreetalle saapui 2000-luvun alussa noin kaksi miljoonaa[33] ja vuosikymmenen lopulla kolme miljoonaa matkailijaa vuodessa.[42] Pääasiassa matkailijat tulevat valmismatkoilla. Suurin matkailijaryhmä 2000-luvun alussa Kreetalla oli saksalaiset, joita saapui noin 600 000. Toiseksi eniten, 250 000, saapui brittejä, kolmanneksi eniten, 380 000, skandinaaveja ja neljänneksi eniten, 145 000, alankomaalaisia.[33]

Kreetan harrastusmahdollisuuksia ovat esimerkiksi snorklaus,[43] lainelautailu, nousuvarjolento, vesihiihto, purjehdus ja kajakointi.[44] Kreetalla on myös lukuisia vaellusreittejä,[45] kuten Espanjan Tarifasta alkava Euroopan kaukovaellusreitti 4, joka kulkee saaren poikki lännestä itään.[46] Saarella on myös golfkenttiä.[47][48]

Väestö

Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Kreetan periferiassa asui 601 159 asukasta, joista naisia oli 297 288 ja miehiä loput 303 871. Asukkaista yli kolmasosa asuu kolmessa suuressa kaupungissa. Pääkaupunki Heraklionissa asui vuonna 2001 137 766 asukasta, Haniassa 53 046 ja Rethymnonissa 31 511.[42] Agios Nikolaoksessa asui 19 677, Sitiassa 14 431 ja Ierapetrassa 22 700 asukasta.[4] Vuonna 2005 väkiluvuksi arvioitiin noin 630 000.[42]

Kreetan väkiluvun kehitys 1951–2001[49][4]
Vuosi Väkiluku Vuosi Väkiluku
1951 462 124 1988 502 000[50]
1961 483 258 1991 536 980
1971 456 642 2001 601 159
1981 502 165
Väkiluvun kehitys prefektuureittain 1951–2001[49][4]
Prefektuuri 1951 1961 1971 1981 1991 2001
Heraklion 189 637 208 374 209 670 243 622 263 868 294 312
Hania 126 524 131 061 119 797 125 856 133 060 149 163
Rethymnon 72 179 69 943 60 949 62 634 69 290 81 781
Lasithi 73 784 73 880 66 226 70 053 70 762 75 903

Kreetan väestö kasvoi vuosien 1951–1991 aikana 16 prosenttia. Samana aikana Heraklionin prefektuurin väkiluku kasvoi 39 prosenttia ja Hanian prefektuurin viisi prosenttia. Vastaavasti sekä Rethymnonin ja Lasithin prefektuurien väestö väheni neljällä prosentilla. Kreetan väkiluku väheni jokaisessa prefektuurissa vuosina 1961–1971 huonon taloustilanteen vuoksi. Kreetalaisia lähti suurin joukoin merille ja ulkomaille, kuten Australiaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.[49]

Kulttuuri

 
Kreetalainen säveltäjä ja laulaja Psarantonis esiintymässä lyyransa kanssa.

Yleistä

Kreetalaisille perhe on tärkeä, ja isä on perheen ehdoton auktoriteetti.[51] Samassa talossa saattaa joskus asua jopa kolmekin sukupolvea.[51] Perheen jälkeen tärkeimmät yhteisöt ovat laajempi suku, naapurit, työyhteisö ja koko kylä.[52]

Paikallinen murre ja tavat on onnistuttu säilyttämään kaikissa saaren neljässä prefektuurissa, mutta matkailun myötä nuoret ovat siirtyneet elannon perässä kylistä kaupunkeihin.[51]

Taide

Musiikki ja tanssi

 
Perinteistä tanssia etelärannikon Sfakiássa.

Kreetan merkittävin perinteinen soitin on lyyra-niminen kielisoitin, joka muistuttaa pienikokoista kitaraa. Lyyraa säestetään habiolilla eli paimenhuilulla, askomanturalla eli kreetalaisella säkkipillillä ja laoutolla, joka muistuttaa mandoliinia. Mantinada-lauluja soitetaan näillä soittimilla. Laulujen sanat koostuvat riimitetyistä säepareista. Kreetan länsiosasta ovat peräisin isänmaallisuutta ja urheutta korostavat, vapaustaistelijoiden laulamat rizitika-laulut. Esimerkiksi Rethymnonissa järjestetään heinäkuussa musiikkifestivaali ja elokuussa renessanssifestivaali, jossa esitetään klassista musiikkia.[53]

Tunnettuja kreetalaisia laulajia ovat Nana Mouskouri (s. 1934),[54] Rita Sakellariou (1934–1999)[55] ja Nikos Xylouris (1936–1980).[56] Muita tunnettuja muusikoita ovat Giannis Markopoulos (s. 1939)[57] ja Psarantonis eli Antonis Xylouris.[58]

Kreetalla elää myös sukupolvelta toiselle siirtyvä eeppisten runojen lausuntaperinne. Runot valoivat aikoinaan uskoa yksinäisiin, pelokkaisiin ja nuoriin vapaustaistelijoihin.[53]

Rethymnonista on lähtöisin sústa-tanssi, joka sisältää hyppyaskelia. Suurieleinen ja hidas zebétiko-tanssi puolestaan on kotoisin vuoristossa asuvien miesten keskuudesta.[53]

Maalaustaide ja kirjallisuus

Tiedosto:Nikos Kazantzakis bust.jpg
Nikos Kazantzakiksen rintakuva Ateenassa.

Kreetan renessanssiksi kutsutaan 1500- ja 1600-lukuja, jolloin taiteet kukoistivat.[18] Samana aikana kukoisti kreetalaiseksi koulukunnaksi kutsuttu maalaustaiteen koulukunta. Isä Emmanuel Tzanes ja Theodoros Poulakis olivat tämän koulukunnan huomattavia edustajia 1500- ja 1600-luvuilla. Aikakaudella eli myös esimerkiksi runoilija Vitséntzos Kornáros (1553–1613/1614), joka tunnetaan erityisesti romanttisesta eeppisestä runostaan, Erotókritos.[18] Myös Kreetalla syntynyt taidemaalari Domínikos Theotokopoulos eli El Greco (1541–1614) eli tuona aikana, mutta vaikutti Espanjassa.[59]

Heraklionista kotoisin oli kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija ja filosofi Nikos Kazantzakis (1883–1957).[60] Hänen tunnetuin romaaninsa on Kerro minulle, Zorbas,[61] jonka pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva.[62] Kreetalaiset pitävät Kazantzakista suurimpana kirjailijanaan.[61] Tunnettuja kreetalaisia runoilijoita ovat Odysseas Elytis (1911–1996),[63] joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1979,[63] Christoforos Liontakis (s. 1945)[64] ja Maro Douka (s. 1947).[65]

Uskonto

Ortodoksisen kirkon asema Kreetalla on merkittävä,[51] ja miltei kaikki kreetalaiset ovat ortodokseja.[66] Kirkkoa johtaa saarella Heraklionin arkkipiispa, ja jokaisella neljällä prefektuurilla on oma piispansa. Piispojen alapuolella ovat papit, jotka hoitavat hautaukset, kasteet ja vihkimiset. Kaikkien yläpuolella on Konstantinopolin patriarkka.[51]

Ortodoksinen kirkko ei aikoinaan antautunut turkkilaisvalloittajille. Toisen maailmansodan aikana kreetalaisluostareissa oli vastarintatoimintaa. Luostarit antoivat suojaa esimerkiksi liittoutuneiden maiden sotilaille. Kirkko on pyrkinyt jo satojen vuosien ajan säilyttämään kreikkalaista kulttuuria ja kreikan kieltä.[51]

Haniassa, Rethymnonissa, Heraklionissa ja Agios Nikolaoksessa toimii kussakin myös roomalaiskatolinen kirkko.[66]

Tapahtumat, juhlapäivät ja juhlat

 
Moní Arkádi -luostari (kreik. Μονή Αρκαδίου, Moni Arkadiou), jonka ruutivarasto räjäytettiin vuonna 1866.
 
Johannes Kastaja kuvattuna ikoniin Apteran luostarissa.

Joululla ei ole suurtakaa merkitystä Kreetalla. Joulusta loppiaiseen saakka ystävät ja sukulaiset antavat lahjoja lapsille. Uutenavuotena kreetalaiset pelaavat esimerkiksi korttia ja syövät hyvin. Loppiaisena nuoret hakevat vedestä ristin, jonka pappi on sinne heittänyt. Ennen paastonaikaa kreetalaisilla on apókries eli kolme viikkoa kestävä karnevaaliaika, joka päättyy Katharí Devtéraan eli ”puhtaaseen maanantaihin”. Tällöin kreetalaiset menevät grillaamaan luontoon esimerkiksi mustekalaa tai kalaa.[67]

Kreetan tärkein juhla on pääsiäinen,[68] jota juhlitaan ortodoksisen kalenterin mukaan 1–5 viikkoa katolista ja protestanttista aikaisemmin.[69] Ennen pääsiäistä monet kreetalaiset palaavat kotisaarelleen, minkä vuoksi lentokoneet ja laivat ovat tällöin täysiä. Hiljaisella viikolla radio- ja televisio-ohjelmat ovat enimmäkseen uskonnollisia. Lisäksi jumalanpalveluksia järjestetään monin paikoin. Pitkäperjantain ja pääsiäislauantain välisenä yönä järjestetään kulkueita, joita on edeltänyt Jeesuksen laskeminen alas ristiltä hautaamista varten. Keskiyöllä pääsiäislauantaina alkaa messu, jossa juhlistetaan Jeesuksen ylösnousemusta. Messua seuraa kirkonkellojen soitto ja ilotulitus. Aikoinaan tällöin ammuskeltiin myös kiväärillä, mutta se jouduttiin kieltämään syntyneiden kuolonuhrien jälkeen.[68] Pääsiäissunnuntaihin päättyy Katharí Devtérasta alkanut 40-päiväinen paasto,[67] jonka jälkeen syödään lampaan sisälmyskeittoa ja grillataan vartaassa kokonainen lammas.[68]

Vappuna kreetalaiset koristelevat kukkaseppelin talojen sisäänkäyntejä ja autoja sekä menevät piknikille. Juhannuksena saatetaan sytyttää juhannustulia, joiden yli sitten hypitään.[67]

Kreetan tärkeimmät perhejuhlat ovat häät ja ristiäiset, joihin ottavat osaa tavallisesti kaikki kyläläiset.[51] Naimisiin mentäessä morsiamella täytyy olla nykykäytännön mukaan talo tai asunto, johon pari voi asettua asumaan. Sulhanen tuo muuttaessaan mukanaan lastentekotaidon, työpaikan sekä makuuhuoneen kaluston. Loput tavarat saadaan häälahjoina. Myötäjäisten pyytäminen oli sallittua vuoteen 1985 saakka, mutta niiden antamista ei ole kielletty. Häitä juhlitaan monta päivää, ja vieraita voi olla satoja. Mikäli pari eroaa, nainen jää taloon ja mies joutuu lähtemään.[52]

Joillain paikkakunnilla on yhteyksiä pyhimyksiin, joiden nimikkopäiviä juhlistetaan kirkoissa.[68] Samoin pyhimysten kaimat juhlivat nimipäiviään. Nimipäivät ovat Kreikassa syntymäpäiviä tärkeämpiä.[69][49]

Ajankohta Nimi Muuta
1.–7. tammikuuta Loppiainen Kautta saaren kasteseremonioita
Tammikuu Karnevaalit Naamiaisia ja kulkueita ennen paaston alkua
Maalis–huhtikuu (siirtyvä) Pääsiäinen
25. maaliskuuta Vuoden 1812 kapinan muistoksi vietettävä itsenäisyyspäivä Paraateja ja tansseja
23. huhtikuuta Lampaanjakopäivä Päivää vietetään Asigoniássa
1. toukokuuta Juhlistetaan kevään saapumista.
20.–27. toukokuuta Kreetan taistelun vuosipäivä Vietetään Haniassa.
24. kesäkuuta Johannes Kastajan syntymäpäivä Kreetalaiset sytyttävät kokkoja.
Kesäkuu Merenkulun viikko Näyttelyitä ja ilotulituksia.
Heinäkuun viimeinen viikko Rethymnonin viinijuhlat
15. elokuuta Marian taivaaseenastumisen päivä Yleinen vapaapäivä[67]
Elokuu Sultana-festivaali Sitiassa
25. elokuuta Saaren suojeluspyhimyksen Tituksen juhla Heraklionissa järjestetään kulkue.
29.–30. elokuuta Juhlat Johannes Kastajan muistoksi Järjestetään Rodópoun niemellä.
Lokakuu Kastanjafestivaalit
28. lokakuuta Ókhi-päivä
7.–9. marraskuuta Moní Arkádi -luostarin räjähdyksen muistopäivä Kansallinen juhlapäivä.

Lähde: [68]

Ruoka ja juoma

 
Keitettyjä etanoita tomaatin kera kreetalaisessa ravintolassa tarjoiltuna.

Kreetalaiset ovat vuosituhansien kuluessa valmistaneet ruokaa peruselintarvikkeista, kuten vuohen- ja lampaanlihasta, kasviksista, pähkinöistä, hedelmistä sekä erilaisista yrteistä. Kreetalainen keittiö on saanut vaikutteita historian saatossa myös venetsialaisilta ja osmaneilta.[70]

Kreetalainen ruokavalio koostuu perinteisesti pääosin kasvikunnan antimista, kuten täysjyväviljasta, oliiviöljystä, vihanneksista ja hedelmistä. Niitä täydennetään maitotuotteilla, kalalla, lihalla ja viinillä. Kalaa syödään usein, vaaleaa lihaa vain pari kertaa viikossa ja punaista lihaa kerran kuukaudessa. Lasi viiniä nautitaan lähes joka aterialla.[71][72]

Terveellisen kreetalaisen ruoan on useissa tutkimuksissa todettu olevan hyväksi sydämelle, laskevan kolesterolia ja korkeaa verenpainetta, vähentävän syövän, allergioiden,[73] diabeteksen ja osteoporoosin riskiä sekä estävän dementiaa ja Alzheimerin tautia.[74] Esimerkiksi Kreetalla sairastui sydäntauteihin 1960-luvun alussa 100 000 henkeä kohti yhdeksän ihmistä ja Suomen Pohjois-Karjalassa 466 ihmistä. Sittemmin Kreeta alkoi teollistua, ja sinne alettiin tuoda ulkomaisia elintarvikkeita. Tästä seurasi se, että väestö alkoi sairastua yhä enemmän ja kuolleisuustilastot muotoutuivat länsimaille tyypilliseksi. Tämän jälkeen kreetalaisen ruokavalion arvo tiedostettiin ja tehtiin suositukset.[71]

Urheilu

Heraklionlaiset jalkapallojoukkueet OFI Kreeta ja Ergotelis FC pelaavat Kreikan Superliigassa eli ylimmällä sarjatasolla.[75][76] Kaupungista on kotoisin lisäksi maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Gamma Ethnikissä pelaava Atsalenios FC. Niin ikään Heraklionista tulee koripallojoukkue Iraklio BC, joka on pelannut ylimmällä sarjatasolla A1 Ethnikissä ja toiseksi ylimmällä tasolla A2 Ethnikissä.[77] Nykyisin joukkue pelaa alemmilla tasoilla.[77]

Tunnettuja kreetalaisia urheilijoita ovat tenniksenpelaaja Eléni Daniilídou,[78] koripalloilija Andreas Glyniadakis[79] sekä jalkapalloilijat Georgios Samaras[80] ja Nikos Mahlas.[81]

Viestimet

Kreetalaisia sanomalehtiä ovat päivittäin ilmestyvät heraklionlaiset Mesogios, Patris, hanialaiset Chaniotika Nea, Agonas tis Kritis sekä Lasithiotiko Stigma Lasithin alueelta. Athlitiko Reportage on heraklionlainen urheiluun keskittynyt sanomalehti. Paikallisia aikakauslehtiä ovat puolestaan Stigmen, Candia ja Fonien.[82]

Ympäri saarta toimii useita paikallistelevisioita, jotka lähettävät muun muassa uutisia, elokuvia, dokumentteja, musiikkivideoita ja kulttuuriohjelmia.[83] Kreetalla toimii useissa paikoissa myös paikallisradioasemia.[82]

Liikenne

 
Tunneli ja silta E75-tiellä Heraklionin kupeessa.

Ruotsin Malmöstä alkava Eurooppatie 65 kulkee Kreetalla Kissamoksesta Haniaan. Pohjois-Norjan Vuoreijasta alkava Eurooppatie 75 kulkee Kreetan saarella Haniasta Heraklionin ja Agios Nikolaoksen kautta Sitiaan.[84]

Kreetan linja-autoverkko on melko tiheä, ja linja-autot poikkeavat jokaisessa reitin varren kaupungissa ja kylässä. Esimerkiksi Heraklionissa on kolme linja-autoasemaa sekä Haniassa, Rethymnonissa ja Agios Nikolaoksessa kussakin yksi.[85]

Kreikan saaristossa liikennöi lukematon määrä erilaisia laivayhtiöitä. Manner-Kreikan Pireuksesta, Ateenan kupeesta, kestää lautalla matka Haniaan kymmenen tuntia,[86] Rethymnoniin 11–12 tuntia,[87] Heraklioniin 7–11 tuntia,[88] Agios Nikolaokseen 12 tuntia[89] ja Sitiaan 15 tuntia.[90] Heraklionista lähtee lauttoja Pireuksen lisäksi ainakin Thessalonikiin, Santorinille, Naksokselle, Mykonokselle, Parokselle, Karpathokselle ja Rodokselle.[88] Myös Agios Nikolaoksesta pääsee Pireuksen lisäksi esimerkiksi Sitiaan, Rodokselle ja Karpathokselle.[89] Sitian satamasta kulkee lauttoja Pireuksen lisäksi esimerkiksi Agios Nikolaokseen, Karpathokselle ja Rodokselle.[90] Lisäksi monista muistakin satamista liikennöidään lautoilla lähikaupunkeihin.[85] Esimerkiksi etelärannikolla kulkee yhteysalus reitillä Paleóhora–Gavdos, Paleóhora–Agía Ruméli–Sfakiá, Sfakiá–Gavdos, Paleóhora–Elafoníssi.[91]

Kreetalla on lentoasemat Haniassa, Heraklionissa ja Sitiassa, joille kaikille on lentoja Ateenasta.[92] Heraklionista on lisäksi lentoja Santorinille, Rodokselle, Mykonokselle ja Thessalonikiin.[93] Haniasta lennetään myös muun muassa Thessalonikiin. Kreetalle ei ole ulkomailta suoria reittilentoja,[92] sen sijaan tilauslentoja lennetään runsaasti.[86]

Koulutus

 
Hanian teknillisen yliopiston kirjasto.

Kreetalaiset ovat muihin kreikkalaisiin verrattuna korkeasti koulutettuja.[42] Saarella toimii kreikkalaisia kouluja, joihin kaikki Kreikassa asuvat ovat hyväksyttyjä opiskelemaan.[94] Kreikkalaisille 6–15-vuotiaille koulunkäynti on pakollista. Kultakin koulutusasteelta oppilaat ja opiskelijat saavat tutkinnon, jonka avulla he voivat siirtyä seuraavalle asteelle.[95]

Saarella toimii Kreetan yliopisto, jolla on kampukset sekä Heraklionissa että Rethymnonissa.[96] Yliopistossa on noin 23 500 opiskelijaa, ja se on perustettu vuonna 1973.[97] Haniassa toimii puolestaan vuonna 1977 perustettu Kreetan teknillinen yliopisto.[98] Ensimmäiset opiskelijat kouluun otettiin lokakuussa 1984.[98]

Heraklionissa pääpaikkaansa pitää Kreetan teknologiakoulutusinstituutti (engl. Technological Education Institute of Crete), jolla on koulut myös Agios Nikolaoksessa, Sitiassa, Ierapetrassa ja Haniassa. Niin ikään Heraklionissa pääpaikkaansa pitää yksi Kreikan merkittävimmistä tutkimusorganisaatioista, Foundation for Research and Technology – Hellas (FORTH) (kreik. Ίδρυμα Τεχνολογίας και Έρευνας – ΙΤΕ), jolla on saarella viisi tutkimusinstituuttia. Heraklionin kupeessa Gouvesissa toimii myös meribiologiainstituutti.[42]

Kreetalla on yksi englanninkielinen koulu, The European School, joka sijaitsee pääkaupunki Heraklionissa. Koulu avattiin syyskuussa 2005, ja se pohjautuu kreikkalaiseen kouluun ja on maksuton. Haniassa toimii myös vuonna 1994 perustettu Suomi-koulu, jota rahoitetaan Suomen opetushallituksen tuella, koulumaksuilla sekä mahdollisilla muilla maksuilla. Suomi-koulun kannatysyhdistys on Hanian Suomalaiset ry. Suomi-koulu tutustuttaa suomalaisiin juhliin ja perinteisiin sekä pyrkii muun muassa muodostamaan suomen kieltä kohtaan myönteisen asenteen.[99]

Lähteet

  • Andersson, Per J.: Ateena ja Kreikan saaret. Ruots. alkuteos: Greklands öar och Aten, suom. Färm, Anna; Söderholm, Linda. Image Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-99247-3-9.
  • Bennett, Lindsay: Kreeta. Engl. alkuteos: Crete, suom. Sevón, Marja; Valtonen, Tero (päivitykset). Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2003. ISBN 951-31-2706-0.
  • Boatswain, Timothy; Nicolson, Colin: Matkaopas historiaan: Kreikka. Engl. alkuteos: A Traveller's History of Greece, suom. Koskinen, Kaisa; Virnes, Sirkka. Oy UNIpress Ab, 2003. ISBN 951-579-150-2.
  • Hanna, Nick: Kreeta. Engl. alkuteos: Globetrotter Travel Guide Crete, suom. Roinila, Maija. Köln, Saksa: Könemann Verlagsgesellschaft mbH, 2000. ISBN 3-8290-3261-7.
  • Tuominen-Gialitaki, Merja: Kreeta – vieraanvaraisten jumalten saari. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002. ISBN 951-31-2342-1.

Viitteet

  1. ↑ The General Secretary of the Region of Crete Περιφέρεια Κρήτης (Region of Crete). Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
  2. ↑ 01. Maantieteellisiä tietoja aihepiireittäin (Geographical data by theme) (xls) 2009. Tilastokeskus. Viitattu 20.6.2009.
  3. ↑ General elements for the Region of Crete Περιφέρεια Κρήτης (Region of Crete). Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Population of Crete (Census 2001) interkriti LTD. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l Hanna 2000, s. 8–11
  6. ↑ Crete Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 21.6.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Kurumahmut, Ali; Başeren, Hami Sertaç; Başeren, Sertaç H.: The twilight zones in the Aegean: (un)forgotten Turkish islands, s. 11. Turkish Historical Society Printing House, 2004. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2009). (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g h i Andersson 2005, s. 299–300
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l Hanna 2000, s. 12–15
  10. ↑ a b c Bennett 2003, s. 12–14
  11. ↑ a b Boatswain; Nicolson 2003, s. 9
  12. ↑ a b c d Boatswain; Nicolson 2003, s. 10–11
  13. ↑ Sänkiaho, Marianna: Välimeren alueen tulivuoret Tähtitiede, Oulun yliopisto. Viitattu 24.5.2009.
  14. ↑ a b c d e f g h i j k Hanna 2000, s. 18–19
  15. ↑ a b c d e f g h i Bennett 2003, s. 15–17
  16. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Andersson 2005, s. 301–302
  17. ↑ Previté-Orton, Charles William: The shorter Cambridge medieval history. CUP Archive, 1975. ISBN 9780521099769.
  18. ↑ a b c d e f Bennett 2003, s. 18–19
  19. ↑ a b c d e Hanna 2000, s. 20–21
  20. ↑ a b c d e Bennett 2003, s. 20–24
  21. ↑ Boatswain; Nicolson 2003, s. 218–219
  22. ↑ a b Battle of Crete The Australian Army. Viitattu 29.5.2009. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d e f g Tuominen-Gialitaki 2002, s. 80–82
  24. ↑ Boatswain; Nicolson 2003, s. 289
  25. ↑ Tuominen-Gialitaki, Merja: Kreeta – tuulten ja myyttien saari, s. 55. Suomen matkailuliitto, 1990. ISBN 951-838-061-9.
  26. ↑ a b c d e f Hanna 2000, s. 16–17
  27. ↑ a b Parassiris, Dimitris: Zeus' grave zoniana.gr. Viitattu 1.6.2009. (englanniksi)
  28. ↑ a b Hanna 2000, s. 36
  29. ↑ a b c d e f g h i j Hanna 2000, s. 6–7
  30. ↑ Lake Kournas Travel-To-Crete.com. Viitattu 22.5.2009. (englanniksi)
  31. ↑ a b c d Tuominen-Gialitaki 2002, s. 38–39
  32. ↑ Samaria -Euroopan pisin ja syvin rotko Kreeta.info. Viitattu 22.5.2009.
  33. ↑ a b c d e f g h i Hanna 2000, s. 22–23
  34. ↑ Bennett 2003, s. 76–77
  35. ↑ Hanna 2000, s. 8–11
  36. ↑ Bennett 2003, s. 76–77
  37. ↑ a b c Tuominen-Gialitaki 2002, s. 40–42
  38. ↑ Andersson 2005, s. 371–373
  39. ↑ a b c d e Tuominen-Gialitaki 2002, s. 43–44
  40. ↑ Arnaoutakis, Stavros: Kirjallinen kysymys – Kreetan uhanalaisten kotoperäisten kasvilajien suojelutoimet – E-5444/07 8.11.2007. Euroopan parlamentti. Viitattu 3.6.2009.
  41. ↑ Hanna 2000, s. 40
  42. ↑ a b c d e f Introduction to Crete interkriti LTD. Viitattu 31.5.2009. (englanniksi)
  43. ↑ Snorkelling in Crete Explore Crete. Viitattu 31.5.2009. (englanniksi)
  44. ↑ Water sports in Crete Explore Crete. Viitattu 31.5.2009. (englanniksi)
  45. ↑ Hiking in Crete Explore Crete. Viitattu 31.5.2009. (englanniksi)
  46. ↑ E4 European Ramblers’ Association. Viitattu 31.5.2009. (englanniksi)
  47. ↑ Crete golf club Hellenic Golf Federation. Viitattu 31.5.2009. (englanniksi)
  48. ↑ Golf eloundamare.gr. Viitattu 31.5.2009. (englanniksi)
  49. ↑ a b c d People of Crete sfakia-crete.com. Viitattu 7.6.2009. (englanniksi)
  50. ↑ Tuominen-Gialitaki, Merja: Kreeta – tuulten ja myyttien saari, s. 22. Suomen matkailuliitto, 1990. ISBN 951-838-061-9.
  51. ↑ a b c d e f g Hanna 2000, s. 24–25
  52. ↑ a b Tuominen-Gialitaki 2002, s. 46–49
  53. ↑ a b c Hanna 2000, s. 81–82
  54. ↑ Icon Group International, Inc: Exceptionality: Webster's Quotations, Facts and Phrases, s. 306. ICON Group International, Inc, 2008. ISBN 0546653359. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.6.2009). (englanniksi)
  55. ↑ Smith, Helena: Rita Sakellariou. guardian.co.uk, 16.8.1999. Guardian News and Media Limited. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.6.2009. (englanniksi)
  56. ↑ Rubin, Don; Nagy, Péter; Rouyer, Philippe: The World encyclopedia of contemporary theatre, s. 404. Taylor & Francis, 1994. ISBN 0415059283. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.6.2009). (englanniksi)
  57. ↑ Icon Group International, Inc: Composes: Webster's Quotations, Facts and Phrases, s. 239. ICON Group International, Inc, 2008. ISBN 0546696988. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.6.2009). (englanniksi)
  58. ↑ Psarantonis in the Nick Cave Festival at Mt Buller 15.1.2009. Melbourne, Australia: World Council of Hellenes Abroad. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
  59. ↑ Hanna 2000, s. 51
  60. ↑ Nikos Kazantzakis IMDb. Viitattu 7.6.2009. (englanniksi)
  61. ↑ a b Hanna 2000, s. 54
  62. ↑ Vios ke Politia tou Alexi Zorba Nikos Kazantzakis Museum Foundation. Viitattu 7.6.2009. (englanniksi)
  63. ↑ a b Classe, Oliver: Encyclopedia of literary translation into English, s. 404. Taylor & Francis, 2000. ISBN 1884964362. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.6.2009). (englanniksi)
  64. ↑ Konstantinou, Evangelos: Und ewig ruft Kassandra--: eine zweisprachige Anthologie griechischer und deutscher Lyrik des 20. Jahrhunderts, s. 444. Königshausen & Neumann, 2001. ISBN 3826021290. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.6.2009). (saksaksi)
  65. ↑ Merry, Bruce: Encyclopedia of modern Greek literature, s. 114. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 0313308136. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.6.2009). (englanniksi)
  66. ↑ a b Hanna 2000, s. 125
  67. ↑ a b c d Tuominen-Gialitaki 2002, s. 35–37
  68. ↑ a b c d e Hanna 2000, s. 26–27
  69. ↑ a b Hanna 2000, kartta
  70. ↑ Bennett 2003, s. 92–93
  71. ↑ a b Kreetalainen ruokavalio Taverna Georgios. Viitattu 1.6.2009.
  72. ↑ Rajala. M.: Perinteinen kreetalainen ruokavalio, osa 2. A. Vogelin Terveydenhoitouutiset, 2001, nro 6. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.6.2009.
  73. ↑ Välimeren ruokavalio suojaa Kreetan lapsia allergioilta 14.8.2007. Poliklinikka.fi. Viitattu 6.6.2009.
  74. ↑ Rajala. M.: Tutkitusti terveellistä, kevyttä ja herkullista: perinteinen kreetalainen ruoka. A. Vogelin Terveydenhoitouutiset, 2001, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.6.2009.
  75. ↑ Ο.Φ.Η. Superleague Greece. Viitattu 29.5.2009. (kreikaksi)
  76. ↑ ΕΡΓΟΤΕΛΗΣ Superleague Greece. Viitattu 29.5.2009. (kreikaksi)
  77. ↑ a b IRAKLEIO basketball team Eurobasket Inc. Viitattu 29.5.2009. (englanniksi)
  78. ↑ Eleni Daniilidou (GRE) Tennis.com. Viitattu 6.6.2009. (englanniksi)
  79. ↑ Glyniadakis,Andreas Basketpedya. Viitattu 6.6.2009. (englanniksi)
  80. ↑ Gordon, Phil: Georgios Samaras’s net gains for Celtic The Times. 6.4.2009. Times Newspapers Ltd. Viitattu 6.6.2009. (englanniksi)
  81. ↑ Cretan Personalities crete-kreta.com. Viitattu 6.6.2009. (englanniksi)
  82. ↑ a b Cretan Media creteisland.gr. Viitattu 30.5.2009. (englanniksi)
  83. ↑ Crete Television Stations - Local media.net.gr. Viitattu 30.5.2009. (englanniksi)
  84. ↑ Road Transport Infrastructure. European Agreement on Main International Traffic Arteries (AGR). Consolidated text of the AGR (TRANS/SC.1/2002/3) (PDF) 5.4.2002. United Nations Economic and Social Council. Viitattu 29.5.2009. (englanniksi)
  85. ↑ a b Bennett 2003, s. 110–111
  86. ↑ a b Andersson 2005, s. 306
  87. ↑ Andersson 2005, s. 328
  88. ↑ a b Andersson 2005, s. 344
  89. ↑ a b Andersson 2005, s. 366
  90. ↑ a b Andersson 2005, s. 369
  91. ↑ Tuominen-Gialitaki 2002, s. 26
  92. ↑ a b Bennett 2003, s. 112–113
  93. ↑ Andersson 2005, s. 18
  94. ↑ Schools in Crete livingincrete.net. Viitattu 29.5.2009. (englanniksi)
  95. ↑ Opiskelu - Kreikka Euroopan nuorisoportaali. Viitattu 7.6.2009.
  96. ↑ Kreetan yliopisto. Matkakohteena Kreeta, 2009, nro 1, s. 8. Inssimainos Oy. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 29.5.2009.
  97. ↑ Description University of Crete. Viitattu 1.6.2009. (englanniksi)
  98. ↑ a b Technical University of Crete – Welcome! Technical University of Crete. Viitattu 29.5.2009. (englanniksi)
  99. ↑ Tervetuloa Hanian Suomi-kouluun (PDF) Äänekoski-Kreikka -yhdistys ry. Viitattu 29.5.2009.

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

  • Tuominen, Merja: Kreeta – Zeuksen paratiisi. Kansankulttuuri Oy, 1985. ISBN 951-615-366-6.
  • Tuominen-Gialitaki, Merja: Kreeta – tuulten ja myyttien saari. Suomen matkailuliitto, 1990. ISBN 951-838-061-9.
 
Kreikan alueet
Alueet
Itsehallintoalueet

Athos (Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kreeta&oldid=6918519”