Kreetalainen koulukunta

bysanttilaisen maalaustaiteen suuntaus

Kreetalainen koulukunta on taidehistorian käsite, jolla kuvataan merkittävää maalaustaiteen koulukuntaa, joka kukoisti 1500–1600-luvuilla Kreetan ollessa Venetsian tasavallan vallassa ja jonka edustajat kehittivät erityisen ikonografisen tyylin sekä idän että lännen taiteellisten traditioiden ja suuntausten vaikutusten alla.

Neitsyt Marian taivaaseenastuminen, El Greco (ennen vuotta 1567, tempera ja kulta paneelille, koko 61,4 x 45 cm, Neitsyt Marian taivaaseenastumisen katedraali, Hermopolis, Syros) syntyi luultavasti El Grecon Kreikan kauden lähetessä loppuaan. Maalauksessa yhdistyy jälkibysanttilaisen ja italialaisen manierismin tyylillisiä ja ikonografisia aineksia, ja siinä on myös kreetalaisen koulukunnan aineksia.

Historia

muokkaa

Candiassa (jota nimeä venetsialaiset käyttivät Khandakaksesta, nykynimeltään Iraklion) toimi 1500-luvulla pari sataa taidemaalaria, ja he olivat järjestäytyneet killoiksi italialaisen esikuvan mukaan.[1] Itäisten ja läntisten traditioiden sekoitus ja rauhallinen ortodoksisen ja katolisen kirkon välinen vuorovaikutus synnytti saarella taiteen kultakauden ”kreetalaisen renessanssin”. Kirjallisuus ja maalaustaide kukoistivat, ja saarella oli runsaasti työhuoneita, joissa merkittävät kreetalaiset taidemaalarit loivat teoksiaan. Osa maalareista halusi noudattaa Konstantinopolin jälkibysanttilaista traditiota, kun taas toiset saivat vaikutteita Venetsian renessanssin mestareilta, kuten Giovanni Belliniltä ja Tizianilta.[2] Näiden mestareiden teoksia ja niiden jäljennöksiä oli saaren luostareissa ja kirkoissa, kun taas flaamilaisten taiteilijoiden teoksia oli Candian katolisissa kirkoissa tai varakkaiden venetsialaisten ja kreikkalaisten yksityiskokoelmissa.[1]

Taidehistoriassa erotetaan kaksi päätyyliä: maniera greca (alla greca, vastaa bysanttilaista muotokieltä) ja maniera latina (alla latina, noudattaa läntisiä tekniikoita), jotka taiteilijat tunsivat ja joita he sovelsivat aina tilanteen mukaan, ja tuloksena oli jonkinlaista ”eklektisyyttä”.[3] Toisinaan molempia tyylejä oli nähtävissä samassa kuvassa rinnakkain.[1] Merkittävimpien kreetalaisten maalareiden maine levisi kaikkialle Kreikkaan, Välimerelle ja muualle Eurooppaan. 1500-luvun alussa kreetalaisilla taiteilijoilla oli enemmän tilauksia ja heidän teoksensa olivat kysyttyjä, sillä he olivat alkaneet käyttää uusia aiheita ja mukauttaa maalaustapaansa ajan uusien suuntausten mukaan. Maineikkaita kreetalaisia taiteilijoita olivat Theofánis Strelítzas, Michaíl Damaskinós ja Geórgios Klóntzas.[2] Myös nuoren El Grecon älyllinen ja taiteellinen persoonallisuus muotoutui tässä taiteellisessa ympäristössä. El Greco oli 22-vuotias vuonna 1563, jolloin häntä luonnehdittiin eräässä asiakirjassa ”mestariksi” (maestro Domenigo), mikä tarkoitti, että hän toimi jo virallisesti maalarin ammatissa.[4]

1500-luvun jälkimmäisellä puoliskolla monet kreetalaiset taiteilijat lähtivät Venetsiaan hankkimaan toimeksiantoja ja arvostusta. Toisin kuin El Greco, muut sinne siirtyneet kreetalaiset maalarit eivät täysin muuttaneet tyyliään eivätkä työtapojaan. He vain käyttivät enemmän italialaisia aiheita, joita he muokkasivat bysanttilaiseen tyyliin. Jonathan Brown esittää analyysin siitä, miten El Greco erottautui muista Venesiassa toimivista kreetalaisista taiteilijoista, ja Richard G. Mann puolestaan väittää, että ”yksikään näistä taiteilijoista ei omaksunut renessanssin ajatuksia että muutos olisi välttämätön taideteosten luomisessa”.[5]

Kreetalaisen koulukunnan huomattavia edustajia 1500- ja 1600-luvuilla olivat Isä Emmanouíl Tzánes ja Theódoros Poulákis. Kreetalaisten maalareiden menestys jatkui siihen asti kunnes osmanit valtasivat saaren vuonna 1669.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c M. Lambraki-Plaka, El Greco-The Greek, 40-41
  2. a b M. Tazartes, El Greco, 23-24
  3. M. Lambraki-Plaka, El Greco-The Greek, 40-41
    * M. Tazartes, El Greco, 23-24
  4. N.M. Panayotakis, The Cretan Period of Doménicos, 29
  5. J. Brown, El Greco and Toledo, 76-78
    * R.G. Mann, Tradition and Originality in El Greco's Work, 88
  6. X. Papaefthimiou, Popular Aspects of the Greek Iconography (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Brown, Jonathan (1982). “El Greco and Toledo”, El Greco of Toledo (catalogue). Little Brown. ASIN B-000H4-58C-Y.
  • Lambraki-Plaka, Marina (1999). El Greco-The Greek. Kastaniotis. ISBN 960-03-2544-8.
  • Mann, Richard G. (2002). "Tradition and Originality in El Greco's Work". "Journal of the Rocky Mountain" 23: 83-110. Ladattavissa pdf-tiedostona (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Panayotakis, Nikolaos M. (1986). “"The Cretan Period of the Life of Doménicos Theotocópoulos”, Festschrift In Honor Of Nikos Svoronos, Volume B. Crete University Press.