Kri-kri (myös kreetalainen villivuohi[1]) (Capra aegagrus creticus) on uhanalainen[1] ja harvinainen villivuohen (Capra aegagrus) alalaji Kreikan Kreetan saarella ja muutamalla pienellä saarella sen vieressä. On myös mahdollista, että kannat polveutuvat villiintyneistä kesyvuohista. Kri-krin uskotaan saapuneen Kreetalle minolaisten mukana.

Kri-kri
Kri-kri Samarian rotkossa Kreetalla.
Kri-kri Samarian rotkossa Kreetalla.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Capra
Laji: Vuohi aegagrus
Alalaji: creticus
Kolmiosainen nimi

Capra aegagrus creticus
(Schinz, 1838)

Katso myös

 Commons-logo.svg Kri-kri Commonsissa

TaksonomiaMuokkaa

 
Uros.

Kri-kritä on pidetty villihvuohen (C. aegagrus) alalajina. Sittemmin tehtyjen molekulaaristen analyysien perusteella kanta saatta kuitenkin polveutua villiintyneistä kesyvuohista (C. hircus). Kannat ovat myös sekoittuneet sittemmin kesyvuohien kanssa. Kri-kri on jaettu joissain yhteyksissä kolmeen eri rotuun, cretica, pictus ja dorcas.[2]

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Urokset ovat naaraita kookkaampia. Urokset painavat 26-42 kg. Niiren säkäkorkeus on 60 cm ja naaraiden 45 cm. Molempien ruumiinpituus on noin 90 cm. Naaraiden turkin väritys on ruskea. Urokset ovat ruskeita kesäisin ja harmaita talvisin. Uroksilla on myös mustaa karvoitusta selässä, kyljillä, harteilla, rinnassa ja jalkojen etuosassa. Uroksien naama on musta ja nillä on musta parta. Naarailla ei ole partaa ja naamassa niillä on musta silmistä kuonoon kulkeva juova. Ruumiin alapuoli ja jalkojen takapuoli on valkoinen. Naarailla ja uroksilla on sarvet, jotka naarailla ovat pienemmät. Sarvien pituus on uroksilla 90 cm ja naarailla 33 cm.[2] Kri-krin sarvet ovat kaartuvat.[3]

Kri-kri muistuttaa ulkonäöltään enemmän villivuohia, kuin kesyvuohi. Kri-kri on kuitenkin villivuohia pienempi ja jonkin verran värikkäämpi.[2]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Kri-kritä tavataan vain Kreikalle kuuluvalla Kreetan saarella sekä muutamilla sen edustan pienillä asumattomilla saarilla,[3] kuten Iraklionin edustan Díalla[1] ja Néa Kydonían edustan Ágioi Theódoroilla.[4] Manner-Kreetalla se elää vaikeakulkuisessa Lefká Óri -vuoristossa ja laiduntaa ainoastaan yöaikaan, joiden vuoksi kri-kritä nähdään vain harvoin luonnossa.[3] Esimerkiksi Lefká Óri -vuoristossa sijaitsevassa Samarián rotkossa eli 2000-luvun alussa noin 300 kri-kritä, mutta sielläkin lajia tavataan äärimmäisen harvoin.[5]

ElintavatMuokkaa

 
Villivuohia kuvattuna minoalaisessa rhytonissa Zákrokselta.

Kri-krit liikkuvat tavallisesti 2–5 yksilön pienissä ryhmissä. Suurempiin laumoihin saattaa kuitenkin kuulua jopa 34 yksilö. Täysikasvuiset urokset liikkuvat usein yksin. Ravinnokseen ne käyttävät kasvien varsia ja versoja, ruohoja, sekä puiden ja pensaiden lehtiä. Ne ruokailevat yleensä varhain aamulla ja iltaisin. Muun päivän ne viettävät kivikkojen tai luolien suojassa.[2]

Kri-krit lisääntyvät lokakuun ja marraskuun välillä. Tiineys kestää 148-160 päivää ja poikasia on kerrallaan yksi. Emo imettää kuusi kuukautta. Naaraista tulee sukukypsiä 2–2,5-vuoden ikäisinä ja uroksista 1,5–3-vuoden ikäisinä.[2]

Uhat, suojelu ja ihminenMuokkaa

Minolaisen kulttuurin taiteessa kri-kri oli suosittu aihe.[3] Kantaa ei pidetä Kreetan endeemisenä lajina, vaan mahdollisesti se päätyi saarelle minoalaisten mukanaan tuomana.[2] Laji metsästettiin miltei sukupuuttoon, ja nykyisin se on Kreetan harvinaisin eläin.[3] Vielä vuonna 1960 lajin kanta oli alle 200 yksilöä. Nykyisin niitä on ehkä alle 2 000. Kantaa uhkaava risteytyminen kesyvuohien kanssa.[2]

LähteetMuokkaa

  • Hanna, Nick: Kreeta. Engl. alkuteos: Globetrotter Travel Guide Crete, suom. Roinila, Maija. Köln, Saksa: Könemann Verlagsgesellschaft mbH, 2000. ISBN 3-8290-3261-7.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Hanna 2000, s. 40
  2. a b c d e f g José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 352-353. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6. (englanniksi)
  3. a b c d e Hanna 2000, s. 10
  4. Agia Marina, Chania Crete Greekhotel.com. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  5. Hanna 2000, s. 114