Avaa päävalikko

Hanhikorppikotka (Gyps fulvus) Aasiassa ja Etelä-Euroopassa pesivä korppikotkalaji, joka on eksynyt joitakin kertoja myös Suomeen.

Hanhikorppikotka
Eagle bokeh II.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Korppikotkat Gyps
Laji: fulvus
Kaksiosainen nimi

Gyps fulvus
(Hablitz, 1783)

Gyps fulvus distribution map.png
Alalajit
  • G. f. fulvescens
  • G. f. fulvus
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Hanhikorppikotka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hanhikorppikotka Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Hanhikorppikotkan pituus on 93–110 cm ja siipien kärkiväli 234–269 cm. Aikuinen hanhikorppikotka painaa 6,2–11,3 kg (ääritapauksissa 4,25–15 kg), 15 eteläeurooppalaisen yksilön keskipaino oli 7,436 kg.[2][3]

LevinneisyysMuokkaa

Hanhikorppikotkia elää Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Suomessa laji on tavattu 14 kertaa, ensi kertaa noin vuonna 1910 Kuusamossa ja viimeksi 22. huhtikuuta – 1. toukokuuta 2007 Kymenlaaksossa, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä.[4][5]

ElinympäristöMuokkaa

Hanhikorppikotka viihtyy auringossa ja on aktiivisimmillaan auringon paistaessa. Alpit ja muut korkeat vuoristot ovat hanhikorppikotkien eniten suosimaa elinaluetta.

LisääntyminenMuokkaa

Hanhikorppikotka munii kerrallaan vain yhden munan. Haudonta-aika on 48–58 ja pesäpoikasaika 120–132 vuorokautta.[2]

RavintoMuokkaa

Hanhikorppikotka syö pääasiassa haaskoja.

 
Hanhikorppikotka
 
Gyps fulvus

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Gyps fulvus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  2. a b Ferguson-Lees & Christie: Raptors of the World. Houghton Mifflin Company, 2001. ISBN 0-618-12762-3. (englanniksi)
  3. Dunning: CRC Handbook of Avian Body Masses, Second Edition, s. 51. CRC Press, 2007. ISBN 1-4200-6444-4. (englanniksi)
  4. RK:n hyväksymät havainnot Suomesta BirdLife Suomi. Viitattu 24.7.2009.
  5. Helsingin Sanomat 23.4.2007 Luettu 23.4.2007

Aiheesta muuallaMuokkaa


Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.