Tuhka

palamisjäännös

Tuhka on orgaanisten aineiden, varsinkin kasvi- ja eläinsolukkojen mutta myös kivihiilen palaessa jäljelle jäävä jauhemainen palamisjäännös.

Nuotion tuhkaa
Kivihiilen tuhkaa

Puun tuhkaa voidaan käyttää lannoitteena. Sitä vastoin kivihiilen tuhka on kasveille myrkyllistä.[1]

Myös vulkaanista tuhkaa kutsutaan tuhkaksi, mutta se koostuu kivi- ja lasihiukkasista, ei orgaanisista palamisjäänteistä. Tulivuoren tuhkasta syntynyttä kiveä sanotaan tuffiksi.

Koostumus muokkaa

Kasvien tuhka sisältää kaliumin, natriumin, kalsiumin, magnesiumin ja raudan silikaatteja, fosfaatteja, sulfaatteja ja karbonaatteja.

Puun palaessa tuhkaa muodostuu puulajista riippuen 0,43–1,82 prosenttia puun painosta.[2]

Puun tuhkan koostumus riippuu myös palamis­lämpö­tilasta. Jos lämpötila on noin 600 °C, tuhka sisältää runsaasti kalium- ja kalsiumkarbonaattia. Jos se on merkittävästi korkeampi, jopa 1 400 °C, tuhka sisältää näiden sijasta pääasiassa kalium- ja kalsiumoksidia, sillä tarpeeksi korkeassa lämpötilassa karbonaatit hajoavat vastaaviksi oksideiksi sekä hiilidioksidiksi, joka kaasu­maisena aineena poistuu ilmaan. Lisäksi eräät tuhkan ainekset poistuvat korkeissa lämpö­tiloissa toisia herkemmin lentotuhkana savun mukana ilmaan, mikä sekin vaikuttaa osaltaan tuhkan koostumukseen.[2]

Tärkeimpiä kasvien tarvitsemia ravinteita eri puiden sekä kivihiilen tuhka sisältää tyypillisesti seuraavina pitoisuuksina, prosentteina:[3]

kaliumia kalkkia fosforia
Koivu 10 25 6
Kuusi 9 32 3
Mänty 9 45 5
Kivihiili 0,2 3,5 0,2

Vähäisessä määrin puun tuhka sisältää monia muitakin alkuaineita kuten rautaa, mangaania, booria, kuparia ja sinkkiä, usein myös raskas­metalleja. Typpeä tuhka ei sisällä[4][5], koska puun tai muun poltto­aineen palaessa siinä oleva typpi poistuu vapaana typpi­kaasuna ilmaan.

Käyttö muokkaa

Puun, turpeen tai eläin­peräisten aineiden poltosta syntyvää tuhkaa voidaan käyttää lannoitteena.[6] Puun tuhkaa käytetään myös maaperän kalkitsemiseen.[5] Lannoitteeksi se sopii erityisen hyvin hedelmäpuille ja marjapensaille.[5] Emäksisyytensä vuoksi se ei kuitenkaan sovi käytettäväksi lannoitteena siellä, missä maaperä muutoinkin on emäksistä, koska tällöin ravinteet sitoutuvat tiukemmin maaperään eivätkä kasvit kykene käyttämään niitä hyväkseen. Tuhka ei myöskään sovi lannoitteeksi sellaisille kasveille, jotka paremmin menestyvät happamassa maaperässä. Sellaisia ovat esimerkiksi peruna[4] sekä jotkin koristekasvit kuten alppiruusut ja hortensiat.[5]

Maakasvien tuhkasta voidaan myös valmistaa uuttamalla potaskaa, meri­kasvien tuhkasta soodaa.[3] Tuhkaa voidaan käyttää soraan ja murskeeseen sekoitettuna myös tien­rakennuksen materiaalina.[7]

Teollisuusjätteiksi luokiteltavat tuhka ja kuona muodostavat lämpövoimaloiden jätteinä kokonaisjätteestä suuren osan erityisesti niissä maissa, joissa lämpövoimateollisuus käyttää suuria määriä heikkolaatuista hiiltä.[8]

Lähteet muokkaa

  1. ”Tuhka”, Iso tietosanakirja, 14. osa (Troopillinen–Wasenius), s. 98. Otava, 1938.
  2. a b Wood Ash Composition as a Function of Furnace Temperature. Biomass and Bioenergy, 1992, nro 4. doi:10.1016/0961-9534(93)90032-Y. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b ”Tuhka”, Pieni tietosanakirja, 4. osa (San Remo – Öölanti), s. 867. Otava, 1927. Teoksen verkkoversio.
  4. a b Lerner, Rosie: Wood Ash in the Garden 16.11.2000. Purdue University Consumer Horticulture. Viitattu 28.01.2018.
  5. a b c d Tuhkan käyttö puutarhassa Puutarha.net. Viitattu 13.9.2014.
  6. Tuhkan käyttö lannoitteena Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Arkistoitu 29.1.2018. Viitattu 12.9.2014.
  7. Tuhka tienrakennuksen materiaalina Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Viitattu 12.9.2014.
  8. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n teollisuus- ja kaivosjätteen käsittely ja hyödyntäminen kaupallisiin ja ympäristötarkoituksiin” (2012/C 24/03) Euroopan unionin virallinen lehti. 28.1.2012. Euroopan komissio. Viitattu 27.5.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuhka.