Perhe
Perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot, joilla ei ole lapsia.[1]
Perheeseen kuuluu tyypillisesti kaksi henkilöä sekä heidän (yhteiset tai jommankumman) jälkeläiset eli lapset. Mikäli perheeseen kuuluu vähintään yksi alaikäinen eli alle 18-vuotias lapsi, perhettä kutsutaan lapsiperheeksi.[2] Jos henkilöllä on lapsia, häntä kutsutaan äidiksi tai isäksi. Äiti ja isä elävät yhdessä joko avioliitossa tai avoliitossa. Myös kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä tai yksinhuoltaja ja lapsi (tai lapset) voivat muodostaa perheen.
Perheen yksiselitteinen määrittely on osoittautunut ongelmalliseksi kaikilla yhteiskunnan toiminnan tasoilla ja perhe onkin jatkuvan määrittelykamppailun kohde. Käsitteenä perhe on normisidonnainen ja liittyy vallankäyttöön. Esimerkiksi perheen psykoterapeuttisessa hoidossa (perheterapiassa) perheen määrittely liittyy läheisesti siihen, keitä ovat ne perheenä elävät henkilöt, joita yhdistää samasta ongelmasta puhuminen. Lastensuojelu korvaa biologisten vanhempien muodostaman perheen sosiaalisella perheellä. Laitoksissa kirjoilla olevista henkilöistä ei muodosteta perheitä. Sitä vastoin yksityisesti sijoitetut lapset kuuluvat perheeseen.
Monissa ei-moderneissa kulttuureissa, kuten monilla metsästäjä-keräilijäheimoilla, on yleistä kiinteiden parisuhteiden puute ja perhettä kollektiivisempi tapa hoitaa lapsia. Käsitys perheestä vaihtelee yleensäkin eri kulttuureissa ja eri aikoina.
PerhemuotojaMuokkaa
YdinperheMuokkaa
- Pääartikkeli: Ydinperhe
Ydinperhe on lapsiperhe, jossa vanhempina ovat lapsien biologiset vanhemmat. Länsimaissa ydinperheestä tuli eräänlainen ihanne 1900-luvun puolivälissä. Ensimmäiset jäljet ydinperheestä ovat nuorakeraamisen kulttuurin hautauksista neoliittiselta kivikaudelta noin 4 600 vuoden takaa.[3]
UusperheMuokkaa
Uusperheiksi kutsutaan sellaisia perheitä, jossa isällä ja/tai äidillä on lapsia aiemmasta perhesuhteesta.
Perheillä oli ennen myös palvelusväkeä piikoja ja renkejä, jotka saattoivat tulla perheen kanssa niin läheisiksi, että heidät miellettiin osaksi perhettä.
MarginaalimuodotMuokkaa
Marginaaliperheet ovat yhteiskunnan valtavirtauksesta poikkeavia perhemuotoja, joiden taustalla ovat taloudelliset, uskonnolliset tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät tekijät.
SateenkaariperheMuokkaa
Sateenkaariperheellä tarkoitetaan sellaista lapsiperhettä, joka ei muodostu heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille. Näitä ovat esimerkiksi nais- tai miesparin perheet tai ei-heteroseksuaalisen yksinhuoltajan perheet tai perheet, joissa on enemmän kuin kaksi vanhempaa.[4]
PerhemuodostelmaMuokkaa
Ydinperhettä laajempia kokonaisuuksia eli perhemuodostelmia syntyy, kun sukulaiset ja ystävätkin ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa perheenjäsenten kanssa.
Abstraktit perhemuodostelmatMuokkaa
Abstrakteja perhemuodostelmia ovat biologisen perheen ulkopuolella sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyneet ryhmät, joista saadaan henkistä vahvistusta ja joissa myös usein edistetään yhteiskunnallista kasvua. Abstrakteja perhemuotoja ovat esimerkiksi erilaiset kulttuurilliset perheet, poliittiset perheet sekä työ- ja harrastusperheet.
SuurperheMuokkaa
- Pääartikkeli: Suurperhe
Sosiologiassa suurperheellä usein tarkoitetaan perhettä, jossa asuu kolme tai useampia sukupolvia (vertikaalinen) ja/tai useita sisaruksia (ydinperheitä) samassa taloudessa.
Suomessa suurperheeksi lasketaan perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi vähintään kolme lasta. Suurperheitä hankitaan usein myös uskonnollisen vakaumuksen vuoksi: Suomessa suurperheet ovat yleisiä vanhoillislestadiolaisilla ja Herran kansalaisilla.
Perhe ja yhteiskuntajärjestelmäMuokkaa
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Merkitty lähde ei tue väitettä että markkinataloudessa perheellä on automaattisesti hyvät mahdollisuudet tai että sosialismissa tai kommunismissa perheet automaattisesti yritetään tuhota. Lähde on muutenkin yli sata vuotta vanha. |
Perheen alkuperäinen tarkoitus on turvata jäsentensä elatus ja elämä. Perhe on perinteisesti turvannut jäsenilleen ruoan ja asunnon. Tätä perinnettä jatkaa myös Suomen nykyinen lainsäädäntö, johon sisältyy aviopuolisoiden elatusvelvollisuus. Kun avoparisuhteet ovat yleistyneet, on yhdenmukaistettu yhteiskunnan tukia, jotta eri parisuhdemuotoja voitaisiin kohdella samanvertaisesti.
Perinteisessä avioliittomallissa avioliitto ja perhe liittyvät keskeisesti yhteen ja niillä näyttää olevan vahva asema edelleenkin. Suomessa vallitseva 1900-luvun alussa luotu pohjoismainen avioliittomalli on maallistuneempi kuin muualla Euroopassa. Pohjoismaisessa mallissa painotetaan tasa-arvoa, hyvinvointia ja vaurautta. Se muistuttaa paremminkin kahden henkilön välistä vapaata riippumatonta sopimusta kuin sellaista avioliittoa, jota säätelevät ulkoiset valtatekijät suku, omaisuus, kirkko ja valtio. On jopa ehdotettu perheen perustaksi avioliitosta riippumatonta, yksilöllisyyteen perustuvaa yhteistalousmallia, jossa sovittaisiin osapuolten työnjako ja varojen käyttö sekä periaatteet yhteiselämän mahdollisen purkautumisen varalta.[5]
HistoriaMuokkaa
Raamatun Vanhan testamentin mukaan elämä muinaisessa Israelissa perustui perheen ympärille. Juutalaisperheen päähenkilönä toimi aviomies, jolla saattoi olla useita vaimoja sekä vapaita että orjia. Miehen määräysvalta perheen muihin jäseniin oli rajaton ja vaimo oli hänen omaisuuttaan. Vaimon arvo kuitenkin kohosi hänen synnyttäessä lisää lapsia. Lapsirikkaudella oli erittäin suuri merkitys muinaisessa Israelissa.
Vanhemmat valitsivat lapsilleen puolison ja isän eläessä perheen poikien perheet jatkoivat elämää samassa taloudessa, tyttärien siirtyessä muualle. Jos poikia oli useita, saattoi syntyä suurperhe. 1 Mooseksen 46:27 mukaan Jakobin perheeseen kuului 70 jäsentä, se kuitenkin hajosi pienemmiksi perheiksi isän kuoltua. Sukulaisuussuhteissa isä koki suurempaa solidaarisuutta omaa sukuaan kuin vaimon sukua kohtaan. Verikostossa veriheimolainen oli velvollinen kostamaan koko suvun puolesta. Miespuolisen jälkeläisen takaamisella tarkoitetaan lankoutta eli leviraattiavioliittoa.
Perheen tyttärillä oli arvoa ainoastaan työvoimana ja naitettaessa, jolloin heistä sai rahaa naimakaupassa. Perintöoikeus oli perheen pojilla, jolloin esikoispoika sai kaksinkertaisen osuuden suhteessa nuorempiin veljiinsä. Tytär saattoi periä siinä tapauksessa ettei ollut poikia. Joskus orjatkin saatettiin laskea perheen jäseniksi, jolloin hänellä oli varsin turvattu asema. Perhe saattoi muodostaa myös kulttiyhdyskunnan, jossa isä toimi eräänlaisena pappina.
Antiikin Kreikassa perhe-elämä näyttää noudattaneen samoja periaatteita. Vaimo oli miehensä alamainen sekä lain edessä kuin käytännössäkin. Perheen tyttärien tuli olla täysin tottelevaisia isäänsä kohtaan, joka myös päätti tyttärien avioliitosta. Mies avioitui Kreikassa suhteellisen iäkkäänä, yleensä noin 30-vuotiaana, vaimo saattoi olla toistakymmentä vuotta nuorempi. Antiikin Kreikassa arvostettiin perheonnea, mutta jos sitä ei ollut, tyydyttiin mukavuuteen ja kompromisseihin. Vaimon odotettiin keskittyvän kodinhoitoon, mutta varattomien miesten vaimot saattoivat käydä töissä kodin ulkopuolella.[6]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Perhe Tilastokeskuksen määritelmän mukaan
- ↑ Lapsiperhe Tilastokeskuksen määritelmän mukaan
- ↑ Colin Renfrew and Paul Bahn: Archeology: Theories, Methods and Practice, s. 444. Thames & Hudson, 2016.
- ↑ http://www.seta.fi/fi/setafi49.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Katri Otonkorpi-Lehtoranta ja Hanna Ylöstalo: Seksuaalisuudesta hoivaan läheissuhteiden sääntelyssä (Kirja esittely 1/2013, Vaihtoehto avioliitolle.) Kulttuuritutkimus. 1/2013. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.2.2021. [vanhentunut linkki]
- ↑ Nathaniel Harris: ”Naiset, avioliitto ja seksi”, Antiikin Kreikka, s. 70. Suomentanut Veikko Ahola. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5905-3.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Utrio, Kaari: Perhekirja: Eurooppalaisen perheen historia. Helsinki: Somero: Tammi: Amanita, 2001 (1. painos 1998). ISBN 951-31-2285-9.
- Kai Häggman: Perheen vuosisata: perheen ihanne ja sivistyneistön elämäntapa 1800-luvun Suomessa (Suomen historiallinen seura, 1994) ISBN 951-8915-85-7 (nid.)
- Familia. 6: Ydinperheen aika [toim. Kaari Utrio] (Tammi, 1997) ISBN 951-31-0508-3 (1/2 n., 6. osa)
- Yesilova, Katja: Ydinperheen politiikka. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-094-7.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Monimuotoiset perheet -portaali
- Brake, Elizabeth & Millum, Joseph: Parenthood and Procreation The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Satz, Debra: Feminist Perspectives on Reproduction and the Family The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Yle Olotila: Isänä toisen miehen lapsille
- Findikaattori - Perheet perhetyypin mukaa (aikasarja vuodesta 1992 alkaen)
- Sateenkaariperheet ry:n kotisivut