Verikosto

Verikosto (ital. vendetta)[1][2] on loukkausten kostamista loukkaajan koko suvulle. Keskitetyn oikeusjärjestelmän kehittyminen poisti verikoston, mutta sitä esiintyy edelleen.[1] Verikosto korvaa paimentolaiskulttuureista puuttuvan keskitetyn valtiokoneiston tarjoaman avun. Tällaisessa tilanteessa jokainen joutuu puolustamaan itseään, jolloin vastaväkivallan uhka toimii tehokkaana suojautumiskeinona.[3] Suomessa verikostoa esiintyy edelleen romanien keskuudessa.

Verikosto hylättiin jo noin 700-luvulla eaa. arkaaisen ajan Kreikassa. Sen tilalle otetiin kaupunkivaltion asukkaiden yhdessä organisoimat vastatoimet murhaajaa vastaan: murhaajasta tehtiin saastunut eli henkipatto. Verikosto oli tosin Kreikassa koskenut vain aatelissukujen keskinäisiä suhteita (surmatun suvun velvollisuutena oli surmata verityön tekijä), mutta tästä seurasi helposti tuhoisa veritöiden kierre. Murhaa tarkoittavan authentēs-sanan merkityksen muuttuminen osoittaa muutoksen: alun alkaen se tarkoitti oman sukulaisensa murhannutta ja vähitellen myös suvun ulkopuolista, jonka teon vastenmielisyyttä korostettiin tällä tunnepitoisella sanalla. Lopulta sana tarkoitti kenet tahansa murhannutta. Murhaa alettiin pitää rikoksena koko yhteisöä vastaan, ei pelkästään uhrin sukulaisille kuuluvana asiana. Solonin aikana säädettiin kirjoitettu laki, johon rikokset ja rangaistukset oli kirjattu.[4]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Suomalainen tietosanakirja 11, Pikatieto pj–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5152-0.
  2. Korpela, Jukka K.: vendetta Pienehkö sivistyssanakirja. Viitattu 19.12.2010.
  3. Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008.
  4. Jean-Pierre Vernant: Kreikkalaisen ajattelun alkuperä, s. 84–88. Suomentanut Tuomas Parsio. Helsinki: Tutkijaliitto, 2009. ISBN 978-952-5169-35-5.


Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.