Tämä artikkeli kertoo linnusta, tyllikankaasta on erillinen artikkeli.

Tylli (Charadrius hiaticula) on kahlaajiin kuuluva rantalintulaji.

Tylli
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurmitsat Charadriidae
Suku: Tyllit Charadrius
Laji: hiaticula
Kaksiosainen nimi

Charadrius hiaticula
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Tylli Wikispeciesissä
  Tylli Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Tyllillä on harmaanruskea selkä ja siivet, valkea vatsa ja musta nauha kaulassa. Päässä on ruskea lakki, valkoinen otsa, musta naamio silmillä ja lyhyt oranssi-musta nokka. Jalat ovat oranssit. Lennossa siivellä näkyy valkoinen pitkittäisjuova. Pituus 18–20 cm, siipien kärkiväli 40–57 cm ja paino 40–80 g. Laji on saanut nimensä äänestään ’tyl-li’. Soidinlennossa koiras lentää matalalla ympyrää ja laulaa hiljaa.

Vanhin suomalainen rengastettu tylli on ollut 14 vuotta 1 kuukautta vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen vähintään 20 vuoden 9 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys

muokkaa

Pohjois-Euraasia, Grönlanti, Islanti ja Luoteis-Kanada. Talvehtii Pohjois-Afrikassa tai Välimerellä. Eteläisimmät pesijät Ranskassa ja Britteinsaarilla saattavat talvehtia pesimäseuduillaan. Euroopan pesimäkanta on noin 100 000 paria. Suomessa pesii rannikolla ja saaristossa sekä Pohjois-Suomessa myös sisämaassa. Suomen pesimäkanta on noin 10 000 paria. Saaristossa pesivien tyllien määrä on vähentynyt hälyttävästi. Muuttolintu, joka saapuu keväällä maaliskuun lopulla ja huhtikuussa, ja lähtee syksyllä heinä–syyskuussa. Arktiset tyllit muuttavat Suomen kautta toukokuussa.

Elinympäristö

muokkaa

Avoimilla lyhytkasvuisilla tai paljailla rannoilla ja tulvaniityillä. Tunturi-Lapissa pesii myös palsasoilla. Etelä-Suomen rannikolla pesii myös täytemaa-alueilla ja muissa keinotekoisissa paikoissa. Muuttoaikoina tavataan varsinkin lietteisillä rannoilla.

Lisääntyminen

muokkaa
 
Tyllin muna.
 
Tylli Kolarissa.

Pesä tehdään maahan hyvin lyhyen kasvillisuuden alueelle tai paljaalle kalliolle tai soralle. Jos peto näyttää lähestyvän pesää, emo alkaa nilkuttaa kauemmaksi teeskennellen haavoittunutta, ja houkuttelee uhkaajan pois pesältä. Munia on 4, uusintapesissä 2–3, vanhemmat hautovat niitä vuorotellen yhteensä 23–25 päivää. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja oppivat lentämään noin 25 päivää vanhoina.

 
Tyllin pesä merenrannalla Ruotsin Piteåssa.

Ravinto

muokkaa

Tylli syö hyönteisiä ja muita pikkuötököitä. Pääasiallisena ravintona vedessä elävät selkärangattomat.

Nimi tylli on onomatopoeettinen eli se jäljittelee linnun ääntelyä. Nimitys vakiintui tarkoittamaan tätä lintua 1920-luvulla, sitä ennen niminä olivat mm. rantasipi ja tyllikurmitsa.

Lähteet

muokkaa
  1. BirdLife International: Charadrius hiaticula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.5.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Tylli – Charadrius hiaticula Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Tylli Lintukuva-verkkopalvelussa