Onomatopoeettinen

ääntä jäljittelevä sana

Onomatopoeettinen tai onomatopoieettinen (kreik. onomatopoiesis, suom. nimen sepittäminen) on ääntä muistuttava tai jäljittelevä sana tai sanonta. Esimerkiksi: ammua, hohottaa, hauva, kolke, kumista, raksua, sihistä, narskua. Myös huudahdus tai ilmaus, joka matkii ääntä, mutta ei sinänsä tarkoita mitään esinettä tai asiaa (esimerkiksi kling, titityy).

Onomatopoeettiset eläinten nimet muokkaa

Joillain eläinlajeilla, varsinkin ääntelystään tunnetuilla linnuilla, on onomatopoeettinen nimi. Suomen kielessä onomatopoeettisia lintujen nimityksiä ovat esimerkiksi kuikka, kukko, uikku, räkättirastas (räkättää), ruisrääkkä (rääkii), tiltaltti, tikka (tikittää nokkiessaan puuta), pulu (pulputtaa), riekko (riekkuu), huuhkaja (huhuilee), kurppa, naakka, viklo ja kuovi.

Ääninäytteet
Wahwah-efekti sähkökitaralla soitettuna. Wahwah (wauwau) on onomatopoeettinen sana joka juontuu efektin soinnista.
Tilutusta sähkökitaralla. Nimi tilutus tulee kitaran soinnista joka kuulostaa onomatopoeettisesti sanottuna "tilulilu".

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Muissa kielissä muokkaa

 
Japanilaisen äänisymbolismin esimerkki: "jaan!".

Japanin kielessä on joukko "mimeettisiä" sanoja (giongo/giseego/gitaigo), joita ei ole oppikirjoissa tai sanakirjoissa mutta ovat osa kulttuuria ja päivittäistä kommunikointia.[1] Japanilainen äänisymbolismi sisältää onomatopoeettisten sanojen (kuten eläinten ja esineiden äänien) lisäksi ideofonisia tai symbolisia sanoja, jotka kuvaavat fyysisiä ja tunteellisia tiloja.[2]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Shoko Saito Hamano: The Sound-Symbolic System of Japanese. Floridan yliopisto, 1986. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Naomi Sharlin: Sounds Like…: Understanding Japanese Sound Symbolism (PDF) swarthmore.edu. joulukuu 2009. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.