Onomatopoeettinen

Onomatopoeettinen eli onomatopoieettinen (kreik. onomatopoiesis, suom. nimen sepittäminen) on ääntä muistuttava tai jäljittelevä sana tai sanonta. Esimerkiksi: ammua, hohottaa, hauva, kolke, kumista, raksua, sihistä, narskua. Myös huudahdus tai ilmaus, joka matkii ääntä, mutta ei sinänsä tarkoita mitään esinettä tai asiaa (esimerkiksi kling, titityy).

Onomatopoeettiset eläinten nimet

Joillain eläinlajeilla, varsinkin ääntelystään tunnetuilla linnuilla, on onomatopoeettinen nimi. Suomen kielessä onomatopoeettisia lintujen nimityksiä ovat esimerkiksi kuikka, kukko, uikku, räkättirastas (räkättää), ruisrääkkä (rääkii), tiltaltti, tikka (tikittää nokkiessaan puuta), pulu (pulputtaa), riekko (riekkuu), huuhkaja (huhuilee), kurppa, naakka, viklo ja kuovi.

Ääninäytteet

Wah-wah

Wahwah-efekti sähkökitaralla soitettuna. Wahwah (wauwau) on onomatopoeettinen sana joka juontuu efektin soinnista.

Tilutus

Tilutusta sähkökitaralla. Nimi tilutus tulee kitaran soinnista joka kuulostaa onomatopoeettisesti sanottuna "tilulilu".

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Muissa kielissä

Japanilaisen äänisymbolismin esimerkki: "jaan!".

Japanin kielessä on joukko "mimeettisiä" sanoja (giongo/giseego/gitaigo), joita ei ole oppikirjoissa tai sanakirjoissa mutta ovat osa kulttuuria ja päivittäistä kommunikointia. Japanilainen äänisymbolismi sisältää onomatopoeettisten sanojen (kuten eläinten ja esineiden äänien) lisäksi ideofonisia tai symbolisia sanoja, jotka kuvaavat fyysisiä ja tunteellisia tiloja.

Lähteet

• Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X.