Vähähiilihydraattinen ruokavalio

erityisruokavalio

Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) eli karppaus (johdettu englanninkielisestä nimityksestä low carb) on erityisruokavalio, joka perustuu hiilihydraattien määrän rajoittamiseen. Alakarppauksella eli ketoruokavaliolla tarkoitetaan ketogeenista ruokavaliota, jossa nautitaan hyvin niukasti tai ei lainkaan hiilihydraatteja.

Esimerkki vähähiilihydraattisen ruokavalion mukaisesta lounaasta: munakas vihannesten ja juuston kera

Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa nautitaan proteiinia aineenvaihdunnan, lihasmassan koon, liikkumisen ja asuinpaikan ilmaston sanelema yksilöllinen optimimäärä ja loppu energiantarve katetaan ennen kaikkea ravintorasvojen avulla.

Hiilihydraatin päivittäinen enimmäissaanti vaihtelee ruokavalion eri versioissa alle 20 gramman ja noin 100 gramman välillä. Jos yksilö harrastaa esimerkiksi poikkeuksellisen paljon liikuntaa, enimmäismäärää voidaan nostaa tarpeen mukaan. Hiilihydraattien lähteistä pyritään suosimaan esimerkiksi vihanneksia ja marjoja tai muita hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja ja välttämään leivän kaltaisia nopeita hiilihydraatteja.

Vähähiilihydraattista ruokavaliota voidaan käyttää esimerkiksi laihduttamiseen ja painonhallintaan sekä suun ja suoliston terveyden ylläpitoon sekä diabeteksen, epilepsian ja eräiden muiden sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn.

Yhdysvaltalainen sydäntautilääkäri Robert Atkins teki vähähiilihydraattista ruokavaliota tunnetuksi kirjoillaan 1970-luvulla. Suomessa VHH:sta alkoivat kirjoittaa 1980-luvulla lääkärit Pertti Pakarinen ja Aki Loikkanen, ja 2000-luvulla etenkin ortopedi Antti Heikkilä. Tunnettuja VHH:n versioita ovat muun muassa Atkinsin dieetti, Antti Heikkilän kehittämä Pellinki-dieetti, Kwasniewskin ruokavalio ja H-limit. Joskus myös Zone-dieetti ja South Beach -dieetti luetaan VHH-ruokavalioiksi.

PerusteetMuokkaa

Vähähiilihydraattisen ruokavalion teho perustui Robert Atkinsin mukaan ensisijaisesti ruoansulatukseen, eikä niinkään kalorirajoitukseen. Lihavuuden ja joidenkin vakavien tautien kuten sydäntaudin ja aivohalvauksen syynä ovat heidän mukaansa hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöt kuten hyperinsulinismi ja insuliiniresistenssi.[1] Kun hiilihydraatin syömisen seurauksena verensokeri nousee, haima alkaa erittää insuliinia, jolla veren sokeri eli glukoosi varastoidaan. Osa sokerista varastoituu maksaan ja lihaksiin nopeasti hyödynnettäväksi glykogeeniksi, ja ylimääräinen sokeri varastoituu lipogeneesissä triglyseridi-rasvoiksi rasvasoluihin.[2] Jos verensokeri on jatkuvasti koholla, keho reagoi yhä heikommin insuliiniin ja entistä suurempi osa glukoosista varastoituu rasvana. Insuliiniaineenvaihdunnan häiriöt tekevät laihtumisen vaikeaksi, ja lopulta insuliinireseptorien toiminnan heikentymisen seurauksena voi olla diabetes. Hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliossa sen sijaan vähentää insuliinin tuotantoa, pitää verensokerin tasaisena ja estää siten insuliiniaineenvaihdunnan häiriöiden aiheuttamat ongelmat, sekä hillitsee nälän tunnetta.[3][4] Joidenkin mukaan (esim. Salmenkaita ja Tavi) juuri nälän tunteen vähenemisestä seuraava ruokavalion kalorimäärän väheneminen on oleellista ruokavalion tehossa.[5]

SisältöMuokkaa

 
Parsakaali on suosittu vihannes VHH:n noudattajien lautasella. Kuvassa parsakaalisalaatti juuresten, siementen, pekonin ja kastikkeen kera.

Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähennetään tai jätetään pois kaikkein tärkkelys- ja sokeripitoisimmat ruoat, ja ne korvataan kasviksilla ja luonnollisilla rasvoilla.[6][7]

VHH:ssa suositellaan etenkin maanpäällisiä kasviksia (kaalit, pinaatti, tomaatti, avokado, parsa, lehtisalaatti, sienet ym.), rasvaisia maitotuotteita (voi, juusto, kerma), lihaa, kalaa, kananmunia, luonnollisia rasvoja (kookosöljy, oliiviöljy), pähkinöitä ja marjoja.[8][9]

Kartettaviin ruoka-aineisiin VHH:ssa kuuluvat etenkin sokeri (makeiset, leivonnaiset, mehut, jäätelö, aamiaismurot), tärkkelys (viljatuotteet, peruna), margariini ja olut. Hedelmiä tulee nauttia vain kohtuudella – hedelmistä suositeltavimpia ovat niistä vähäsokerisimmat, kuten suomalaiset omenat[10]. Myös alkoholia ja tummaa suklaata tulee nauttia vain vähän. Etenkin kevyttuotteita tulee välttää, sillä ne sisältävät yleensä runsaasti sokeria ja lisäaineita.[11]

Juomaksi VHH:ssa suositellaan vettä, kahvia tai teetä[12][13] tai vihannestuoremehuja[14].

VHH:ssa suositellaan tavallista pidempiä ateriavälejä, ja yleensä kolmesta viiteen ateriaa päivässä[15].

EnergiaravintoaineetMuokkaa

Taulukossa 1 on suomalaisten ravintosuositukset 2005, ravintotavat ja VHH-dieettien suositukset.

Ravintoaine Suositus Käytäntö VHH
Rasvat 30 % 32–35 % 30–70 %
Proteiinit 10–20 % 16,4 % 10–20 %
Hiilihydraatti 50–60 % 45–50 % 10–40 %
Kuidut (g/vrk) 25-35 19a), 22b) 10 (Atkins)
Kolesteroli 300 mg c) 188 mga), 288 mgb) 950 mg (Atkins)
Tyydyttynyt rasva < 10 % 13–15 % (25–38 g) 44 g (Atkins)

Taulukko 1. a) naiset, b) miehet c) USA:n ravintosuositukset[16][17]

HiilihydraattiMuokkaa

Tutkijat viittaavat vähähiilihydraattisella ruokavaliolla nykyisin diettiin, jossa korkeintaan 25-28 prosenttia nautituista kaloreista on peräisin hiilihydraateista.[18] Laihdutukseen tarkoitetuissa versioissa hiilihydraattia rajoitetaan usein alussa rajummin kuin dieetin myöhäisemmässä vaiheessa[19].

Atkinsin dieetin aloitusvaiheessa eli induktiossa tulisi hiilihydraattia syödä korkeintaan 20 grammaa päivässä. Tämän jälkeen hiilihydraattien määrää kasvatetaan vaiheittain niin kauan että paino ei ala uudelleen nousta.[20] Antti Heikkilä suosittelee Pellinki-dieetissään hiilihydraatin määräksi enintään 72 grammaa päivässä, mutta liikunnalliset ihmiset voivat syödä 100 grammaa[21]. Annika Dahlqvist suosittelee laihduttajaa syömään vain elintarvikkeita, joissa on korkeintaan viisi grammaa hiilihydraattia 100 grammaa kohti[22]. Aki Loikkanen suositteli H-limit-dieetissä hiilihydraattimääräksi 30–70 grammaa/vrk[23].

RasvaMuokkaa

Rasvaa suositellaan VHH:ssa nautittavan oman energiantarpeen mukaan. Esimerkiksi Salmenkaita ja Tavi suosittelevat rasvan energiamäärän osuudeksi 35–80 prosenttia ruokavaliosta[24].

VHH:ssa suositellaan täysrasvaisia tuotteita, ja tyydyttynyttä rasvaa ei karteta kuten virallisissa ravitsemussuosituksissa (poikkeuksen muodostaa Zone-dieetti, joka suhtautuu tyydyttyneeseen rasvaan kielteisesti[25]). Tyydyttynyttä rasvaa pidetään VHH:ssa ihmiselle sopivana rasvana, koska se on ihmisen solujen rakennusmateriaali ja hyvä polttoaine. Tyydyttynyt rasva ei myöskään hapetu yhtä helposti kuin kasvirasvat.[26] Tyydyttyneen rasvan lisääminen ruokavalioon ei nosta veren tyydyttyneen rasvan määrää, jos se yhdistetään hiilihydraattien vähentämiseen[27].

Keinotekoisesti tyydytettyjä (kovetettuja) rasvoja ja varsinkin teollisia transrasvoja kehotetaan välttämään[28]. Kertatyydyttymättömiä rasvoja tulisi suosia monityydyttymättömien rasvojen sijaan[29]. Monityydyttymättömistä rasvahapoista VHH:ssa suositellaan kiinnittämään huomiota erityisesti omega-3-rasvahappojen saantiin, sillä omega-6-rasvahappoja saadaan ravinnosta yleensä jo tarpeeksi. Parhaita ovat pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot, joita saa erityisesti luonnollisella ravinnolla ruokitusta kalasta ja lihasta.[30]

ProteiiniMuokkaa

Proteiinia VHH:lla suositellaan yleensä syötävän normaaleja määriä, esimerkiksi 0,5–1,5 grammaa painokiloa kohti (Dahlqvist)[31], tai 1,2–1,5 grammaa ihannepainokiloa kohti (Salmenkaita ja Tavi)[32], tai 1 gramma painokiloa kohti (Heikkilä)[33].

Vähähiilihydraattisella laihdutusruokavaliolla olevien proteiininsaanti säilyy usein määrällisesti samana kuin ennen laihdutuksen aloittamista.[34]

KäytäntöMuokkaa

VHH-ruokavalion noudattajiksi itsensä määrittelevillä suomalaisilla vuonna 2012 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan VHH:n noudattajat syövät keskimääräistä useammin kasviksia, voita, kanaa ja kananmunia, ja keskimääräistä vähemmän perunoita, viljatuotteita, mehuja, margariinia ja sokeroituja virvoitusjuomia. Muun lihan, marjojen ja hedelmien sekä juoksevien kasviöljyjen käytössä ei ollut eroa muihin suomalaisiin. Puolet vastaajista pyrkii laihtumaan VHH:lla. Moni noudattaa VHH:ta myös hyvinvointinsa ja energiatasonsa parantamiseksi sekä nautinnon vuoksi.[35]

VHH-tuotteetMuokkaa

VHH:ssa ei yleensä suositella erityisiä VHH-tuotteita, vaan ruokavalio perustuu prosessoimattomiin raaka-aineisiin, kuten kasviksiin ja lihaan.[36] VHH-tuotteiden valmistajista tunnetuimpia on Robert Atkinsin perustama Atkins Nutritionals, joka valmistaa muun muassa vähähiilihydraattisia proteiinipatukoita ja leipiä sekä lisäravinteita.[37] Leipomoteollisuus lanseerasi vuonna 2011 Suomen markkinoille vähähiilihydraattisen leivän, mutta sen suosio romahti pian.[38][39]

VHH:n versioitaMuokkaa

Moni vähähiilihydraattisen ruokavalion muunnelma on nimetty siitä kirjoittaneen tieteilijän mukaan, tai kirjoittaja itse on antanut sille nimen. Taulukossa on joitain tunnetuimpia VHH:n versioita.

Versio Kehittäjä Huomioita
Atkinsin dieetti Robert Atkins Tiukka aloitusvaihe, minkä jälkeen hiilihydraatteja lisätään. 1990-luvun versio korostaa kuitua ja kasviksia 1970-luvun versioon nähden.[40][41]
H-limit Aki Loikkanen Rajoitetaan erityisesti rypälesokeria. Rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien energiasuhde on 70:15:15.[42]
Montignacin dieetti Michel Montignac Suositaan matalan glykeemisen indeksin hiilihydraatteja. Samalla aterialla ei tule syödä rasvoja ja hiilihydraatteja.[43]
Optimaalinen dieetti Jan Kwasniewski Hiilihydraatteja noin 50 grammaa/vrk, mieluiten tärkkelyksenä. Rasvan osuus on suuri, ja ruoaksi suositaan mahdollisimman ravinteikasta, etenkin sisäelimiä. Ateriavälit ovat pitkät.[44]
Pellinki-dieetti Antti Heikkilä Muistuttaa Atkinsin dieettiä. Korostaa yksilöllisyyttä ja nautintoa, sekä puhtaita ja luonnollisia raaka-aineita.[45]
Zone-dieetti Barry Sears Sallii melko korkean hiilihydraattimäärän, ja siksi ei aina lueta VHH-dieetiksi. Hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien suhde on 40:30:30, ja kaloreja rajoitetaan.[46] Neuvotaan karttamaan tyydyttyneitä rasvoja.[47]

Ruotsissa VHH:sta käytetään nimitystä LCHF (Low Carb High Fat), millä korostetaan rasvan suurta osuutta ruokavaliossa.[48]

South Beach -dieetti luetaan joskus vähähiilihydraattiseksi, koska se aloitetaan rajoittamalla hiilihydraatteja. Dieetin kehittäjän Arthur Agatstonin itsensä mielestä se ei kuitenkaan ole VHH-dieetti.[49]

Myös Dukan-dieetti luetaan joskus vähähiilihydraattiseksi, koska se aloitetaan rajoittamalla hiilihydraatteja. Siinä kuitenkin rajoitetaan myös rasvoja ja suositaan proteiineja enemmän kuin varsinaisissa VHH-dieeteissä.[50][51]

Kaupallinen Cambridgen dieetti perustuu myös hiilihydraattien saannin laskemiseen varsinkin alkuvaiheessa, ja niiden korvaamiseksi proteiinilla. Se ei kuitenkaan ole tyylipuhdas vähähiilihydraattinen dieetti, sillä siinä myös rasvan määrää rajoitetaan ja syödyt kalorimäärät ovat hyvin alhaiset.[52]

Suomessa tunnetuimpia VHH:ta suosittelevia lääkäreitä ovat Heikkilän ja Loikkasen lisäksi Matti Tolonen [53], Timo Kuusela [54] ja Taija Somppi [55].

Ketoogeenien ruokavalioMuokkaa

Joissakin vähähiilihydraattisen ruokavalion muodoissa, niin sanotuissa ketogeenisissä ruokavalioissa, pyritään ketoosiin – etenkin Atkins, Pertti Pakarinen ja Aki Loikkanen suosittelevat ketoosia.[56] Tavoitteena ketoosilla on siirtyä hiilihydraattipainotteisesta energiantuotannosta rasvapainotteiseen, mikä edistää laihtumista. Ketoosi myös hillitsee ruokahalua. Jos hiilihydraatin saanti on alhainen (noin alle 100 grammaa päivässä), veren ketoainepitoisuus alkaa nousta, kun elimistön energia-aineenvaihdunta alkaa käyttää hyväkseen enemmän rasvaa. Ketoosi on sitä syvempi, mitä vähemmän hiilihydraattia syö. Aivot käyttävät energiakseen 75–85-prosenttisesti ketoaineita, ja tarvittava glukoosi saadaan rasvasta glukoneogeneesillä. Ketoosin sivuvaikutuksena saattaa olla muun muassa asetonilta haiseva hengitys tai päänsärky.[57] Elimistö ja aivot toimivat ketoosissa kuitenkin normaalisti.[58]

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja kasvisruokavalioMuokkaa

VHH:ta ei varauksettomasti suositella yhdistettävän kasvisruokavalioon, sillä eläintuotteita ja eläinrasvaa pidetään VHH:ssa ravitsevana ja terveellisenä osana ruokavaliota. Terveellisimpänä ja parhaiten onnistuvana kasvisruokavalion ja VHH:n yhdistelmänä pidetään sellaista kasvisruokavaliota, jossa on myös kalaa, maitotuotteita ja munaa. Veganismia ei suositella. VHH-kasvisruokavaliossa täytyy kiinnittää erityisesti huomiota proteiinin riittävään ja monipuoliseen saantiin, ja siinä tulisi olla runsaasti proteiineja sisältäviä palkokasveja, kuten herneitä ja papuja, sekä pähkinöitä. Kasvirasvan lähteitä, kuten kasviöljyjä ja avokadoa, tulee nauttia riittävästi. Tärkkelystä sisältäviä kasvikunnan tuotteita tulee rajoittaa, kuten VHH:ssa yleensäkin.[59][60]

Tutkimuksia terveysvaikutuksistaMuokkaa

VHH-aiheiset tutkimuksetMuokkaa

Meta-analyysitMuokkaa

Vuoden 2012 elokuussa julkaistiin 17 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen systemaattinen meta-analyysi VHH:n vaikutuksesta painonpudotukseen sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1141 ylipainoista potilasta. VHH:n (tutkimuksissa yleisimmin Atkinsin dieetin) todettiin vähentäneen merkittävästi muun muassa painoa, keskivartalolihavuutta, verenpainetta, triglyseridejä, paastoverensokeria ja veren insuliinia, sekä kohottaneen HDL-kolesterolia. Sen sijaan LDL-kolesteroli ei muuttunut merkittävästi. Tutkijoiden mukaan VHH:n vaikutukset painoon sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin olivat myönteisiä, mutta ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä.[61]

Ruotsin valtiollinen lääketieteellisten hoitojen merkitystä selvittävä elin SBU totesi vuoden 2013 raportissaan, joka perustuu kaikkiaan 16 000 tieteellisestä julkaisusta valikoituihin 68 korkeatasoiseen raporttiin, että VHH on puolen vuoden tähtäimellä muita ruokavalioita tehokkaampi laihdutuksessa. SBU:n mukaan ei myöskään ole näyttöä siitä, että VHH heikentäisi veren rasvaprofiilia tai lisäisi sydän- ja verisuonitautien riskiä.[62] Raportissa todettiin, että VHH-ruokavaliolla, jossa hiilihydraattien osuus on alle 20 % kokonaisenergiasta, myös koehenkilöiden verensokeri- ja triglyseridiarvot paranivat.[63]

Suun terveysMuokkaa

Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio vähentää hammaskiveä, kariesta ja ientulehdusta jopa 50 prosentilla tavalliseen ruokavalioon verrattuna.[64]

PainonpudotusMuokkaa

Erinäiset variantit VHH-ruokavaliosta ovat usein pärjänneet hyvin painopudotusta mittaavissa tutkimuksissa. Stanfordin yliopiston tutkijoiden tekemän tutkimuksen[34] mukaan vähähiilihydraattinen Atkinsin dieetti oli tehokkain tutkituista neljästä ruokavaliosta ylipainoisten painonhallinnassa. Atkinsin lisäksi tutkimuksessa oli vähähiilihydraattinen Zone, vähärasvainen LEARN ja erittäin vähärasvainen Ornishin ruokavalio. Vuoden kestäneeseen tutkimukseen osallistuneet ylipainoiset tai liikalihavat naiset saivat Atkinsin dieetin avulla tehokkaimmin pudotettua painoaan ja lisäksi mitatut terveysindikaattorit kohenivat eniten. Tutkimusta johtanut apulaisprofessori Christopher Gardner pitää Atkinsin dieetin vahvuutena sen yksinkertaistuksia[65], sillä ruokavalion puolittainenkin noudattaminen auttaa painonpudotuksessa. Vaikka Atkins-ryhmässä olleet naiset eivät noudattaneetkaan Atkinsin ruokavaliota uskollisesti, he olivat kuitenkin vähentäneet hiilihydraattien saantiaan.[66] Vuonna 2005 julkaistussa seurantatutkimuksessa puolestaan Ornishin hyvin runsashiilihydraattinen, kasvispohjainen ruokavalio taas peittosi painonpudotuksessa jopa Atkinsin dietin.[67]

Yhdysvaltalainen tiedejulkaisu Obesity Research kävi vuonna 2001 läpi jokaisen painonpudosta mittaavan seurantatutkimuksen jossa VHH-ruokavaliot ovat olleet osallisena. Tutkimuksen mukaan jokainen yksilöllinen painonpudotus VHH-ruokavaliolla johtui kalorimäärän pienentämisestä[68] Vuonna 2007 julkaistu katselma 107:stä eri painonpudotustutkimukseen toisti aiemmin julkaistun (2001) viestin: VHH-ruokavaliolla aikaansaatu painonpudotus johtuu pienestä kokonaiskalorimäärästä, ei hiilihydraattien vähyydestä itsessään.[69]

Laihduttamisen ja painonhallinnan kannalta VHH-dieetin teho on hyvin osoitettu.[70]

MitokondriotMuokkaa

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan matalahiilihydraattinen dieetti parantaa terveiden henkilöiden mitokondrioiden määrää ja aktiivisuutta[71].

SydäntautiriskiMuokkaa

Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan naisilla, jotka saavat päivittäisestä ravinnostaan pienimmän glykeemisen kokonaiskuorman, esiintyy lähes 50 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, kuin niillä naisilla, jotka saavat ravinnostaan pienimmän glykeemisen kokonaiskuorman. Glykeeminen kokonaiskuorma heijastelee sitä, kuinka paljon ravinnossa on verensokeria paljon nostavia hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita kuten leipää, puuroa, perunaa, riisiä, pastaa ja sokeroituja tuotteita. Tutkimuksen aineistona oli yli 80 000 yhdysvaltalaista sairaanhoitajaa, joiden terveyttä seurattiin kaksikymmentä vuotta.[72]

Yhdysvaltain sydänjärjestön Circulation-lehden vuonna 2009 julkaiseman interventiotutkimuksen mukaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihtuneiden koehenkilöiden päävaltimoiden rasvoittuminen väheni yhtä merkittävästi kuin välimerellisellä tai vähärasvaisella ruokavaliolla laihtuneillakin.[73]

Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa vähähiilihydraattisen ruokavalion yli vuoden mittainen käyttö ei aiheuta haitallisia vaikutuksia aineenvaihduntaan eikä näytä lisäävän sydänsairausriskiä.[74]

Duken yliopiston tutkimuksen mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio parantaa kolesteroliarvoja.[75] Kakkostyypin diabeetikoilla vuonna 2020 tehdyn kokeellisen tutkimuksen mukaan 90 grammaa hiilihydraatteja päivässä sisältävä ruokavalio laskee paastoverensokeria ja kahden tunnin verensokeria huomattavasti enemmän kuin 150 grammaa hiilihydraattia sisältävä perinteinen diabetesruokavalio[76].

Vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa vegaaninen VHH paransi koehenkilöiden veren rasva-arvoja ja verenpainetta enemmän kuin korkeahiilihydraattinen kasvisruokavalio, vaikka painonpudotus oli sama kummassakin ryhmässä.[77][78]

Vuonna 2009 julkaistu hiirillä tehty tutkimus osoitti, että vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa syödään paljon sekä proteiinia että rasvaa saattaa kiihdyttää valtimonkovettumataudin etenemistä aivan uudella aiheutumismekanismilla. Kokeessa käytettiin hiirikantaa, joilla oli apolipoproteiini E:n vajausta, koska se on erityisen herkkää sairastumaan valtimonkovettumatautiin syödessään ravintoa, jossa on paljon rasvaa, kohtalaisesti proteiinia ja kohtalaisesti hiilihydraatteja. Paljon rasvaa ja proteiineja sisältävä ravinto aiheutti näille hiirille kaksinkertaisen määrän atemoomaplakkeja verrattuna ravintoon, jossa on paljon rasvaa mutta kohtalaisesti proteiineja ja hiilihydraatteja.[79]

Muu sairaudetMuokkaa

VHH:n käytöstä myös eräiden sairauksien hoitoon on yksittäisiä tutkimuksia. Näitä ovat esimerkiksi diabetes,[80][81][82][83][84] korkea verenpaine,[85][86] epilepsia,[87][88][89] krooninen väsymysoireyhtymä,[90][91] erilaiset suolistovaivat,[92] refluksitauti,[93][94] skitsofrenia,[95] rasvamaksa,[96] silmänpohjan rappeuma[97] sekä syöpä.[98][99] Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan matalahiilihydraattinen dieetti parantaa pitkällä aikavälillä mitokondriosaurauksista kärsivien lihasvoimaa.[71]

Tutkimusten sidonnaisuudetMuokkaa

Ruotsin radion kahden toimittajan tekemän selvityksen mukaan VHH:ta tukevat tutkimukset ovat osittain liha- ja meijeriteollisuuden, kuten Yhdysvaltain lihakarjan kasvattajien yhdistyksen, meijeriyhtiö Swissmilkin ja Atkinsin dieettiin yhteydessä olevien yritysten, rahoittamia.[100][101] Toimittajien kritisoima ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt toteaa vastineessaan, että myös riippumattomat tutkimukset osoittavat vähähiilihydraattisen ruokavalion terveellisyyden.[102]

VHH:ta sivuavat tutkimuksetMuokkaa

Hiilihydraattien kokonaissaantiMuokkaa

Vuonna 2017 julkaistiin maailmanlaajuinen Prospective Urban-Rural Epidemiology study (PURE), jossa oli yli 135 000 osanottajaa eri tulotasoa edustavista maista. Saadut tulokset suhteutettiin osanottajien koulutukseen, tulotasoon, tupakointiin, fyysiseen aktiivisuuteen, keskivartalolihavuuteen, diabetekseen sekä asumiseen maalla tai kaupungissa. Tuloksena oli, että sillä väestöviidenneksellä, joka sai ravinnosta vähiten hiilihydraatteja, oli 28 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin sillä viidenneksellä, joka nautti eniten hiilihydraatteja.[103]

SydäntautiriskiMuokkaa

Marraskuussa 2006 julkaistun Harvardin yliopiston laajan NHS-seurantatutkimuksen aineiston analyysin mukaan ruokavalion vähähiilihydraattisuus ei lisännyt naisilla sydäntautien riskiä.[104] Aineistona oli noin 83 000 NHS-tutkimukseen osallistunutta naista, joiden elämäntapa- ja ruokailutottumuksia oli haastatteluin seurattu vuodesta 1980 alkaen neljän vuoden välein. Tutkimuksessa sepelvaltimotautiriskissä ei ollut eroa, jos hiilihydraatteja oli korvattu ruokavaliossa eläinrasvoilla ja -proteiineilla. Jos sen sijaan ruokavaliossa oli korvattu hiilihydraatteja pääasiassa kasvirasvoilla ja -proteiineilla, se yhdistyi 30 prosenttia alempaan sepelvaltimotautiriskiin. Lisäksi analyysissä havaittiin ruokavalion nopeiden hiilihydraattien aiheuttaman korkean glykemiakuorman lisäävän selvästi sydäntautien riskiä. Seurantatutkimuksien aineistoista tehtyjen artikkelien[105][104] mukaan tuloksista ei voida suoraan arvioida vähähiilihydraattisten dieettien mahdollisia riskejä tai etuja.

Hiilihydraattien vaihtaminen proteiiniinMuokkaa

Keväällä 2007 julkaistiin Ateenan yliopiston, ruotsalaisen Karoliinisen instituutin ja Harvardin yliopiston tutkijoiden artikkeli, jonka mukaan hiilihydraattien vaihtaminen rasvan sijaan proteiiniin lisää ruotsalaisnaisten kuolemanriskiä.[105] Artikkeli perustui Ruotsin syöpäsäätiön rahoittaman tutkimuksen aineistoon, tutkimuksessa oli 1991 lähetetty sattumanvaraisesti valituille 90 000 30–49-vuotiaalle ruotsalaiselle naiselle kyselylomake heidän hormonihoito-, ruokailu-, tupakointi- ja alkoholinkäyttötottomuksistaan. Haastattelulomakkeen palauttaneista naisista oli karsittu diabetesta tai sydän- ja verisuonielimistön tauteja sairastaneet pois. Tutkimuksessa oli mukana lähes 44 000 ruotsalaisnaista, joita seurattiin keskimäärin 15 vuotta. Sairastumisriski kasvoi noin viisi prosenttia, kun päivittäistä hiilihydraattien saantia vähennettiin 20 grammalla ja proteiineja lisättiin viidellä grammalla. Tämä merkitsee tutkitussa ryhmässä vuosittain neljää tai viittä ylimääräistä sydän- ja verisuonitautitapausta 10 000 naista kohden.[106][107][108]

SuolistosyöpäMuokkaa

Suolistomikrobien ja hiilihydraattien hajoamistuotteiden on havaittu aiheuttavan suolistosyöpää sille perinnöllisesti alttiilla hiirillä, kun hiilihydraatteja on runsaasti saatavilla. Hiilihydraattien saannin vähentäminen laski syövän esiintyvyyttä.[109]

HistoriaaMuokkaa

Vähähiilihydraattinen ruokavalio pohjautuu kivikautiseen ruokavalioon ajalta ennen maanviljelystä ja sokeri- ja tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden yleistymistä.[110][111]

Varhaisia huomioita hiilihydraattien ja lihavuuden yhteydestäMuokkaa

Ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné havaitsi vuonna 1751 pohjois- ja eteläruotsalaisissa eroja, jotka hän selitti ruokavaliosta johtuviksi: "Norlantilainen lappalainen elää pelkästään lihalla, kalalla ja linnunlihalla, ja jää pienikokoiseksi, laihaksi, kevyeksi ja notkeaksi. -- Skånen tasangolla talonpojasta, joka syö herneitä ja paljon tattaripuuroa ja jonka pääasiallinen ravinnon lähde on [kasvijauho] kasvaa suurikokoinen, roteva, jähmeä, vahva, verkkainen, painava."[112]

Ranskalainen poliitikko ja gastronomi Jean-Anthelme Brillat-Savarin (1755–1826) yhdisti tärkkelys- ja jauhopitoisten ruokien syömisen lihavuuteen vuonna 1825 ilmestyneessä kirjassaan Maun fysiologia.[113]

VHH-ruokavalioiden historiaaMuokkaa

Ensimmäisen vähähiilihydraattiseen dieettiin perustuvan laihdutusohjelman kehitti englantilainen lääkäri William Harvey potilastaan William Bantingia varten 1860-luvulla. Banting laihdutti ruokavaliollaan nopeasti 21 kilogrammaa ja teki dieettinsä tunnetuksi 1864 julkaisemassaan kirjasessa Letter on Corpulence[114], jonka hän käännätti useille kielille. Bantingin nimi jäi elämään muun muassa ruotsin ja englannin verbeissä banta ja to bant ("laihduttaa"). Harvey-Bantingin metodissa kiellettyjä ruoka-aineita olivat leipä, maito, voi, olut, sokeri ja peruna, mutta alkoholia sai nauttia melko runsaasti. Tärkeintä oli ruoan laatu, ei määrä, ja Banting söikin runsaita aterioita.[115][116]

Yhdysvaltalainen naparetkeilijä Vilhjalmur Stefansson teki 1900-luvun alkuvuosikymmeninä julkisesti tunnetuksi tutkimiensa eskimoiden kokonaan rasvasta ja lihasta koostuvaa hiilihydraatitonta ruokavaliota, kokeillen sitä itsekin valvotuissa olosuhteissa.[117]

Yhdysvaltalainen lääkäri Robert Atkins kehitti 1960-luvulla omien laihdutuskokemustensa pohjalta vähähiilihydraattisen Atkinsin dieetin. Se saavutti suosiota ensin 1970-luvulla ja uudelleen 1990-luvulla.[118][119]

Suomalainen lääkäri Pertti Pakarinen julkaisi 80-luvun alussa dieettioppaan, joka noudatti melko tarkasti Atkinsin dieetin periaatteita. Lääkäri Aki Loikkanen kehitti samoihin aikoihin oman H-limit-nimisen vähähiilihydraattisen ruokavalionsa[120]. Ruotsissa VHH:n teki tunnetuksi ensimmäisenä lääkäri Annika Dahlqvist 2000-luvulla[121].

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2011 tekemässä kyselytutkimuksessa 17 % suomalaisista ilmoitti noudattavansa vähähiilihydraattista ruokavaliota.[122] Ruotsalaisen Svenska Dagbladetin mukaan vuonna 2013 VHH:sta tuli Ruotsissa salonkikelpoinen siitä julkaistujen myönteisten selvitysten johdosta.[123]

Argumentteja vähähiilihydraattisen ruokavalion puolestaMuokkaa

Robert Atkinsin (2000) mukaan vähähiilihydraattisen ruokavalion etuja ovat:[124]

  • Ruoan määrää tai kalorimäärää ei rajoiteta
  • Nälkää ei tarvitse tuntea
  • Ruokahalu vähenee
  • Ruoansulatus paranee
  • Paino laskee eikä tule takaisin, koska ruokavalio sopii pysyvään painonhallintaan
  • Useimmat ylipainoisuuteen liittyvät terveysongelmat helpottuvat

Atkinsin mukaan VHH-dieetin myötä veren kolesteroliarvot yleensä paranevat ja sydäntautien riski vähenee[125]. Hänen mukaansa länsimaiseen ruokavalioon liitetyt terveysongelmat eivät johdu rasvasta, vaan 1800-luvun jälkeen yleistyneiden prosessoitujen hiilihydraattien käytöstä[126].

Antti Heikkilän mukaan VHH parantaa oloa, tasaa verensokerin sekä auttaa laihtumisessa ja painonhallinnassa, ja sen avulla voi hoitaa useita sairauksia lääkkeitä tehokkaammin tai niiden tukena.[127] Heikkilän mukaan VHH soveltuu erityisesti diabeteksen ruokavaliosuositukseksi.[128]

Ruotsalaisen lääkäri ja ravitsemuskirjailija Andreas Eenfeldtin mukaan VHH parantaa metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä kuten keskivartalolihavuutta, korkeaa verensokeria ja verenpainetta, sekä veren rasva-arvoja[129]. Eenfeldt pitää VHH:ta parhaana tapana ehkäistä ja hoitaa tyypin 2 diabetestä[130] Hänen mukaansa VHH toimii hyvin myös epilepsian ja suolistosairauksien hoidossa ja vähentää syövän riskiä[131]. Eenfeldtin mukaan lihaa, kalaa, kananmunia ja kasviksia sisältävä VHH-ruokavalio on hyvin ravinteikas[36].

Yhdysvaltalaisen ravitsemuskirjailija Gary Taubesin mukaan VHH-ruokavaliolla olevan laihduttajan energiankulutus on selvästi suurempi kuin yhtä paljon kaloreita mutta enemmän hiilihydraatteja nauttivan. Sen ansiosta VHH-dieettiä noudattava voi nauttia suhteellisen paljon kaloreita ja silti laihtua tehokkaasti.[132]

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan karppauksen avulla nälän tunne pysyy hyvin kontrollissa, makeanhimo sammuu ja monilla vatsaoireet ja turvotus helpottuvat[133]. Hänen mukaansa karppaamisen ansiosta ihmiset ovat tulleet tietoisiksi hiilihydraattien haitoista[134]

Joidenkin yhdysvaltalaisten tutkijoiden mukaan vähähiilihydraattiset dieetit ovat yksinkertaisia ja niiden noudattaminen on helpompaa kuin vähärasvaisten dieettien[135], esimerkiksi helpottuneen nälänhallinnan kautta.

Harvardin yliopiston Harvard School of Public Healthin mukaan nopeiden hiilihydraattien poisjäämisen ansiosta verensokerin vaihtelu vähenee sekä riski painon nousuun, diabetekseen, sydäntauteihin ja muihin kroonisiin vaivoihin pienenee[136].

Argumentteja vähähiilihydraattista ruokavaliota vastaanMuokkaa

VHH-ruokavaliota on kutsuttu lääketieteellisessä kirjallisuudessa pseudotieteeksi ja monia VHH:n puolestapuhujien ideoita ruokavalioista on kritisoitu suoranaisiksi valheiksi.[137] Useat lääkärit ja asiantuntijat ovat varoittaneet VHH-ruokavalioista.[16][138][139]. Kriitikot ovat huomauttaneet että VHH-ruokavalio voi johtaa vakaviin mineraalien ja kalsiumin puutostiloihin, mineraalien katsotaan karkaavan virtsan mukana kehon joutuessa käyttämään rasvaa pääasiallisena energialähteenä, pahimmillaan negatiivisen mineraalibalanssin katsotaan voivan johtaa sydänkohtauksiin[140]. Kriitikot ovat myös katsoneet että VHH-ruokavalion avulla tapahtuneet painonpudotukset ovat seurasta nesteiden vähenemisestä kehossa, ei itse rasvan[141].

Professorien Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab mukaan VHH-ruokavalio toimii alle vuoden kestävässä laihduttamisessa mutta tutkimusten perusteella pitkällä aikavälillä luultavasti heikentää terveyttä.[142]

Ei suositella virallisestiMuokkaa

Vähähiilihydraattinen ruokavalio poikkeaa virallisista suomalaisista ravintosuosituksista, esimerkiksi Kela,[143][144] Diabetesliitto ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta[145] eivät suosittele sitä.

Käypä hoito ei yleisesti suosittele VHH:ta laihdutukseen, koska vaikka se onkin aluksi tehokkaampi kuin tavanomainen laihdutusruokavalio, pitemmän aikavälin näyttö sen hyödystä, turvallisuudesta ja ravintoaineiden riittävästä saannista puuttuu[146]. Käypä hoito -suosituksen mukaan runsasproteiinisella ja kohtuurasvaisella VHH:lla ei ole diabeetikkojen laihtumisen tai hoitotasapainon suhteen eroa runsashiilihydraattiseen ruokavalioon, vaan kummallakin on painoon ja veren rasva-arvoihin edullinen vaikutus[147].

Insuliiniteorian kritiikkiäMuokkaa

VHH-ruokavalion teoreettinen ydinajatus perustuu siihen, että hiilihydraatteja tulisi vältellä, koska VHH:ta tunnetuksi tehneiden mukaan tämä makroravinne laukaisee insuliinin tuotannon haimassa.[148] Todellisuudessa runsas proteiininen ruoka aiheuttaa myös insuliinin erityksen haimassa moniin hiilihydraattispitoisiin ruokiin nähden.[149] Esimerkkiksi noin sadan gramman naudanlihapihvi nostaa insuliinia diabeetikolla saman verran kuin vastaava painomäärä pöytäsokeria.[150] Tämän vuoksi hiilihydraatti pitää korvata VHH-dieetissä etupäässä rasvalla eikä proteiinilla.

Yleisen uskomuksen mukaan ravinnon sisältämä rasva ei varastoidu rasvasoluihin, mikäli insuliinitaso ei ole riittävän korkea, vaan menee kokonaisuudessaan ketoosin ja glukoneogeneesin raaka-aineeksi. Todellisuudessa veressä on aina riittävästi insuliinia siirtämään rasvan elimistöön.[151]

Mikäli ravinnossa on liikaa proteiineja, glukoneogeneesi alkaa käyttää aminohappoja raaka-aineenaan rasvojen glyserolin sijaan. Tällöin myös proteiinit nostavat insuliinitasoa hiilihydraattien lisäksi.[16]

Liikaa rasvaa verrattuna ravintosuosituksiinMuokkaa

Ravintosuosituksissa on perinteisesti pyritty vähentämään tyydyttyneiden, niin sanottujen kovien rasvojen, mutta myös yleensä eläinperäisten rasvojen osuutta ravinnosta. On ajateltu, että sellaiset rasvat aiheuttaisivat sydän- ja verisuonitauteja. Vähähiilihydraattiset ruokavaliot taas perustuvat siihen, että pääosa ravinnon energiasta saadaan erilaisista rasvoista.

Muun muassa kliinisen ravitsemustieteen professorin Helena Gyllingin mukaan runsas eläinrasvojen käyttö johtaa sepelvaltimotautiin, sydäninfarktiin, aivoinfarktiin ja alaraajojen ahtaumatautiin.[138]

Katso myös: Rasvasota

Tyydyttyneet rasvat ongelma transrasvojen sijaanMuokkaa

Kansanterveyslaitoksen Finravinto 2002 -haastattelututkimuksen mukaan suomalaiset saisivat keskimäärin päivittäin ravinnostaan vain 1 gramman transrasvaa, mutta 25−38 grammaa tyydyttynyttä rasvaa. Transrasvojen saannin arviointi perustui tutkimuksessa Finelin tietoihin. Kansanterveyslaitoksen vuoden 1996 kannan mukaan tyydyttyneet rasvat ja transrasvat ovat elimistölle yhtä haitallisia, mutta tyydyttyneet rasvat muodostavat transrasvoja suuremman riskin Suomessa, koska niiden määrä ruokavaliossa on suurempi [152]. Kansanterveyslaitoksen mukaan tyydyttyneet rasvat nostavat sekä HDL- että LDL-kolesteroliarvoja.

Yhdysvaltain FDA:n (Food and Drug Administration) mukaan on terveellisempää syödä margariinia kuin voita.[153] Voi sisältää Finelin mukaan 52,8 % tyydyttynyttä rasvaa, 2 % luonnollista transrasvaa ja 178 mg kolesterolia / 100g. Suomessa myytävissä levitemargariineissa ei ole juuri teollisia transrasvoja.

Ravitsemuksellisten puutteiden riskiMuokkaa

Jotkut asiantuntijat toteavat, että jos ravintoaineiden suhteita muutetaan virallisista suosituksista, voi syntyä ravitsemuksellisia puutteita, vierasaineiden kasaantumisia ja eri sairauksien riski lisääntyä.[16][139]

Alussa (ensimmäiset 2 viikkoa, Atkinsin induktio) VHH:lla on riittämätön kuidun saanti ja ummetus, mikäli vähähiilihydraattisia kuidun lähteitä ei käytetä (esimerkiksi pavut ja pähkinät).[154]

VHH:lla voi saada liikaa valkuaistaMuokkaa

Jotkut ovat pitäneet VHH:ta proteiinidieettinä,[143] jolla kylläisyyden tunne perustuu paitsi rasvan, myös valkuaisen ylenmääräiseen saantiin[70]. Liiallisella valkuaisainemäärällä on haittoja[144]. Liiallinen valkuaisainemäärä voi myös nostaa kuolemanriskiä.[105]

Hyvät ja huonot hiilihydraatit pitää erotellaMuokkaa

Hiilihydraattien vastainen kritiikki on viitannut epätarkasti tutkimuksiin, joissa ei ole tehty eroja hyvien ja huonojen hiilihydraattien välillä, kuten PURE-tutkimukseen. Silti senkin tutkimuksen pääviesti oli ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan tuttu "vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä."[155]

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Braly, James & Hoggan, Ron: Vaaralliset viljat. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 978-952-5421-48-4.
  • Dahlqvist, Annika & Höglund, Maria: Karpin tapaan keittokirja. , 2010. ISBN 978-952-220204-8.
  • Enig, Mary & Fallon, Sally: Syö rasvaa ja laihdu. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 952-5421-34-1.
  • Heikkilä, Antti: Hyvän olon keittokirja: opas vähähiilihydraattiseen ja ravinteikkaaseen ruokavalioon. Helsinki: Rasalas-Kustannus, 2003. ISBN 952-5421-07-4.
  • Heikkilä, Antti: Hyvän olon keittokirja 2: Vähähiilihydraattinen ja ravinteikas ruoka elämäntapana. Helsinki: Rasalas-Kustannus, 2004. ISBN 952-5421-13-9.
  • Heikkilä, Antti: Näin me keitämme. Helsinki: Rasalas, 2007. ISBN 978-952-542-137-8.
  • Heikkilä, Antti: Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Helsinki: Rasalas, 2008. ISBN 978-952-542-144-6.
  • Heikkilä, Antti: Ravinto & terveys. Helsinki: Rasalas, 2006. ISBN 952-542-130-9.
  • Heikkilä, Antti: Pellingin joulu - VHH herkkusuille. Helsinki: Rasalas, 2011. ISBN 978-952-542-158-3.
  • Loikkanen, Aki: H-limit. Pansana, 2007. ISBN 9529215673.
  • Luotonen, Katriina: Karpin keittokirja. Helsinki: Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220035-8.
  • Nysten, Anja & Tavi, Varpu & Tuohikorpi, Toomas: Laihdu ilman nälkää. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851220-5.
  • Sukula, Jyrki: Hyvä fiilis!. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 952-5421-27-9.
  • Suuronen-Geib, Heljä: Kivikautinen ruokavalio: Painonhallintaan luonnon keinoin. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-2200-04-4.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Atkins (2000), s. 5–7
  2. Juha Hulmi Insuliinistä
  3. Atkins (2000), s. 5–7, 50–57
  4. Eenfeldt, s. 182
  5. Tavi & Salmenkaita, s. 13–14
  6. Tavi & Salmenkaita, s. 5
  7. Eenfeldt, s. 179–180
  8. Eenfeldt, s. 180–181
  9. Vähähiilihydraattinen ruokavalio laihdutus.info. Viitattu 15.12.2015.
  10. Heikkilä, s. 43
  11. Eenfeldt, s. 180–181
  12. Eenfeldt, s. 181
  13. Heikkilä, s. 11–16
  14. Heikkilä, s. 25
  15. Tavi & Salmenkaita, s. 86–87
  16. a b c d Popular Diets: A Scientific Review, Freedman M.R.. et al., Obesity Research 2001
  17. Finravinto 2002, KTL
  18. Nina E. Teicholz: Rapid response to: Comparison of dietary macronutrient patterns of 14 popular named dietary programmes for weight and cardiovascular risk factor reduction in adults: systematic review and network meta-analysis of randomised trials. BMJ, 20.5.2020. Artikkelin verkkoversio. en
  19. Tavi & Salmenkaita, s. 102
  20. Tavi & Salmenkaita, s. 101
  21. Antti Heikkilän dieetti Laihdutus & painonpudotus. Mousewell Oy. Viitattu 3.8.2012.
  22. Dahlqvist, s. 91
  23. Tavi & Salmenkaita, s. 122–123
  24. Tavi & Salmenkaita, s. 58
  25. Tavi & Salmenkaita, s. 190
  26. Dahlqvist, s. 36
  27. Study: Doubling Saturated Fat in the Diet Does Not Increase Saturated Fat in Blood Study: Doubling Saturated Fat in the Diet Does Not Increase Saturated Fat in Blood. Viitattu 7.7.2020. (englanniksi)
  28. Tavi & Salmenkaita, s. 61
  29. Tavi & Salmenkaita, s. 62
  30. Dahlqvist, s. 37
  31. Dahlqvist, s. 31
  32. Tavi & Salmenkaita, s. 66
  33. Katso tästä Antti Heikkilän vastaukset yleisön kysymyksiin 7.10.2010. Studio55.fi. Viitattu 3.9.2012.
  34. a b C. D. Gardner ym.: Comparison of the Atkins, Zone, Ornish, and Learn Diets for Change in Weight and Related Risk Factors Among Overweight Premenopausal Women: The A TO Z Weight Loss Study: A Randomized Trial 7.3.2007 (JAMA Vol. 297, no 9, s. 969–977). Journal of the American Medical Association.
  35. Piia Jallinoja ym.: Food choices, perceptions of healthiness, and eating motives of self-identified followers of a low-carbohydrate diet 4.12.2014. Kuluttajatutkimuskeskus. Viitattu 4.12.2014.
  36. a b Eenfeldt, s. 202
  37. Atkins Nutrition 13.7.2005. Calorie Count. Viitattu 23.2.2013.
  38. Karppaajien leivän suosio yllätti: ”Täysin ainutlaatuinen tapaus” 13.9.2011. Aamulehti. Viitattu 23.2.2013.
  39. Se siitä karppauksesta: buumi ohi 20.11.2012. Suomen Kuvalehti. Viitattu 23.2.2013.
  40. The New Atkins Diet Plan everydiet.org. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  41. Tavi & Salmenkaita, s. 100–109
  42. Tavi & Salmenkaita, s. 122–125
  43. Tavi & Salmenkaita, s. 138–143
  44. Tavi & Salmenkaita, s. 132–137
  45. Tavi & Salmenkaita, s. 156–160
  46. Zone Diet everydiet.org. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  47. Tavi & Salmenkaita, s. 182–188
  48. Eenfeldt, s. 66–69
  49. South Beach Diet everydiet.org. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  50. Dukanin dieetti alkaa hiilarittomalla hyökkäyksellä 10.6.2012. dieetti.eu. Viitattu 7.9.2012.
  51. High protein low carb diet ducandiet.co.uk. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  52. Cambridge Dieetti dieetit.com. Viitattu 26.6.2016.
  53. Hyvän diabeteshoidon opas tritolonen.fi. Viitattu 7.8.2012.
  54. Tri Timo Kuuselan uusi blogi foorumi.info. Viitattu 7.8.2012.
  55. VHH-dieetti on diabetespotilaalle hyvä vaihtoehto tohtori.fi. Viitattu 7.8.2012.
  56. Tavi & Salmenkaita, s. 109, 25, 125
  57. Pentti Hiltunen, Liikunnan iloa, Otava 1997
  58. Tavi & Salmenkaita, s. 91–98
  59. Tavi & Salmenkaita, s. 250–253
  60. Dahlqvist, s. 107–108
  61. F. L. Santos, S. S. Esteves, A. da Costa Pereira, W. S. Yancy Jr, J. P. L. Nunes: Systematic review and meta-analysis of clinical trials of the effects of low carbohydrate diets on cardiovascular risk factors. 20.8.2012. PubMed. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)
  62. Lars Gustafsson: Lågkolhydratkost ger snabb viktnedgång 23.9.2013. Yle Nyheter. Viitattu 24.9.2013. (ruotsiksi)
  63. Mat vid fetma: En systematisk litteraturöversikt (s. 44) 9/2013. SBU Statens beredning för medicinsk utvärdering. Viitattu 24.9.2013. (ruotsiksi)
  64. Tanya L. Smith, RDH, BS: Oral Health Effects of the Ketogenic Diet Today's RDH. 28.7.2019. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
  65. Stanford diet study tips scale in favor of Atkins plan (englanniksi)
  66. Slate.com
  67. Dansinger ML, Gleason JA, Griffith JL, Selker HP, Schaefer EJ. Comparison of the Atkins, Ornish, Weight Watchers, and Zone diets for weight loss and heart disease risk reduction: a randomized trial. JAMA. 2005 Jan 5;293:43–53
  68. "Popular Diets: A Scientific Review." Obesity Research 9(2001):1S."In all cases, individuals on high-fat, low carbohydrate diets lose weight because they consume fewer calories.", "No magic ingredients, strange food combinations or pseudoscientific formulas will alter this metabolic fact", "Popular Diets: A Scientific Review." Obesity Research 9(2001):1S
  69. Bravata DM, Sanders L, Huang J, et al. Efficacy and safety of low-carbohydrate diets: a systematic review. JAMA 2003;289:1837–1850.
  70. a b Hite AH, Berkowitz VG, Berkowitz K.: Nutr Clin Pract., 2011, nro 3, s. 300–308. (englanniksi)
  71. a b Ruokavaliolla voi olla suuri vaikutus mitokondriotaudin oireisiin (PDF) Avain-lehti 6/2016. Neuroliitto. Viitattu 23.5.2020.
  72. Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk of Coronary Heart Disease in Women. vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, November 9, 2006. The new england journal of medicine.
  73. Iris Shai ym.: Dietary Intervention to Reverse Carotid Atherosclerosis 11.5.2009. Circulation, American Heart Association. Viitattu 17.6.2013. (englanniksi)
  74. Long-term consumption of a carbohydrate-restricted diet does not induce deleterious metabolic effects
  75. Duke University Study Shows Low-Carb Diet Improves Cholesterol
  76. Chin-Ying Chen, Wei-Sheng Huang, Hui-Chuen Chen, Chin-Hao Chang, Long-Teng Lee, Heng-Shuen Chen: Effect of a 90 g/day low-carbohydrate diet on glycaemic control, small, dense low-density lipoprotein and carotid intima-media thickness in type 2 diabetic patients: An 18-month randomised controlled trial. PLOS ONE, 10.5.2020, nro 10, s. e0240158. doi:10.1371/journal.pone.0240158. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio. en
  77. Low-Carbohydrate Diets Harvard School of Public Health Nutrition Source. Viitattu 24.1.2014.
  78. Jenkins D. J. ym.: The effect of a plant-based low-carbohydrate ("Eco-Atkins") diet on body weight and blood lipid concentrations in hyperlipidemic subjects. 8.6.2009. PubMed. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
  79. "Clinical Implications of Basic Research. A Look at the Low-Carbohydrate Diet" (2009)
  80. Katharine Morrison: Br J Gen Pract, 2005, nro 520, s. 884. (englanniksi)
  81. Low-carbohydrate diet in type 2 diabetes. Stable improvement of bodyweight and glycemic control during 22 months follow-up Nutrition&Metabolism (englanniksi)
  82. Low-carbohydrate diet in type 2 diabetes: stable improvement of bodyweight and glycemic control during 44 months follow-up Nutrition&Metabolism (englanniksi)
  83. Short-term effects of severe dietary carbohydrate-restriction advice in Type 2 diabetes--a randomized controlled trial Diabet Med. 2006 Jan;23(1):15–20 (englanniksi)
  84. Long-term effects of a diet loosely restricting carbohydrates on HbA1c levels, BMI and...in type 2 diabetes: A 2-year follow-up study Diabetes Res Clin Pract. 2007 Oct 31 (englanniksi)
  85. Yancy WS Jr, Westman EC, McDuffie JR, et al.: Arch Intern Med, 2010, nro 2, s. 136–145. (englanniksi)
  86. A randomized controlled trial on the efficacy of carbohydrate-reduced or fat-reduced diets in patients attending a telemedically guided weight loss program. Cardiovasc Diabetol. 2009 (englanniksi)
  87. Frank Lefevre, MD,Naomi Aronson, PhD: Pediatrics, 2000, nro 4, s. 46. (englanniksi)
  88. Modified Atkins Diet Can Cut Epileptic Seizures in Adults. John Hopkins Medicine (englanniksi)
  89. A ketogenic diet for intractable childhood epilepsy; as an early option as well as a last resort Brain Nerve. 2011 Apr;63(4):393–400 (englanniksi)
  90. The Upside-Down World of CFS and Low Carb Diets, Where Even the Mental Stuff is Physical Empowher.com (englanniksi)
  91. How to Count Carbohydrates to Manage Chronic Fatigue Syndrome eHow.com (englanniksi)
  92. A very low-carbohydrate diet improves symptoms and quality of life in diarrhea-predominant irritable bowel syndrome. Clin Gastroenterol Hepatol. 2009 Jun;7(6):706–708 (englanniksi)
  93. A very low-carbohydrate diet improves gastroesophageal reflux and its symptoms Dig Dis Sci (englanniksi)
  94. Improvement of gastroesophageal reflux disease after initiation of a low-carbohydrate diet: five brief case reports. Altern Ther Health Med. 2001 (englanniksi)
  95. Schizophrenia, gluten, and low-carbohydrate, ketogenic diets: a case report and review of the literature Nutr Metab (London) 2009;6:10 (englanniksi)
  96. The effect of a low-carbohydrate, ketogenic diet on nonalcoholic fatty liver disease: a pilot study Dig Dis Sci. 2007;52:589–593 (englanniksi)
  97. Dietary carbohydrate and the progression of age-related macular degeneration: a prospective study from the Age-Related Eye Disease Study. Am J Clin Nutr. 2007;86:1210-1218. (englanniksi)
  98. Zhou W, Mukherjee P, Kiebish MA, Markis WT, Mantis JG, Seyfried TN.: Nutr Metab (Lond)., 2007, s. 46. (englanniksi)
  99. Can a High-Fat Diet Beat Cancer?. Time Magazine (englanniksi)
  100. Ruotsin radio: Karppaamisen taustalla liha- ja meijeriteollisuus, viitattu 30.8.2011
  101. Köttlobby ligger bakom dieter Sveriges Radio 30.8.2011 (Tutkimuksen esittelevä Ruotsin radion sivu) (ruotsiksi)
  102. Andreas Eenfeldtin vastine ruotsalaistoimittajille (englanniksi)
  103. Dehghan et al.: Associations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): A prospective cohort study. The Lancet 390(10107), 2017.
  104. a b Thomas L. Halton ym.: Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk of Coronary Heart Disease in Women Julkaistu 9.11.2006. The New England Journal of Medicine. Viitattu 28.3. 2007. (englanniksi)
  105. a b c P. Lagiou ym.: Low carbohydrate–high protein diet and mortality in a cohort of Swedish women Volume 261 Issue 4 Page 366 – April 2007. Journal of Internal Medicine. Viitattu 29.3. 2007. (englanniksi) "A diet characterized by low carbohydrate and high protein intake was associated with increased total and particularly cardiovascular mortality amongst women. Vigilance with respect to long-term adherence to such weight control regimes is advisable."
  106. Lagiou, Pagona; Sandin, Sven; Lof, Marie ym.: Low carbohydrate-high protein diet and incidence of cardiovascular diseases in Swedish women: prospective cohort study. BMJ, 26.6.2012, 344. vsk. BMJ Publishing Group Ltd. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.9.2012. (englanniksi)
  107. Seppo Tikkanen: Karppauksesta sydäntauti Yle Uutiset. 3.7.2012. Viitattu 3.7.2012.
  108. Pitkäaikainen karppaus riski sydämelle Iltasanomat. 3.7.2012. Viitattu 3.7.2012.
  109. Belcheva,ym. Gut Microbial Metabolism Drives Transformation of Msh2-Deficient Colon Epithelial Cells. Cell, July 2014, 158. vsk, nro 2, s. 288–299.
  110. The carnivore connection: dietary carbohydrate in the evolution of NIDDM (englanniksi)
  111. Plant-animal subsistence ratios and macronutrient energy estimations in worldwide hunter-gatherer diets (englanniksi)
  112. Eenfeldt, s. 19
  113. Duodecim 2005;121(11):1143–1144
  114. Banting, William: Letter On Corpulence, Addressed To The Public Harrison. Viitattu 2.1.2008. (englanniksi)
  115. Tavi & Salmenkaita, s. 18–20
  116. Eenfeldt, s. 61–63
  117. Tavi & Salmenkaita, s. 20–23
  118. Tavi & Salmenkaita, s. 23–24
  119. Eenfeldt, s. 64–66
  120. Tavi & Salmenkaita, s. 25–27
  121. Eenfeldt, s. 66–69
  122. Helakorpi, Holstila, Virtanen, Uutela: Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2011 (s. 160) 2012. THL. Viitattu 3.9.2012.
  123. Henrik Ennart: Året då LCHF bjöds in i finrummen 29.12.2013. Svenska Dagbladet. Viitattu 12.1.2014. (ruotsiksi)
  124. Atkins (2000), s. 4
  125. Atkins, s. 165–189
  126. Atkins, s. 195–197
  127. Heikkilä, s. 8–9
  128. Jenni Kokkonen: Lääkäri Antti Heikkilä: Näin saat diabeteksen kuriin oikeanlaisella ruokavaliolla 2.1.2011. Studio55. Viitattu 9.9.2012.
  129. Eenfeldt, s. 128
  130. Eenfeldt, s. 97–117
  131. Eenfeldt, s. 133–143
  132. Taubes, Gary: What really makes us fat 30.6.2012. NY Times. Viitattu 8.9.2012. (englanniksi)
  133. Asiantuntija vastaa: Totuus karppaamisesta 28.8.2011. Iltalehti. Viitattu 8.9.2012.
  134. A-talk: Onko karppaaminen terveellistä? 26.10.2011. Yle. Viitattu 8.9.2012.
  135. Adele H. Hite, Richard David Feinman, ym.: In the face of contradictory evidence: Report of the Dietary Guidelines for Americans Committee Volume 26, Issue 10, October 2010. Nutrition. (englanniksi)
  136. Food pyramids: Nutrition Source, Harvard School of Public Health (englanniksi)
  137. Journal of the American College of Nutrition 22(2003):9. "Carbophobia is a form of nutritional misinformation", "infused into the American psyche through... advertising... infomercials... and best-selling diet books" (englanniksi)
  138. a b Kommentteja Antti Heikkilän väittämiin ravitsemuksesta Professori Helena Gylling, KYS, Diabetesliitto 2005
  139. a b High-Protein Diets, American Heart Association (englanniksi)
  140. “When one is eating enough carbohydrates, fat can be completely broken down as well. But when the body runs out of carb fuel to burn, it’s only choice is to burn fat inefficiently using a pathway that produces toxic byproducts like acetone and other so-called ‘ketones’. The kidney uses minerals such as potassium and calcium to help rid one’s body of toxins like ketones. People on Atkin’s Diet are urinating these minerals away. And critically low levels in the blood of these electrolytes can lead to fatal cardiac arrhythmias – lethal heart rhythms", Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craze, Greger Michael, 2005 (englanniksi)
  141. "To wash these toxic waste products out of our system our body uses a lot of water. The diuretic effect of low carb diets can result in people losing a gallon of water in pounds the first week.[92] This precipitous early weight loss encourages dieters to continue the diet even though they have lost mostly water weight[93] and the state of ketosis may be making them nauseous or worse.[94] If one wanted to try to lose water weight, sweating it away in a sauna may be a more healthful way". "Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craz"e, Michael Greger, 2005 (englanniksi)
  142. Ravitsemussuositukset on ymmärretty väärin, Helsingin Sanomat, Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab. Fogelholm on ravitsemustieteen professori Helsingin yliopistossa ja Schwab ravitsemusterapian apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa. 1.2.2014.
  143. a b Paula Hakala, Proteiinidieetit jopa vaaraksi, Kela 2002
  144. a b Paula Hakala, Proteiini ja painon hallinta, Kela 2004
  145. Hiilihydraatit kuuluvat suositeltavaan ruokavalioon laihduttajillakin, Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2004
  146. Lihavuus (aikuiset) 1.12.2011. Käypä hoito. Viitattu 7.9.2012.
  147. Diabetes 30.11.2011. Käypä hoito. Viitattu 7.9.2012.
  148. "The entire theoretical framework of low carb diets, like Atkins and The Zone, hang upon the notion that insulin is the root of all evil and so to limit insulin release one needs to limit carbohydrate intake. Dr. Atkins, for example, has a chapter entitled 'Insulin – The Hormone That Makes You Fat,'. Protein Power calls it the 'monster hormone' and the Tekijä of the Zone Diet calls insulin 'the single most significant determinant of your weight'.". Greger, Michael; Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craze, 2005 (englanniksi)
  149. (American Journal of Clinical Nutrition 50, 1997:1264)
  150. Diabetes care 7, (1984:465)
  151. Mustajoki, Pertti: Insuliini ja läski Terveyskirjasto. Viitattu 3.5.2011.
  152. Rasvattu elämä KTL 1996
  153. Is it better to eat butter instead of margarine to avoid trans fat? FDA 2006 (englanniksi)
  154. The Effects of Low-Carbohydrate Diets on Organs, ks. Sydän ja Lihas), The Partnership for Essential Nutrition, USA (englanniksi)
  155. Reijo Laatikainen: "Mitä suuri PURE-tutkimus opettaa suomalaiselle ravitsemustieteilijälle? pronutritionist.net. 30.8.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa