Lihavuus

tila, jossa kehossa on terveydelle haitallisen suuri määrä rasvakudosta
Tämä artikkeli käsittelee lihavuutta eli rasvakudoksen suurta määrää. Lisäksi on olemassa artikkeli, joka käsittelee ylipainoa eli sitä, että ihminen on keskimääräistä painavampi.

Lihavuus eli obesiteetti[1] tarkoittaa tilaa, jossa kehossa on normaalia suurempi tai liiallinen määrä rasvakudosta. Ylimääräinen rasva kertyy pääosin ihon alle mutta myös vatsaonteloon ja sisäelimiin.[2][3]

Normaalipainoisen, ylipainoisen ja lihavan miehen siluetit
Lihavan miehen keho

Väestössä viime vuosikymmenten aikana tapahtunut lihavuuden yleistyminen voidaan selittää erilaisilla elämäntavoissa tapahtuneilla lukuisilla muutoksilla. Kuitenkin yksilötasolla alttius lihomiseen on osittain perimän säätelemää ja vaihtelee siten ihmisten välillä.[2]

Lihavuuden mittaaminenMuokkaa

 
Merkittävästi lihavien (painoindeksi yli 30) osuus väestöstä OECD-maissa

Lihavuutta voidaan mitata mittaamalla ihmisen rasvaprosentti eli rasvakudoksen painon osuus kehon kokonaispainosta. Tämä tehdään tätä varten kehitetyllä laitteella kuten ihopoimumittarilla tai bioimpedanssimittarilla, jonka toiminta perustuu siihen, että rasvakudos johtaa vain heikosti sähköä[4]. Voidaan myös käyttää vedenalaispunnitusta, jossa ihminen punnitaan sekä kuivana että veden alla[5].

Rasvaprosentti voidaan myös arvioida arvioitavan vyötärö-lantio-suhteesta tai hänen painostaan ja pituudestaan laskettavalla painoindeksillä, joka saadaan kaavasta painokilot jaettuna pituuden neliöllä (kg/m²). Normaalipainon ylärajaksi on sovittu on 25 kg/m², ylipaino on alueella 25–30 kg/m² ja lihavuus tarkoittaa yli 30 kg/m²:n painoindeksiä. Alueen 35–40 painoindeksi tarkoittaa vaikeaa lihavuutta ja yli 40:n painoindeksi sairaalloista lihavuutta. Edellä mainittuja lukuja ei voida käyttää alle 18-vuotiaiden lihavuuden määrittelyyn.[2][3]

Rasvakudoksen suhteellista määrää voidaan myös arvoida laskemalla ihmisen painoindeksi kaavalla painokilot jaettuna pituuden neliöllä (kg/m²)[6]. Lihavaksi arvoidaan tällöin ihminen, jonka painoindeksi on yli 30 kg/m². Alueen 35–40 painoindeksi viittaa vaikeana lihavuuteen ja yli 40:n painoindeksi sairaalloiseen lihavuuteen. Edellä mainittuja lukuja ei voida käyttää alle 18-vuotiaiden lihavuuden määrittelyyn.[6] Painoindeksi on kuitenkin erittäin huono mittari erityisesti kurvikkaille ja lihaksikkaille ihmisille[7]. Painoindeksilla ei voida arvioida tarkkaan rasvakudoksen määrää, koska painoindeksi ei kerro, muodostuuko ylipaino tavallista suuremmasta rasvakudoksesta, jolla on pieni ominaispaino vai tavallista isommasta lihasmassasta, jolla on suuri ominaispaino. Painoindeksi ei havainnollista myöskään tilannetta, jossa lihavan ihmisen normaali paino aiheutuu siitä, että hänellä on tavallista pienemmät lihakset.

Keskivartalolihavuus voidaan arvioida vyötärönympäryksen mittauksella. Jos miehen vyötärönympärys ylittää 100 cm tai naisen 90 cm, kyseessä on vyötärölihavuus. Vyötärön ympärysmitan kasvamiseen viitataan myös termillä omenalihavuus.[2][3]

Lihomisen fysiologinen mekanismiMuokkaa

 
Lihava mies

Elämäntavat ovat ratkaisevia painonhallinnassa, etenkin liikunta ja ruokavalio.[8] Ylipainokilo vastaa noin 7 000 kilokalorin liikasaantia.[9][10]

Ihmiset nauttivat keskimäärin 200–300 kilokaloria liikaa päivässä[11]. Sama kalorien ja liikunnan määrä lihottaa kuitenkin eri ihmisiä hyvin eri tavalla. Tämä saattaa johtua siitä, että kullakin ihmisellä vaikuttaisi olevan hyvin yksilöllinen niin sanottu luonnollinen paino, jota keho pyrkii ylläpitämään eli jokaisella on tietty paino, johon on poikkeuksellisen helppo lihoa tai laihtua.[12]

Lihomisen riskitekijätMuokkaa

Ranskassa on havaittu, että alle 900 euroa ansaitsevien joukossa esiintyy lähes neljä kertaa useammin lihavuutta kuin yli 5000 euron kuukausituloilla elävillä. Syyksi epäillään sitä, ettei pienituloisilla ole varaa syödä riittävästi hedelmiä ja vihanneksia.[13] Masennuksesta kärsivillä on 58 prosenttia suurempi riski lihoa kuin ihmisillä, jotka eivät sairasta kliinistä masennusta[14].

Päivittäisen ravinnon jakaminen moneen eri ateriaan ja välipalaan lisää lihomisriskiä. Lihomisen ehkäisemiseksi olisi edullisinta syödä vain 1-2 kertaa päivässä[15].

PerintötekijätMuokkaa

Myös geenit säätelevät rasvakudoksen kertymistä. Suurin merkitys lihomiselle näyttäisi olevan FTO-geenillä, mutta se ei vaikuta laihtumiseen. BMJ-lehden meta-analyysissä FTO-geenin vaikutus painoon oli 0,9 kiloa, muussa tutkimuksessa 3 kiloa, mutta esimerkiksi Englannissa tyypillinen ylipaino on suuruusluokkaa 15–50 kiloa.[11]

Liikunta vähentää kuitenkin perinnöllisten tekijöiden vaikutusta painoindeksiin[16]. FTO-geenilla ei olekaan yhteyttä painoon niillä, jotka harrastavat liikuntaa keskimääräistä enemmän[17].

Lihavuus SuomessaMuokkaa

Suomalaisten naisten keskimääräinen vyötärönympärys oli 93,5 senttiä 30–39-vuotiailla ja 92 senttiä 50–59-vuotiailla vuonna 2018. Miehillä vastaavat luvut olivat 93,5 ja 102 cm. Naisten keskimääräinen vyötärönympärys kasvoi tämän jälkeen tasaisesti vanhemmissa ikäluokissa, mutta miehillä se alkoi pienentyä yli 70-vuotiaiden ikäluokissa.[18]

Lihavuuteen liittyvät terveysriskitMuokkaa

Lihavuus altistaa monille sairauksille. Liikalihavuus on Euroopan toiseksi suurin syy kuolla ennen 70 ikävuotta. Jos painoindeksi on 30–40, lihavuus voi vähentää elinajanodotetta jopa kolmella vuodella. On viitteitä siitä, että liikalihavuus on miehille selvästi vaarallisempaa kuin naisille. Tämä saattaa liittyä siihen, että liikalihavilla miehillä on suurempi insuliiniresistenssi, rasva-arvot ja diabetesriski kuin liikalihavilla naisilla.[19] Terveyden kannalta sopiva rasvan määrä onkin miehillä vain puolet siitä, mitä naisilla[20].

Erityisesti vyötärölihavuus, jossa rasva kertyy vatsaonteloon ja sisäelimiin, aiheuttaa aineenvaihdunnan häiriöitä, kuten veren triglyseridin paastoarvoja nostavan maksan rasva-aineenvaihdunnan häiriön, joka saattaa aiheuttaa pitkään jatkuessaan sydän- ja verisuonitauteja[21]. Lihavuuden aiheuttamista sairauksista merkittävimpiin kuuluvat aikuistyypin diabetes, verenpainetauti ja polvien nivelrikko, muita sairauksia ovat esimerkiksi uniapnea, sepelvaltimotauti, kihti, sappikivet ja hedelmättömyys naisilla. Vaikeaan lihavuuteen liittyy myös usein mielenterveysongelmia, ja se heikentää myös päivittäistä toimintakykyä.[2] Lihavuus tai lihavuuteen liittyvät seikat lisäävät esimerkiksi 55 prosentilla riskiä sairastua masennukseen[22].

LähteetMuokkaa

  1. obesiteetti – lihavuus – liikalihavuus Tieteen termipankki. Viitattu 10.11.2013.
  2. a b c d e Lihavuus Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 10.11.2013.
  3. a b c Lihavuus (aikuiset) Käypä hoito. Viitattu 10.11.2013.
  4. Tieteen Kuvalehti: Rasvasolut eivät johda sähkövirtaa.
  5. Mia Laakso: Kehon koostumuksen mittaaminen eri menetelmillä. 23.10.2014.
  6. a b Lihavuus 28.1.2013. Duodecim. Viitattu 19.8.2013.
  7. 5 suomalaisnaista paljasti painonsa ja pituutensa – uskoisitko kuvista, että taulukoiden mukaan he ovat muka ylipainoisia?
  8. Katri Kallionpää: Perintötekijöitä ei kannata syyttää – elämäntavat vaikuttavat laihtumiseen enemmän kuin geenit, kertoo tutkimus Helsingin Sanomat. 21.9.2016.
  9. Haapaluoma, Jaana: 23 mitätöntä arjen muutosta- poltat jopa 7000 kilokaloria viikossa Ilta-Sanomat. 20.2.2014. Viitattu 29.1.2019.
  10. Kalorien kulutus liikunnassa Tohtori Tolonen. 8.6.2010. Viitattu 29.1.2019.
  11. a b Tedstone Alison E.: Obesity treatment—are personalised approaches missing the point? (2016; 354 :i4980) BMJ. 20.9.2016.
  12. Luonnostaan hoikat mättivät herkkuja neljä viikkoa: Miksi toiset eivät liho? 20.08.2014.
  13. Grazia.fr: Les Français, de plus en plus gros - Grazia www.grazia.fr. 13.11.2009. Viitattu 18.9.2020. (ranskaksi)
  14. Depression as a disease of modernity: explanations for increasing prevalence. 12.1.2012.
  15. Lukas Schwingshackl, Kai Nitschke, Jasmin Zähringer, Karin Bischoff, Szimonetta Lohner, Gabriel Torbahn: Impact of Meal Frequency on Anthropometric Outcomes: A Systematic Review and Network Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Advances in Nutrition, 1.9.2020, nro 5, s. 1108–1122. doi:10.1093/advances/nmaa056. ISSN 2161-8313. Artikkelin verkkoversio. en
  16. Luonnostaan hoikat mättivät herkkuja neljä viikkoa: Miksi toiset eivät liho? 20.08.2014.
  17. "Physical activity and the association of common FTO gene variants with body mass index and obesity" (2008). Arch Intern Med 16 (16): 1791–97. doi:10.1001/archinte.168.16.1791. PMID 18779467. 
  18. Vyötärönympärys kasvaa keski-iässä. Helsingin Sanomat 3.7.2018, A 7.
  19. Tutkimus: Liikalihava kuolee aikaisemmin – erityisesti, jos on mies. 06.08.2016.
  20. Painoindeksilaskuri – miten painoindeksi lasketaan ja mitä se kertoo.
  21. Triglyseridit ovat energian varalähteitä.
  22. Depression as a disease of modernity: explanations for increasing prevalence. 12.1.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa