Hedelmättömyys
 |
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ihmiskeskeinen |
Hedelmättömyys, infertiliteetti eli steriiliys tarkoittaa suvullisesti lisääntyvän eliön kyvyttömyyttä tuottaa jälkeläisiä.
Hedelmättömyyttä esiintyy sekä uroksilla että naarailla. Käsitteitä hedelmättömyys ja ihmisillä lapsettomuus käytetään usein sekaisin, vaikka ne eivät tarkkaan ottaen merkitse samaa asiaa. Eläinten hedelmättömyydestä käytetään myös esimerkiksi termiä mahous. Lapsettomuus voi olla tahatonta tai tahallista, ja hedelmättömälläkin ihmisellä voi olla lapsia esimerkiksi adoption kautta. Ihmisten hedelmättömyyteen on kehitetty tehokkaita hoitokeinoja.
Ihmisten hedelmättömyys muokkaa
Määritelmä ja esiintyvyys muokkaa
Ihmisillä hedelmättömyys on määritelty muun muassa siten, että raskaus ei ole alkanut 12 kuukauden suojaamattomien yhdyntöjen jälkeen tai nainen ei pysty kantamaan sikiötä täysiaikaiseksi. Arviolta joka viides pariskunta kärsii jossain elämänsä vaiheessa lapsettomuudesta. Useimmiten kyseessä on heikentynyt hedelmällisyys, eli syystä tai toisesta raskauden alkamiseen menee keskimääräistä pitempi aika. Noin 15 % hedelmällisessä iässä olevista pariskunnista hakeutuu lääkärin hoitoon hedelmättömyyden takia, yleensä noin kahden vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen. Noin 30–40 %:ssa tapauksista hedelmättömyys johtuu naisesta, 10–30 %:ssa miehestä, 15–30 %:ssa molemmista ja 10–20 %:ssa syytä ei saada selville. Hedelmättömyyden esiintyvyys on kasvussa, mikä heijastaa myös naisten lisääntyvää taipumusta hankkia lapsia myöhemmällä iällä kuin ennen. [1][2]
Naisen hedelmättömyys muokkaa
Syyt muokkaa
Tärkeimpiä syitä naisen hedelmättömyyteen ovat tulehduksesta aiheutuvat munanjohdintukokset, jotka aiheuttavat noin kolmasosan hedelmättömyystapauksista. Tukoksen takia munasolu ei pääsee kulkeutumaan kohtuun siittiöiden luokse. Myös epämuodostumat, kasvaimet ja kiinnikkeet voivat olla esteinä munasolun kululle.
Hormonaaliset syyt muodostavat kolmasosan hedelmättömyystapauksista. Joissakin tapauksissa häiriö estää munasolua irtoamasta tai kohdun limakalvo ei pysty vastaanottamaan hedelmöittynyttä munasolua. Endometrioosissa kohdun limakalvoa esiintyy tuntemattomasta syystä kohtuontelon ulkopuolella, mikä voi aiheuttaa hedelmättömyyttä.
Hoito muokkaa
- Pääartikkeli: Hedelmöityshoito
Munanjohdinperäiset syyt pyritään hoitamaan leikkaushoidolla, mutta koeputkihedelmöitykseen turvaudutaan, jos leikkaus ei ole mahdollinen. Hormonaaliset syyt hoidetaan lääkityksellä ja endometrioosi tähystyksellä. [3]
Miehen hedelmättömyys muokkaa
Syyt muokkaa
Miehen hedelmättömyyden syyt voivat olla kivesten siittiöntuotannossa tai siittiöiden kiveksistä pois kulkeutumisessa. Kivesten toimintaa heikentäviä tekijöitä ovat kivestulehdukset, eräät kemikaalit, lääkkeet (esimerkiksi anaboliset steroidit) ja sädehoito. Heikko siittiöntuotanto voi aiheutua myös Klinefelterin oireyhtymässä, jossa miehellä on kaksi X-kromosomia yhden sijaan. Syndroomassa mies tuottaa vasta-aineita siittiöitänsä kohtaan, ja tällöin huomattava osa siittiöistä menettää kykynsä hedelmöittää munasolu.
Muita hedelmättömyydelle altistavia tekijöitä ovat siementiehyitä tukkivat tai ahtauttavat sairaudet, piilokiveksisyys ja kiveskohjut. Tilapäisesti hedelmättömyyttä aiheuttavat yleistilaan merkittävästi vaikuttavat sairaudet, runsas tupakointi ja alkoholin käyttö.
Hoito muokkaa
Kivestulehduksessa hoitona käytetään antibiootteja, ja siementiehyiden ahtaudet tai tukokset voidaan joskus hoitaa kirurgisesti. Mahdolliset hormonivajaukset korjataan antamalla puuttuvaa hormonia tai stimuloimalla hormonituotantoa. [3]
Historia muokkaa
Keskiajalta säilyneet tekstit ovat osoittaneet vääräksi yleisen olettamuksen siitä, että ennen modernia aikaa olisi lapsettomuutta pidetty vain naisesta johtuvana. Exeterin yliopiston historiantutkija Catherine Rider on perehtynyt 1200–1400-luvuilla kirjoitettuihin teksteihin. Esimerkiksi 1100-luvulla Italiassa koottu Trotula toteaa, että hedelmättömyyden syyt ovat yhtä usein miehestä kuin naisesta johtuvia. Trotula levisi sekä englannin- että ranskankielisinä käännöksinä.[4]
Trotula noudattaa aikansa käsityksiä siinä, että terveysongelmien syynä on kuuman ja kylmän tai kostean ja kuivan välinen epätasapaino. Arveltiin, että liian kuivat ja kylmät kivekset aiheuttaisivat miehen hedelmättömyyttä. Kuitenkin myös aliravitsemuksen tai liikalihavuuden sanottiin vaikuttavan hedelmällisyyteen, aivan kuten nykyisinkin. Trotula neuvoo toteamaan pottatestillä sen, kummasta hedelmättömyys johtuu: Testissä nainen virtsaa yhteen pottaan ja mies toiseen, lisäksi potta täytettiin osittain vehnänleseillä. Hedelmätön puoliso oli se, jonka potassa oli matoja puolentoista viikon kuluttua.[4]
On vaikea sanoa, missä määrin ihmiset hakivat hoitoa hedelmättömyyteen, sillä aikalaiskertomuksia ei juuri ole, vaan kirjoitukset ovat lääkärien akateemista pohdintaa. Rukoilun, pyhimyksiin vetoamisen tai pyhiinvaellukselta tuodun muistoesineen parantavan voiman uskottiin auttavan hedelmättömyteen. Kirjoituskokoelmista löytyy vinkkejä miehille: Kissanminttua keitetään viinissä, kunnes nesteestä on jäljellä enää kolmannes. Saatua rohtoa piti juoda tyhjään vatsaan. Toisen ohjeen mukaan sian kivekset kuivataan ja jauhetaan, jauhe sekoitetaan viiniin. Kummankin ohjeen mukaan rohtoa juodaan kolmena päivänä peräkkäin.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Hippeläinen, Maritta; Räsänen, Marita (2002). "Lapsettomuuden perustutkimukset." Duodecim 118(5):497-502.
- ↑ The Merck Manual for Healthcare Professionals 2005, Infertility [1]
- ↑ a b Palo, Jorma (2001). "Jorma Palon lääkärikirja." WSOY: 292-294.
- ↑ a b c Kissanminttua ja siankiveksiä – keskiajalla hoidettiin myös miesten hedelmättömyyttä Yle Uutiset. Viitattu 3.8.2017.
Kirjallisuutta muokkaa
- Vierola, Hannu: Pysy nuorena – elä kauemmin: Tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja. Helsinki: Tietosanoma, 2007. ISBN 978-951-885-289-9.
- Vierola, Hannu: Tupakka: Miehen tietokirja. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-15-5.
