Aitokissanminttu

putkilokasvilaji

Aitokissanminttu (Nepeta cataria) on Euroopasta kotoisin oleva mintuntuoksuinen yrtti. Se jää alle metrin korkuiseksi, varsi ja lehdet ovat harmahtavan karvan peitossa. Kukat ovat valkoisia, niiden alahuulessa punaisia pisteitä.[2] Tieteellisen nimen osa cataria tulee latinan kielen sanasta catus, joka tarkoittaa kissaa.[3]

Aitokissanminttu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Kissanmintut Nepeta
Laji: cataria
Kaksiosainen nimi

Nepeta cataria
L.[1]

Katso myös

  Aitokissanminttu Wikispeciesissä
  Aitokissanminttu Commonsissa

Aitokissanminttua on käytetty 1400-luvulle saakka yleisesti elintarvikkeena ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Paistin pintaan saatettiin hieroa kissanminttua, ja sitä käytettiin myös salaattiaineksena. Sitä käytettiin rauhoittavana ja ruuansulatusta edistävänä rohtona sekä hoidettiin haavoja, särkyä ja naistenvaivoja.[3] Aitokissanminttu saattaa aiheuttaa poltettuna lieviä harha-aistimuksia.[2]

Aitokissanminttua tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Skandinavian eteläosissa. Sen alkuperäiset kasvualueet ovat Vähässä-Aasiassa.[3] Se on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan.[4]

Aitokissanmintun haihtuva öljy sisältää mm. karvakrolia, tymolia, nepetalaktonia ja nepetahappoa. Nepetalaktoni vaikuttaa kissojen käyttäytymiseen. Aitokissanmintun kukinnot ovat valkoiset, ja se on kasvustoltaan harvempi kuin sukulaisensa mirrinminttu (Nepeta × faassenii), jolla on vaaleansiniset kukinnot.

Lähteet muokkaa

  1. ITIS
  2. a b Raassina, Palmgren, Hujala: l Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 6.6.2009.
  3. a b c Luontoportti: Aitokissanminttu Viitattu 17.2.2014.
  4. Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.6.2009. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla muokkaa