Päijänteen keskiosa

Päijänteen keskimmäinen järvenosa

Päijänteen keskiosa [1][2] sijaitsee Keski-Suomessa Jyväskylässä, Luhangassa, Jämsässä ja Kuhmoisissa sekä Päijät-Hämeessä Sysmässä, Padasjoella ja Asikkalassa ja se käsittää Päijänteen sen osan, joka jää Kärkistensalmen eteläpuolelle ja Pulkkilanharjun pohjoispuolelle, ja joka sisältyy viranomaistiedoissa Päijänteen lähialueeseen (vesistöaluetunnus 14.221). Tunnetuimmat Päijänteen keskiosan rannoilla sijaitsevat taajamat ovat Korpilahti, Jämsä, Luhanka, Kuhmoinen, Sysmä ja Padasjoki. Jos tämä järvenosa olisi järvi, se olisi Suomen 6. suurin järvi. Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi heti Saimaan jälkeen ja Päijänteen keskiosa muodostaa noin 80 % koko Päijänteen pinta-alasta.[2][1]

Päijänteen keskiosa
(järvenosa: Päijänne)
Maanosa Eurooppa
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi, Päijät-Häme
Kunnat Jyväskylä, Luhanka, Jämsä, Kuhmoinen, Sysmä, Padasjoki, Asikkala
Koordinaatit 61°36′50″N, 25°28′55″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö
Valuma-alue vesistön pääuoma
Laskujoki Pulkkilanharjun salmet [1]
Järvinumero 14.221.1.001
Mittaustietoja (järvenosa)
Pinnankorkeus 78,3 m [1]
Rantaviiva 2 170,11 km [2]
Pinta-ala 864,866 km² [2]
Tilavuus 12,22653030843 km³ [2]
Keskisyvyys 14,1369 m [2]
Suurin syvyys 86 m [2]
Saaria 2 261 [2]
Kartta
Päijänteen keskiosa

Maantietoa

muokkaa

Keskiosan piirteitä

muokkaa
 
Vanhanselkä jatkuu Kukkarolle asti.

Järvenosan pinta-ala on 86 487 hehtaaria eli 864,9 neliökilometriä, se on 87,0 kilometriä pitkä ja vaihtelevasti 5–32 kilometriä leveä [a]. Järvellä veneiltäessä sen leveydestä saatava ensivaikutelma ei pidä ollenkaan paikkaansa. Monet kalliomurroksiin syntyneet lahdet [3] leventävät järveä suuresti. Järvi on esimerkiksi Jämsän Juokslahdelta Korpilahden Putkilahdelle 22,8 kilometriä leveä, Jämsän Tiirinselältä Luhangan Pilkanselälle 31,0 kilometriä, ja Kuhmoisten kirkonkylältä Sysmän Majutvedelle 30,2 kilometriä leveä [a]. Laajojen järvenselkien väliin jää toisinaan vain muutaman kilometrin levyisiä kapeikkoja. Kärkistensalmi on pari kilometriä leveä, mutta etelämpänä löytyy esimerkiksi Vanhanselän pohjoisosassa 4,9 kilometriä leveä kohta, Vanhanselän keskeltä 5,1 kilometriä, Judinsalonselällä 5,5 kilometriä ja Kelventeen kohdalta 6,7 kilometriä leveitä kohtia [a]. Vaikutelmaa hämärtää myös järvenosan usean neliökilometrin suuruiset saaret, jotka sulautuvat maisemaan samalla tavoin kuin niemet. Veneilijä kokee jotkin järvenosat saaristoisiksi ja toiset osat aavoiksi järvenseliksi.[2][1]

Järvenosa voidaan pohjoisesta lukien jakaa luonteensa ja suurten ominaisuuksiensa vuoksi eri alueisiin. Se alkaa pohjoisessa Korpilahden Kirkkoselältä ja Kärkistensalmesta alkavana saaristona, joka loppuu Puolakan ja Korospohjan välisellä linjalla Kuminan saareen. Sen eteläpuolella järvi aukeaa Vanhanseläksi, joka jatkuu Taivassalon ja Kukkaron suurin saariin asti. Vanhanselältä työntyvät luoteeseen päin aavat Siikalahti ja Juokslahti. Taivassalon eteläpuolella Päijänne kapenee suurien saarien muodostamaan saaristoon. Se loppuu vasta Judinsalonselkään, mutta ennen sitä järvi jakautuu moneen pieneen järvenselkään: Tiirinselkä, Lehesselkä, Kotkatselkä ja Pilkanselkä. Judinsalonselkä alkaa Haukkasalon ja Judinsalon välistä ja se loppuu Kuhmoisten kirkonkylän kohdalla leviävään Tehinselkään. Järvenselkien välinen raja lienee Tehinniemi ja sen edustalla Jänissaari ja Töijensalo. Tehinselkä päättyy Virmailansaaren ja Rapalanniemen väliseen kapeikkoon, jota kutsutaan Virmailanseläksi. Siitä alkaa laaja saaristo, jonka Kelvenne jakaa puoliksi. Kelventeen länsipuolella sijaitsee pieni Padasjoenselkä ja eteläpuolella Hinttolanselkä. Hinttolanselkä päättyy lännessä Vähä-Äiniön lahteen ja idässä Pulkkilanharjuun, jonka eteläpuolella aukeaa Asikkalanselkä. Se on Päijänteen kolmas suuri järvenosa, josta Kymijoki alkaa.[1][3]

Saaret

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Päijänteen saarista (sen keskiosassa)

Päijänteen keskiosassa on 2 261 saarta, joiden pinta-ala on yhteensä 18 950,9 hehtaaria (189,5 neliökilometriä) eli noin 18,0 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Keskiosan suurin saari on Padasjoen Virmailansaari, jonka on 12 kilometriä pitkä, 5 kilometriä leveä ja pinta-alaltaan 34 neliökilometriä. Se on Suomen 12. suurin saari. Luhangan puolella sijaitseva Judinsalo on 8 kilometriä pitkä, 6 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 25 neliökilometriä. Se on Suomen 18. suurin saari. Kuhmoisten Haukkasalon pinta-ala on 12 neliökilometriä ja Luhangan Onkisalon 10 neliökilometriä. Saarista 27 on yli neliökilometrin ja 381 on yli hehtaarin suuruisia. Pienistä saarista 1 566 on yli aarin ja loput 287 ovat alle aarin kokoisia. Päijänteellä on tyypillistä, että suurten saarien nimet päättyvät määreeseen salo. Osa saarista on mainittu alla olevassa järvenosien kuvauksessa.[2][3]

Syvyysvaihtelut

muokkaa
 
Vanhanselkää Kouhinsalon ja Kilvensalon kohdalla. Vanhanselän eteläosissa on pienialaisia syvänteitä, jotka ovat 50–60 metriä syviä.

Järven keskiosan tilavuus on 12 227 miljoonaa kuutiometriä eli 12,2 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 14,1 metriä ja suurin syvyys 86 metriä. Kirkkoselkä on Jänissaaren edustalta yli 40 metriä syvä ja tämän syvännejakso alkaa Palavassaaren itäpuolella ja päättyy luoteessa Kirkkoselän luoteispuolella, missä se madaltuu noin 20-metriseksi. Seuraavalla Mustanselällä pohja painuu paikoin yli 60 metrin syvyyteen. Tämän syvänteen syvännejakso alkaa Ryhinselältä 66 metriä syvänä ja jatkuu kaakkoon päin päättyen Koroispohjan suulle. Myös Ryhinsaaren kaakkoispuolella on 50 metriä syvää.[2][4]

Vanhanselkä on laaja vesialue, jonka länsirannassa on pitkä luodesuuntainen lahti. Selällä on yli 40 metriä vettä ja täältä alkava syvännejakso päättyy Juokslahden suulle. Myös Ohensaaren takana Siikaselällä on yli 40 metriä syvää. Vanhanselän keskellä on pienialaisia syvänteitä, jotka ovat 50–60 metriä syviä. Vanhanselän eteläosissa on lisää syvänteitä, vaikka Kilvensalon kohdalla on kymmenen metriä matalampaa. Itäpuolella olevassa sokkeloisessa Kasselän lahdessa on selvästi matalampaa. Siellä on suurin syvyys vain 14 metriä. Vanhanselän eteläosissa syvänteet kiertävät molemmin puolin Taivassaloa.[5][6][7]

Taivassalon eteläpuolella pohja painuu taas yli 50 metrin syvyyteen ja tämä syvänne vajoaa 67 metrin syvyyteen. Yleensä Saviselällä on 30–50 metriä syvää, mutta saarten läheisyydessä on paljon pieniä matalikoita. Samaa voidaan sanoa Lehesselästä. Sen keskiosissa on noin 40 metriä syvää, mutta lahden perukassa on epätasaista ja matalaa.[7][8][9][10]

Judinsalonselälle tultaessa järvi muuttuu pohjoisosiaan matalammaksi. Matalaa aluetta on kummaltakin rannikolta mitattuna useita kilometrejä ja vasta keskellä selkää saavutetaan 30–45 metrin syvyyksiä. Yli 50 metriä saavutetaan täällä vain harvoin. Eräs sellainen kohta sijaitsee Kurjenselän suulla, josta syvännejakso jatkaa kohti luodetta saavuttaen 77 metrin syvyyden. Paimenselän alue on pohjaltaan epätasaisempi kuin Judinsalonselkä. Siellä saavutetaan vain kahdesti yli 30 metrin syvyys.[8][11][12][13][14]

Tehinselän syvyydet vaihtelevat 25–40 metrin välillä ja vain harvoin pohja painuu yli 45 metriin. Varpusenlinnanselkä, Harmoistenlahti, Kellosalmi, Virmailanselkä, vesialueen pienien saarten saaristot ja Rapalanniemen pohjoispuoli ovat syvyysvaihteluiltaan vaihtelevia ja matalia vesialueita. Lehtisten saariryhmän koillispuolella sijaitsee kuitenkin pieni syvänne, jossa on 58 metriä syvää.[14][15][16][17][18][19]

Kartoissa erikoisena salmena näkyvä Kellosalmen ja Salonsalmen murrosjakso painuu 55 metriin asti. Tämä murrosjakso jatkuu muuta vesialuetta syvempänä Kelventeelle asti. Kelventeen saaristossa on kuitenkin epätasainen järvenpohja ja yli 20 metrin syvänteitä löytyy sieltä vaihtelevasti. Samaa voidaan todeta Hinttolanselältä alkavalta vesialueelta, joka päättyy Pulkkilanharjulle. Vain alueen pohjoisosassa on syvempää, koska sinne jatkuu Tehinselältä alkava ja Virmailanselälle loppuva syvännejakso.[17][18][19][20][21][22][23]

Asutus ja liikenneyhteydet

muokkaa

Järven keskiosan rantaviivan pituus on 2 170,1 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 1 216,5 kilometriä eli noin 56 %. Järvenosan rantaviiva mutkittelee kartan mukaan suuresti ja se seuraa maankuoreen vuosimiljoonien aikana syntyneiden kalliomurroksien muodostamia lahtia ja niiden välisiä niemiä. Niemien ja lahtien vuorottelu on paikoin niin voimakasta, että järveä seuraavat tiet on täytynyt rakentaa etäämmäksi järvestä sillä muutoin teistä olisi tullut liian pitkiä. Aina 1800-luvulle asti peltomaata raivattiin tilaisuuden tullen. Nykyiset peltomaat muodostavat kartoissa näkyvän järveä kiertävän muutaman kilometrin levyisen vyöhykkeen. Liikenneolot ja teollistuminen vaikuttivat suuresti siihen, mitkä paikkakunnat alkoivat kehittyä seutukuntiensa keskuksiksi. Kehityksen seurauksena Jyväskylä ja Lahti, jotka sijaitsevat järven eri päissä, ovat Päijänteen suurkaupungit. Näiden lisäksi ovat järven keskiosassa länsirannalla sijaitsevat Jämsä ja Muurame kohonneet ylitse muiden. Länsirannalla sijaitsevat myös Säynätsalo ja Korpilahti, jotka ovat entisten kuntien kirkonkyliä, ja Kuhmoinen ja Padasjoki, jotka ovat kuntiensa keskustaajamia. Itärannalla ovat Joutsaan kuuluva Rutalahti ja Jyväskylään kuuluva Putkilahti pieniä paikallisia taajamia, ja vielä Luhanka ja Sysmä kuntiensa keskustaajamia. Itärantaa seuraava seututie 314 kulkee Pulkkilanharjulta Sysmään, josta seututie 612 jatkaa Särkilahden ja Judinsalon kautta Luhankaan ja sieltä edelleen Tammikoskelle. Siellä se yhtyy seututiehen 610, jonka pohjoiseen johtava reitti käy Putkilahden, Korospohjan, ja ylitettyään Kärkkäisten sillan, se päätyy Korpilahteen. Toiselle pohjoiseen johtavalle tielle pääsee Tammikoskelta, kun jatkaa seututietä 610 hieman itään ja kääntyy yhdystielle 6134, joka johtaa Rutalahden ja Toivakan Viisarinlahden kautta valtatielle 4. Se vie lopulta Jyväskylään. Keskiosan länsirantaa seuraa Jyväskylästä alkava valtatie 9. Se vie ensin Muurameen, sitten Korpilahden ja Juokslahden kautta Jämsään. Jämsästä alkaa etelään johtava valtatie 24. Se vie Asikkalaan ja Lahteen. Matkan varrella tulevat ennen niitä vastaan läheltä ohitettava Pihlajakoski, sitten Kuhmoisten keskustaajama ja myöhemmin läheltä ohitettava Padasjoki. Näiden teiden lisäksi järven rantoja seuraa usein pienet yhdystiet tai muut kylätiet.[2][1][24]

Päijänteen keskiosa vyöhykkeittäin

muokkaa

Korpilahden osa

muokkaa

Korpilahden osaan voidaan sisällyttää keskiosasta kaikki, mikä jää eteläpuolisen Vanhanselän pohjoispuolelle lähtien Kuminasta ja päätyen Kärkistensalmen länsipuolelle. Siellä sijaitsee Kirkkoselkä, joka aukeaa Palavaksen ja Jänissaaren länsipuolella. Sen pohjukassa työntyy Kirkkolahti Korpilahden taajama-alueelle. Kirkkoselkään laskevat Autionjoki, jonka pääjärvi on Maatianjärvi, ja Korpijoki, jonka joensuu on Kirkkolahdessa. Kirkkoselän pohjoisrannoilla sijaitsevat Vitikkala, Markkulanmäki sekä muutamat Korpilahden taajaman asuinalueet kuten keskusta-alue, Pukkalanmäki, Ikolanmäki ja Tähtiniemi.[1][4]

Palavaksen eteläpuolella työntyy Sinervinvuoren ohitse pari kilometriä leveä salmi, jonka takana sijaitsevat Palavaksen saariryhmä ja Iso Kaitasaaren saariryhmän saaret. Näiden eteläpuolella aukeaa pieni Mustanselkä. Sitä reunustaa joukko saaria, joista tärkeimpiä ovat lännessä Ryhinsaari, idässä Pärnäsaari ja etelässä Kuminan ympärillä olevat saaret Pirttisaari, Ahosaari ja Kalliosaari. Ryhinsaaren takana on pieni Ryhinselkä, jonka rannoilla kohoavat Könkkölänvuori, Sokkovuori ja Kiviönniemi. Mainittujen mäkien väliin työntyy kolme kapeaa lahtea. Ryhinsaaren lounaispuolelle jää Luukkaanniemen taakse suojaan Manhunlahti. Vastapuolella eli järven itäpuolella Pärnäsaaren takana sijaitsee pieni sokkeloinen alue, jossa ovat Veijonlahti, Lavionlahti ja Sulkujärvi ja niiden väliset niemet. Niiden eteläpuolella työntyy kaakkoon neljä kilometriä pitkä Korospohja. Ryhinselkä–Korospohja on muodostunut kalliomurrokseen [25], joka erottuu kartoista selvästi, ja jonka vakuutena on veden alla kulkeva ja edellä mainittu syvännejakso.[1][4]

Vanhanselän osa

muokkaa

Vanhanselkä alkaa Kuminasaaresta ja päättyy etelässä Taivassalon saarelle. Sen avoin selkä on pohjois-etelä-suunnassa 13 kilometriä pitkä ja poikittain noin 10 kilometriä leveä. Sen luoteispuolelle työntyy pitkä ja leveä lahti, josta haarautuu länteen päin Siikaselän ja luoteeseen päin Juokslahden alueet. Juokslahti on yli viisi kilometriä pitkä ja siitä haarautuu pohjoiseen kapeasuinen Saalahti, jota suojaa ulapalta korkea Saaniemi. Juokslahden suurimmat saaret ovat Lemetti ja Pirronsaaret. Siikaselällä sijaitsee Ohensaari ja rannassa suurempi Särkisaari, jossa on leirikeskus ja kirkko. Siikaselän pohjukkaan laskee Patajoen kanava, joka tuo Patalahden vesiä Himokselta ja Jämsästä.[1]

Vanhanselän itärannikolla sijaitsevan Kilvensalon takana työntyy sisämaahan kapea ja sokkeloinen lahti, jonka eri osilla on vaihtelevia nimiä. Se alkaa salmella nimeltään Mokka, joka kapenee Haljalansalmeksi ennen aukeamistaan Kasseläksi. Kasselän keskellä sijaitsee suuri Viljamensaari ja Peuhanniemi, joka erottaa lahdesta Nokkosen lahdenpohjukan. Lisäksi Peuhanniemen pohjoispuolella sijaitsee suuri lahti Ylisjärvi. Juokslahti–Mokka–Haljalansalmi on muodostunut kallioperän murroslinjaan, joka selittää myös Vanhanselän vedenalaisen syvännejakson [26].[1]

 
Vanhanselän eteläosan saaria Kilvensalon eteläpuolella.

Siikaselän eteläranta on 15 kilometriä leveää Jämsänniemeä, jonka itärannan etäisyys Jämsästä on 14 kilometriä. Sen länsiranta seuraa Vanhanselkää etelään Saviselän puolelle asti. Vanhanselän eteläosan suuria saaria ovat Kilvensalon eteläpuolella Selkä-Kuivanen, Maa-Kuivanen, Iso-Kello sekä näiden edustalla sijaitseva Paatsalo. Pienen Haukisaaren kautta kulkevat Luhangan, Jämsän ja Jyväskylän (entisen Korpilahden) kuntarajat. Vanhanselkä voidaan katsoa loppuvan Taivassaloon, jonka lähellä sijaitsevat Tupsu ja Kukkaro. Taivassalon ja Kukkaron väliin jää pieni Numarinselkä, joka voidaan kuitenkin myös lukea kuuluvaksi Saviselkään.[1]

Saviselän osa

muokkaa
 
Näkymä Mustassalon yltä Saviselän yli.

Saviselkä on pohjoisessa sijaitsevan Vanhanselkään verrattuna pieni ja ahdas selkävesi, mutta se on silti 8,6 kilometriä pitkä ja 6,4 kilometriä leveä. Se jää pohjoisesta lounaaseen levittäytyvän saariston eteläpuolelle. Siihen kuuluu suurina saarina Taivassalo, Vuorissalo, Kukkaro, Huhtisaari, Kaijansalo ja Karhusalo. Viimeksi mainittujen eteläpuolelta pääsee 0,5 kilometrin levyistä Hyrkköä myöten Lehesselän puolelle, joka kuvaillaan alempana. Lounaispuoli rajautuu suuren Mustassalon rannoille, mutta järvenselkä aukenee etelään päin saaren itäpuolelta. Itäranta seuraa mantereen reunaa Keihäsniemelle, josta on kapea kulku itään päin Kotkatselälle. Se kuuluu alla kuvailtavaan Pien-Päijänteeseen. Etelässä aukeavan Judinsalonselän ja Saviselän välinen alue jää 1,0–2,5 kilometriä leveään kapeikkoon. Kapeikon rannat kuuluvat suurille saarille Haukkasalolle ja Judinsalolle. Saviselällä Kakarin saaren kautta kulkee kolmen kunnan Kuhmoisten, Jämsän ja Luhangan kuntarajat.[1]

Hyrkön länsipuolella Lehesselkä ja Tiirinselkä muodostavat yhtenäisen lahtimaisen vesialueen, joita Kotkassaari ja Vuohisaari erottavat toisistaan. Vesialueen itäosia reunustaa saarien ketju, joihin kuuluvat Karhusalo, Kaijansalo, Mustassalo, Edessalo ja Haukkasalo. Saarien toisella puolella sijaitsee koillisessa Saviselkä ja kaakossa Judinsalonselkä.[1]

Pien-Päijänne

muokkaa

Toisinaan käytetään nimitystä Pien-Päijänne [27][28] siitä itärantaan kuuluvasta Päijänteen osasta, joka sijaitsee Luhangan keskustaajaman ympärillä, jää Vanhanselän ja Saviselän viereen ja Keihäsniemen ja Judinsalon suojaan. Se muodostuu Kotkatselästä, Pilkanselästä ja Tammiselästä sekä näiden läheisistä vesialueista. Onkisalon pitkä saari jakaa sen sisäisesti lähes kahtia. Vesialueen kaksi yhteyttä Päijänteeseen ovat Saviselälle johtava kapea Vuoksensalmi Judinsalon pohjoispuolella ja Judinsalonselän vesialueelle johtava Onkisalon eteläpuolelta Vuorisalon ja Judinsalon välisestä, ja Vuoksensalmeakin vielä kapeammasta, Hopeasalmesta. Vesialuetta voisi kutsua järveksi elleivät sen salmet tasaisi vedenpinnat samalle korkeudelle muun Päijänteen kanssa.[1]

Judinsalonselän osa

muokkaa
 
Haukkasalon ja mantereen väliin jäävä saaristoinen Raiskasselkä.
 
Näkymä Mustasalosta etelään, oikealla Haukkasalon rantaa.

Järvenosa voidaan katsoa alkavan Haukkasalon ja Judinsalon välisestä kapeikosta, josta se aukeaa kohti etelää. Se on suuruudeltaan lähes Vanhanselän kokoinen. Etelässä se vaihtuu huomaamattomasti Tehinselkään, mutta vaihettumisalueen tarkasta sijainnista ei ole tässä tietoa. Sen voi sijoittaa itärannan Soininniemen kohdalle tai etelämmäksi Tehinniemen ja Iso-Juureksen välille.[1]

Haukkasalo sijaitsee selkäalueen länsipuolella ja saaren etelärantaan työntyy osittain suojainen Kurulanlahti. Saaren ja mantereen väliin jää saaristoinen Raiskasselkä, josta kulkee veneväylä Lehesselälle Edessalon edustan kapeassa Edessalmessa. Näiden eteläpuolella on vielä yksi lahti Pihlajalahti, jonka pohjukassa sijaitsee Pihlajakosken kylä. Järvenselän itäpuolella on Judinsalon eteläpuolella laaja saaristo, jonka suurin saari on Vehkasalo. Muita saaria ovat Kytösaari, Ahosaari, Kaartinsaari, Haapasalo, Iso Varaissaari, Lakusalo ja Kurjensaari. Saaristo päättyy etelässä suureen Soiniemeen. Vehkasalon ja Judinsalon välissä on Herjaanselkä, josta on vesireitti Vuorisalon ohitse Pien-Päijänteelle. Vuorisalon ja Vehkasalon takana aukeaa 16 kilometriä pitkä mutta varsin kapea vesialue, jonka pohjoista osaa kutsutaan Pyhätseläksi, keskiosaa Lentämänseläksi ja eteläosan lahdenpohjukkaa Likolanlahdeksi. Sieltä on olemassa eteläinen vesiyhteys Vähä-Kotkaksen kautta Kurjenselälle, josta aukeaa Kurjensaaren takaa alkava aava Judinsalonselälle.[1]

Soiniemen edusta on järven länsipuolelle asti lähes saaretonta selkää, josta voidaan kuitenkin mainita Selkäsaari ja Kätkytsalo. Soiniemen eteläpuolella sijaitsee suojainen ja saaristoinen Soilahti. Sen vastapuolella länsirannalla sijaitsee pieni Ruolahti, joka jää Tehinniemen pohjoispuolelle.[1]

Tehinselän osa

muokkaa

Tehinselkä sijoitetaan yleisesti Sysmän ja Kuhmoisten keskustaajamien väliselle vesialueelle. Sen pohjoisraja Judinsalonselkään päin on häilyvä, mutta sen etelärajan voi sijoittaa varmasti Virmailanselälle. Jos tässä kirjoituksessa raja-alue sijoitetaan Tehinniemen ja Iso-Juureksen välille, jää Tehinselälle vielä suuri alue, joka on Päijänteen leveyssuunnassa 30 kilometriä ja pohjois-etelä-suunnassa 15 kilometriä pitkä.[1]

Itärannalla jää Iso-Juureksen taakse Paimenselkä, jota suojaa lounaasta Töijensalo, Sotkettama ja Suopellon niemi. Töijensalon eteläpuolella on vielä Kähärinsaari, jonne yltää mantereelta tuleva maantie. Länsirannalla sijaitsevan Tehinniemen länsipuolelle ja Sarviniemen pohjoispuolelle jää avoin lahti, jonka pohjukkaa kutsutaan Säynätlahdeksi. Sen lahdensuu on lähes viisi kilometriä leveä ja suun eteläpuolelle on muodostunut Sarvisalon ympärille saaristo. Saaristoon kuuluu esimerkiksi Iso Aitasalo, Vähä Aitasalo ja Lampsalo. Sarviniemen länsipuolelle työntyy Kuhmoisten keskustaajamaan asti ulottuva saaristoinen lahti. Lahdella on silmämääräisesti yhtä paljon saaria kuin vettä. Merkittävimmät saaret ovat Rekisalo, Uotilansaari ja Papinsaari. Lahden pohjukan sokkeloista erottuu lahdet Vastiainen ja Kuhmalahti. Kun Tehinselän länsilaitaa seurataan etelään päin tulevat järvenselällä vastaa pienet Lehtisten saaret, joita on yli kymmenen. Niiden takana sijaitsee Varpusenlinnanselkä, josta työntyy länteen päin vielä Harmoistenlahti. Lahdelta lähtee veneväylä kohti kaakkoa pitkin suoraa, kapeaa ja lähes yhdeksän kilometriä pitkää Kellosalmeksi ja Salonsalmeksi kutsuttua salmea. Salmi jää Vähäsalon ja Virmailansaaren puristukseen ja se vie eteläiseen Kelventeen saaristoalueelle. Virmailansaaren itäpuolella ja sen vastarannalta länteen työntyvän Rapalanniemen väliin jää yli neljä kilometriä leveä Virmailanselkä.[1]

Rapalanniemen pohjoispuolella Päijänne työntyy sisämaahan päin. Alkaen pohjoisessa Kähärinsaaresta kapenee lahti itään päin mentäessä ja sen kohtaa pian Päijätsalon, jonka takana sijaitsee saaristoinen Luotikas. Se haarautuu idempänä pohjoiseen jatkavaksi Majutvedeksi ja eteläiseksi Kuhanseläksi. Kuhanselän pohjukkaan laskee Tainionvirta, jonka vapaan juoksun katkaisee Virtaalla sijaitseva Tainionvirran vesivoimalaitos. Tehinselän keskellä sijaitsevan Koreakoivun eli Harhun kautta kulkee kolmen kunnan Padasjoen, Kuhmoisten ja Sysmän kuntarajat.[1]

Kelventeen saaristo

muokkaa
 
Käkisalmen ylittävä Käkisalmen silta Pulkkilanharjulla.

Virmailanselän eteläpuolista osaa Päijännettä leimaa pienten saarien muodostama saaristo, joka ulottuu etelässä lähes Vähän-Äiniön niemelle ja Pulkkilanharjulle asti. Harjujakson itäpuolella aukeaa Asikkalanselkä, joka on kuvailtu omassa artikkelissaan. Vesi purkautuu sinne kolmen kapean salmen kautta, jotka ovat pohjoisessa Käkisalmi, keskellä Karinsalmi ja etelässä kapeimpana Pulkkilansalmi eli Isosalmi. Monet harjujakson pohjoispuolen saarista kuuluvat Päijänteen kansallispuistoon. Vesialueen pituus on 21 kilometriä ja leveys 16 kilometriä.[1]

Vesialueella on kolme määräävää piirrettä. Sen keskellä sijaitsee Kelvenne, joka on 7,6 kilometriä pitkä ja enintään 700 metriä leveä saari. Se on pitkän harjujakson muodostana hiekka- ja sorasaari. Kelventeen lähelle ulottuu lounaasta työntyvä 6,2 kilometriä pitkä ja alle 3 kilometriä leveä Hirtniemi. Kolmas piirre on etelästä pohjoiseen tuleva 7,5 kilometriä pitkä ja yli 3 kilometriä leveä Vähän-Äiniön niemi. Sen pohjoispuolella sijaitsee Hinttolanselkä, joka jatkuu Pulkkilanharjulle asti. Niemien väliin työntyy 9 kilometriä pitkä Vähän-Äiniön lahti. Hirtniemen pohjoispuolella sen kainaloon jää Nyystölänlahti, joka aukeaa Padasjoenselälle päin. Kelventeen saaristo levittäytyy epätasaisesti näiden vesialueiden yli. Monet suurista saarista lukeutuvat Päijänteen kansallispuiston saariin.[1]

Vesistösuhteet

muokkaa

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Päijänteen alueella (14.22), jonka Päijänteen lähialueeseen (14.221) järvenosa kuuluu. Päijänteen vedenpinnan korkeus on 78,3 metriä mpy. Keskiosaan virtaa vettä muilta Kymijoen vesistöalueen valuma-alueilta ja niiden pienemmiltä osa-alueilta. Tämän mutkikkaan vesistösysteemin rakennetta on valotettu seuraavassa.[1][29]

Laajat valuma-alueet ja niiden vesireitit

muokkaa

Päijänteen keskiosan läpivirtaus tapahtuu monesta suunnasta. Pohjois-etelä-suuntainen päävirtaus syntyy vesistöalueen pohjoisosissa ja sen vesireitti tulee Kärkistensalmen kautta Ristiselän alueelta (14.23). Pohjoisosissa sijaitsevat Leppäveden–Kynsiveden alue (14.3), Viitasaaren reitin valuma-alue (14.4), Saarijärven reitin valuma-alue (14.6) ja Rautalamminreitin valuma-alue (14.7). Keskiosan aluetta kutsutaan Päijänteen alueeksi (14.22) ja vesireitin vedet poistuvat Pulkkilanharjun salmien kautta järven eteläosaan Asikkalanselän alueelle (14.21). Keskiosan itärantaan Sysmän kohdille laskee Tainionvirta, joka tuo Nuoramoisjärveen kerääntyneet Sysmän reitin valuma-alueen (14.8) vedet Päijänteeseen. Päijänteen itärantaan laskeva lyhyt Jämsänjoki tuo Jämsän reitin valuma-alueen (14.5) vesiä Päijänteen Tiirinselkään.[1][29]

Suur-Päijänteen alue (14.2) on pituuteensa nähden suhteellisen kapea vesistöalue. Päijänteeseen laskee monia edellisiä ensimmäisen jakovaiheen valuma-alueita huomattavasti pienempiä valuma-alueita. Ne ovat tällä alueella olevia toisen jakovaiheen alueita, mutta niistäkin vain kolme laskee Päijänteen keskiosaan. Näistä Jämsän eteläpuolella sijaitseva Arvajanjoen valuma-alue (14.26) ja sen lasku-uoma Arvajankoski laskee Arvajassa Arvajanlahteen, joka sijaitsee Lehesselän takana. Padasjoen pohjoispuolella laskee Lummennen ja Vesijaon valuma-alue (14.25) Päijänteeseen kahta reittiä pitkin: Harmoistenjoki laskee Harmoistenlahteen Myllylahden järven kautta ja eteläisellä reitillä laskee Kirkkojoki Padasjoen läpi Padasjoenselälle. Sama valuma-alue laskee vielä länteen päin Valkeakosken suuntaan. Samalla puolella järveä sijaitsee Saajoen valuma-alue (14.27), jonka laskujoki Saajoki laskee Saakosken läpi Juokslahteen.[1][29]

Päijänteen keskiosan ja sen lähialueen vesistöjä

muokkaa

Päijänteen alueeseen (14.22) tulee pieniä jokia ja ojia, joista osa esitellään alla. Niistä on eroteltu kolmanteen jakoalueeseen yhdeksän valuma-aluetta ja loput ojat on sisällytetytty Päijänteen lähialueeseen (14.221).[1][29]

Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alueen (14.226) laskujoki on 1,5 kilometriä pitkä Kurujoki, joka alkaa Nytkymestä ja laskee Kaipolassa Olkkolanlahteen. Nytkymeen tulee luoteesta Nytkymenjärvestä (442 ha) alkava Nytkymenjoki. Toinen valuma-alue on pieni Iso-Pihlajajärven valuma-alue (14.225), ja se tulee Isosta Pihlajajärvestä (334 ha) ja laskee Päijänteen länsirantaan Pihlajakoskella. Tämän valuma-alueen eteläpuolella sijaitsee Alainen-Karkjärven valuma-alue (14.224), jonka laskujoki on Kuhmoisten taajaman Ala-Karkjärvestä (93 ha) alkava 650 metriä pitkä joki. Sen valuma-alueella sijaitsevat myös Velisjärvi (142 ha) ja Ylä-Karkjärvi (156 ha). Keskiosan lounaisrantaan laskee Heinjoen valuma-alueen (14.223) laskujoki Heinjoki, jonka sivuhaara alkaa Iso-Tauruksesta (78 ha). Heinjoki laskee Nyystölänlahteen. Etelämpänä sijaitsee vielä Äiniönjoen valuma-alue (14.222), jonka laskujoki Äihiönjoki laskee Vähän-Äihiön lahteen.[1][29]

Myös keskiosan itärantaan laskee kolmannen jakovaiheen valuma-alueita. Luhangan lähelle Tammiselkään laskee Tammijärven–Hauhajärven valuma-alueen (14.227) laskujoki Tammijoki. Joen valuma-alueen pääjärvi on Tammijärvi–Hauha (728 ha), josta joki alkaa ja se laskee matkallaan Keskijärven ja Myllyjärven läpi. Pieni valuma-alue on Pianakkaojan valuma-alue (14.228), jonka laskee Kirkjärven (143 ha) ja Patajärven (17 ha) kautta ja Pienukkaojaa myöten Liikolanlahteen. Sysmän eteläpuolella sijaitseva Lintulanjoen valuma-alue (14.229) virtaa Lintulanojaa myöten pohjoisessa sijaitsevaan Kuhanselkään. Joki alkaa Auhjärvestä (220 ha), joka on valuma-alueen pääjärvi.[1][29]

Muut Päijänteeseen laskevat joet ja ojat sisällytetään Päijänteen lähialueeseen (14.221). Keskiosan länsirannan pohjoisosassa laskevat Autionjoki ja Korpijoki Kirkkoselkään ja etelämpänä laskee Särkijoki Ryhinselkään. Juokslahteen laskee Saajoen lisäksi Myllyoja ja sen viereiseen lahteen laskee Himoksen suunnalta tuleva Patajoki. Kuhmoisten pohjoispuolelle Säynätlahteen tulee Säynätjoki, jonka pääjärvi Saaresjärvi (42 ha) sijaitsee joen latvoilla. Kuhmoisten eteläpuolelle Kuhmalahteen laskee Heinjoki. Asikkalan lähellä Maakeskenlahteen laskevat Äiniönjoen pohjoispuolelle Isojoki ja Vähäjoki.[1][29]

Keskiosan itärannan valuma-alueet ovat pääasiassa pieniä. Siellä laskevat Soilahteen sekä Särkijärvenoja että Kylänoja, jonka pääjärvi on Suojärvi (131 ha). Sysmän taajaman kautta Majutveteen tulee pohjoisesta Huittilanjoki, jonka valuma-alueen suuria järviä ovat Ala-Vehkajärvi (76 ha) ja Ylä-Vehkajärvi (112 ha).[1][29]

Historiaa

muokkaa

Järven kaikkien järvenosien yhteistä historiaa esitellään Päijänteen historian osiossa.

Katso myös

muokkaa

Päijännettä on esitelty myös kahdessa muussa järvenosan artikkelissa:

Huomioita

muokkaa
  1. a b c Mitattu Karttapaikasta etäisyys- ja pinta-alatyökaluilla!

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae Päijänne, Kuhmoinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 29.8.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 29.8.2019.
  3. a b c Päijänne, Kuhmoinen (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 29.8.2019.
  4. a b c Peruskartta 1:20 000. 3211 02 Korpilahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1981. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 7.9.2020)
  5. Peruskartta 1:20 000. 3211 01 Kouhinsalo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 7.9.2020)
  6. Peruskartta 1:20 000. 2233 10 Patajoki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 7.9.2020)
  7. a b Peruskartta 1:20 000. 3122 03 Tomola. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 7.9.2020)
  8. a b Peruskartta 1:20 000. 2144 11 Pihlajakoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  9. Peruskartta 1:20 000. 2144 12 Vaheri. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1981. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  10. Peruskartta 1:20 000. 2144 09 Kaipola. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1981. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  11. Peruskartta 1:20 000. 3122 02 Judinsalo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  12. Peruskartta 1:20 000. 3122 01 Vehkasalo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  13. Peruskartta 1:20 000. 2144 10 Ruolahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  14. a b Peruskartta 1:20 000. 3121 03 Sysmä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  15. Peruskartta 1:20 000. 2143 12 Tehinselkä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  16. Peruskartta 1:20 000. 2143 09 Kuhmoinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  17. a b Peruskartta 1:20 000. 2143 08 Kellosalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  18. a b Peruskartta 1:20 000. 2143 11 Virmaila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  19. a b Peruskartta 1:20 000. 3121 02 Nikkaroinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  20. Peruskartta 1:20 000. 2143 10 Kelvenne. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  21. Peruskartta 1:20 000. 3121 01 Karilanmaa. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  22. Peruskartta 1:20 000. 2134 12 Asikkalan kirkonkylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1984. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  23. Peruskartta 1:20 000. 3112 03 Pulkkilanharju. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.9.2020)
  24. Päijänne, Kuhmoinen (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 29.8.2019.
  25. Ryhinselkä–Korospohja (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.9.2020.
  26. Vanhanselkä (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.9.2020.
  27. Pien-Päijänteen rantayleiskaava (Arkistoitu – Internet Archive), Joutsan seutu, viitteet 9.9.2020
  28. Talvitie, Tuomas & Toivanen, Henna & Ruuth, Janne: Pien-Päijänteen rantaosayleiskaavan luonto-ja maisemaselvitys sekä Natura-arvioinnin tarveharkinta. (Tutkimusraportti 131) Nab Labs Oy Ambiotica, 2014. doc-player (PDF) (viitattu 9.9.2020).
  29. a b c d e f g h Päijänne (kesk. N60+78.10) (14.221.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 29.8.2019.