Rekisalo
Rekisalo[2] on Päijänteen saari Pirkanmaalla Kuhmoisissa. Se sijaitsee Varpusenlinnanselän luoteisreunalla. Mantereesta sen erottaa ruhjeeseen syntynyt salmi.
Maantietoa muokkaa
Saari on 3,8 kilometriä pitkä, 1,8 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 3,97 neliökilometriä [a]. Saaren lounaispuolella on pitkä kalliomurros, jonka muodostama kapea Kalliosalmi erottaa saaren mantereesta. Kalliosalmi on 30–400 metriä leveä. Salmen kapein kohta on samalla sen rantojen korkein kohta. Saaren pohjoispuolella sijaitsee hyvin lähellä suuri Uotilansaari. Saarien välissä on järvimäinen Tanskanselkä, johon ovat yhteydessä Kessalmi lännestä ja Kiimassalmi kaakosta. Saaren itärannat ovat avoimet Tehinselälle päin, jossa on kuitenkin pieni saaristo välissä. Saaren luoteispuoliskossa kohoaa Kirkkovuoren kallioselänne. Sen korkein huippu sijaitsee suurimmalla kalliopaljakalla. Se yltää noin 142,5 metrin korkeuteen merenpinnasta, joten se kohoaa noin 64 metrin korkeuteen Päijänteestä. Kirkkovuoren lounaispuolella kohoaa yhtä korkea Pinttilänvuori. Saaren kaakoispäässä on vielä Jäniksenpäänvuori, mutta saari on muualla sitten alavaa. Saari on pääasiassa metsämaata, mutta Kirkkovuoren eteläpuolella on Kauppilansuo, Uutisniittu ja Väärtinkorpi. Saarella on ollut viime vuosikymmeninä kolme maatilaa, joiden pellot ja niityt ovat edelleen metsättömät.[2][3]
Saarella on vielä pysyvää asutusta. Pysyviä asukkaita on kaksi, kesäsauntoja 32 ja niissä kesäasukkaita 128 (vuonna 2010[4]). Saareen ei tule tietä tai siltaa, vaan asukkaat liikkuvat mantereelle veneillään. Kalliosalmen läpi on viitoitettu veneväylä.[2][5]
Luontoarvoja muokkaa
Saarella on kahdeksan luonnonsuojelualuetta. Suurin suojeltu alue sijaitsee saaren pohjoisrannassa. Siihen kuuluvat myös umpeen ruohottuneen Kiimalahden rannat. Toinen alue on Hyvänapajanniittujen alue, joka ulottuu kapeana kaistaleena Hyvänapajanlahdelle. Saaren Selkäpäässä ovat loput suojelualueet. Ne ovat pieniä alueita, jotka ovat hajallaan saaren kärjessä.[2][5]
Historiaa muokkaa
Saaresta löytyneen paimenmajan jäännösten perusteella saari voi olla yksi ensimmäisiä pysyvästi asutettuja Päijänteen saaria. Sen jäännökset voivat ajoittua peräti 1700-luvulle asti. Pysyvä asutus saaressa on alkanut ehkä isojaon myötä, jolloin maanviljelys alkoi 1800-luvun alussa. Siellä tiedetään poltetun tervaa ja saaressa on säilynyt yksi Päijänteen alueen vanhimmista rantasaunoista. Sota-aikoina saaressa asui metsätyöleireillä olleita venäläisiä sotavankeja. Pysyvä asutus alkoi vähenemään sotien jälkeen ja Rekisalosta muutettiin mantereelle 1960-luvun alussa lähes kokonaan. Saarella on kuitenkin nykyään vielä pysyvää asutusta[4].[6][7][8]
Kaukopartiomies ja kirjailija Esa Anttala kirjoitti jotkin kirjansa mökillään Rekisalossa[9]. Samaan aikaan myös Pentti Linkola asui lähellä Rekisaloa[10].
Vuoden 1938 taloudellisessa kartassa Rekisalon korkein vuori on nimeltään Vinttilänvuori ja sen korkeudeksi oli mainittu 143,2 metriä mpy. Mainittu vuori on nykyään nimeltään Pinttilänvuori. Liekö kirjoitusvirhe? Saarelle on merkitty kolme maatilaa ja kolme entistä kirkonkylän torppaa[8]. Peltopalstoja on merkitty karttaan 11. Maatalojen välillä kulki kärrypolkuja, mutta teitä ei saarella ollut. Yksi kärrypolku tuli mantereella Kalliosalmen kapeikolle. Siellä on todennäköisesti ollut salmen ylityspaikka saarelle.[11]
Saarten maatiloilla on ollut tapana järjestää pihapiirin rakennukset tiiviiseen piiriin keskeispihan ympärille. Asuinrakennukset, aittarivit ja ulkorakennukset kiersivät nelikulmiona pihaa, jonka keskelle tai reunaan sijoitettiin yhteinen sauna. Rekisalossa sauna on säilynyt yleensä avoimen pihapiirin keskellä. Alkuperäiset rakennukset ovat säilyneet vain Uotilansaaressa, kun Rekisalossa ne on uusittu lähes kokonaan 1930- ja 1950-luvuilla. Rekisalossa on sijainnut myös paimenten ja erakon majoja.[8][12]
Suomen ensimmäistä ydinvoimalaa suunniteltaessa Rekisalo oli pitkään yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista sen sijoittamiselle.[13][14]
Huomautukset muokkaa
Lähteet muokkaa
- Keski-Suomen liitto: Päijänteen saaristoinventointi (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF, raportti, 2015)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Paikkatieto: Rekisalo, paikkatietoalusta.fi, viitattu 19.9.2019
- ↑ a b c d e Rekisalo, Kuhmoinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ Rekisalo, Kuhmoinen (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ a b Auri, Elina: Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret (PDF) (s.53 ja 98) Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 27.3.2015.
- ↑ a b Rekisalo, Kuhmoinen (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ Päijänteen saaristoinventointi, 2015, s.20–22
- ↑ Kuhmoinen, Rippikirja 1868–1875 sukuhistoria.fi.
- ↑ a b c Päijänteen saaristoinventointi, 2015, s.30–32
- ↑ Huhtanen, Jarmo: Kaukopartiokirjailijan arvoitus. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007899058.html, 3.4.2021. Sanoma Osakeyhtiö.
- ↑ Näistä asioista Pentti Linkola muistetaan Ilta-Sanomat. 5.4.2020. Viitattu 4.4.2021.
- ↑ Maanmittaushallitus: Kuhmoisten seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1938, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 14.9.2019
- ↑ Päijänteen saaristoinventointi, 2015, s.26
- ↑ Jåfs, Daniel: Introduktionen av kärnkraften i Finland. Åbo Akademis Förlag, 2009. ISBN 978-951-765-473-9. Teoksen verkkoversio (pdf). (ruotsiksi)
- ↑ Lokaliseringen av kärnkraftverken i Finland. södeertrörns högskola. Teoksen verkkoversio (pdf).
