Avaa päävalikko

Pulkkilanharju

harju Asikkalan kunnassa
Pulkkilanharju tie.

Pulkkilanharju [1] on Asikkalan kunnassa sijaitseva kahdeksan kilometriä pitkä harju, joka on osa pidempää, Vääksyn läheltä Pulkkilanharjun kautta Karilanmaan läpi Nikkaroiseen kulkevaa harjujaksoa. Pulkkilanharjuksi katsottava osuus muodostuu koillisrannassa sijaitsevasta Käkisalmeen päättyvästä niemimäisestä harjusta, pohjoisimmasta saaresta, keskimmäisestä saaresta, entisestä Vähäsaaresta ja Kartinkärjen niemestä harjun lounaisrannassa. Vaikka Pulkkilanharju katkeilee saariksi, kulkee se kuitenkin ehyenä muodostelmana järven pohjalla ja vain harjun korkeimmat kohdat pilkistävät esiin järvestä.[1]

Harjua pitkin kulkee nykyään seututie 314 Sysmän kirkonkylältä Vääksyyn ja se ylittää saarien väliset salmet siltoja tai pengertietä pitkin. Kartinkärjessä alkaa 400 metrin pituinen pengertieosuus, jonka päässä sijaitsee noin 40-metrinen silta Pulkkilansalmen eli Isosalmen ylitse Vähäsaareen, Vähäsaaresta Vähäsalmen poikki keskimmäisen saaren Huutoniemeen on 150-metrinen pengertien osuus, ja viimeiseksi noin 140 metriä leveän salmen ylittävästä Karisalmen sillasta. Tien vuoksi kavennettujen salmien läpi virtaa Päijänteen keskiosista tuleva vesi, joka jatkaa Asikkalanselällä Kalkkisten koskeen ja Kalkkisten kanavaan, ja siitä alkavaan Kymijokeen.[1]

Pulkkilanharjun Karinsalmessa pysähtyvät Lahden ja Jyväskylän väliset sisävesilaivat sekä Vääksyn, Kelventeen ja Padasjoen kirkonkylän väliset laivavuorot.[1]

Luontoarvoja ja matkailukohdeMuokkaa

Pulkkilanharju on eräs Etelä-Suomen kuuluisista kulttuurimaisemista, jota on käyty aikaisemmin runsaasti katsomassa. Kohde on autoilijalle lähinnä läpiajelun tapainen kokemus, sillä Pulkkulanharjulla on ainoastaan yksi pysähdyspaikka, kahvila-ravintola Reimari, ja sen levähdysalue luontopolkuineen. Toisaalta seututie 314 Vääksystä pohjoiseen Päijänteen itärantaa pitkin on vieläkin tunnettu kauniina maisemareittinä. Kevät- ja syysmuuton aikana linnut käyttävät muuttoreitillään harjujaksoa Päijänteen ylittämiseen turvallisesti. Silloin ovat tunnetusti myös lintuharrastajat paikalla runsain joukoin. Pulkkilanharjun kahdesta saaresta osa kuuluu Päijänteen kansallispuistoon.lähde?

HistoriaaMuokkaa

Jääkausi ja Muinais-PäijänneMuokkaa

Pulkkilanharju on muodostunut harjuna samoihin aikoihin, kun toinen Salpausselkä syntyi Vääksyssä eli noin 11 250–11 790 vuotta sitten. Harju syntyi jäätikköjokitunnelissa mannerjäätikön alla kovaa maanpintaa vasten, mutta mannerjäätikön reunalla jäätikköjoen vesi purkautui pintaan kasaten Vääksyn harjun 60–70 metriä korkeaksi muodostelmaksi [2]. Kun jäätikön reuna perääntyi kesäkausina, virtasi jäätikkötunnelissa hiekansekainen vesi ja sen hiekka peitti harjun kivisydämmen hiekkavaippaan jäätikköjärven pinnan alla. Kun jäätikkö perääntyi kauaksi Asikkalan seuduilta, jäi Pulkkilanharju veden alle jyrkkärinteisenä harjuna suojaan aallokon vaikutuksilta. Maankohoaminen kohotti merenpohjaa lähelle vedenpintaa ja harju on saattanut nousta pinnalle allokon kulutettavaksi. Päijänteen vesialtaan tulviminen Muinais-Päijänne-vaiheen aikana upotti Pulkkilanharjun taas veden alle. Vasta kun Muinais-Päijänteen vaihe päättyi Heinolanharjun puhkeamiseen 6 900 vuotta sitten, laski vesi nopeasti alemmaksi ja harju nousi taas veden pinnalle patoamaan Päijänteen virtausta kohti etelään. Harjun muodostama pato on esihistoriallisella ajalla pettänyt kolmesta kohta, missä vesi on syövyttänyt siihen kolme salmea. Myös ihminen on vaikuttanut salmien rakenteeseen laskemalla Päijänteen vedenpintaa 1830-luvulla sekä kaivamalla tai peittämällä salmien luontaisia vesiväyliä.[3]

Tien historiaMuokkaa

 
Finnairin Super Caravelle OH-LSF (“Pori”) Pulkkilanharjun yllä. Kuva vuosilta 1964–67.

Pulkkilanharjulla on kulkenut tie ainakin 1500-luvulta alkaen ja Käkisalmen ensimmäinen silta on rakennettu vuonna 1677. Sysmään johtava tie rakennettiin majuri Tandfeltin toimesta ratsupoluksi 1700-luvun alussa. Silta näkyy vielä vuonna piiretyssä 1775 kartassa. Käkisalmen sillan kistut ovat kuulema edelleen jäljellä. Ruotsin kuningas Kustaa III oli vuonna 1775 [4] aikeessa perustaa alueelle kaupungin, jonka sijaintipaikalle oli aluksi kaksi vaihtoehtoa: Pulkkilanharjun pohjoisin saari ja Anianpelto. Kaupunki perustettiin sittemmin nykyisen Vääksyn paikalle. Kun Kalkkisten kautta valmistui niin sanottu Kopsuontie 1800-luvulla, jäi Pulkkilanharjun tie vaille käyttöä ja ennen kaikkea huoltoa. Käkisalmen yli pääsi silloin lautalla ja Pulkkilansalmen saattoi ylittää soutamalla. Myöhemmin lautta muuttui kapulalossiksi. Harjun loma-asutus sai alkunsa 1910-luvulla ja se on monipuolistunut sen jälkeen. Käkisalmen nykyinen kaarisilta valmistui vuonna 1940 ja se korvasi siinä olleen lossin. Karinsalmen kapea salmi täytettiin pengertieksi, jolloin maantie ulottui keskimmäisen saaren eteläkärkeen Huutoniemeen saakka. Huutoniemestä mantereelle toimi aluksi lossiyhteys. Lossi ohitti Vähäsalmen ja Pulkkilansalmen tehden aina 1,24 kilometriä pitkän matkan, mutta se haluttiin lopettaa reitin tuulisuuden vuoksi. Se onnistui, kun Vähäsalmen ja Vähäsaaren läpi rakennettiin pengertie talvella 1947. Lossi siirrettiin Pulkkilansalmeen, jonka kautta alkoi kulkea myös Päijänteen laivaliikenne. Karinsalmi ruopattiin auki laivoille sopivaksi väyläksi ja samalla sen ylitse rakennettava riippusilta valmistui vuonna 1967. Sitten Pulkkilansalmi täytettiin pengertieksi talvella 1969–1970 ja pengertien pohjoispäähän tehtiin silta pienveneille. Näin lossiliikenne loppui kokonaan. Laivaliikenne käynnistyi Päijänteen eteläosissa 1800-luvulla, jolloin myös Pulkkilanharjulla oli pysähdyspaikat. Toinen pysähdyspaikka sijaitsi Käkisalmen rannassa ja toinen Kukonharjun rannassa Liipolanniemessä.[4][5][6][a]

Kansainvälistä majakka- ja majakkalaivaviikonloppua Pulkkilanharjun loistolla, jota kutsutaan myös Pulkkilanharjun majakaksi, vietettiin 2002. Radioasemana oli silloinen OH2MW/p. Käkisalmen silta remontoitiin vuosina 2014–2015, mitä ennen se oli kevytrakenteinen ja huonokuntoinen. Remontin jälkeen se on leveämpi ja kantavampi.lähde?

HuomautuksetMuokkaa

  1. Salmen pengerteiden ja siltojen rakentamisesta ei ole löytynyt kattavaa lähdettä. Selostus on koottu useasta lähteestä, jotka ovat seuran historiikki (alla), Matti Grönroosin sivut ja eräs siltatyömaan FaceBook-valokuva.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Karttapaikka: Pulkkilanharju, Asikkala (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.10.2019.
  2. Koivisto, Marjatta (toim.): ”Rainio, Heikki: Mahtavat Salpausselät”, Jääkaudet, s. 87–105. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  3. Koivisto, Marjatta (toim.): ”Rainio, Heikki & Johansson, Peter: Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 69–86. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  4. a b Harjun historia, Pulkkilaharju-seura, viitattu 1.10.2019
  5. Kautto, Matti & Lampinen, Soile & Heikkilä, Tiina & Hytönen, Markus: Reimarin asemakaava (PDF) 8.11.2018. Asikkala: Ramboll & Asikkalan kunta. Viitattu 1.10.2019.
  6. Grönroos, Matti: Seututie 314 Päijänteen saaristotie. 2018. Viitattu 1.10.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa