Wikipedia

Kelvenne

saari Suomessa

Kelvenne [2] on Päijänteen saari Päijät-Hämeessä Padasjoella. Saari kuuluu kokonaan Päijänteen kansallispuistoon ja se on puiston näyttävimpiä saaria Pulkkilanharjun saarten ohella.[2]

Kelvenne

Isohieta-niminen ranta Kelventeen länsirannalla

Sijainti
Vesialue
Korkein kohta
130 m [2]
Pinta-ala
3,49 km² [a]
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Maantietoa muokkaa

Kelvenne on 7,7 kilometriä pitkä ja 1,4 kilometriä leveä saari, ja sen pinta-ala on 3,49 neliökilometriä [a]. Saari on kokonaisuudessaan pitkä harju, joka on osa Päijänteen pohjassa kulkevasta harjujaksosta. Harju jatkuu etelässä Ykskoivun saarena ja sitten se kiipeää Vähä-Äiniönniemelle. Pohjoisessa se jatkuu veden alla, nousten pinnan yläpuolelle Papinsaaressa, Hietasaaressa ja ainakin Tupasaaressa. Kelventeen pohjoispään vieressä sijaitsee Virmailan Höysniemi, jonka välissä on 400 metriä leveä Höyssalmi. Sen itärannalta aukeaa Virmailanselkä, jonka vastaranta on Päijänteen itäranta neljän kilometrin päässä. Kelventeen lähellä sijaitsee selkäsaaria, kuten esimerkiksi Kärppäsaaret, Hirvisaari, Hinttolansaari, Neitsaari, Haapasaari ja Petäjäsaaret. Ykspetäjän lounaispuolella sijaitsee myös Iso Mustasaari, Rajasaari ja Piilonsaari. Kelventeen eteläpäästä on mantereelle matkaa länteen Hirtniemelle 1,6 kilometriä ja etelään Vähä-Äiniöniemelle 3,0 kilometriä. Hirtniemen pohjoispäässä on Huovari, Hietasaari ja Kurtinsaari. Kelventeen länsirannoilta näkee aavalle Padasjoenselälle ja sen länsipuolella ovat myös seuraavat saaret: Lietsaari, Haukkasalo ja Iso Lammassaari. Kelventeeltä voi nähdä myös pitkälle 11 kilometrin pituista Salonsalmea ja Kellosalmea, jotka erottavat Virmailan mantereesta.[2]

Kelventeen harjussa on suppia, joiden rinteet tekevät saaresta mäkisen kävellä. Osa supista sijaitsee osittain veden alla ja ne muodostavat saareen lahtia. Saari on suppien kohdalla muuta osaa kapeampi. Suppien muodostamia lahtia ovat esimerkiksi Supanlahti ja Koukunlahti. Saaren supat ovat yleensä soistuneet pohjaltaan suoksi, mutta kahden supan pohjat ovat lampia. Tällainen on Kelveneenlampi ja sen pohjoispuolella sijaitseva nimetön suolampi. Myös Supanlahdella on matala lampi.[2][3]

Kelventeen kapein kohta on Koukunlahden kohdalla, missä saaren leveys on vain 80 metriä. Saaren harjumuodostelma on yleensä jyrkkärinteinen. Harjun korkeus kuitenkin vaihtelee. Paikoin harjuun on muodostunut korkeitakin kohtia, joita Päijänteen aallokko ei ole vuosituhansien aikana sortanut järveen. Saaren pohjoispäässä sijaitsee kalliohuippuinen mäki, joka kohoaa noin 130 metrin korkeuteen. Huippu on siten yli 52 metriä Päijänteen pintaa korkeammalla.[2][3]

Kelvenne on asumaton saari ja ainoat rakennukset ovat retkeilyreitistön nuotiopaikoilla olevat rakennelmat.[2][4]

Historiaa muokkaa

Kelvenne muodostui viimeisimmällä jääkaudella jäätikkövirtojen kasaamasta sorasta jään vetäytyessä. Saarelta löytyy muistoina jääkaudesta useita suppia, joista osa on yhdistynyt Päijänteeseen muodostaen suojaisia lahtia.lähde?

Kelventeen ja lähisaarten alueesta on löydettävissä tiluskartta selityksineen vuodelta 1788 Kansallisarkiston Astia-palvelussa. Tuolloin on määritelty Hinttolan rusthollin rajat. Kartassa Kelventeen eteläosa on merkitty kuuluneen Hinttolan rustholliin ja pohjoisosa Koukunniemestä pohjoiseen on merkitty kuuluneen Nyystölän kylälle.[5] Myöhemmin osa Kelvennettä on kuulunut Verhon kartanoon[6] ja eteläosa on edelleen kuulunut Hinttolan rusthollin maihin. Rusthollin omistaneiden Robert ja Amanda Tähkäsen kuoleman jälkeen perikunta pyrki vuonna 1927 myymään koko tilan (624,14 hehtaaria) vapaaehtoisella huutokaupalla, myös Kelventeen puolelta.[7] Ostajaa koko tilalle ei löytynyt, ja Kelventeen eteläosasta tuli jälleen myyntiin 218 hehtaaria vuonna 1934.[8] Nyt toiminimi Askolin osti Kelventeen eteläosan Hinttolan talollisilta kesällä 1934.[9] Kelventeen arvo matkailulle puhututti ja Kelventeen eteläosan myyntiä yhtiölle harmiteltiin.[10] Muita alueiden omistajia ovat olleet Hämeenlinnan kaupunki ja Oy Forsbygård Ab. Valtio hankki Kelventeen ja koko kansallispuiston alueet omistukseensa maata vaihtamalla tai ostamalla.[11] Päijänteen kansallispuisto syntyi 1.6.1993, kun laki Päijänteen kansallispuistosta astui voimaan.[12]

Vuoden 1947 taloudellisessa kartassa saari oli merkitty asumattomaksi eikä siellä ollut peltomaata.[13]

Kelventeelle ja läheisille pikkusaarille suunniteltiin 1960-luvulla lomakeskusta. Sinne haluttiin rakentaa hotelli, asuntovaunualue, ostoskeskus, kasino, taidekeskus, vesioopperapaikka, loistohuviloita, retkeilymajoja, toipilaskoti, lintu- ja kasvitarhoja, mahdollisuuksia ratsastukseen sekä läheiseen Kärppäsaareen kalastus- ja vesilinnustusmahdollisuuksia. Lomakeskuksen palveluihin kesäisin olisi kuulunut myös vesihiihto ja talvisin jäärata-ajo Kelventeen läheisellä Päijänteen vesialueella. Läheiseen Huovarinsaareen oli tarkoitus rakentaa lentokenttä.[14] Suunnitelma jäi toteuttamatta luonnonsuojeluhenkisemmän ajattelutavan voimistumisen, etenkin vuonna 1971 alkaneen ja vähän yli parikymmentä vuotta myöhemmin toteutuneen kansallispuistohankkeen myötä[15].

Luontoarvoja muokkaa

Koko saari muodostaa yhtenäisen suojelualueen, joka kuuluu Päijänteen kansallispuistoon yhdessä joidenkin naapurisaarten kanssa. Kansallispuiston alueet muodostavat yhden Natura 2000 -alueen Päijänteen alueen (10 857 hehtaaria, FI0335003).[2][4][16]

Kelventeellä sijaitsee 9,7 kilometriä pitkä retkeilypolku. Reitti kulkee pääosin helppokulkuisessa kangasmaastossa, tosin nousee välillä ylös harjulle [17]. Karisalmen silta (61°17.6' N 25° 32.3' E) Pulkkilanharjulla Asikkalassa palvelee melojia, jotka lähtevät liikkeelle Kelventeen eteläpuolelta. Reittiliikenteen sisävesilaivalla Kelventeelle pääsee Padasjoen kirkonkylältä, Virmailasta, Vääksystä, Sysmästä ja Kuhmoisista. Lähin lähtöpaikka melojille on Päijänteen kansallispuiston ranta Höysniemessä.lähde?

Katso myös muokkaa

Huomautukset muokkaa

  1. ↑ a b Saaren pinta-ala on otettu saaren ruotsinkielisen Wikipedian artikkelista, jossa tiedolla on oma lähde.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Paikkatieto: Kelvenne, paikkatietoalusta.fi, viitattu 22.9.2019
  2. ↑ a b c d e f g h Kelvenne, Padasjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.9.2019.
  3. ↑ a b Kelvenne, Padasjoki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.9.2019.
  4. ↑ a b Kelvenne, Padasjoki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.9.2019.
  5. ↑ Kelventeen ja lähisaarten alueesta on tiluskartta selityksineen vuodelta 1788 Kansallisarkistoa Astia-palvelussa. Tuolloin on määritelty Hinttolan rusthollin
  6. ↑ 12.6.1926 Lahti no 65, s. 2 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 3.11.2022.
  7. ↑ 12.2.1927 Lahti no 18, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 3.11.2022.
  8. ↑ 30.1.1934 Uusi Suomi no 28, s. 10 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 3.11.2022.
  9. ↑ 6.11.1934 Uusimaa no 126, s. 2 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 3.11.2022.
  10. ↑ 26.5.1938 Sisä-Suomi no 119, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 3.11.2022.
  11. ↑ FINLEX ® - Hallituksen esitykset: HE 353/1992 www.finlex.fi. Viitattu 3.11.2022.
  12. ↑ Edita Publishing Oy: FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Laki Päijänteen kansallispuistosta 432/1993 finlex.fi. Viitattu 3.11.2022.
  13. ↑ Maanmittaushallitus: Padasjoen seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1947, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 22.9.2019
  14. ↑ Päijänteen historia luontoon.fi. Viitattu 19.11.2023.
  15. ↑ https://www.kirjastot.fi/kysy/kelvenneelle-padasjoelle-suunniteltiin-60-luvulla?language_content_entity=fi
  16. ↑ Päijänteen alue (FI0335003), 7.3.2014, viitattu 21.9.2019
  17. ↑ Päijänne: Kelventeen harjupolku. Viitattu 17.1.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Päijänteen kansallispuisto

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kelvenne&oldid=22157064”