Haapasaari (Padasjoki)
Haapasaari [1][2] on Päijänteen saari Päijät-Hämeessä Padasjoella. Se kuuluu Päijänteen kansallispuistoon.[2]
Haapasaaren lounaisrantaa.
| Sijainti | |
|---|---|
| Saariryhmä |
Hinttolansaaren saariryhmä |
| Vesialue | |
| Korkein kohta |
100 m [2] |
| Pinta-ala |
16,1 ha [a] |
Maantietoa
muokkaaSaari on 630 metriä pitkä, 450 metriä leveä ja sen pinta-ala on 16,1 hehtaaria [a]. Se sijaitsee Hinttolanselän pohjoisosassa Hinttolansaaren eteläpuolella. Haapasaari kuuluu Hinttolansaaren saariryhmään, johon kuuluvat myös Neitsaari ja Petäjäsaaret. Haapasaari jää näiden kahden väliin yhdessä kuuden pienen saaren kanssa. Seitsemäs pikkusaari Koniluoto sijaitsee Haapasaaren kaakkoispuolella. Haapasaari on matala saari, jonka keskellä sijaitsee kallioinen mäenhuippu. Mäki kohoaa 22 metrin korkeuteen Päijänteestä.[2][3][4]
Luontoarvoja
muokkaaKoko saari muodostaa yhtenäisen luonnonsuojelualueen, joka kuuluu Päijänteen kansallispuistoon yhdessä kolmen pienen saaren ja Neitsaaren kanssa. Kansallispuiston alueet muodostavat yhden Natura 2000-alueen Päijänteen alueen (10 857 hehtaaria, FI0335003). Haapasaaressa on retkeilijöille tarkoitettu rantautumispaikka nuotiopaikkoineen ja siellä on lisäksi Lahden venekerhon laituri.[2][4][5]
Historiaa
muokkaaHaapasaari on merkitty vuoden 1749 karttaan ikivanhan Vähä-Äiniölän kylän erämaaksi. Myöhemmin se tuli Padasjoen Hinttolan kylän osaksi. Vuoden 1788 kartassa Haapasaaressa on ollut viljelysmaita, jotka oli karttaan merkitty hyviksi ja huonoiksi viljelysmaiksi. Haapasaaressa oli jo kaskettu ainakin kolmella alueella ennen saaren asuttamista. Vuoden 1839 kartassa erottuu näitä kaskialueita, mutta niistä syntyneitä kaskiraunioita esiintyy maastossa vain vähän [6][7]. 1800-luvulla, kun höyrylaivat liikennöivät Päijännettä vuodesta 1856 alkaen, asettui Hinttolan torppariksi laivuri Kristian Husberg. Saarella on vielä säilyneenä tuon ajan rakennuksia. Sen asukkaiksi on 1800- ja 1900-luvun vaihteessa merkitty torpparin lisäksi eri perhekuntia, jotka olivat itsellisiä tai irtolaisia. Haapasaaren torpaksi nimetty miljöö on ollut Päijänteellä kalastaneen väen omistuksessa 1950-luvulle asti. Tämän jälkeen seutu oli alkanut autioitua, kun väki muutti taajamiin mantereelle. Torppa on sittemmin ollut kesäasukkaiden yksityiskäytössä. Valtio hankki saaren ja se on osa vuonna 1993 perustettua Päijänteen kansallispustoa. Vuonna 2007 sai päätöksen rakennuksien ja ympäristön entisöinti. Lampaat ovat pitäneet maisemaa avoimena ja sen vuokraaminen Lahden venekerholle pyrittäneen samaan.[8]
Katso myös
muokkaaHuomautukset
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Paikkatieto: Haapasaari, paikkatietoalusta.fi, viitattu 28.9.2019
- ↑ a b c d e Haapasaari, Padasjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 28.9.2019.
- ↑ Haapasaari, Padasjoki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 28.9.2019.
- ↑ a b Haapasaari, Padasjoki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 28.9.2019.
- ↑ Päijänteen alue (FI0335003), 7.3.2014, viitattu 25.9.2019
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Haapasaari 1 Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Haapasaari 2 Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ Haapasaari. 1800-luvun rusthollin torpasta venekerhon tukikohdaksi (PDF) Lahti: Lahden venekerho. Arkistoitu 26.1.2021. Viitattu 29.9.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa- Siltamäki, Tuija: Haapasaareen saatiin viimein uusi laituri - katso videolta, kuinka 36 000 kiloa betonia purjehtii, Etelä-Suomen Sanomat, 9.7.2015
- Padasjoen latu: Melontareittejä Padasjoella
- WWF: WWF:n vapaaehtoiset kunnostavat vanhan kalastajatilan ympäristöä Haapasaaressa Päijänteen kansallispuistossa, 12.06.2007
