Sarvisalo (Kuhmoinen)
Sarvisalo [1][2] on Päijänteen saari Pirkanmaalla Kuhmoisissa.[2]
Maantietoa muokkaa
Saari on 1,7 kilometriä pitkä, 1,1 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 1,3 neliökilometriä [a]. Se sijaitsee Tehinselän länsiosassa aivan Sarviniemen edustalla olevassa saariryhmässä. Saariryhmä suojaa lahtea, jonka pohjukassa sijaitsee Kuhmoisten kirkonkylä. Saariryhmään kuuluvat myös etelässä sijaitseva Lampsalo, kaakkoinen Vähä Aitasalo ja idässä sijaitsevat saaret Suppa ja Hyllä. Saari on alttiina itäisille ja pohjoisille tuulille, joiden suunnissa on yli kolme kilometriä esteetöntä järvenselkää. Mantereelle on matkaa lähes 700 metriä ja tässä niemen edessä kulkevassa salmessa sijaitsee 17 pientä saarta tai luotoa. Näitä ovat esimerkiksi Uittosaari, Sikosaaret, Vähä-Ilves, Iso-Ilves ja Leppanatakko. Samaan saariryhmään kuuluvat vielä Sarvisalon pohjoispuolella sijaitsevat Iso Heinäsaari, Vähä Heinäsaari, Kalliosaari, Silmätakko ja Kaikale. Sarvisalon kaakkoispuolella on vielä pieni Laivasaari.[2][3][4]
Saaren rantaviiva on ilmeeltään melko selkeä, vaikka rannoilla esiintyykin pieniä niemiä ja lahtia. Saaren sisäosissa on paljon matalia mäkiä, joiden välisiä on ojitettuja laaksoja. Peltoja ei ole ja koko saari on nykyään talousmetsää. Saaren korkein mäki kohoaa Päijänteestä 37 metrin korkeuteen ja se sijaitsee saaren kaakkoisosissa. Saaren ainoa pysyvästi asuttu tila on ollut Sarvisalon maatila, joka sijaitsee saaren koillispuolella. Myös keskellä saarta sijaitsee rakennus. Rannoille on rakennettu yhdeksän vapaa-ajan asuntoa. Saaressa ei ole muita teitä kuin maatilata pohjoisrantaan johtava kärrypolku. Saariryhmän sisällä kulkee veneväylä, joka ohittaa Sarvisalon sen eteläpuolelta. Itse Sarvisalossa ei ole veneilijöille osoitettua maihinnousu- ja nuotiopaikkaa, mutta saaren koillispuolella sijaitsevassa pienessä Kaikaleen saaressa sellaiset paikat on.[2][3][4]
Luontoarvoja muokkaa
Saaresta on Päijänteen saaristojen inventointihankkeessa löytynyt laaja lehmusmetsikkö, jossa on kymmeniä runkomaisia lehmuksia. Samassa yhteydessä havaittiin purosuomusammalta kasvavan saarella.[5]
Historiaa muokkaa
Sarvisaloon saapui vakituinen asutus 1760-luvulla, jolloin alkoi myös maanviljelytoiminta. Saaressa hankittiin myöhemmin lisätuloja polttamalla tervaa. Päijänteen saaristoissa alettiin rakentamaan huviloita, joita rakennettiin tällekin alueelle 1930-luvulla. Sarvisalossa tällainen oli Rasin huvila saaren eteläosassa. Rasissa majailivat myös sotavangit, joita käytettiin metsätöissä eri saarilla.[5]
Vuoden 1938 talouskartassa on saaressa torppa ja maatilatila, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa. Saarelle on piiretty viisi peltopalstaa [6]. Vuoden 1965 peruskartassa on yksitoista peltopalstaa ja saaren pohjoisosassa sijaitsee maatila. 1960-luvulla alkoi saaristossa muuttoliike manterelle, joka koski myös Sarvisaloa [5]. Vuoden 1985 kartassa on kaikki peltomaat metsitetty ja jäljellä on vain niiden viisi metsäojaa.[7][8][9]
Huomautukset muokkaa
- ↑ a b Saaren pinta-ala on mitattu Karttapaikan pinta-alan mittaustyökalulla.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Paikkatieto: Sarvisalo, paikkatietoalusta.fi, viitattu 11.10.2019
- ↑ a b c d e Sarvisalo, Kuhmoinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
- ↑ a b Sarvisalo, Kuhmoinen (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
- ↑ a b Sarvisalo, Kuhmoinen (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
- ↑ a b c Päijänteen saaristoinventointihanke (Arkistoitu – Internet Archive), s.30–32, 46 2015
- ↑ Maanmittaushallitus: Kuhmoisten seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1938, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 14.9.2019
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 09 Kuhmoinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.10.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 09 Kuhmoinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.10.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 09 Kuhmoinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1996. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.10.2019)
