Avaa päävalikko

Onkisalo

Päijänteen suuri saari Luhangassa

MaantietoaMuokkaa

Saari on 6,6 kilometriä pitkä, 2,8 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 10,3 neliökilometriä [a]. Se sijaitsee Kotkatselällä Keihäsniemen ja Judinsalon suojassa. Luhangan kirkonkylä sijaitsee saaren pohjoispuolella Luhanksaaren takana Pilkanselän ja Tammiselän länsipuolella. Saarella on kaksi laajempaa osa-aluetta, joita yhdistävät keskellä oleva alle 400 metriä leveä kannas. Saaren eteläosassa sijaitsee kallioinen vuori Onkikorkein ja pohjoiososassa Utaron, Költerin, Hettulanvuoren ja Vankovuoren muodostama ylänkö. Saaren korkein huippu on Hettulanvuorella. Se yltää noin 180 metrin korkeuteen merenpinnasta mpy eli se kohoaa 102 metrin korkeuteen Päijänteen vedenpinnasta. Pohjoisosassa on kuitenkin useita yli 90 metrin korkeuteen kohoavia vuoria ja sellainen on myös Onkikorkein. Onkisalossa on yksi järvi Molikonlammi.

Saarenosien välissä sijaitsee Onkimanlahti, jonka suulla sijaitsevat Suuraaret, Ruumissaari ja Kajaani. Näistä etelään ovat Iso-Toiviainen, jonka väliin jää Uitonsalmi. Etelässä Judinsalon edustalla on vielä Vähä-Toiviainen, Ruokolansaari, Kihissaari ja Vihtanen. Vihtanen lähes sulkee Ahvenusselän, joka johtaa etelässä Hopeasalmeen ja pohjoisessa Varpusenselkään, missä ovat Korpinsaari ja Avosaari. Näiden pohjoispuolella järvenselkä aukeaa Pilkanseläksi, jossa ovat Liansaari, Haukisaari, Vähä Liansaari, Selkäsaaret, Jänissaari, pohjoisessa Luhansaaren eteläpuolella Ritasaari, Rauhalansaari ja Karhusaari. Viimeksi luetellut saaret sijaitsevat lounaaseen johtavan salmen suulla. Salmi vie Kotkatselälle ohi Kailassaaren ja Kuikkosaaren.[2][3][4]

Saareen tulee Judinsalosta tie, joka ylittää Vihtasalmet Vihtasen kautta pengertietä ja lyhyttä siltaa pitkin. Se haarautuu seututieltä 612, joka on Luhangan ja Sysmän kirkonkylien välinen saaristotie. Tie kiertää Onkikorkeimman länsipuolelta ja jatkuu Vankovuorelle, missä se muuttuu yksityisteiden verkostoksi. Saaren haja-asutus muodostuu viidestä kiinteästi asutusta tilasta ja yli 30 vapaa-ajan asunnosta.[2]

LuontoarvojaMuokkaa

Saarella on useita luonnonsuojelualueita ja saaren itäosa muodostaa Natura 2000- hankkeeseen kuuluvan Onkisalo–Herjanselän (FI0900077, 2 063 hehtaaria) osa-alueen. Natura-alue ja siihen sisältyvät suojelualueet muodostavat monipuolisen kokonaisuuden, joka liittyy alueen Päijänteen sisäsaariston erityisolosuhteisiin. Suojeltun kriteerejä ovat alueen rantojen-, lehtoalueiden-, eräiden uhanalaisten eläinlajien- ja arvokkaiden kallioalueiden suojelu. Eräs luontoarvoja sivuava episodi on ollut saaren johtavan tien rakentamisen epääminen yli 17 vuoden ajan saaren vakinaisilta asukkailta johtuen valkoselkätikan pesimäalueen suojelemisesta. Tieyhteys valmistui lopulta vuonna 2007 [5].[6][2][4]

Vuonna 2018 suoritettiin saaren itäisellä puolella Molikonlammin ja Utaron ympäristössä lintujen linjalaskenta. Laskennassa havaittiin 36 lintulajia, joista uhanalaisimpia olivat pikkusieppo, hömötiainen, töyhtötiainen ja punatulkku.[7]

Onkisalo on mukana arvokkaiden kallioalueiden luettelossa ja saaren kallioalue luokitellaan yhdeksi Keski-Suomen arvokkaimmiksi. Mäet muodostuvat laajoista kallioalueista, jotka ovat yli 80 metrin korkuisia. Ne näkyvät Kotkatselälle massiivisina muodostumina. Erityisesti Hettulanvuoren länsireuna on noin 50 metriä korkea porrasmainen jyrkänne, jossa on peräti 20-metrinen pystysuora seinämä. Saaren itäosaa halkoo kaksi kilometriä pitkä lounas-kaakko-suuntainen kallion ruhjelaakso. Sen luoteisreinalla on 1,5 kilometriä pitkä porrasjyrkänne, jonka kokonaiskorkeus on 30 metriä. Kallioperä on pääosin karkeaa granodioriittia, jossa on gneissisulkeumia ja amfiboliittisulkeumia. Näistä liukenevat ravinteet mahdollistavat paikoittaisen rehevän kasvillisuuden kehittymisen.[8]

Kalliopaljastumilla kasvaa runsaasti poronjäkälää ja metsien avohakkuiden nuoret taimistot tekevät maastosta kuivan. Kallioalueen harvinaisempia kasvilajeja ovat kalliokeuhkojäkälä ja kalliometsistä etelänraippasammal sekä aarnihiippasammal. Saarelta on myös vanha tieto mustakivisammaleen esiintymästä. Muita lajeja ovat taljaruostesammal, ripsikellosammal, lettosiipisammal ja vemmelvaskisammal. Alavan alueen lehtometsistä merkittävin on Molikon lehtoalue, jonka kasvillisuus on rikas ja monipuolinen. Lehtometsistä on tavattu hirvenkello, tuoksumatara, viuhkokääpä ja poimukääpä. Alueelta on havaittu useita uhanalaisia hyönteisiä kuten Cis micans - kovakuoriainen, haapajäärä, haapasyöksykäs, haavanlahokärsäkäs, häiväpiiloseppä, isomustakeiju, isopehkiäinen, karvakukkajäärä, kyrmysepikkä, kytysukkulainen, lehtopirkko, leppäkelokärsäkäs, piilopääaatukainen, rosopehkiäinen, täplämustakeiju ja vakohaapakaarnuri.[8]

Katso myösMuokkaa

HuomautuksetMuokkaa

  1. a b Saaren pinta-ala on otettu saaren ruotsinkielisen Wikipedian artikkelista, jossa tiedolla on ollut oma lähde.

LähteetMuokkaa

  1. a b Paikkatieto: Onkisalo, paikkatietoalusta.fi, viitattu 13.9.2019
  2. a b c d e f Karttapaikka: Onkisalo, Luhanka (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  3. Karttapaikka: Onkisalo, Luhanka (sijainti varjokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  4. a b Karttapaikka: Onkisalo, Luhanka (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  5. Helsingin Sanomat: Onkisalon asukkaille vihdoin tie, 11.8.2007
  6. Hämeen ELY-keskus: Onkisalo–Herjaanselkä (FI0900077), 11.4.2014, viitattu 13.9.2019
  7. Sillanpää, Hannu: Onkisalo-Herjaanselän (FI0900077) Natura 2000 -alueen linnuston linjalaskenta, 2018, viitattu 14.9.2019
  8. a b Arvokkaat kallioalueet (kohde 70), viitattu 14.9.2019

Aiheesta muuallaMuokkaa