Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alue

Kymijoen vesistön kolmannen jakovaiheen valuma-alue

Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 14.226) on Kymijoen vesistön (14) Suur-Päijänteen alueella (14.2) sijaitsevan Päijänteen alueen (14.22) kolmannen jakovaiheen valuma-alue. Sen laskujoki Kurujoki laskee Päijänteeseen Tiirisselän Olkkolanlahteen.[4][1][5]

Kurujoen–Nytkymenjoen
valuma-alue
(3. jakovaihe: 14.226)
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
1. jakovaihe Suur-Päijänteen alue (14.2)
2. jakovaihe Päijänteen alue (14.22)
Laskujoki Kurujoki
Vesistöreitti NytkymenjokiNytkymenjärvi ←Myllyoja
Laskupaikka Päijänne
Koordinaatit 61°48′29″N, 25°11′06″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 108,01 km² [1]
Järvisyys 4,81 % [1]
Alueen pituus 20 km [2]
Alueen leveys 9 km [2]
Pääuoma yli 32 km [2]
Keskivirtaama 1 m³/s [3]
Kartta
Valuma-alueen laskujoki Kurujoki laskee Tiirisselän Olkkolanlahteen.

Yleistä muokkaa

Vesistön sijainti muokkaa

Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alueen pinta-ala on 108,01 neliökilometriä (myös 105 km²) ja sen järvisyys on 4,81 %. Valuma-alue on pohjois-etelä -suunnassa lähes 20 kilometriä pitkä ja noin 9 kilometriä leveä. Se sijaitsee Jämsän alueella. Valuma-alue sijaitsee Kymijoen vesistöalueen keskiosassa Suur-Päijännteen alueen (14.2) sisällä Päijänteen alueessa (14.22). Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alueelle on sinne muodostettu kolmannessa jakovaiheessa oma valuma-alueensa. Sen pohjoispuolella sijaitsee suurempi Jämsän reitin valuma-alue (14.5) ja eteläpuolella Arvajanjoen valuma-alue (14.26). Valuma-alueen länsipuolella on Kokemäenjoen vesistön (35) kanssa yhteinen vedenjakaja.[4][2]

Pääoman kulun ja pituuden määritys muokkaa

Kurujoen ja Nytkymenjoen valuma-alueet ovat alle kymmenen kilometriä leveitä, joten niiden sivu-uomat ovat pääuomaan verrattuna lyhyet. Vesistöviranomaiset ovat merkinneet pääuomaksi Nytkymenjärvestä alkava Nytkymenjoen ja sen alajuoksulla Päijänteeseen jatkavan Kurujoen. Järvi on yläjuoksulla valuma-alueen pääjärvi, johon laskevat kaikki latvauomat. Vesistöviranomaiset ovat valinneet niistä Myllyojan merkittäväksi uomaksi. Myllyojan valuma-alueen pinta-ala on 8,9 neliökilometriä.[4][1]

Pääuoman vesistöreittiin kuuluvat alajuoksulta lukien seuraavat vesistöt: Kurujoki, Nytkyn, Sammakkolammi, Nytkymenjoki, Nytkymenjärvi, Myllyoja, Moisionjärvi, Myllyjärvi, Ahteenalanen ja siitä alkava Moisionjärveen laskeva oja. Pääuoman pituus saadaan laskemalla yhteen eri osuudet. Kurujoki on 1,4 kilometriä ja Nytkymenjoki on 19,5 kilometriä pitkä. Nytkymenjärven järvenselkää on 4,2 kilometriä ja Myllyoja on 2,7 kilometriä pitkä. Kun kaikki uomat ja lammet huomioidaan, tulee pääuomasta Moisionjärvelle asti 30,1 kilometriä pitkä. Ahteenalaseen tulee vielä kaksi kilometriä, mutta sitten vesireitit haarautuvat ja pääuoman määrittämiseen ei voida enää käyttää mitattua tietoa. Pääuomaa voisi silmämääräisesti olla vielä kilometrin kaksi lisää. Kokonaispituudeksi annetaan siksi yli 32 kilometriä.[2]

Vesistöalueen maankäyttö muokkaa

Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 78,8 %, maatalousalueita 11,1 %, kosteikkoja ja soita on 0,8 % ja rakennettuja alueita on 3,1 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 6,2 %.[6]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b c d e Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 30.3.2023.
  3. Nytkymenjoen kunnostussuunnitelma valmis ? vesienhoito etenee maakunnan länsirajalla ely-keskus.fi. 2005. Keski-Suomen ely-keskus. Viitattu 1.4.2023.
  4. a b c Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alue (14.226) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 31.5.2019.
  5. Nytkymenjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.3.2023.
  6. Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alueen pinta-alamääritys ja maaperän käyttötilasto, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 30.3.2023