Savon rata

(Ohjattu sivulta Kouvola-Pieksämäki-rata)

Savon rata on osa Suomen rataverkkoa. Se ulottuu Kouvolasta Iisalmeen, pituutta radalla on 358 kilometriä ja se on koko matkalta sähköistetty.

Savon rata
Pieksämäen rautatieasema 1.jpg
Perustiedot
Reitti Kouvola–Iisalmi
Rakennettu useissa osissa
Avattu 1902
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR-Yhtymä
Henkilöjunia / vrk 20
Tavarajunia / vrk 51
Tekniset tiedot
Pituus 357,8 km
Raiteiden lkm 1 (2 Iloharju–Kuopio)
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys 25 kV / 50 Hz
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä Kouvola–Kinni 140 km/h,
Kinni–Otava 200 km/h,
Otava–Iisalmi 140 km/h
 • tavaraliikenteessä 120 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus (Kouvola)–(Pieksämäki)–(Kuopio)–(Iisalmi)[1]
Ohjauskeskus Kouvola (Kouvola–Pieksämäki),
Pieksämäki (Pieksämäki–(Kuopio)–Iisalmi)
Miehitetyt asemat Kuopio, Iisalmi
Suojastus linjasuojastus
Kulunvalvonta JKV

( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan.

Rataosuudella on 9 henkilöliikenteen nykykäytössä olevaa asemaa: Kouvola, Mäntyharju, Mikkeli, Pieksämäki, Suonenjoki, Kuopio, Siilinjärvi, Lapinlahti ja Iisalmi. VR liikennöi radalla InterCity- ja Pendolino-junia.[2]

HistoriaMuokkaa

Rautatien rakentamista Savoon alettiin suunnitella 1870-luvulla. Kiistaa herätti radan linjaus ja siitä esitettiin useita eri versioita. Aluksi esitettiin länsi–itä-suuntaista rataa, mutta pian päädyttiin etelä–pohjois-suuntaiseen rataan. Rataa suunniteltiin rakennettavan muun muassa Taavetin, Mikkelin ja Kangasniemen kautta Jyväskylään, Taavetin, Mikkelin ja Varkauden kautta Kuopioon sekä Kaipiaisten, Mikkelin ja Suonenjoen kautta Kuopioon.[3] Valtiopäivien edustaja Edvin Avellan huomautti vuonna 1885, että Taavetin ja Mikkelin kautta Kuopioon kulkeva rata ei sivunnut tarpeeksi vesireittejä, eikä palvellut siten kasvavaa puunjalostusteollisuutta.lähde? Vuoden 1855 valtiopäivillä 17. huhtikuuta rata päätettiin rakentaa Kouvolan, Mikkelin, Pieksämäen ja Suonenjoen kautta Kuopioon.[4]

Radan rakentaminen aloitettiin 1886. Sitä rakensi parhaimmillaan yli 10 000 henkeä. Rata valmistui ensimmäisenä Mikkelin ja Kuopion välillä 1888, mutta senaatti ei antanut lupaa liikenteen aloittamiseen.[5] Koko rataosuuden avajaispäivää vietettiin 1. lokakuuta 1889.[6][7] Jatkoa tälle radalle oli luvassa seuraavana vuonna, jolloin valmistui Kotkan rata Kouvolasta Kotkaan.

Vuoden 1900 valtiopäivillä päätettiin Savon radan jatkamisesta Kuopiosta Iisalmen kautta Kajaaniin.[8] Tällöin eräänä laajimmista rakennuskohteista oli silta- ja pengeryhteys Kallaveden yli eli Kallansillat. Alun perin tarkoitus oli rakentaa rata rahojen säästämiseksi kapearaiteiseksi,lähde? mutta se päätettiin kuluista huolimatta tehdä leveäraiteiseksi. Liikenne Iisalmeen alkoi 1. heinäkuuta 1902 ja liikenne Kajaaniin alkoi 16. lokakuuta 1904.[8][9] Radan pituus siihen aikaan oli 443 kilometriä ja se tehtiin mutkaiseksi, jotta säästettäisiin maastonmuokkauskuluissa.

Vielä 1800-luvun lopulla matkustaminen oli hidasta. Matka Mikkelistä Kouvolan kautta Helsinkiin kesti yli 12 tuntia, joskin pari tuntia täytyi odottaa Kouvolassa junan vaihtoa.lähde? Vuonna 1904 matka-aika Kuopiosta Kouvolaan oli noin 10 tuntia ja Mikkelistä Kouvolaan noin neljä tuntia.[10] Vuonna 1914 matka-ajat olivat nopeutuneet ja Kuopiosta Kouvolaan kesti noin kahdeksan tuntia ja Mikkelistä Kouvolaan noin kolme tuntia.[11] Ennen Suomen itsenäisyyttä oli Mikkelistä Viipuriin paremmat yhteydet kuin Helsinkiin, sillä Viipuri oli lähempänä ja se oli Itä-Suomen suurin kaupunki. Kouvolassa junanvaihtokaan ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia. Itsenäisyyden jälkeen Helsingistä tuli Mikkelistä lähtevän matkustajaliikenteen kannalta yhä tärkeämpi. Alkuperäisen Viipuri-keskeisen linjauksen takia Helsingistä tulevat junat joutuvat vieläkin vaihtamaan kulkusuuntaa jatkaessaan Savon radalle. Vuoteen 1939 mennessä matka-aika oli jo nopeutunut niin, että matka Helsingin ja Mikkelin välillä kesti noin 5,5 tuntia.

Vuonna 1960 aloitettiin 15 vuotta kestänyt Savon radan perusparannus ja siihen liittyneet mutkaisen radan oikaisut, joiden tuloksina radasta tuli suoraviivaisempi ja sillä voitiin ajaa suuremmilla nopeuksilla. Monilta osin kyseessä oli käytännössä radan rakentaminen uudelleen. Suurimmat työt tehtiin Kouvolan ja Mikkelin sekä Suonenjoen ja Kuopion välillä. Ensimmäinen suuri muutos oli radan lähtökaarteen loiventaminen Kouvolassa, ja huomattavia mutkien oikaisuja tehtiin muun muassa Vuohijärvellä, Hillosensalmella, Suonenjoen asemalla ja Kuopion Kurkimäessä sekä Pitkälahdessa. Monien oikaisuiden yhteydessä jouduttiin tekemään tunneleita ja kallioleikkauksia.[12]

Mikkeli–Pieksämäki-osa otettiin käyttöön VR:n ensimmäisenä kauko-ohjattuna rataosana 16. huhtikuuta 1962. Kauko-ohjauksen rakentaminen oli aloitettu 1960[13] ja sitä oltiin kokeiltu Vuolingossa jo 1955[14]. Vuonna 1963 otettiin myös Kouvola–Mikkeli-rataosan kauko-ohjaus käyttöön.[15] Kauko-ohjauksen seurauksena monista pienistä liikennepaikoista tuli miehittämättömiä. Kauko-ohjauksen avulla pystyttiin kuitenkin tehostamaan junakohtauksia, noputtamaan liikennettä ja lisäämään turvallisuutta.[16] Kouvola–Pieksämäki-rataosan sähköistäminen aloiettiin vuonna 1977. Jännite kytkettiin lokakuussa 1980 ja sähköliikenne aloitettiin Kouvola–Pieksämäki-välillä 1. joulukuuta 1980.[17] Samaan aikaan, kun Kouvolan ja Pieksämäen välistä osuutta sähköistettiin, Pieksämäen ja Kuopion välille rakennettiin kauko-ohjausta. Vuonna 1979 sovittiin myös sähköistyksen jatkamisesta Pieksämäeltä Iisalmeen. Pieksämäki–Kuopio-rataosan kauko-ohjaus otettiin käyttöön vuonna 1982 ja sähköistys 17. tammikuuta 1983. Pieksämäki–Iisalmi-rataosan sähköistys otettiin virallisesti käyttöön 28. toukokuuta 1984.[18] Kauko-ohjaus Kuopiosta Iisalmeen otettiin käyttöön vuonna 1988.lähde? 1960-luvulla rakennettu Kouvolan ja Pieksämäen välinen kauko-ohjaus oli tullut käyttöikänsä päähän. Uusi kauko-ohjausjärjestelmä otettiin käyttöön syksyllä 2001. Vuonna 2001 myös junakulunvalvonta otettiin käyttöön ja radalta poistettiin tasoristeyksiä ja liikennepaikkoja. Lakkautettujen liikennepaikkojen vaihteet ja sivuraiteet purettiin.[19]

Vielä vuoteen 2002 asti pääsi monille Kouvola–Kuopio-välin pienille asemille paikallisjunalla, mutta kyseiset junavuorot sekä henkilöliikenne niiden käyttämillä liikennepaikoilla kuitenkin lakkautettiin[20] matkustajamäärien vähyyden vuoksi.

Savon radan Pendolino-liikenne alkoi 5. kesäkuuta 2005 (Iisalmesta Kuopion ja Mikkelin kautta Helsinkiin, Pieksämäki–Kuopio-välillä oli liikennöity jo aiemmin).lähde?

SivuradatMuokkaa

Savon radan oikaisuMuokkaa

Lahti–Heinola-rata valmistui vuonna 1932.[9] Jo silloin oli suunnitelmissa, että rataa olisi myöhemmin jatkettu Savon radalle, johon se olisi liittynyt Mäntyharjussa tai Mikkelissä. Tämä olisi tarjonnut Savon radan varrelta nopeamman rautatieyhteyden Helsinkiin. Suunniteltu jatke jäi kuitenkin rakentamatta eikä sitä ole myöhemminkään toteutettu, mutta uusia suunnitelmia sen rakentamisesta on vuosikymmenien kuluessa esitetty useita kertoja.

Vuonna 1989 Lahden ja Heinolan kaupungit kutsuivat koolle Mäntyharjun, Mikkelin, Pieksämäen, Varkauden ja Iisalmen edustajat. Paikalta puuttuivat kutsutuista Loviisan, Mäntsälän, Jyväskylän, Kuopion ja Kajaanin edustajat. Tätä ennen Lahden kaupunki ja Päijät-Hämeen seutukaavaliitto olivat maaliskuussa 1989 julkistaneet selvityksen Lahden ja Helsingin välisestä suorasta ratayhteydestä Keravan ja Mäntsälän kautta Riihimäen itäpuolelta.

Heinolassa pidettiin tärkeänä koko Savon radan oikaisua, ei pelkästään Lahden ja Keravan välin oikaisua, koska Heinolan ja Mikkelin välistä rataosuutta oli toivottu noin 50 vuoden ajan. Mikkelin kaupunginjohtajan mukaan Savon radan oikaisu saatettaisiin kokea HELI-radan jonkinlaiseksi kilpailijaksi. Lopputuloksena suunnitelmasta oikaista koko Savon rata toteutettiin vain Lahden oikorata. Yhteyttä Heinolan ja Mikkelin välille Kouvolan ohittamiseksi ei toteutettu.

Lentävä kalakukkoMuokkaa

Savon radasta on tehty oma laulu ja elokuva, Lentävä kalakukko (1953). Kalakukko oli Helsinki–Kuopio-pikajuna. Oma laulu on myös Pohjanmaan radasta: Matti Jurvan esittämä ”Pohjanmaan junassa” (1938)[21].

Näyte laulusta ”Lentävä Kalakukko”:

»Riihimäk ja Lahti, Koovola, Mikkelj – Koovola, Mikkelj.
Siipilöissä loestaa raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkavus alkoo – purkavus alkoo.
Asemalla oekoo väsynyttä jalakoo Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: ’Kuopijoon käy tie!’
Kiskotkin kirskuivat: ’Tervehykset vie!’»
(Sanat Reino Helismaa)

LähteetMuokkaa

  • Pentikäinen, Petri P.: Savon rautatie: Kouvola-Kuopio 1889–2014. Petrin Viestintä / Petri P. Pentikäinen, 2014. ISBN 978-952-93-4218-1.

ViitteetMuokkaa

  1. RHK Kauko-ohjatut radat
  2. VR:n aikataulut VR-Yhtymä Oy. Viitattu 22.4.2019.
  3. Pentikäinen 2014, s. 8
  4. Pentikäinen 2014, s. 9
  5. Pentikäinen 2014, s. 9–12
  6. Pentikäinen 2014, s. 27
  7. Iltanen, Jussi: ”23. Savon rata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 298. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  8. a b Pentikäinen 2014, s. 40
  9. a b Suomen leveäraiteiset rataosat, taulukko valmistumisvuosista. Grafiscreen. Interet Archive.
  10. Pentikäinen 2014, s. 38
  11. Pentikäinen 2014, s. 42
  12. Pentikäinen 2014, s. 113–126
  13. Pentikäinen 2014, s. 89
  14. Pentikäinen 2014, s. 85
  15. Pentikäinen 2014, s. 96
  16. Pentikäinen 2014, s. 99–100
  17. Pentikäinen 2014, s. 141, 145
  18. Pentikäinen 2014, s. 147, 149, 152
  19. Pentikäinen 2014, s. 167
  20. Pentikäinen 2014, s. 171
  21. Matti Jurva esittää Yle Elävä arkisto. 1938. Viitattu 29.9.2010. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muuallaMuokkaa