Venäjän väkiluku oli 141 927 297 vuoden 2010 alussa.[1]

Venäjän SFNT:n (pun.) ja Venäjän federaation (sin.) väestö vuosina 1950–2010.
Venäjän syntyvyys (sin.), kuolleisuus (pun.) ja luonnollinen väestönkasvu (vihr.) vuosina 1950–2008. Pystyviivalla on merkitty Neuvostoliiton hajoamisen ajankohta.
Venäjän luonnollinen väestönkasvu alueittain vuonna 2009.

Venäjän väestömäärä oli suurin vuonna 1991 juuri ennen Neuvostoliiton hajoamista, jolloin alueella asui 148 689 000 ihmistä. Tämän jälkeen alkoi jatkuva väestönlasku, jonka aikana Venäjän väestömäärä laski noin 0,5 % vuosittain johtuen vähenevästä syntyvyydestä ja kasvavasta kuolleisuudesta. Tämä kehitys on kuitenkin hidastunut viime vuosina, ja vuonna 2009 Venäjän väkiluku kasvoi 23 300 hengellä, mikä oli ensimmäinen väestöluvun nousu 15 vuoteen.[2]

Vuonna 2002 etniset venäläiset muodostivat 80 % koko maan väestömäärästä. Kuusi muuta ryhmää saavuttivat yli miljoonan ihmisen määrän: tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2,0 %), baškiirit (1,1 %), tšuvassit (1,1 %) tšetšeenit (0,9 %) ja armenialaiset (0,8 %). Venäjän federaation rajojen sisäpuolella asuu 160 huomattavaa etnistä ryhmää. Alkuperäiskansojen asema on Venäjällä paikoin hankala.[3]

Venäjän väestötiheys on 8 asukasta neliökilometriä kohti, joten Venäjä on yksi maailman harvimmin asutuista valtioista. Väestötiheys on korkeinta valtion Euroopan puoleisella alueella, varsinkin Moskovan ja Pietarinlähde? läheisyydessä. 73 % Venäjän asukkaista asuu kaupunkialueilla.

Väestön väheneminen

muokkaa

Venäjän väestömäärä saavutti huippunsa vuonna 1991 juuri ennen Neuvostoliiton hajoamista. Alhainen syntyvyys ja epätavallisen korkea kuolleisuus saivat Venäjän väestömäärän laskemaan 0,5 prosentilla eli 750 000–800 000 ihmisellä joka vuosi 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin. Yhdistyneet kansakunnat varoitti, että Venäjän 143 miljoonan ihmisen väkiluku voisi laskea kolmanneksella vuoteen 2050 mennessä, jos luvut eivät muutu nopeasti.[4] Kuitenkin Venäjän valtion tilastokeskuksen, Rosstatin, mukaan tilanne on kääntynyt optimistisemmaksi, sillä väestömäärä on noussut vuosina 2009 ja 2010. Rosstatin mukaan Venäjän väestö laskenee vain 139 miljoonaan vuodeksi 2030 (Matala arvio: lasku 127 miljoonaan ja korkea arvio: nousu 147 miljoonaan.)[5] Vuonna 2008 yksi tilastojentekijöistä oli arvioinut, että Venäjän väestö olisi vuonna 2010 taas nousussa.[6] Arvio oli oikea.

Köyhyydessä asuvien venäläisten määrä on puolittunut Neuvostoliiton hajoamista seuranneiden talouskriisien jälkeen, sillä kriisien loputtua nopea talouskasvu ja matala syntyvyys on vaikuttanut asiaan. Venäjän syntyvyys oli alimmillaan vuonna 1999, jolloin vuosittain syntyneitä oli 8,27 per 1000 ihmistä. Vuonna 2009 vastaava luku oli 12,4. Kokonaishedelmällisyysluku on kasvanut luvusta 1,16 (1999) lukuun 1,54 (2009). Syntyvyydessä tapahtui suurin kasvu 25 vuoteen vuonna 2007, ja vuonna 2009 valtion syntyvyys oli korkein sitten vuoden 1991.[7] Esimerkiksi Yhdysvaltain syntyvyys vuonna 2009 oli 13,8 per 1 000.[8] Venäjän kuolleisuus on erittäin korkea, 14,2 per 1 000 vuonna 2009. Vertauskohteena Yhdysvalloissa tämä luku oli 8,4 per 1 000.[8]

Nopean väestönkadon syistä ei ole yhteistä mielipidettä. Jotkut akateemikot syyttävät siitä runsasta alkoholin käyttöä,[9] kun taas toiset negatiivisia elämäntyylin muutoksia Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. The Lancet -terveyslehden mukaan yksityistäminen on yksi tärkeimmistä syistä kuolleisuuden kasvuun. Lehden mukaan se johtaa köyhyyteen, työttömyyteen ja aikaiseen kuolemaan.[10] The Economist on arvostellutnäitä johtopäätöksiä.[11] Venäläisen väestöjulkaisun, Demoscopen, mukaan nouseva miesten kuolleisuus jatkui kauan, vuodesta 1960 vuoteen 2005.[12] Julkaisun mukaan ainut kehitystä väliaikaisesti hidastanut tekijä oli Mihail Gorbatšovin aloittama alkoholinkäytön vastainen kampanja.

Yksi Putinin hallituksen tärkeimmistä tavoitteista oli hidastaa väestökriisiä.[13] Tuloksena syntyi ohjelma, jonka tavoitteena oli kääntää väestönkasvun suunta vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2007 tehtyjen tutkimusten mukaan väestönlaskun nopeus oli alkanut laskea: laskua tammi–elokuussa 2006 oli 408 200 ihmistä, mutta vastaava luku samana ajanjaksona vuonna 2007 oli 196 600. Kuolleita oli 357 000, mikä oli 137 000 vähemmän kuin vuonna 2006. Venäjän talousministeriö toivoo, että vuodeksi 2020 Venäjän väestömäärä pysähtyisi 138–139 miljoonaan, ja saavuttaisi nykyisen tasonsa uudelleen vuoteen 2025 mennessä nostaen myös keskimääräisen eliniänodotteen 75 vuoteen.[14] Väestönlaskun nopeus laski nopeasti vuosien 2008 ja 2009 välillä, ja vuonna 2009 väestömäärä nousi ensimmäisen kerran 15 vuoteen.[2]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan

muokkaa

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Venäjän kansalaisten maasta­muutto on kasvanut suuremmaksi kuin koskaan Putinin valta­kaudella. Sen seurauksena Venäjä on menettänyt valtavasti inhimillistä pääomaa ulkomaille. Esimerkiksi tammikuussa 2024 kansalaisuutta hakevien määrä kasvoi Moldovassa niin suureksi, etteivät viranomaiset kyenneet purkamaan ruuhkaa vaaditussa 20 päivässä. Hakijoista 70 prosenttia oli Venäjältä. Puolestaan helmikuussa 2024 Etelä-Korean maahanmuuttoviraston raportti kertoi, että Venäjän kansalaisista oli tullut suurin Etelä-Koreasta turvapaikkaa hakeva ryhmä. Suomeen Venäjältä suuntautui vuonna 2022 noin 6 000 muuttoa. Viimeksi Venäjältä oli muutettu Suomeen yhtä taajaan Neuvostoliiton hajoamisvuonna 1991. Luotettavaa lukua Venäjältä lähteneiden ihmisten määrästä on liki mahdotonta saada selville. Putinin hallinnon pyrkimyksenä on jo pitkään ollut vähätellä kotimaansa jättäneiden Venäjän kansalaisten määrää. Moni Venäjän kansalainen voi myös edelleen olla maassa kirjoilla, vaikkei enää asuisi siellä. Kansalaisuudesta luopumisesta on tehty Venäjällä niin mutkikasta. Varovaisen arvion mukaan Venäjältä on lähtenyt noin 700 000 ihmistä sen jälkeen, kun maa aloitti täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa 24. helmikuuta vuonna 2022. Rohkeamman arvion mukaan lähtijöiden määrä yltää jopa miljoonaan. Lähtijöiden joukossa on ollut paljon korkeasti koulutettuja asiantuntijoita.[15]

Tutkivaan journalismiin erikoistuneen venäläismedian Tochnon julkaiseman tilaston mukaan Venäjän kansalaisia olisi vuoden 2022 aikana saapunut eniten Kazakstaniin. Kazakstanin maahanmuuttoviraston tietoihin viitaten Tochno arvioi, että maa olisi ottanut vuoden 2022 helmikuun ja joulukuun välillä vastaan yhteensä 146 000 Venäjän kansalaista. Toiseksi eniten Venäjän kansalaisia olisi Tochnon mukaan vastaanottanut Armenia. Sinne heitä olisi tilaston perusteella saapunut vuoden 2022 helmikuun ja joulukuun välillä yhteensä 110 000. Maanpaossa olevien venäläistutkijoiden verkosto Re: Russia on niin ikään koonnut oman tilastonsa maista, joihin Venäjän kansalaisten maastamuutto on vuoden 2022 helmikuun jälkeen suuntautunut. Tilasto ulottuu 2022 helmikuulta vuoden 2023 heinäkuulle. Sen perusteella myös Serbia olisi vastaanottanut yhtä paljon venäläisiä kuin Kazakstan, yhteensä siis 146 000. Euroopan unionin jäsenmaihin olisi Re: Russian arvion mukaan taas saapunut vähimmillään 55 000 ja enimmillään 100 000 Venäjän kansalaista. Venäjältä hyökkäyssodan alun jälkeen lähteneitä ihmisiä yhdistää niin Ukrainan sodan kuin Putinin hallinnon vastustaminen. Tutkimushanke Outrushin mukaan Venäjältä lähteneiden maahanmuuttajien näkemykset poikkeavat merkittävästi Venäjän keskivertokansalaisten näkemyksistä. Tästä huolimatta Venäjältä lähteneet ihmiset ovat kohdanneet vihamielisyyttä maissa, joihin he ovat muuttaneet. Heistä neljännes on Outrushin mukaan esimerkiksi kertonut kokeneensa syrjintää venäläisyytensä takia. Sodan myötä lähteneiden joukossa on myös ihmisiä, jotka ovat palanneet Venäjälle. Uutistoimisto Bloombergin mukaan tuhannet vuoden 2022 helmikuun jälkeen Venäjältä poismuuttaneet ovat päätyneet lopulta palaamaan takaisin. Syynä ei välttämättä ole ollut koti-ikävä, vaan se, etteivät he onnistuneet rakentamaan elämää Venäjän ulkopuolelle tai että he eivät yksinkertaisesti ole kokeneet oloansa tervetulleiksi muualla.[15]

Venäjän kansat 2010

muokkaa

Oheisessa listassa on lueteltu Venäjän eri kansat vuoden 2010 väestönlaskennan tietojen mukaisesti[16]. Eri kansoja on eurooppalaisella mittapuulla paljon. Alaryhmittely on tehty kielellisillä perusteilla. Prosenttiosuudet on laskettu kansallisuutensa ilmoittaneiden yhteismäärästä, 137 227 107 henkilöä. Kansallisuustieto puuttui 5 629 429 henkilöltä.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa