Abazat
Abazat eli abazinit ovat etupäässä Venäjällä Karatšai-Tšerkessian tasavallassa asuva luoteiskaukasialaista abazan kieltä puhuva kansa. Heillä on laissa tunnustettu Venäjän vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[1]
Asuinalueet, lukumäärä ja kieli muokkaa
Karatšai-Tšerkessiassa abazat asuvat Kubanin ja sen sivujokien Bolšoi Zelentšukin ja Malyi Zelentšukin sekä Kumajoen varsilla sijaitsevissa kylissä.[2] Niistä osa kuuluu vuonna 2006 perustettuun Abazan piiriin.[3] Kaukasian sodan seurauksena abazoja on myös Turkissa, Lähi-idässä ja Balkanilla.[2]
Venäjällä abazoja on vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 37 900 henkeä.[4] Heistä 32 300 asuu kotitasavallassaan, jonka väestöstä he muodostavat 7,4 %.[5] Venäjän ulkopuolella abazoja arvioidaan olevan noin 15 000 henkeä.[2]
Vuonna 1989 Venäjän abazoista 93,9 % puhui äidinkielenään abazaa ja 4,3 % venäjää. Toisena kielenään venäjää puhui 78,5 % kansasta.[6] Vuonna 2002 venäjää osasi 96,3 % abazoista.[7] Kotitasavallassaan asuvista abazoista 94,6 % puhuu abazaa ja 26,1 % kabardia.[8]
Etninen historia muokkaa
Abazojen ja abhaasien yhteiset esi-isät asuivat Mustanmeren rannikolla. 1300–1600-luvuilla abazat siirtyivät Kaukasusvuoriston pohjoispuolelle. Kansan muodostaa kaksi ryhmää, tapanta ja ašharua, joilla on omat murteensa. 1600-luvun alussa abazojen keskuuteen levisi sunnalainen islam, mutta he säilyttivät pitkään myös kristinuskon ja perinteisen uskonnon piirteitä. Kaukasian sodan loppuvaiheessa noin 30 000–45 000 abazaa pakeni Turkkiin. Kotiseudulleen jäi alle 10 000 abazaa, jotka 1860-luvulla siirrettiin vuoristosta tasangolle.[9]
Elinkeinot ja kulttuuri muokkaa
Perinteisiä elinkeinoja ovat karjanhoito ja maanviljely. Asumuksena toimi pyöreä tai neliskulmainen talo, jonka seinät oli punottu vitsaksista. Ruokavalio koostui vilja- ja maitotuotteista, kasviksista ja lihasta. Yhteiskuntajärjestyksen perustana olivat naapuri- ja sukuyhteisöt. Patriarkaaliset suurperheet olivat yleisiä 1800-luvun lopulle saakka. Kansanperinteeseen kuuluu mm. pohjoiskaukasialainen Nart-eepos. Abazan kirjakieli luotiin 1930-luvun alussa.[10] Abazankielinen kirjallisuus kehittyi toisen maailmansodan jälkeen.[11]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF severcom.ru. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 11. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
- ↑ Sait Abazinskogo munitsipalnogo raiona: Obštšije dannyje abaza-raion.ru. Arkistoitu 27.11.2010. Viitattu 16.12.2010. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 7.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 7.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 7.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 7.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 66. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 66–67. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Tšekalov, P.K.: Biobibliografitšeski spravotšnik ”Abazinskije pisateli” sharpni.ru. Viitattu 17.12.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Abazashta.com - abazalaisen diasporan sivusto (venäjäksi)