Wikipedia

Krimin tataarit

turkkilainen kansa Krimin niemimaalla

Krimin tataarit (krimintat. qırımtatarlar), tai krimiläiset (krimintat. qırımlılar), ovat turkkilainen kansa, jonka kotimaa on Ukrainalle kuuluva Krimin niemimaa. Heitä elää myös suurina määrinä ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Vanhastaan Krimin tataarit puhuvat krimintataarin kieltä, joka luokitellaan nykyään uhanalaiseksi kieleksi. Nykyään Krimin tataarit puhuvat yhä enenevissä määrin venäjää ja ukrainaa.[2]

Krimin tataarit
qırımtatarlar, qırımlılar
Krimin tataarien lippu.
Krimin tataarien lippu.
Merkittävät asuinalueet
Krim
243 400
 Turkkinoin 5 000 000[1]
 Romania30 000[1]
 Yhdysvallat30 000[1]
 Bulgaria15 000[1]
 Saksa20 000[1]
Kielet krimintataari, venäjä, ukraina
Uskonnot islam
Sukulaiskansat tataarit

Krimin tataarit ovat geneettisesti ja kielellisesti eri kansaa kuin Volgan- ja Siperian tataarit (kaksi muuta tataari-pääryhmää). He kuitenkin omaavat alkujaan ainakin osittain samat "tataarilaiset juuret", viitaten Kultaisen ordan aikaisiin tataareihin.[3][4]

Krimin tataarit jaetaan kolmeen heimoon. 55 % Krimin tataareista kuuluu tat-heimoon, joka asutti Krimin vuoristoista osaa ennen vuotta 1944. 30 % kuuluu yalıboylu-heimoon, jonka perinteinen asuinalue sijaitsee niemimaan eteläosassa ja 15 % kuuluu noğay-heimoon, joka aikaisemmin eli Krimin aroilla. Tat- ja yalıboylu-heimojen piirteet ovat länsimaalaisia, kun taas noğay-heimolle on tyypillistä keskiaasialaiset piirteet.lähde?

Historia

muokkaa
 
Krimin tataari ja puolalainen ratsuväen sotilas taistelussa, maalannut Juliusz Kossak.

Ensimmäiset Krimin turkkilaisiin kansoihin kuuluneet asukkaat olivat hunneja, jotka valloittivat alueen 400-luvulla. Myöhempinä vuosisatoina hunneja seurasivat useat muut paimentolaiskansat. 600-luvun loppuun mennessä Krimistä oli tullut osa kasaarien valtakuntaa ja sen myöhemmin hajotessa alueelle tulivat petsenegit, jotka asettuivat alueelle 900-luvulla. Petsenegejä puolestaan seurasivat kiptšakit, jotka hallitsivat aluetta parin vuosisadan ajan. Kiptšakkien kieli jätti vaikutteita nykyiseen Krimin tataarin kieleen.[1]

Tšingis-kaanin johtamat mongolit valloittivat Krimin 1240-luvulla ja suuren Mongolivaltakunnan hajottua Krimistä tuli osa Kultaista ordaa. Kultaiseen ordaan ja sitä kautta Krimille levisi islam ja valtakunta myös turkkilaistui. Krimin tataarit tuli terminä käyttöön 1200-luvulla. Kultainen orda hajosi edelleen kun Hacı Giray yritti epäonnistuen saada johtajuuden käsiinsä, mutta päätyikin pakenemaan Krimille. Krimillä hän perusti Krimin kaanikunnan vuoden 1428 paikkeilla. Kaanikunnan alueisiin kuului nykyisen Krimin lisäksi myös alueita eteläisestä Ukrainasta. Krimin kaanikunta tunnusti Ottomaanien ylivallan alueella sopimuksella, jonka allekirjoitti kaani Mengli Giray I vuonna 1475.[1]

Kohtaamiset Venäjän kanssa

muokkaa

Tulevina vuosisatoina Krim oli merkittävä tekijä valtakamppailussa Venäjän ja Ottomaanien välillä Krimin toimiessa puskurina näiden kahden välillä estäen Venäjän laajentumisen etelään. Ottomaanien nimellinen ylivalta Krimin kaanikuntaan nähden päättyi vuonna 1774 solmittuun Kutšuk Kainardžin rauhansopimukseen. Venäjä liitti Katariina Suuren johdolla sisäisiin vaikeuksiin ajautuneen kaanikunnan itseensä vuonna 1783. Venäjän keisarikunta yritti aktiivisesti venäläistää aluetta, mikä johti tataarien sortoon ja suureen muuttoliikkeeseen nykyiseen Turkkiin. 1860-luvulle mennessä tataarit olivatkin menettäneet enemmistöasemansa Krimillä.[1] Krimin tataarit ylläpitivät 1700-luvun loppupuolelle saakka massiivista orjakauppaa Ottomaanien valtakunnan ja Lähi-idän kanssa ja veivät noin 2 miljoonaa orjaa Venäjältä ja Ukrainasta vuosina 1500–1700[5].

Neuvostoliiton aikana

muokkaa

Krimin tataarien kansallinen liikehdintä sai alkunsa 1900-luvun alussa. 1910-luvulla syntyi useita tataarien vapautukseen tähtääviä maanalaisia liikkeitä. Venäjän vallankumouksen yhteydessä vuonna 1917 nämä liikkeet nousivat tataarien johtoon. Marraskuussa 1917 pidettiin Krimillä paikalliset parlamenttivaalit , jotka johtivat Krimin demokraattisen tasavallan itsenäisyysjulistukseen. Bolševikit kuitenkin kukistivat tasavallan lyhyiden yhteenottojen jälkeen. Venäjän sisällissodan yhteydessä Krim vaihtoi usean kerran omistajaa valkoisten ja punaisten välillä. Punaiset veivät voiton ja he perustivat vuonna 1921 Krimin autonomisen neuvostotasavallan. Krimin tataarien älymystö hävitettiin lähes tyystin puhdistuksissa 1920–1930-luvuilla.[1]

 
Krimin tataarien pakkosiirron muistomerkki Sudakissa.

Toisen maailmansodan sytyttyä ja Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 saksalaiset valloittivat Krimin saman vuoden syksyyn mennessä. Neuvostoliiton joukot valloittivat alueen takaisin vuonna 1944. Toukokuussa 1944 koko Krimin tataariväestö pakkosiirrettiin Keski-Aasiaan ja Siperiaan syytettynä saksalaismielisyydestä. Kuljetusten huonot olosuhteet johtivat lähes puolen kuljetettavista kuolemaan jo matkalla. Perilläkään olot eivät olleet paljon paremmat. Samaan aikaan todisteita tataarien olemassa olosta hävitettiin Krimillä. Paikannimet venäläistettiin ja alueelle muutettiin venäläisiä uudisasukkaita.[1]

Krimin tataarien kansallinen liike heräsi taas vuonna 1956, jolloin alettiin vaatia paluuoikeutta Krimille. Neuvostoliittolaiset viranomaiset eivät kuitenkaan kiinnittäneet asiaan huomiota ennen 1980-luvun vapaamman politiikan aikaa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut tällöinkään, jolloin Krimin tataarien johto alkoi vuodesta 1989 kannustaa tataarien takaisinmuuttoa laittomasti.[1] Myöhemmin suuri osa karkotetuista on palannut jälkeläisineen kotimaahansa. Voimakkaimmillaan Krimin tataarien paluumuutto Uzbekistanista, Venäjältä, Tadžikistanista, Kazakstanista ja Kirgisiasta oli vuosina 1989–1992, mutta heikkeni sen jälkeen Ukrainan talouskehityksen jouduttua vaikeuksiin. Krimin tataarit suosivat muiden aiemmin karkotettujen tavoin maaseutupaikkakuntia paluumuuttonsa kohteena Ukrainassa.[6] Ukrainan itsenäistyessä takaisin muuttaneet tataarit ovat ajautuneet konfliktiin useampaan otteeseen Ukrainan ja Venäjän välillä. Tataarit kannattavat pääasiassa Krimin pysymistä osana Ukrainaa, kun taas alueen venäläisenemmistö kannattaa liittymistä Venäjään.[1]

Nykytilanne

muokkaa

Vuoden 2001 Ukrainan väestönlaskennassa 248 400 maan asukkaista ilmoitti olevansa Krimin tataareja, mikä oli 0,5 % Ukrainan kokonaisväkiluvusta. Suurin osa on uskonnoltaan muslimeita.[7] Krimin lounaisosassa sijaitsevan Sevastopolin kaupunkipiirin alueella krimintataareja oli vuonna 2001 noin 1 800.[8] Krimin tataarien vuonna 1991 keskusjärjestö on nimeltään Krimin tataarien kansan medžlis, jonka puheenjohtaja oli vuoteen 2013 saakka Mustafa Cemilev, jonka jälkeen virkaa on hoitanut hoitaa Refat Tšubarov.[9][10]

Varsin tuoreina paluumuuttajina Ukrainan Krimin tataarien kielitaidossa venäjä oli selvästi ukrainaa osatumpi kieli. Ukrainassa asuneet Krimin tataarit taisivat venäjää vuoden 2001 väestönlaskennassa kertomansa mukaisesti selvästi yleisemmin (noin 85 % sujuvasti) kuin Ukrainan ukrainalaiset kertoivat itsestään (noin 68 %).[6] Silti äidinkielekseen venäjän ilmoitti vain 6,1 prosenttia Ukrainan Krimin tataareista.[11]

Noin 150 000 Krimin tataaria elää vielä Keski-Aasiassa, pääasiassa Uzbekistanissa. Arviolta viisi miljoonalla Turkin asukkailla on krimintataarisukujuuret. Merkittävä Krimin tataarien asuinalue on myös Dobrudžan alue, jonka Romanian puoleisessa osassa elää 30 000 Krimin tataaria ja Bulgarian puoleisessa osassa noin 15 000. Pienempiä krimintataarivähemmistöjä elää myös muun muassa Latviassa, Valko-Venäjällä, Venäjällä ja Puolassa.lähde?

Venäjän miehitys 2014–

muokkaa

Venäjän miehitettyä Krimin tuhannet Krimin tataarit pakenivat miehittämättömän Ukrainan puolelle. Toukokuussa 2014 heitä arvioitiin olevan Ukrainan puolella 8 000 ja heistä Lvivin kaupungissa noin 1 000.[12] Ukrainan korkein neuvosto tunnisti Krimin tataarit alkuperäiskansaksi maaliskuussa 2014 maan menetettyä Krimin hallinnan.[13]

Venäjän miehitettyä niemimaa Krimin tataarit ovat joutuneet uudestaan vainojen kohteeksi, ja monille se tuo mieleen muistot vuoden 1944 karkottamisesta.[2] Yksi syy vainoihin on ollut se, että Krimin tataarit vastustivat hyvin aktiivisesti Venäjän miehitystä.[14][15][16]

Pelkästään etniseen ryhmään kuuluminen saattaa johtaa vankeusrangaistukseen. Miehittäjät sulkivat myös ainoan krimintataarinkielisen televisiokanavan ART:n, joka sittemmin siirsi toimintansa Ukrainan mantereelle. Krimin tataarien koteihin on tehty aiheettomia kotietsintöjä rutiininomaisesti, ja nämä johtavat myös pidätyksiin.[17] Vainojen kohteena ovat alusta asti olleet ihmisoikeusaktivistit.[18]

Krimin tataarien asuinalueet ja väestöosuuden kehitys Krimin niemimaalla

muokkaa

Vuosina 1926 ja 1939 (ennen karkotusta) Neuvostoliitossa ja 2001 (paluumuuton enemmistö tapahtunut) Ukrainassa suoritettujen väestölaskentojen mukainen Krimin tataarien alueellinen osuus niemimaan paikallishallinnollisilla alueilla on kuvattu oheisissa kartoissa.

  •  
    Krimin tataarien suhteellinen osuus (%) Krimin hallinnollisilla alueilla vuonna 1926.
  •  
    Prosenttiosuus vuonna 1939.
  •  
    Prosenttiosuus vuonna 2001.

Kulttuuri

muokkaa
Pääartikkeli: Krimin tataarien keittiö

Venäjän miehityksen jälkeen Krimin tataarien kulttuuri on noussut erityisen näkyväksi osittain näiden kohtaamien vainojen takia. Krimin tataarien kulttuurinen ja poliittinen aktivismi ovat myös saaneet nostetta Venäjän miehityksen takia.[2]

Aamukahvi on keskeinen osa Krimin tataarien ruokakulttuuria, koska tällöin perhe kokoontuu yhteen heti aamulla. Krimin tataareille omaleimainen ruokalaji on tseburek, joka on puoliympyrän muotoinen voissa paistettu ja lihalla täytetty piiras. Mikäli tseburek paistettaan pannulla pienessä määrässä rasvaa, sitä kutsutaan nimellä yantiq.[16]

Krimin tataarien karkottamisesta kertova draamaelokuva H’aitarma sai ensi-iltansa vuonna 2013. Sen on ohjannut Krimin tataareihin kuuluva Ahtem Seitablajev, ja se keskittyy tunnetun neuvostoliittolaisen lentäjän Amet-han Sultanin kokemuksiin karkotuksesta.[19] Toinen tunnettu Krimin tataareihin kuuluva ohjaaja on Nariman Aliev, joka on ohjannut kolme lyhytelokuvaa vuosina 2013–2016.[20]

Tunnettuja Krimin tataareihin kuuluvia muusikkoja ja laulajia ovat Jamala, Usein Bekirov ja Aisel Balitš.[20] Jamala voitti vuonna 2016 Euroviisut kappaleellaan "1944", joka kertoo Krimin tataarien karkottamisesta.[21]

Keramiikka on jo vuosisatojen ollut Krimin tataarien keskeinen taiteenmuoto.[20] Keramiikkaa, vaatteita, lasia ja paljon muuta on ollut tapana koristella monimutkaisilla ja luontoaiheisilla ornamenteilla, joka tunnetaan Krimin tataarien keskuudessa nimellä örnek. Tekniikka lisättiin vuonna 2021 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[22]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Jeffrey E. Cole: Ethnic Groups of Europe, s. 84–87. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-1-59884-302-6 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Who are the Crimean Tatars? The Kyiv Independent. 16.10.2023. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Natalya Belitser: Crimean Tatar Identity and Related Issues 2019. Kyiv, Ukraina: Pylyp Orlyk Institute for Democracy. Viitattu 16.3.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Внешний вид (фото), Оглавление (Содержание) книги Еникеева Г.Р. "По следам чёрной легенды" tartareurasia.ucoz.com. Viitattu 22.6.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ Mikhail Kizilov: Slaves, Money Lenders, and Prisoner Guards: The Jews and the Trade in Slaves and Captives in the Crimean Khanate academia.edu. Viitattu 12.11.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b First All-National Population Census: historical, methodological, social, economic, ethnic aspects Tiedostomuoto pdf, Selite Chapter 3.2. Ethnic and language distribution of population, Luku 3.2, sivut 99-109/217. Teoksen tieteelliset päätoimittajina akateemikot I. F. Kuras ja S. I. Pirozhkov Ukrainan tiedeakatemiasta, Julkaisupaikka Kiova, Ajankohta 2004. Julkaisijat Institute for Demography and Social Studies, NAS of Ukraine ja State Statistic Committee of Ukraine, ukrcensus.gov.ua, Viitattu 4.3.2014 (englanniksi)
  7. ↑ Crimean Tatars in Ukraine. Minority Rights Group, 16.10.2023. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ About number and composition population of Sevastopol' City Council by data All-Ukrainian Population Census '2001, Julkaisija Ukrainan tilastokeskus, ukrcensus.gov.ua, Viitattu 4.3.2014 (englanniksi)
  9. ↑ Джемілєв Мустафа LB.ua. 15.12.2023. Viitattu 2.3.2024.
  10. ↑ Chubarov elected chairman of Mejlis of Crimean Tatars - Oct. 28, 2013 Kyiv Post. 28.10.2013. Viitattu 2.3.2024.
  11. ↑ About number and composition population of Ukraine by All-Ukrainian population census'2001 data Julkaisija Ukrainan tilastokeskus, ukrcensus.gov.ua, Viitattu 4.3.2014 (englanniksi)
  12. ↑ Ukraine crisis: New hopes and fears for Crimea Tatar refugees BBC News. BBC. Viitattu 2.4.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Рада визнала кримських татар корінним народом у складі України Дзеркало тижня. Arkistoitu 2019. Viitattu 2.3.2024. (ukraina)
  14. ↑ Crimea: Persecution of Crimean Tatars Intensifies Human Rights Watch. 14.11.2017. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Russia/Ukraine: Crimean Tatars in the middle | Focus on Europe DW News. 10.12.2015. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  16. ↑ a b How to travel Ukraine: Crimea Destination UA. 25.12.2020. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  17. ↑ Crimean Tatars face ongoing persecution under Russian occupation Open Democracy. 12.5.2023. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Life In Crimea 10 Years After Russian Occupation: How A Crimean Tatar Woman Defies The Regime Radio Free Europe/Radio Liberty. 26.2.2024. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Vynokurov, Ihor: “Culture can help us stitch our country together without blood”: Crimean Tatar filmmaker Euromaidan Press. 18.5.2017. Viitattu 2.3.2024. (englanti)
  20. ↑ a b c Modern Culture of the Crimean Tatars Ukraine Now. 2024. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Euroviisuvoittaja Jamala: Kappalettani ei pitäisi olla edes olemassa Yle Uutiset. 15.5.2016. Viitattu 2.3.2024.
  22. ↑ Crimea's 'Ornek' Art Wins Unesco Listing RadioFreeEurope/RadioLiberty. 28.12.2021. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Krimin_tataarit&oldid=22673151”