Wikipedia

Turkkilaiset kansat

yleisnimitys turkinkielisille ryhmille

Turkkilaiset kansat on yleisnimitys turkkilaisia kieliä puhuville etnisille ryhmille, joilla on myös eriasteisia kulttuurillisia ja historiallisia yhtäläisyyksiä. Turkkilaisten kansojen asuma-alue muodostaa ketjun itäiseltä Välimereltä Itä-Euroopan sekä Keski-Aasian kautta aina pohjoiseen Siperiaan saakka. Turkkilaiset kielet ovat lähtöisin suppealta alueelta Keski-Aasiasta, josta ne levisivät laajalle alueelle varhaiselta keskiajalta alkaen. Joitain tunnetuimpia nykyaikaisia turkkilaisia kansoja ovat (Anatolian) turkkilaiset, azerit, kazakit, kirgiisit, tataarit, uzbekit. Turkkilaiseen historiaan perehtyvä akateeminen tutkimuksen alue on nimeltään turkologia.[2][3][4]

Susi (Böri, Börü, Büre, Bozkurt, Bozqurd, jne.) on turkkilaisessa mytologiassa pyhä eläin, joka symbolisoi kunniaa.[1]

Etymologia muokkaa

Termillä viitattiin alkujaan 500-luvun turkkilaiseen paimentolaisryhmittymään Göktürkeihin (muinaisuiguuriksi: 𐱅𐰇𐰼𐰰 Türük tai 𐱅𐰇𐰼𐰰:𐰜𐰇𐰛 Kök Türük, kiinaksi: 突厥, pinyin: Tūjué < keskikiinaksi *tɦut-kyat < *dwət-kuɑt, muinaistiibetiksi drugu).[5]

Uskonto muokkaa

Suurin osa turkkilaisista kansoista harjoittaa sunnalaista islamia.[3]

Ennen islamin uskoon kääntymistä turkkilaiset kansanperinteet keskittyivät šamanistisiin uskoihin ja etenkin tengrismin ympärille. Joidenkin kansojen joukossa on ryhmittymiä jotka ovat pyrkineet 1900-luvulta luomaan uuden yhteyden muinaisiin turkkilaisiin uskomuksiin ja jopa korvaamaan islamin niillä. Näin muun muassa Kirgiisiassa, Kazakstanissa, Mongoliassa, Tatarstanissa ja Baškortostanissa. Turkin tasavallan perustaminen edesauttoi tengrismin elvyttämistä. Turkin kieli 'puhdistettiin' arabialaisista ja persialaisista lainasanoista. Jotkut hylkäsivät islamin ja ottivat käyttöön turkkilaiset nimet, kuten tasavallan perustaja- ja presidentti Mustafa Kemal Atatürk (Atatürk = ’turkkilaisten isä’), ja historioitsija Ziya Gökalp (Gökalp = ’taivaan sankari’). Kiistelty kirjailija Nihal Atsız oli myös merkittävä hahmo modernin tengrismin edistämisessä.[6][7][8][9]

Genetiikka muokkaa

2015 julkaistun tutkimuksen mukaan turkkilaiset kielet ovat levinneet nomadisten turkkilaisten liikkumisen myötä eri alueiden väestöihin jättäen näihin lähinnä kulttuurisen muutoksen eikä niinkään geneettistä jälkeä. Turkkilaiset kansat ovatkin usein geneettisesti pääosin maantieteellisten ei-turkkilaisten naapureidensa kaltaisia, mutta eri turkinkieliset ryhmät niin Lähi-idästä, Kaukasukselta, Itä-Euroopasta kuin Keski-Aasiastakin jakavat kuitenkin keskenään vaihtelevissa määrin myös tiettyyn osaan Aasiaa (etelä-Siperiaan ja Mongoliaan) sijoitettavaa yhtäläistä perimää; alueen uskotaan olevan turkkilaisten kasojen alkukoti.[10]

Turkin turkkilaiset polveutuvat oletettavasti enimmäkseen Anatolian aiemmasta paikallisesta väestöstä, joka turkkilaistettiin kulttuurisesti; turkkilaisten on havaittu klusteroivan pääosin Välimeren väestöryhmien kanssa,[11][12] mutta osoittavan myös jossain määrin yhtäläisyyttä Keski-Aasian turkkilaisten kansojen kanssa.[13]

Turkkilaisia kansoja muokkaa

 
Turkkilaisten kielten puhuma-alueet.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Kemaloğlu, Muhammet (2015-05-08). "Türk Rivayetlerinde "Boz kurt" / The Boz kurt in Turkish Mythology". Journal of History Culture and Art Research
  2. ↑ Turkic peoples britannica.com. Viitattu 25.9.2022.
  3. ↑ a b Menges, K. H. 1968. The Turkic languages and peoples: An introduction to Turkic studies. Wiesbaden: Harrassowitz.
  4. ↑ Turkology encyclopedia.com. Viitattu 25.9.2022.
  5. ↑ Lee, Joo-Yup: The Historical Meaning of the Term Turk and the Nature of the Turkic Identity of the Chinggisid and Timurid Elites in Post-Mongol Central Asia researchgate.net. 2016. Viitattu 6.2.2024.
  6. ↑ Tengrism: In Search for Central-Asia's Spiritual Roots cacianalyst.org. Arkistoitu 7.12.2006. Viitattu 25.9.2022.
  7. ↑ Saunders, Robert A.; Strukov, Vlad (2010). Historical Dictionary of the Russian Federation. Lanham, MD: Scarecrow Press. pp. 412–13. ISBN 978-0-81085475-8.
  8. ↑ Landau, Jacob M. (1981). Pan-Turkism in Turkey. London: C. Hurst & Company. p. 94. ISBN 0905838572.
  9. ↑ Nihal Atsiz's World-view and Its Influences on the Shared Symbols, Rituals, Myths and Practices of the Ülkücü Movement books.google.fi. Viitattu 25.9.2022.
  10. ↑ Bayazit Yunusbayev, Mait Metspalu, Ene Metspalu, Albert Valeev, Sergei Litvinov, Ruslan Valiev: The Genetic Legacy of the Expansion of Turkic-Speaking Nomads across Eurasia. PLoS Genetics, 21.4.2015, nro 4. PubMed:25898006. doi:10.1371/journal.pgen.1005068. ISSN 1553-7390. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ A. Arnaiz‐Villena, E. Gomez‐Casado, J. Martinez‐Laso: Population genetic relationships between Mediterranean populations determined by HLA allele distribution and a historic perspective. Tissue Antigens, 2002, nro 2, s. 111–121. doi:10.1034/j.1399-0039.2002.600201.x. ISSN 1399-0039. Artikkelin verkkoversio. en
  12. ↑ Can Alkan, Pinar Kavak, Mehmet Somel, Omer Gokcumen, Serkan Ugurlu, Ceren Saygi: Whole genome sequencing of Turkish genomes reveals functional private alleles and impact of genetic interactions with Europe, Asia and Africa. BMC Genomics, 2014, nro 1, s. 963. PubMed:25376095. doi:10.1186/1471-2164-15-963. ISSN 1471-2164. Artikkelin verkkoversio. en
  13. ↑ Mergen et al: Mitochondrial DNA sequence variation in the Anatolian Peninsula (Turkey). Journal of Genetics, 2004.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turkkilaiset_kansat&oldid=22333441”