Karatšait

Karatšait ovat etupäässä Venäjällä Karatšai-Tšerkessiassa asuva karatšai-balkaarin kieltä puhuva kansa.

Karatšait
Karachay patriarchs in the 19th c.jpg
Karatšaita 1800-luvulla otetussa valokuvassa.
Merkittävät asuinalueet
Karatšai-Tšerkessia169 200
Muu Venäjä22 800
Kielet karatšai-balkaari, venäjä
Uskonnot sunnalainen islam
Sukulaiskansat balkaarit

Asuinalue ja lukumääräMuokkaa

Karatšai-Tšerkessiassa karatšait asuvat lähinnä Karatšain ja Malokaratšain piireissä.[1] Heitä on myös Keski-Aasiassa, Turkissa, Syyriassa ja Yhdysvalloissa.[2] Vuonna 1989 entisessä Neuvostoliitossa oli 155 900 karatšaita, joista 129 400 asui Karatšai-Tšerkessiassa.[3]

Vuonna 2002 Venäjällä laskettiin olevan 192 200 karatšaita,[4] joista 169 200 asui Karatšai-Tšerkessiassa. Kotitasavaltansa väestöstä he muodostavat 38,5 %.[5] Venäjällä 94,7 % kansasta osaa venäjää.[6] Kotitasavallassaan asuvista karatšaista 98,0 % puhuu karatšai-balkaaria.[7]

Etninen historiaMuokkaa

Karatšaiden esivanhempia ovat Kaukasian alkuperäiskansat, joihin on sekoittunut alaaneja, bolgaareja ja kiptšakkeja. Ennen mongolivalloitusta karatšait kuuluivat alaanien heimoliittoon. Mongolien hyökkäyksen takia he joutuivat vetäytymään vuoristolaaksoihin. Myöhemmin karatšait kuuluivat Suur-Kabardan yhteyteen. Vuonna 1828 heidän asuinalueensa liitettiin Venäjään. 1870-luvun maauudistuksen seurauksena osa kansasta pakeni Turkkiin. Vuonna 1922 perustettiin Karatšai-Tšerkessian ja vuonna 1926 Karatšain autonominen alue. Vuonna 1943 karatšait karkotettiin Keski-Aasiaan syytettynä yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Kotiseudulleen he pääsivät palaamaan vuonna 1957. Vuonna 1991 Karatšai-Tšerkessian autonomisesta alueesta tuli Venäjään kuuluva tasavalta.[2]

Elinkeinot ja kulttuuriMuokkaa

 
Karatšaita kansallispuvuissa.

Perinteisiä elinkeinoja ovat karjanhoito ja maanviljely. Asumuksena toimi hirsistä rakennettu maakattoinen talo. Vaatetus oli samanlainen kuin muilla alueen kansoilla. Ruokavalio koostui lihasta sekä maito- ja viljatuotteista.[8]

Yhteiskuntajärjestyksen perustana olivat kylä- ja sukuyhteisöt. Perinteisissä uskomuksissa yhdistyvät kristinusko ja muinaisturkkilaiset animistiset piirteet. 1700-luvun lopussa karatšait omaksuivat sunnalaisen islamin. Rikkaaseen kansanrunouteen kuuluu pohjoiskaukasialaisen Nart-eepoksen sankarirunoja, satuja, kertomuksia, lauluja ja sananlaskuja.[9] Neuvostoaikana syntyi kansallinen kirjallisuus ja ammattitaide.

NykytilanneMuokkaa

Suurin osa kansasta asuu maaseudulla, vaikka kaupunkiväestön määrä on viime vuosikymmeninä nopeasti kasvanut. Tärkeimmät työnantajat ovat maatalous ja teollisuus. Syntyvyys on korkea, joskin nykyään laskusuunnassa. Kansallinen itsetunto on vahva, seka-avioliittojen määrä vähäinen ja äidinkielen asema vakaa.[10]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Tšto nužno znat o narodah Rossii: Spravotšnik dlja gosudarstvennyh služaštših, s. 229. Moskva: Skriptori, Russki mir, 1999. ISBN (mahdollisesti virheellinen) 95-85810-029-9.
  2. a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 184. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  3. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 65–66. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Viitattu 4.7.2009. (venäjäksi)
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Viitattu 4.7.2009. (venäjäksi)
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Viitattu 4.7.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Viitattu 4.7.2009. (venäjäksi)
  8. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 184–185. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  9. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 185–186. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  10. Tšto nužno znat o narodah Rossii: Spravotšnik dlja gosudarstvennyh služaštših, s. 232. Moskva: Skriptori, Russki mir, 1999. ISBN (mahdollisesti virheellinen) 5-85810-029-9.