Dolgaanit
Dolgaanit ovat Venäjällä Krasnojarskin aluepiirin Taimyrin piirissä sekä Sahan tasavallan Anaabyrin uluusissa asuva turkkilaista dolgaanin kieltä puhuva kansa. Heillä on laissa tunnustettu Venäjän vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[2]
| Dolgaanit | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||
| Väkiluku | 7 300 | |||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | dolgaani, venäjä, jakuutti | |||||||||
| Uskonnot | ortodoksisuus, šamanismi | |||||||||
Asuinalue ja lukumäärä muokkaa
Dolgaanien ydinaluetta ovat Taimyrin piirin itä- ja keskiosissa sijaitsevat Hatangan ja Dudinkan kunnat. Viimeisimmissä väestönlaskennoissa heitä on rekisteröity lisääntyvässä määrin myös Sahan tasavallassa. Vuonna 2002 Venäjällä laskettiin olevan 7 300 dolgaania,[3] joista 5 500 asui Taimyrilla ja 1 300 Sahassa.[4] Dolgaanin kielen puhujia oli 4 900 henkeä.[5] 93,1 % dolgaaneista osaa venäjää.[6] Sahan tasavallassa valtaosa dolgaaneista on rekisteröity jakuutin kielen puhujiksi.[7]
Etninen historia muokkaa
Dolgaanien historiallisen ytimen muodostavat nykyisen Sahan tasavallan alueella asuneet evenkiheimot, jotka 1600–1700-lukujen vaihteessa omaksuivat jakuutin kielen. Heihin on sekoittunut jakuutteja, enetsejä, nenetsejä ja Taimyrin venäläisiä kanta-asukkaita. Erillinen kansanryhmä dolgaaneista muodostui lopullisesti vasta 1900-luvun alussa.[8][9]
Elinkeinot ja kulttuuri muokkaa
Perinteisiä elinkeinoja ovat poronhoito, metsästys ja kalastus. Nykyään harjoitetaan jonkin verran myös karjanhoitoa. 1800-luvun lopulle saakka dolgaanit muodostivat patrilineaarisia sukuyhteisöjä. Hatangan kylissä rakennettiin venäläismallisia pirttejä, tundralla asumuksena toimi siirrettävä tai pysyvä kota. Vaatetuksessa esiintyi runsaasti naapurikansoilta lainattuja piirteitä. Ruokavalion perustana oli raaka, jäinen tai keitetty poronliha, kala ja riista.[10]
Suullinen kansanperinne käsittää jakuuteilta lainattuja sankarirunoja ja venäläisperäisiä satuja. Kansantanssit ovat samanlaisia kuin evenkeillä. Koristetaide (kirjonta, helmityöt, luunleikkaus) on pitkälle kehittynyttä. Uskonnoltaan dolgaanit ovat etupäässä ortodokseja, mutta ovat säilyttäneet myös perinteisiä uskomuksia (luonnonvoimien ja henkien kunnioittaminen, šamanismi).[11]
Dolgaanin kieltä pidettiin aikaisemmin jakuutin murteena. Oma kirjakieli luotiin vasta 1970-luvun lopulla. Dolgaanikirjailijoista tunnetuin on naisrunoilija Ogdo Aksjonova.[12]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta (2002 All-Russia Population Census) (4.2. Venäjän federaation osien kansallisuusjakauma (4.2. National composition for regions of the Russian Federation)) Federal State Statistics Service. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 8.9.2010. (venäjäksi) (englanniksi)
- ↑ O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF severcom.ru. Viitattu 24.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 24.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 24.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 24.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 24.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 25. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 149. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 149–150. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 150. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 26. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.