Kamassit

Kamassit olivat samojedeihin kuulunut kansa, joka asui Siperiassa Kan- ja Mana-jokien vesistöalueilla sekä itäisessä Sajan-vuoristossa. Nykyisin nämä seudut kuuluvat Krasnojarskin aluepiirin Minusinskin alueeseen. Viimeiset kamassit asuivat Abalakovon kylässä.

Kamassit
Väkiluku	sulautuneet venäläisiin ja muihin kansoihin
Sukulaiskansat	muut samojedit
Infobox OK

Kamasseihin näyttää alun perin kuuluneen kaksi alueellista ryhmää, varsinaiset kamassit ja koibaalit. Venäläisten lähteiden mukaan 1600-luvulla kamassien yhteismäärä oli noin 500 henkeä. 1700–1800-luvuilla kamassit jakautuivat elinkeinojen perusteella kahtia: taigakamassit harjoittivat metsästystä, poronhoitoa ja kalastusta, arokamassit karjanhoitoa, hevosten jalostusta, maanviljelyä ja metsästystä.

Kamassit sulautuivat suurimmaksi osaksi venäläiseen talonpoikaisväestöön 1800-luvun lopulla. Peurapopulaatioiden häviäminen eläinsairauksien seurauksena oli pakottanut kamassit siirtymään yhä enemmän pysyvän maatalouden harjoitukseen. Osa kamasseja sulautui myös turkkilaissukuisiin hakasseihin. Kaksi nykyaikaan säilynyttä hakassiheimoa kutsuu itseään nimillä kamassit ja koibaalit. Nämä heimot polveutuvat ainakin osittain kamassisamojedeista.

Suomalainen kielitieteilijä Kai Donner oli 1900-luvun alun merkittävin kamassin kielen ja kamassien kansanperinteen tutkija. Myöhemmin 1960–1970-luvuilla virolainen tiedemies Ago Künnap teki tutkimustyötä Abalakovon viimeisten kamassien parissa.

Viimeinen kamassin kielen puhuja Klavdija Plotnikova kuoli 94 vuoden iässä vuonna 1989. Venäjällä ei kamasseja enää pidetä elävänä kansana, mutta vuoden 2010 väestönlaskennassa 2 henkilöä ilmoitti olevansa kansallisuudeltaan kamasseja.

Lähteet

• Исторический очерк камасинского народа
• А. Я. Тугаринов. Последние калмажи. М., 1926.
• Герсон Клуммп. Личные имена в камасинском языке