Šapsugit

adygeiden ryhmä

Šapsugit (adygeiksi шапсыгъ) ovat Etelä-Venäjällä Krasnodarin aluepiirin Tuapsen ja Lazarevskojen piireissä sekä Adygeiassa asuva adygen kielen murretta puhuva adygeiryhmä. Vuonna 1926 heitä laskettiin olleen yli 4 000 henkeä. 1990-luvulla määräksi arvioitiin noin 10 000.[1] Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 3 200 šapsugia.[2] Perinteinen uskonto on sunnalainen islam.

Šapsugit muodostivat 1800-luvulle saakka yhden suurimmista Mustanmeren rantojen adygeiryhmistä. He asuttivat Džubga- ja Šaha-jokien välistä aluetta (ns. Pieni Šapsugia) sekä Kaukasusvuorten metsäisiä pohjoisrinteitä mm. Anthir-, Abin-, Afips-, Bakan- ja Šips-jokien varrella (ns. Suuri Šapsugia). Šapsugit osallistuivat 1700-luvulla adygeiden ja Krimin kaanikunnan väliseen sotaan ja sotivat myös muiden adygeiryhmien kanssa. Kansa jakaantui maanviljelijä- ja ylimysluokkiin, jotka taistelivat toisiaan vastaan 1700-luvun lopulla.

Kaukasian sodan aikana šapsugit tekivät ankaraa vastarintaa Venäjän joukkoja vastaan ja osallistuivat Mustanmeren rannikkolinnoitusten hävittämiseen. Heidän vastarintansa nujerrettiin lopullisesti vuonna 1864. Tappion jälkeen suurin osa šapsugeista karkotettiin Turkkiin, jossa he sulautuivat muihin ”tšerkesseihin”. Kaukasiaan jäi noin 2 000 šapsugia. Autioksi jäänyttä seutua alettiin asuttaa muualta tulleilla siirtolaisilla.

Vuonna 1924 perustettiin Šapsugien kansallinen piiri, jonka keskuksena toimi aluksi Tuapse ja myöhemmin Krasnoaleksandrovskojen ja Lazarevskojen kylät. Kansallisen piirin statuksen 1940-luvulla menettänyt Lazarevskojen piiri kuuluu nykyään Sotšin kaupunkiin. 1990-luvun alussa perustettiin šapsugien kansallinen edustuslaitos Adyge Hase. Lazarevskojessa toimii šapsugien perinteistä kulttuuria esittelevä museo ja julkaistaan Šapsugija-nimistä lehteä.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 413. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  2. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 27.3.2009. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa